Grace Kelly
| Grace Kelly | |
|---|---|
 |
|
| Syntymäaika | 12. marraskuuta 1929 |
| Syntymäpaikka | Philadelphia, Yhdysvallat |
| Aktiivisena | 1950 – 1956 |
| Kuolinaika | 14. syyskuuta 1982 (52 vuotta) |
| Kuolinpaikka | Monaco |
| Merkittävät roolit | Lisa Fremont elokuvassa Takaikkuna Georgie Elgin elokuvassa Mies, jonka minulle annoit |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Palkinnot | |
|
Parhaan naissivuosan Golden Globe elokuvasta Mogambo |
|
| Ehdokkuudet | |
|
Parhaan naissivuosan Oscar-palkinto elokuvasta Mogambo |
|
Grace Patricia Kelly (12. marraskuuta 1929 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat – 14. syyskuuta 1982 Monaco) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja Monacon ruhtinatar.
Teatterinäyttelijän urasta unelmoinut varakkaan irlantilais-saksalaisen perheen tytär ajautui lopulta Hollywoodin kautta elokuvamaailmaan, ja nousi lyhyellä aikavälillä kauneutensa ja näyttelijälahjojensa ansiosta yhdeksi elokuvahistorian tunnetuimmista näyttelijättäristä.
Sisällysluettelo |
Näyttelijän ura [muokkaa]
Ennen elokuvauraansa Grace Kelly toimi valokuvamallina. Hän aloitti näyttelijänuransa televisiossa 1950-luvun ensimmäisinä vuosina. Vuonna 1952 valmistunut Neljätoista tuntia oli hänen ensimmäinen valkokankaalla esitetty elokuvansa, jossa hän esitti yhtä naissivuosista. Hänen seuraava elokuva oli samaisena vuonna valmistunut lännenelokuva Sheriffi, joka on yksi elokuvahistorian tunnetuimpia teoksia. Gary Cooper näytteli elokuvan pääosan, mutta Kelly pääsi jo uransa toisessa elokuvassaan edellistä huomattavasti suurempaan ja näkyvämpään rooliin. Elokuva voitti neljäOscaria (mm. Cooper miespääosasta) oltuaan ehdolla seitsemässä kategoriassa.
Kellyn kolmas elokuva oli John Fordin ohjaama Mogambo (1953), jossa hän esitti toista naispääosaa Clark Gablen esittäessä miespääosaa. Naispääosakaksikon vahvat roolisuoritukset huomioitiin Oscar-ehdokkuuksilla, ja Kellyn asema Hollywood-tähtenä kirkastui entisestään, kun hän vielä voitti Golden Globen suorituksestaan.
1954 [muokkaa]
Jännityksen mestarina tunnettu Alfred Hitchcock valitsi elokuviensa naispääosiin eturivin näyttelijättäriä kauneuden ja lahjakkuuden osalta. Kelly tuli valituksi Täydellinen rikos elokuvan naispääosaan. Synkkä jännityselokuva sai lisäväriä Hitchcockin päätettyä, että elokuvan alussa kaiken oltua vielä suhteellisen hyvin Kellyn roolihahmo pitää valkeita vaatteita, mutta asioiden muuttuessa synkemmiksi, Kellyn puvustus saa myös tummia sävyjä.
New Yorkin filmikriitikot valitsivat Kellyn parhaaksi naisnäyttelijättäreksi, saman tekivät sekä NBR- että BAFTA-jaostot. Täydellinen rikos jäi ilman Oscar-ehdokkuuksia, mutta samana vuonna valmistunut Takaikkuna paikkasi tilanteen saaden neljä Oscar-ehdokkuutta. Tällä kertaa Grace Kelly esitti naispääosaa Hitchcockin uran kenties parhaimmassa teoksessa James Stewartin tehdessä miespääosan.
Vuonna 1954 julkaistiin vielä kaksi Kellyn elokuvaa, joista ensimmäinen oli George Seatonin ohjaama draamaelokuva Mies jonka minulle annoit, joka on jäänyt huomiossa selvästi kahden edellä mainitun jalkoihin. Bing Crosby tulkitsi miespääosaa Kellyn esittäessä naispääosan, josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscar-palkinnolla. Crosby sai ehdokkuuden parhaasta miespääosasta elokuvan saadessa vielä neljä muutakin ehdokkuutta. Brittiläinen BAFTA palkitsi Kellyn parhaana ulkomaalaisena näyttelijättärenä, Golden Globe tuli Kellylle parhaasta draamaelokuvan naispääosasta, NBR palkisi Kellyn kaikista kolmesta ensimmäisestä elokuvastaan vuodelta 1954.
Kellyn työtahti oli huikea, ja hänen vuoden 1954 viimeinen elokuva oli Vihreä tuli, jonka miespääosaa esitti Stewart Granger.
1955 [muokkaa]
Toko-Rin sillat on Mark Robsonin ohjaama draamaelokuvaklassikko, jossa miespääosaa esitti William Holden Kellyn tehdessä naispääosan. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai lisäksi yhden ehdokkuuden.
Varkaitten paratiisi oli viimeinen Kellyn elokuva Hitchcockin ohjauksessa. Ikääntynyt Cary Grant esitti herrasmiestä, joka oli aikaisemmin varastanut huomattavan määrän timantteja ja joutuu epäilyksen alaiseksi uuden rikosaallon puhjettua. Kelly esittää salaperäistä naista, jonka kanssa Grantin John-hahmo aloittaa suhteen. Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja voitti yhden. Elokuva kuvattiin Ranskan Rivieralla ja Kelly tapasi kuvausten aikana myös Monacon ruhtinaan Rainierin[1].
1956 [muokkaa]
Joutsen oli uusintafilmaus vuoden 1925 klassikosta. Kelly esitti ensimmäistä kertaa koko elokuvan pääosaa, ei ainoastaan naispääosaa. Elokuva jäi ilman suurempaa menestystä toisin kuin Skandaalihäät, jossa Kelly nähtiin Bing Crosbyn ja Frank Sinatran rinnalla. Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta ja oli merkittävä taloudellinen menestys, millä ei kuitenkaan ollut vaikutusta Kellyn uran päättymiseen.
Näyttelijättärestä ruhtinattareksi [muokkaa]
Johtaessaan Yhdysvaltain valtuuskuntaa Cannesin elokuvajuhlilla vuoden 1955 huhtikuussa Kelly kutsuttiin osallistumaan muotikuvauksiin Monacon palatsissa ruhtinaskunnan hallitsijan Rainier III:nnen kanssa. Siellä hän tapasi Monacon ruhtinaan ensimmäistä kertaa.
Kelly avioitui Rainier III:n kanssa 19. huhtikuuta 1956. He saivat kolme lasta, Carolinen, Stéphanien ja Albertin. Grace kuului niin näyttelijänä kuin ruhtinattarenakin aikansa suuriin muoti-ikoneihin ja hän oli tunnettu loistokkaasta tyylistään. Ruhtinatar Gracelle on lyöty Monacossa oma kahden euron kolikko, jota on painettu 20 001 kappaletta. Kolikoista 5000 on varattu ruhtinashovin käyttöön.
Ruhtinas ei halunnut Kellyn enää palaavan elokuvien pariin, ja niinpä Kellyn elokuvat kiellettiin Monacossa. Vuonna 1964 valmistuneeseen Marnie-elokuvaan Kelly olisi halunnut palata Hitchcockin ohjattavaksi, mutta monacolaiset eivät pitäneet ajatuksesta. Lopulta hän teki vuonna 1982 paluun elokuvien pariin Rearranged-elokuvan myötä. Elokuva ei kuitenkaan koskaan valmistunut.
Kuolema [muokkaa]
Kelly kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vakaviin vammoihin 14. syyskuuta 1982 vain 52 vuoden ikäisenä.
Grace Kellyn kuolemaan liittyy useita erilaisia spekulaatioita; virallisen selityksen mukaan hän sai halvauksen autoa ajaessaan ja auto ajoi rotkoon, epävirallisen tulkinnan mukaan hän joko riiteli kyydissä olleen Stephanien kanssa juuri ennen onnettomuutta tai Kellyn Stéphanie-tytär ajoi turma-autoa aiheuttaen näin äitinsä kuoleman. [2] Huolimatta lyhyestä elokuvaurastaan, Grace Kellyä pidetään nykyään yhtenä Hollywoodin historian suurimmista elokuvatähdistä. Esimerkiksi vuonna 1999 American Film Institute valitsi hänet 20. vuosisadan 13. suurimmaksi elokuvatähdeksi. [3]
Elokuvat [muokkaa]
| Vuosi | Elokuvan nimi (suluissa alkuperäisnimi) | Rooli | Palkinnot ja ehdokkuudet |
|---|---|---|---|
| 1951 | Neljätoista tuntia (Fourteen Hours) | Louise Ann Fuller | |
| 1952 | Sheriffi (High Noon) | Amy Fowler Kane | |
| 1953 | Mogambo (Mogambo) | Linda Nordley | Palkinnot: Golden Globe, paras naissivuosa Ehdokkuudet: Oscar, paras naissivuosa |
| 1954 | Täydellinen rikos (Dial M for Murder) | Margot Mary Wendice | Ehdokkuudet: BAFTA, paras naispääosa |
| Takaikkuna (Rear Window) | Lisa Carol Fremont | ||
| Mies, jonka minulle annoit (The Country Girl) | Georgie Elgin | Palkinnot: Oscar, paras naispääosa Golden Globe, paras draamaelokuvan naispääosa Ehdokkuudet: BAFTA, paras naispääosa |
|
| Vihreä tuli (Green Fire) | Catherine Knowland | ||
| Toko-Rin sillat (The Bridges at Toko-Ri) | Nancy Brubaker | ||
| 1955 | Varkaitten paratiisi (To Catch a Thief) | Frances Stevens | |
| 1956 | Joutsen (The Swan) | Prinsessa Alexandra | |
| Skandaalihäät (High Society) | Tracy Samantha Lord |
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk, s. 264-5. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)
- ↑ Grace Kelly: 25 years after her death, a star is reborn
- ↑ Hollywood's Golden Age
