Mark Robson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mark Robson
Syntymäaika 4. joulukuuta 1913
Syntymäpaikka Montréal, Québec, Kanada
Aktiivisena 1940–1978
Kuolinaika 20. kesäkuuta 1978 (64 vuotta)
Kuolinpaikka Lontoo, Englanti, Iso-Britannia
Ammatti elokuvaohjaaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mark Robson (4. joulukuuta 1913 Montréal, Québec, Kanada20. kesäkuuta 1978 Lontoo, Englanti, Iso-Britannia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja leikkaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robson aloitti uransa elokuva-alalla 20th Century Foxin lavasteosastolla ja siirtyi sieltä RKO:lle, jossa hän lopulta päätyi leikkaajaksi. Hän leikkasi Robert Wise kanssa Orson Wellesin elokuvat Citizen Kane ja Mahtavat Ambersonit. 1942 hän ja Wise päätyivät RKO:n vasta perustettuun B-luokan kauhuelokuvien tuotantoyksikköön, jota johti Val Lewton. Robson leikkasi Lewtonin kauhuelokuvan klassikot Kissaihmiset, Yö voodoo-saarella ja Leopardimies. [1]

Kun Lewtonin vakio-ohjaaja Jacques Tourneur sai muita tehtäviä RKO:lla, Lewton antoi ohjaustyöt Robsonille ja Wiselle. Robsonin ensimmäinen ohjaus oli Seitsemäs uhri 1943. Hän ohjasi Lewtonille vielä neljä elokuvaa: Aavelaiva (1943), Kotirintaman ongelmanuoret (1944) sekä Boris Karloffin elokuvat Tuhoon tuomittu saari (1945) ja Bedlam – kauhujen talo (1946). Hän lähti RKO:lta 1948 ja ryhtyi ohjaamaan elokuvia Stanley Kramerille.[1]

Nyrkkeilysankari (1949) oli Kirk Douglasin tähdittämä film noir -elokuva, joka sai peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Hupsu sydämeni (1949) sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Kaksi Oscar-ehdokkuutta sai myös Kirkas voitto (1951), Haluan sinut! (1951) saatua "vain" yhden.

Etelämeren paratiisi (1953) esitteli Gary Cooperin James Michenerin menestysromaanin Morganina. Vuonna 1955 Toko-Rin sillat on yksi Robsonin uran suurimmista hiteistä, jonka pääosissa nähtiin William Holden ja Grace Kelly. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai lisäksi vielä yhden ehdokkuuden. Oscar-ehdokkuus parhaasta miessivuosasta tuli Arthur Kennedylle elokuvasta Murhaajako?. Vuonna 1956 valmistunut Mitä kovemmin he kaatuvat oli Humphrey Bogartin ja Rod Steigerin tähdittämä film noir -klassikko, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta mustavalkoelokuvan kuvauksesta. Se jäi Bogartin viimeiseksi elokuvaksi.

Peyton Place – vihan tyyssija (1957) oli suosittu romanttinen draama, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, muun muassa Robsonille parhaan ohjauksen ehdokkuus. Kuudennen onnen majatalo (1958) oli Ingrid Bergmanin tähdittämä elämäkertaelokuva, joka toi Robsonille toisen ja viimeisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta.

Paul Newman ja Ina Balin olivat pääosassa vuonna 1960 valmistuneessa Rahalla ei rakkautta -draamassa. Newman näytteli myös Takaa-ajettuna elokuvassa vuonna 1963. Kuoleman juna (1965) pääosassaan Frank Sinatra sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta efektisuunnittelusta. Nukkelaakso on vähän arvostettu hittielokuva vuodelta 1967, joka tuotti maailmanlaajuisesti peräti 50 miljoonaa dollaria. Elokuva sai myös yhden Oscar-ehdokkuuden.

Maanjäristys (1974) jäi Robsonin uran suurimmaksi taloudelliseksi menestykseksi ja viimeiseksi suurelokuvaksi. Los Angelesiin iskevää voimakasta maanjäristystä kuvannut klassikko oli aikaansa edellä erikoistehosteiden osalta, ja saikin neljä Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti lähes 80 miljoonaa dollaria.

Atlantin pikajuna jäi Robsonin viimeiseksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli vasta ohjaajan kuoleman jälkeen vuonna 1979, koska Robson ei ehtinyt viimeistelemään sitä. Myös näyttelijä Robert Shaw kuoli tuotannon ollessa kesken.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leikkaajana (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi
1943 The Seventh Victim Seitsemäs uhri
1943 The Ghost Ship Aavelaiva
1944 Youth Runs Wild Kotirintaman ongelmanuoret
1945 Isle of the Dead Tuhoon tuomittu saari
1946 Bedlam Bedlam – kauhujen talo
1949 My Foolish Heart Hupsu sydämeni
1949 Home of the Brave He olivat sankareita
1949 Roughshod
1949 Champion Nyrkkeilysankari
1950 Edge of Doom Tuomion miekka
1951 I Want You Haluan sinut
1951 Bright Victory Kirkas voitto
1953 Return to Paradise Etelämeren paratiisi
1954 Phffft! Rakkaani, antaudun!
1954 Hell Below Zero Afrikasta etelään
1955 Trial
1955 A Prize of Gold Kultaa Berliinissä
1955 The Bridges at Toko-Ri Toko-Rin sillat
1956 The Harder They Fall Mitä kovemmin he kaatuvat
1957 Peyton Place Peyton Place – vihan tyyssija
1957 The Little Hut Kolmas pyörä
1958 The Inn of the Sixth Happiness Kuudennen onnen majatalo
1960 From the Terrace Rahalla ei rakkautta
1963 The Prize Takaa-ajettuna
1963 Nine Hours to Rama 9 tuntia ikuisuuteen
1965 Von Ryan's Express Kuolemanjuna
1966 Lost Command Vihreät paholaiset
1967 Valley of the Dolls Nukkelaakso
1969 Daddy's Gone A-Hunting Vihreä kantolaukku
1971 Happy Birthday, Wanda June
1972 Limbo Kahlehdittu eiliseen
1974 Earthquake Maanjäristys
1979 Avalanche Express Atlantin pikajuna

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eder

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]