Mark Robson
| Mark Robson | |
|---|---|
_still_1.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. joulukuuta 1913 Montréal, Québec, Kanada |
| Kuollut | 20. kesäkuuta 1978 (64 vuotta) Lontoo, Englanti, Iso-Britannia |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1940–1978 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Mark Robson (4. joulukuuta 1913 Montréal, Québec, Kanada – 20. kesäkuuta 1978 Lontoo, Englanti, Iso-Britannia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja leikkaja.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robson aloitti uransa elokuva-alalla 20th Century Foxin lavasteosastolla ja siirtyi sieltä RKO:lle, jossa hän lopulta päätyi leikkaajaksi. Hän leikkasi Robert Wise kanssa Orson Wellesin elokuvat Citizen Kane ja Mahtavat Ambersonit. 1942 hän ja Wise päätyivät RKO:n vasta perustettuun B-luokan kauhuelokuvien tuotantoyksikköön, jota johti Val Lewton. Robson leikkasi Lewtonin kauhuelokuvan klassikot Kissaihmiset, Yö voodoo-saarella ja Leopardimies. [1]
Kun Lewtonin vakio-ohjaaja Jacques Tourneur sai muita tehtäviä RKO:lla, Lewton antoi ohjaustyöt Robsonille ja Wiselle. Robsonin ensimmäinen ohjaus oli Seitsemäs uhri 1943. Hän ohjasi Lewtonille vielä neljä elokuvaa: Aavelaiva (1943), Kotirintaman ongelmanuoret (1944) sekä Boris Karloffin elokuvat Tuhoon tuomittu saari (1945) ja Bedlam – kauhujen talo (1946). Hän lähti RKO:lta 1948 ja ryhtyi ohjaamaan elokuvia Stanley Kramerille.[1]
Nyrkkeilysankari (1949) oli Kirk Douglasin tähdittämä film noir -elokuva, joka sai peräti kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Hupsu sydämeni (1949) sai kaksi Oscar-ehdokkuutta. Kaksi Oscar-ehdokkuutta sai myös Kirkas voitto (1951), Haluan sinut! (1951) saatua "vain" yhden.
Etelämeren paratiisi (1953) esitteli Gary Cooperin James Michenerin menestysromaanin Morganina. Vuonna 1955 Toko-Rin sillat on yksi Robsonin uran suurimmista hiteistä, jonka pääosissa nähtiin William Holden ja Grace Kelly. Elokuva voitti yhden Oscarin ja sai lisäksi vielä yhden ehdokkuuden. Oscar-ehdokkuus parhaasta miessivuosasta tuli Arthur Kennedylle elokuvasta Murhaajako?. Vuonna 1956 valmistunut Mitä kovemmin he kaatuvat oli Humphrey Bogartin ja Rod Steigerin tähdittämä film noir -klassikko, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta mustavalkoelokuvan kuvauksesta. Se jäi Bogartin viimeiseksi elokuvaksi.
Peyton Place – vihan tyyssija (1957) oli suosittu romanttinen draama, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, muun muassa Robsonille parhaan ohjauksen ehdokkuus. Kuudennen onnen majatalo (1958) oli Ingrid Bergmanin tähdittämä elämäkertaelokuva, joka toi Robsonille toisen ja viimeisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta ohjauksesta.
Paul Newman ja Ina Balin olivat pääosassa vuonna 1960 valmistuneessa Rahalla ei rakkautta -draamassa. Newman näytteli myös Takaa-ajettuna elokuvassa vuonna 1963. Kuoleman juna (1965) pääosassaan Frank Sinatra sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta efektisuunnittelusta. Nukkelaakso on vähän arvostettu hittielokuva vuodelta 1967, joka tuotti maailmanlaajuisesti peräti 50 miljoonaa dollaria. Elokuva sai myös yhden Oscar-ehdokkuuden.
Maanjäristys (1974) jäi Robsonin uran suurimmaksi taloudelliseksi menestykseksi ja viimeiseksi suurelokuvaksi. Los Angelesiin iskevää voimakasta maanjäristystä kuvannut klassikko oli aikaansa edellä erikoistehosteiden osalta, ja saikin neljä Oscar-ehdokkuutta, joista voitti yhden. Elokuva tuotti maailmanlaajuisesti lähes 80 miljoonaa dollaria.
Atlantin pikajuna jäi Robsonin viimeiseksi ohjaustyöksi. Sen ensi-ilta oli vasta ohjaajan kuoleman jälkeen vuonna 1979, koska Robson ei ehtinyt viimeistelemään sitä. Myös näyttelijä Robert Shaw kuoli tuotannon ollessa kesken.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leikkaajana (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1941: Citizen Kane
- 1942: Mahtavat Ambersonit
- 1942: Kissaihmiset
- 1943: Yö voodoo-saarella
- 1943: Leopardimies
Ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Alkuperäinen nimi | Suomenkielinen nimi |
|---|---|---|
| 1943 | The Seventh Victim | Seitsemäs uhri |
| 1943 | The Ghost Ship | Aavelaiva |
| 1944 | Youth Runs Wild | Kotirintaman ongelmanuoret |
| 1945 | Isle of the Dead | Tuhoon tuomittu saari |
| 1946 | Bedlam | Bedlam – kauhujen talo |
| 1949 | My Foolish Heart | Hupsu sydämeni |
| 1949 | Home of the Brave | He olivat sankareita |
| 1949 | Roughshod | |
| 1949 | Champion | Nyrkkeilysankari |
| 1950 | Edge of Doom | Tuomion miekka |
| 1951 | I Want You | Haluan sinut |
| 1951 | Bright Victory | Kirkas voitto |
| 1953 | Return to Paradise | Etelämeren paratiisi |
| 1954 | Phffft! | Rakkaani, antaudun! |
| 1954 | Hell Below Zero | Afrikasta etelään |
| 1955 | Trial | |
| 1955 | A Prize of Gold | Kultaa Berliinissä |
| 1955 | The Bridges at Toko-Ri | Toko-Rin sillat |
| 1956 | The Harder They Fall | Mitä kovemmin he kaatuvat |
| 1957 | Peyton Place | Peyton Place – vihan tyyssija |
| 1957 | The Little Hut | Kolmas pyörä |
| 1958 | The Inn of the Sixth Happiness | Kuudennen onnen majatalo |
| 1960 | From the Terrace | Rahalla ei rakkautta |
| 1963 | The Prize | Takaa-ajettuna |
| 1963 | Nine Hours to Rama | 9 tuntia ikuisuuteen |
| 1965 | Von Ryan's Express | Kuolemanjuna |
| 1966 | Lost Command | Vihreät paholaiset |
| 1967 | Valley of the Dolls | Nukkelaakso |
| 1969 | Daddy's Gone A-Hunting | Vihreä kantolaukku |
| 1971 | Happy Birthday, Wanda June | |
| 1972 | Limbo | Kahlehdittu eiliseen |
| 1974 | Earthquake | Maanjäristys |
| 1979 | Avalanche Express | Atlantin pikajuna |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eder, Bruce: AllMovie – Mark Robson AllMovie.com. Viitattu 18.1.2010. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mark Robson Elonetissä.
- Mark Robson Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
