Linnunlaulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Linnunlaulun huvilatila C. H. Nummelinin kartalla vuodelta 1876.
Vuoden 1900 kartta: Eläintarhan huvilat.
Eläintarhan huvila 11, Sininen huvila kesäpäivänä Töölönlahden vastarannalta katsottuna.

Linnunlaulu (ruots. Fågelsång) on korkea kallioniemi Helsingin kantakaupungissa Kallion kaupunginosassa Eläintarhan puistoalueen kaakkoispuolella, Töölönlahden ja Eläintarhanlahden välissä. Alueelle luonteen antavat puistomainen korkea kalliomaasto, ns. Linnunlaulun huvilat ja kallion halkova syvä pääradan rautatiekuilu - 'Linnunlaulun kanjoni'.

Linnunlaulussa olevat huvilat, ns. Linnunlaulun huvilat, ovat viimeiset jäljelle jääneet huvilat Eläintarhan huviloista. 'Linnunlaulun huvila-alue' -nimitystä on käytetty jo ainakin vuonna 1891. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Linnunlaulun kalliolla sijaitsi mm. Fogelsång (Linnunlaulu) -niminen huvilatila, joka on merkitty mm. C. H. Nummelinin vuonna 1876 laatimaan Helsingin osoite- ja matkailukarttaan.[2]

Vuonna 1877 Helsingin kaupunki määritti uuden maanjaon Eläintarhanlahden pohjoispuolella olevalle huvila-alueelle, jonka tilojen vuokra-aika päättyi. Alueella oli vuokratilat 38 Bredvik, 39 Ilola, 40 Grönudd, 41 Linnunlaulu, 42 Alppi, 44 Viksberg ja 45 Tallberg. Tämä uusi maanjako perustui Töölön puistoyhtiön jo vuonna 1865 teettämään, ruotsalaisen puutarha-arkkitehti Knut Forsbergin laatimaan suunnitelmaan, jossa Töölönlahden itäpuolinen alue jaettiin 14:ään aidattuun huvilatilaan.[3] Alue sai nimekseen Djurgårds villor (Eläintarhan huvilat / Eläintarhan villat). Eläintarhan huvila 8 sijoittui entisen Linnunlaulun huvilatilan alueelle.[4]

Eläintarhan huvilat on rakennettu etupäässä 1880- ja 1890-luvulla. Jo aikaisemmin alueella oli kuitenkin ollut muutamia rakennuksia, joista tunnetuin oli 1840-luvulla rakennettu, aikoinaan ravintolana ja kahvilana toiminut Vihreä huvila (Gröna villan).[5]

Eläintarhan huviloiden tonttien vuokra-aika päättyi 1940-luvulla, minkä jälkeen vuokra­sopimuksia jatkettiin pitkään vain vuodeksi kerrallaan. Rakennukset olivat pitkään purku-uhan alaisia, ja rautatien itä­puoliselle alueelle vahvistettiin vuonna 1943 uusi, kuitenkin toteuttamatta jäänyt asemakaavakin, jolla alue olisi pääosin muutettu puistoksi ja julkisten rakennusten tonteiksi[6].

Jo silloin, kun huvilat rakennettiin, rautatie kulki alueen poikki kallioon louhitussa kuilussa ja jakoi siten alueen kahtia. Myöhemmin rautatien kuilua on vielä useita kertoja levennetty, minkä vuoksi 1960-luvun lopulla osa huviloista purettiin.[5] Lisäksi alku­­peräisen Eläintarhan huvila-alueen itä­osasta purettiin 1960-luvulla neljä huvilaa myös sinne rakennetun Helsingin kaupunginteatterin tieltä.[5] Rautatien viereen on lisäksi aikoinaan, muun muassa Alvar Aallon keskustasuunnitelmassa 1960-luvulla, suunniteltu keskustasta Pasilaan johtavaa leveää liikenneväylää, Vapauden­katua, jonka tieltä olisi myös jouduttu purkamaan useita huviloita. Tämän tiesuunnitelman Helsingin kaupunginvaltuusto on kuitenkin hylännyt kahteen kertaan.[7]

Alkuperäisistä 15 Eläintarhan huvilasta on nykyisin jäljellä vielä seitsemän piha­rakennuksineen[5], ja osa niistä on kunnostettu.

Alueen huviloita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhan huvilatonteilla on järjesty­snumerot, jotka poikkeavat niiden nykyisistä osoite­numeroista. Huvilat 1-8 sekä 14-15 sijaitsivat rautatien itä-, huvilat 9-13 länsi­puolella.[5]

Huvila 1 sijaitsi lähimpänä Hakaniemen toria ja purettiin aikoinaan Ensi linja -kadun suunnitellun, mutta rakentamatta jääneen jatkeen tieltä. Huvilat 2-5 purettiin 1960-luvulla Kaupungin­teatterin uuden rakennuksen tieltä.[5]

Huvila 6 on useimmista muista poiketen kivirakenteinen ja sijaitsee Kaupungin­teatterin luoteis­puolella. Siinä toimii yksityinen naisten vanhain­koti Hedvig Sofiahemmet.[5]

Huvila 7 on myös kivi­rakenteinen ja rakennettiin alun perin sokeiden ammatti­kouluksi. Nykyään se on Helsingin kaupungin päivä­hoito­viraston käytössä. Sen pihalla lähempänä rautatietä sijaitsevassa puutalossa toimii päiväkoti.[5]

Huvila 9 oli alun perin yksityistalo, mutta vuonna 1929 sen osti Helsingin Diakonissalaitos, joka perusti sinne kehitysvammaisten lasten hoitokodin, Rinnekodin.[5] Myöhemmin Rinnekoti muutti pohjois-Espoooseen, ja huvilan omistaa nykyään Aulis Junes, joka kunnostaa perintötaloaan hyvin hitaasti uhkasakkojen uhkaamana.

Valkoinen huvila 10, nykyiseltä osoitteeltaan Linnunlauluntie 7, sijaitsee ranta­kalliolla aivan Töölönlahden rannalla. Nykyään se on Helsingin kirjailijayhdistyksen käytössä ja on saanut nimen Villa Kivi.[8] Sen eteläpuolella sijaitsee Sininen huvila, jossa on taiteilijapariskunta Marja ja Jorma Heleniuksen ateljee ja sen piharakennuksessa toimii myös kahvila.[9]

Huvilassa 13 toimi Brummerska hemmet -niminen vanhainkoti. Se samoin kuin huvila 15 sekä Vihreä huvila purettiin 1960-luvulla rautatien levennystöiden tieltä.[5] Vuonna 1889 rakennetussa Eläintarhan huvila 14:ssä, joka sijaitsee Tokoinrannan puistoalueen reunalla, on Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen näyttely Linnunlaulun huviloista.

Huvila-alueen välittömässä läheisyydessä on myös Helsingin Diakonissalaitoksen rakenusryhmä.

Alueen tiet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huvila-alueen vanha päätie on ollut Eläintarhantie, joka ulottui aikoinaan Hakaniemen torin luoteis­kulmasta Mannerheimin­tielle saakka. Se ylitti rauta­tien 1800-luvulla rakennettua ns. Linnun­laulun siltaa pitkin. Töölön­lahden koillis­kulmassa Eläin­tarhan­tie teki jyrkän mutkan siten, että sen loppuosa muodosti käytännössä Helsingin­kadun jatkeen, mutta oli myös Eläintarhan­tien niminen.

Kun rautatietä 1960-luvun lopulla levennettiin ja se samalla sähköistettiin, vanha Linnunlaulun silta purettiin. Nimi Eläin­tarhan­tie jäi tällöin vain rauta­tien itä­puoleiselle osalle tietä, joka samalla linjattiin osittain uudestaan, niin että se nykyisin johtaa Wallinin­kadulle. Rautatien länsi­puolella oleva tieosuus sai nimen Linnun­lauluntie, ja tien loppuosa Helsinginkadun päästä Mannerheimintielle muutettiin nimeltäänkin osaksi Helsinginkatua.[10][11] Aikaisemmin nimi Linnunlauluntie oli annettu rautatien itäpuolelle suunnitellulle, rakentamatta jääneelle kadulle.[10][6] Puretun sillan läheisyyteen on myöhemmin rakennettu jalankulkusilta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 'Uusia huwilarakennuksia.', Uusi Suometar 3.6.1891 s. 3 Viitattu 18.3.2014.
  2. Helsingin osoite ja opaskartta vuodelta 1897 Viitattu 28.2.2014.
  3. Kertomus Helsingin kaupungin kunnallishallinnosta, 1875 - 1878, s. 233 Viitattu 7.3.2014.
  4. Helsingin opaskartta vuodelta 1900 Viitattu 28.2.2014.
  5. a b c d e f g h i j Kaija Nenonen: Herrasväen ja työläisten kaupunki, Helsingin vanhoja kortteleita 2, s. 110-115. Helsingin sanomat, 1983. ISBN 951-9135-03-0.
  6. a b Asemakaava nro 2310 vuodelta 1943 Helsingin kaupungin Paikkatietopalvelu. Viitattu 12.3.2012.
  7. Hannu Hirvikoski: Linnunlaulun tarina, s. 189, 193. Edico, 2003. 951-97542-3-7.
  8. Linnunlaulun tarina, s. 157-159
  9. Linnunlaulun tarina, s. 163-164
  10. a b Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin julkaisija nro 24, s. 94,99,117-118. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  11. Asemakaava nro 6230 vuodelta 1969 Helsingin kaupungin Paikkatietopalvelu. Viitattu 12.3.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 60°11.0′N, 24°56.2′E