Tämä on hyvä artikkeli.

M/S Finnbirch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee uponnutta rahtilaivaa. M/S Oranjeborg oli ennen valmistumistaan nimeltään Finnbirch.
M/S Finnbirch
Finnbirchin täsmälleen samanlainen sisaralus M/S Finnforest
Finnbirchin täsmälleen samanlainen sisaralus M/S Finnforest
Tyyppi Rahtilaiva
Lippuvaltio Ruotsi
Kotipaikka Tukholma
IMO-numero 7528609
MMSI-numero [1] 265119000[1]
Tunnuskirjaimet SLNK[1]
Aiemmat nimet 1978: Stena Prosper
1978–1981: Atlantic Prosper
1981–1982: Merzario Ionia
1982–1985: Stena Ionia
1985–1988: Stena Gothica
1988–1996: Bore Gothica
1996–2006: Finnbirch
Aiemmat omistajat 1978–1981: Stena Container Line
1981–1984: Stena Atlas Line
1984–1985: Stena Caribbean Ltd.
1985–1988: Rederi Ab Concordia (myöh. yhtiö vaihtoi nimeä; ensin Stena Rederi Ab:ksi ja myöhemmin Stena Ab:ksi
1988–1995: August Lindholm Eftr. Ab
1995–1999: Bore Lines
1999–2006: Strömma Turism & Sjöfart AB
Rakennustelakka Hyundai Heavy Industries, Ulsan, Etelä-Korea
Rakennusnumero 646
Vesillelasku 26. elokuuta 1977
Luovutettu 2. helmikuuta 1978
Status Kaatui ja upposi Gotlannin lähettyvillä 1. marraskuuta 2006
Tekniset tiedot
Pituus 155,99 m
Leveys 22,71 m
Syväys 7,32 m
Bruttovetoisuus 5 752 brt
Koneisto 2 × Pielstick 12PC2-5V-400 V-diesel
Koneteho 11 475 kW
Nopeus 31,48 km/h
Nopeus 17 kn
Hyttejä 12
Miehistö 14
Lastikapasiteetti 1 700 / 2 100[2]
Lähteet [3]

M/S Finnbirch (IMO 7528609) oli vuonna 1978 rakennettu ruotsalaisen Strömma Turism & Sjöfartin omistama ro-ro-rahtialus.[4] Laivan rakensi Hyundai Heavy Industriesin telakka Ulsanissa Etelä-Koreassa. Alus oli vuokrattuna Finnlinesille.[4]

Alus upposi 1. marraskuuta 2006 Gotlannin lähettyvillä ollessaan matkalla Helsingistä Tanskaan Århusiin.[4] Aluksen hylky lepää 83 metrin syvyydessä.[5]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituutta Finnbirchillä on 155,99 metriä, leveyttä 22,71 metriä ja syväys on 7,32 metriä. Laivan koko tilavuus (bruttovetoisuus) on 5 752 bruttorekisteritonnia ja matkustus- ja lastitilojen tilavuus (nettovetoisuus) 2 680 nettorekisteritonnia. Aluksen kuollut paino eli kantavuus on 8 811 tonnia. Aluksen lastikapasiteetti on 1 700 / 2 100 kaistametriä. Laivan huippunopeus oli 17 solmua.[3]

Laivan valmistuessa vuonna 1978 aluksella oli leveyttä 21,67 metriä. Myös vetoisuudet olivat erilaiset; bruttovetoisuus oli 5 466 bruttorekisteritonnia, nettovetoisuus 2 485 nettorekisteritonnia ja kuollut paino 8 672 tonnia.[3]

Laivan pääkoneina on kaksi Pielstick 12PC2-5V-400 v -dieselmoottoria, jotka yhdessä kehittivät 11 475 kilowatin tehon.[3]

Alustyyppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnbirch oli ro-ro-alus (roll on roll off), eli sen lastaus tapahtui perästä pyörien päällä ilman nosturia. Ro-ro-alus on kaikkein kilpailukykyisin ratkaisu nopeutta vaativissa ja lyhyissä kuljetuksissa, sillä se on nopea lastata ja purkaa. Rahtitilaan jää aina paljon käyttämätöntä tilaa, minkä vuoksi aluksia ei juuri valtameriliikenteessä käytetä.[6]

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977–1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. elokuuta 1977 alus laskettiin vesille Stena Prosper -nimisenä eteläkorealaisella Hyundai Heavy Industriesin telakalla. Aluksen rakennusnumero on 646. Alus valmistui helmikuun alussa vuonna 1978 viidentenä 11 aluksen sarjasta, jonka muodostavat valmistumisjärjestyksessä M/S Global Freighter (nimi valmistuessa Merzario Ausonia), M/S Stena Transfer (Stena Runner), M/S Tor Baltica (Elk), M/S Kilmore (Norsky), M/S Finnforest (Stena Project), M/S Atlantic Freighter (Tor Felicia), M/S Stena Partner (Alpha Enterprise), M/S Global Carrier (Imparca Express I), M/S Stena Transporter (Merzario Espania) ja M/S Diplomat (Stena Trader).[3]

2. helmikuuta alus luovutettiin Stena Container Linen haltuun, joka rekisteröi sen Yhdistyneen kuningaskunnan lipun alle nimellä Atlantic Prosper. Kotisatamaksi tuli maan pääkaupunki Lontoo. Aluksen omistaja Stena Container Line aikarahtasi eli vuokrasi[7] aluksen Atlantic Container Linen liikenteeseen reitille Southampton–Antwerpen–Rotterdam–Le Havre–Liverpool–Bremerhaven–Halifax–Montréal–Göteborg. Vuonna 1979 alusta levennettiin 21,67 metristä 22,71 metriin.[3]

Huhtikuussa 1981 Maltalle rekisteröity Stena Atlas Line Ltd osti aluksen. Uusi omistaja aikarahtasi aluksen italialaisen Andreo Merzario S.p.A:n liikenteeseen nimellä Merzario Ionia. Vuoden kuluttua aikarahtaussopimus päättyi, minkä jälkeen laiva siirtyi Kyproksen lipun alle nimellä Stena Ionia. Kotisatamaksi tuli Limassol. Aluksen hallinnointi luovutettiin kyproslaiselle Three Crowns Marine Managementille. Tämän jälkeen Stena Ionia aikarahdattiin OT West Africa Linen liikenteeseen. Vuonna 1984 laiva siirtyi Stena Caribbean Ltd:n omistukseen Caymansaarten lipun alle. Kotisatamaksi tuli George Town. 22. tammikuuta–1. helmikuuta 1985 välisen ajan alus oli North Sea Ferriesin Hullin ja Rotterdamin välisessä liikenteessä.[3]

1985–1995[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

27. joulukuuta 1985 alus siirtyi ruotsalaisen Rederi AB Concordia -varustamon omistukseen ja Ruotsin lipun alle nimellä Stena Gothica. Kotisatamaksi tuli Göteborg. Uusi omistaja asetti aluksen Stena Portlinkin Esbjergin ja Harwichin väliseen liikenteeseen. Vuonna 1986 alus meni saksalaiselle Hapag Lloyd Werftin telakalle Bremerhaveniin. Telakalla Stena Gothicaan rakennettiin ylimääräinen sääkansi. 16. helmikuuta 1987 Rederi AB Concordia muutti nimekseen Stena Rederi Ab, ja jälleen saman vuoden lokakuussa varustamon nimi muuttui Stena Ab:ksi. 12. tammikuuta 1988 alus aikarahdattiin suomalaisen Oy Rettig Ab:n liikenteeseen nimellä Bore Gothica. Rettig asetti aluksen Bore RoRon liikenteeseen. 9. joulukuuta ruotsalainen August Lindholm Eftr. Ab osti laivan. Oston myötä kotisatama muuttui Tukholmaksi. Uusi omistaja aikarahtasi aluksen Bore RoRon liikenteeseen. Tammikuussa 1989 Bore Gothica aloitti liikennöinnin reitillä Turku–Cuxhaven–Harwich–Cuxhaven–Turku. Huhtikuussa 1991 alus aikarahdattiin Britannian puolustusministeriön käyttöön, joka teki Bore Gothicalla yhden matkan Euroopan ja Persianlahden välillä. Jälleen tammikuussa 1992 vuokraaja vaihtui, kun Finncarriers aloitti liikennöinnin laivalla, linjalla Turku–Rauma–Travemünde–Rostock–Lyypekki. Vuonna 1993 Bore Gothica siirtyi reitille Helsinki–Hamina–Felixstowe / Hull. 8. helmikuuta 1995 Bore Gothica siirtyi Bore Linesin omistukseen.[3]

1996–2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. marraskuuta 1996 alus sai nimen Finnbirch. Seuraavana vuonna Finnbirch aikarahdattiin P&O North Sea Ferriesin käyttöön, joka teki aluksella yhden matkan Britannian Hullin ja Belgian Zeebruggen välillä. Vuonna 1999 ruotsalainen Strömma Turism & Sjöfart AB osti aluksen. Lokakuussa 2000 Finnbirch siirtyi liikennöimään Helsingin ja Tanskan Århusin välille.[3]

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnbirchin uppoamispaikka merkitty karttaan punaisella ympyrällä.

Finnbirch oli keskiviikkoiltapäivällä 1. marraskuuta 2006 matkalla Helsingin satamasta Århusiin Tanskaan, kun se joutui Öölannin saaren ja Gotlannin saaren puolivälissä merihätään, menetti ohjailukykynsä ja joutui näin tuuliajolle. Alus kaatui ja alkoi upota. Sää alueella oli myrskyinen ja lämpötila oli noin +1°C. Merivedellä lämpöä oli noin kymmenen astetta. Aluksella oli lastinaan trailereita ja kontteja, jotka sisälsivät suomalaisen vientiteollisuuden tuotteita.[4][8][9]

Finnbirchin miehistö koostui neljästä ruotsalaisesta ja kymmenestä filippiiniläisestä. Miehistö oli ammattitaitoinen ja kokenut, ja lisäksi se oli jo pitkään työskennellyt yhdessä aluksella.[9]

Pelastajat saapuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finnlinesin toinen alus Finnhansa saapui onnettomuuspaikalle ensimmäisten joukossa.

Aluksen kaaduttua miehistö joutui värjöttelemään pelastuspuvuissa neljä tuntia Finnbirchin päällä, sillä pelastusveneiden laskeminen ei ollut mahdollista. Myös aallokko olisi ollut liian kova pelastusveneille. Pelastusveneet täytyy voida laskea vielä 20 asteen kallistumassakin. Finnbirchissä olisi ollut pelastautumista varten avoveneet.[10] Finnbirchin päällikkö ehti noutaa komentosillan takana sijainneesta hytistä vain osan pelastuspuvuista. Päällikön jälkeen kolme miestä meni hyttiin, mutta hytin ovi paiskautui kiinni ja hytin irtaimisto putosi miesten päälle. Päällikkö pelasti miehet puoshaan ja kirveen avulla hytistä. Aluksen päällikkö yritti irrottaa kallistuman puolella olleita pelastuslauttoja, mutta hän liukastui pudoten 20 metrin matkan alas. Päällikkö loukkaantui pahoin pudotuksessa. Muu miehistö onnistui pelastamaan päällikön köyden avulla, minkä jälkeen hänet pantiin makaamaan miehistön koukistetuista jaloista muodostettuun tunneliin. Näin päällikköä pyrittiin pitämään lämpimänä.[11] Miehistöön pidettiin koko ajan yhteyttä kannettavien VHF-meriradiopuhelimien välityksellä. Aluksen ruotsalais-filippiiniläisen miehistön pelastusoperaatiosta tuli jännitysnäytelmä, jota ruotsalaiset seurasivat pitkin keskiviikkoiltaa. Sankka lumipyry ja kova tuuli vaikeuttivat pelastamista. Rahtilaivat M/S Marneborg, M/S Largo, M/S Tomke sekä matkustajarahtilaiva M/S Finnhansa saapuivat ensimmäisinä paikalle, jossa Finnbirch oli merihädässä. Alankomaalainen Marneborg oli paikalla jo 15 minuutissa. Alukset jäivät avustamaan pelastusoperaatiossa, mutta niiden mahdollisuutta pelastaa mereen joutuneet Finnbirchin miehistön jäsenet pidettiin rajallisina.[8][12]

Kello 17.20 Suomen aikaa eli 40 minuutin kuluttua hätäsanomasta Gotlannin Visbystä saapui paikalle Sikorsky-kopteri. Myöhemmin paikalle saapui Ronnebysta vielä Vertol-kopteri. Helikopterit joutuivat kahden tunnin välein käymään Manner-Ruotsin Kalmarissa tankkaamassa. Nämä kaksi paikalle saapunutta pelastushelikopteria eivät sääoloista johtuen voineet laskea pintapelastajaa merihädässä olevien luokse. Pintapelastajaa uhkasivat uppoamassa olevan aluksen runko ja siitä sojottavat teräsrakenteet ja antennit.[8]

Illan aikana kello 19:n jälkeen Suomen rajavartiolaitoksen Turun Vartiolentueen Super Puma -helikopterin viiden hengen miehistö pyydettiin mukaan pelastusoperaatioon. Tasan kello 20 Super Puma oli ilmassa, mukanaan kaksi lentäjää, yksi mekaanikko sekä kaksi pintapelastajaa. Voimakkaan pohjoistuulen vuoksi helikopteri saapui Visbyn[8] kautta onnettomuuspaikalla jo kello 21.30, kun alus oli jo uponnut. Ruotsalaiset olisivat saattaneet saada lähempää Tanskastakin apua, mutta Super Puma hälytettiin tuulen suunnan vuoksi. Tanskasta pyydetty helikopteri olisi joutunut lentämään kovaan vastatuuleen. Super Puma ei nostanut koko 12-tuntisen operaation aikana ainuttakaan uponneen aluksen miehistön jäsentä, mutta sen rooli oli ruotsalaisten viranomaisten mukaan silti tärkeä. Super Puma tuki ruotsalaiskoptereita henkisesti ja ennen kaikkea turvasi ruotsalaiskoptereiden pelastustyön. Operaatiossa käytettiin NVG-yönäkölaitteita, joilla etsittiin kadonneita.[13]

»Yhteistyö sujui hyvin. Operaatiossa tuli selvästi esille, kuinka hyvin näitä tilanteita on harjoiteltu»
(kertoi Super Puman toinen lentäjä luutnantti Mika Pajusalo.[13])

Puolen yön aikaan paikalle saapui myös Ruotsin rannikkovartioston pelastusalus.[8]

Miehistön pelastaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi paikalle saapuneista helikoptereista oli Sikorsky S-76.[14] Kuvan helikopteri ei liity onnettomuuteen.

Ennen veden varaan joutumista ainoastaan aluksen päällikkö oli loukkaantunut jalan murruttua. Muu miehistö oli säilynyt vahingoitta. Kello 20.37 Finnbirch katosi tutkasta, ja sen jälkeen alus painui syvyyksiin.[8] Aluksen upottua miehistö joutui veden varaan, mutta se saatiin puoli kahteentoista mennessä Suomen aikaa pelastettua yhtä lukuun ottamatta.[9] Finnbirchin yliperämies oli auttanut loukkaantuneen päällikön jaloilleen, mutta tämän jälkeiset tapahtumat eivät ole tiedossa. Yliperämies löytyi myöhemmin hukkuneena samalta pelastusvenekannelta. Aluksen upottua alkoi lastista irronneita osia pulpahdella pintaan.[11] Puoli kahdentoista aikoihin aallonkorkeus oli jo yli neljä metriä ja keskituuli puhalsi pohjoisen suunnasta arviolta 20 metriä sekunnissa. Puuskissa nopeus oli vielä suurempi. Pintapelastajien on helpompi pelastaa veden varassa olevat, jos alus on uponnut. Miehistö kuljetettiin pelastuksen jälkeen Ruotsiin Kalmarin lääninsairaalaan hoidettaviksi. Miehistö kärsi hypotermiasta, sillä heidän yllään olleet pelastuspuvut eivät olleet kaikille sopivia.[9][11] Ne olivat aivan liian suuria.[11] Hypotermian lisäksi osalla oli lihasvammoja, haavoja ja kahdella luunmurtumia. Yksi pelastetuista, 52-vuotias filippiiniläinen, menehtyi saamiinsa vammoihin vielä samana iltana sairaalassa. 1. marraskuuta ei vielä tiedetty syytä aluksen uppoamiseen, ja lastinsiirtymää epäiltiin sen aiheuttajaksi. Seuraavana päivänä miehistöä kuultiin onnettomuudesta, mutta syyt siihen pysyivät yhä mysteerinä.[9]

Aamulla 2. marraskuuta Ruotsin meripelastus lopetti yhä kateissa olleen ruotsalaisen merimiehen etsinnät. Lääkärit olivat kertoneet, ettei merimies voinut kauan kylmässä merivedessä oltuaan olla enää hengissä. Samana aamuna aluksesta alkoi vuotaa öljyä, mutta alueella vallinneen huonon sään vuoksi öljyvuodon laajuutta ei ollut mahdollista selvittää. Ruotsi asetti onnettomuutta tutkimaan tuolloin myös onnettomuustutkintalautakunnan.[15] Myös suomalainen Onnettomuustutkintakeskus osallistui tutkintaan.[16] Iltapäivällä kymmenen aluksen 12 henkiinjääneestä lähti sairaalasta. Loput kaksi jäivät vielä sairaalaan. Hekin pääsivät lauantaihin 4. marraskuuta mennessä pois.[17] Kalmarin lääninsairaalassa psykososiaalisten asioiden parissa työskennellyt Erik Lexne kertoi 3. marraskuuta miehistön luultavasti selviytyvän kokemuksesta ilman syviä psykooseja.[18]

Onnettomuuden syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. joulukuuta 2008 Ruotsin valtion Statens haverikommission julkaisi onnettomuudesta tehdyn tutkinnan.[19] Tutkinnan mukaan syy onnettomuuteen oli lastin huono kiinnittäminen. Aluksen rahtaaja eli Finnlines oli noudattanut lastin kiinnityksessä Finnbirchin oman lastinkiinnityskäsikirjan sijasta ainoastaan omia ohjeitaan. Huono kiinnitys Finnbirchin onnettomuusmatkalla ei ollut Statens haverikommissionin mukaan poikkeus vaan yleistä. Kiinnityksessä oli paljon merkittäviä poikkeuksia aluksen oman lastinkiinnityskäsikirjan vaatimuksista.[20]

Onnettomuuden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uppoaminen aiheutti Finnbirchin rahtaajalle eli Finnlinesille muiden reittiensä liikenteen uudelleenjärjestelyjä. Yhtiön muut alukset hoitivat Tanskan-liikenteen muutamina uppoamista seuranneina päivinä.[21]

3. marraskuuta Ruotsin rannikkovartiosto kertoi aluksesta vuotavan enää vähän öljyä. Uppoamispaikalla havaittiin myös noin 100–500 litraa voiteluöljyä. Sen poistaminen merestä oli mahdotonta, mutta se haihtui ilmaan. Voiteluöljy muodosti noin kymmenen kilometriä pitkän vanan. 4. marraskuuta Ruotsin pyynnöstä suomalainen Dornier-valvontalentokone lähti Turusta kohti uppoamispaikkaa kartoittamaan ja valvomaan Finnbirchistä pinnalle päässeitä öljylauttoja.[22] Syy pyyntöön oli se, että Ruotsin omat koneet eivät vielä saaneet nousta ilmaan lokakuussa Ruotsissa sattuneen lento-onnettomuuden vuoksi, jossa Ruotsin rannikkovartiostolle kuuluva valvontalentokone oli normaalilla valvontalennolla, kun se syöksyi Skånen Vellingessä Falsterbon kanavaan.[23]

5. marraskuuta Turun Sanomat kertoi öljyvanan pituudeksi lähes 20 kilometriä. Leveyttä vanalla oli vain kymmeniä metrejä. Tuolloin varsinainen öljylautta alkoi vasta noin viiden kilometrin päässä etelään uppoamispaikalta.[23]

Onnettomuuden jälkeisellä viikolla Finnbirchin ruotsalainen päällikkö Tomas Hellgren puolusti Ruotsin meripelastuskeskuksen toimintaa onnettomuudessa. Hellgrenin mukaan pelastajat menettelivät oikein, kun he eivät vinssanneet Finnbirchin kannella istunutta miehistöä ylös. Ruotsin meripäällystöliitto kertoi, että pelastushelikoptereiden olisi pitänyt vinssata miehistö ylös aluksen kannelta. Vinssaus tapahtui vasta tunteja myöhemmin, kun miehistö oli veden varassa. Tällaiseen menettelyyn päätyivät helikopterilentäjät, koska he pelkäsivät vaijereiden ja pelastajien osuvan kovassa merenkäynnissä aluksen mastoihin.[24]

22. marraskuuta Ruotsin rannikkovartioston KBV-201-alukselta mereen laskettu miehittämätön sukellusrobotti löysi pelastusoperaatiossa mereen jääneen 14. miehistön jäsenen.[25]

Vielä alkuvuonna 2007 aluksesta vuoti öljyä. Aluksessa arvioitiin olevan sitä noin 260 000 litraa. Öljyn tyhjentäminen aluksesta alkoi 3. maaliskuuta, ja se saatiin päätökseen saman viikon lopulla. Operaation hoiti norjalainen M/S Edda Freya -alus. Tyhjennysoperaatiota oli paikalla tarkkailemassa myös ruotsalainen KBV-281-alus sekä tanskalainen öljyntorjunta-alus M/S Blue Castor.[5]

Aluksen käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1978–1981 – Atlantic Container Line
  • 1981–1982 – Andreo Merzario S.p.A.
  • 1982–1985 – OT West Africa Line
  • 1985 – North Sea Ferries B.V.
  • 1985–1988 – Stena Portlink
  • 1988–1991 – Bore RoRo
  • 1991 – Britannian puolustusministeriö
  • 1991–1992 – Bore RoRo
  • 1992–1997 – Finncarriers
  • 1997 – P&O North Sea Ferries
  • 1997–2002 – Finncarriers
  • 2002–2006 – Finnlines

[3][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Finnbirch (IMO: 7528609) Vesseltracker.com. Viitattu 22.11.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Koefoed-Hansen, Michael: M/F Finnbirch The ferry site. Viitattu 22.11.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j M/S Stena Prosper Fakta om Fartyg. Viitattu 28.3.2009. (ruotsiksi)
  4. ↑ a b c d Rahtilaiva upposi Ruotsin vesillä, kaksi merimiestä kuoli. Helsingin Sanomat, 1.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.11.2008.
  5. ↑ a b Oljan från Finnbirch snart bärgad 13.3.2007. Kustbevakningen. Arkistoitu 13.7.2007. Viitattu 13.4.2008. (ruotsiksi)
  6. ↑ Vesiliikenteen kalusto Suomen Kuljetusopas. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 13.4.2008.
  7. ↑ Koskinen, Petri: Transfennica hankkii omat laivat. Talouselämä, 7.10.2002. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b c d e f Roiha, Juhani: Finnlinesin vuokraama Finnbirch myrskyn armoilla Itämerellä: Rahtilaivan miehistö taisteli tunteja elämästään laivan upottua. Turun Sanomat, 2.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2008. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ a b c d e Roiha, Juhani: Kaksi menehtyi rahtialuksen haverissa Gotlannin edustalla: Finnbirchin uppoaminen arvoitus. Turun Sanomat, 3.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2008. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Inna, Lauri: Pelastusveneitä vaikea käyttää jos alus on pahasti kallellaan. Turun Sanomat, 3.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.4.2008. [vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b c d Nieminen, Jamie: Rahtilaivojen pelastautumispukujen sopivuus yhä ongelma: Pienikokoisen filippiiniläisen matruusin vaihtoehdot: huku tai tukehdu. Turun Sanomat, 2.2.2009. Turku: TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.3.2009. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Finnbirch-alus on uponnut. Turun Sanomat, 1.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2008. [vanhentunut linkki]
  13. ↑ a b Kauhanen, Heikki: Super Puma hälytettiin Turusta myötätuulen takia. Turun Sanomat, 3.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.4.2008. [vanhentunut linkki]
  14. ↑ Ytbärgaren Johan Lindgren 2.11.2006. svt.se. Viitattu 5.4.2008. (ruotsiksi)
  15. ↑ Kadonneen merimiehen etsinnät lopetettiin Ruotsissa. Turun Sanomat, 1.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2008. [vanhentunut linkki]
  16. ↑ Onnettomuustutkintakeskuksen vuosikertomus 2006 (PDF) 2007. Helsinki: Onnettomuustutkintakeskus. Viitattu 15.4.2008. [vanhentunut linkki]
  17. ↑ Besättningsmän har fått lämna sjukhuset 3.11.2006. Sveriges Radio. Viitattu 12.4.2008. (ruotsiksi)
  18. ↑ ”Finnbirchmän slipper djupare psykoser” 3.11.2006. Sveriges Radio. Viitattu 12.4.2008. (ruotsiksi)
  19. ↑ Hellner, Carin; Bexel, Ylva: Rapport RS 2008:03: Handelsfartyget Finnbirchs förlisning mellan Öland och Gotland, den 1 november 2006 (pdf) 1.12.2008. Statens haverikommission. Arkistoitu 17.8.2010. Viitattu 16.12.2008. (ruotsiksi)
  20. ↑ Finnbirch-aluksen uppoamisen syyksi varmistui huono lastaus. Kymen Sanomat, 16.12.2008. Sanoma Lehtimedia Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.12.2008.
  21. ↑ Uppoaminen vaikuttaa Finnlinesin kuljetuksiin. Turun Sanomat, 2.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.4.2008.
  22. ↑ Suomalainen kone valvomaan Finnbirchin öljypäästöjä. Turun Sanomat, 4.11.2006. Turku: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2008. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ a b Valtonen, Veikko: Valvontalentokone kävi Turusta kuvausmatkalla: Finnbirchin uppoamispaikalla kilometrien pituinen öljyvana. Turun Sanomat, 5.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.4.2008. [vanhentunut linkki]
  24. ↑ Finnbirchin kapteeni: Pelastajat toimivat oikein. Turun Sanomat, 10.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.1.2008. [vanhentunut linkki]
  25. ↑ Ekeberg, Kjell: Död besättningsman från Finnbirch hittad. Expressen, 22.11.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.4.2008. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=M/S_Finnbirch&oldid=21876852”