Gerda Taro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gerda Taro
Gerda Taro
Gerda Taro
Syntynyt 1. elokuuta 1910
Stuttgart, Saksan keisarikunta
Kuollut 26. heinäkuuta 1937 (26 vuotta)
San Lorenzo de El Escorial, Espanja
Ammatti kuvajournalisti

Gerda Taro (alk. Gerta Pohorylle; 1. elokuuta 1910 Stuttgart, Saksan keisarikunta26. heinäkuuta 1937 San Lorenzo de El Escorial, Espanja) oli saksalainen valokuvaaja ja Robert Capan yhteistyökumppani. Häntä pidetään ensimmäisenä sotatapahtumassa kuolleena naispuolisena kuvajournalistina.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerta Porohylle syntyi 1. elokuuta 1910 Stuttgartissa puolanjuutalaiseen perheeseen.[1][2] Porohylle kävi Saksassa kaupallista oppilaitosta ja rakastui venäläiseen lääketieteen opiskelijaan Georg Kavitkesiin. Hänen kauttaan Porohylle tutustui bolševismiin. Porohylle oli aktiivinen kommunistijärjestöjen jäsen, kun Hitler nousi valtaan 1933. Hänen epäiltiin sekaantuneen Hitlerin vastaiseen salaliittoon, mutta hän onnistui vakuuttamaan kuulustelijoille olevansa vain nuori nainen ilman poliittista vakaumusta. Porohylle karkasi Saksasta ja ylitti elokuussa Ranskan rajan.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porohylle tapasi syyskuussa 1934 Endre Friedmannin, joka tunnetaan myöhemmin nimellä Robert Capa. Porohylle auttoi keväällä 1935 Fred Steinia pimiössä. Alliance-kuvatoimiston perustaja Maria Eisner palkkasi lokakuussa Porohyllen avustajakseen. Ensimmäisen pressikorttinsa hän sai helmikuussa 1936 amsterdamilaiselta A. B. C Press-Service -kuvatoimistolta.[2]

Porohylle ja Friedmann saivat vuonna 1947 idean ”kolmen ihmisen liitosta”. He keksivät kuuluisan yhdysvaltalaisen valokuvaajan Robert Capan, jonka sihteerinä ja myyntiedustajana Porohyllen piti toimia. Capa alkoi pian saada kuvaustehtäviä, ja he alkoivat ansaita elantonsa Capan avulla.[4] Vaikka heidän juoni tajuttiinkin pian, he alkoivat käyttää uusia nimiään. Friedmann oli jatkossa Capa ja Porohylle Gerda Taro. Taro sai nimensä japanilaistaiteilija Tarō Okamoton ja näyttelijä Greta Garbon mukaan.[5]

Espanjan sisällissota alkoi 17. heinäkuuta 1936; Taro ja Capa sympatisoivat molemmat Espanjan vasemmistolaisia.[1] He lähtevät elokuussa 1936 Espanjaan kuvaamaan sotaa Vu-lehdelle. Taro otti Barcelonassa muun muassa sarjan valokuvia sotaa varten harjoittelevista naisista.[2] Aluksi he ottivat yhdessä useimmat kuvista, ja monen vuoden ajan oli epäselvää, kumman ottamia heidän julkaisemat valokuvansa olivat.[5] Toisen kerran Taro ja Capa matkustivat Espanjaan 1937, jolloin heidän kuvat julkaistiin nimellä ”Capa&Taro”. Tässä vaiheessa he käyttivät kumpikin samaa 35 millimetristä kuvaformaattia, mikä teki valokuvien erottamisesta entistä vaikeampaa.[1]

Ensimmäinen heidän yhteisellä nimellä kuvitettu uutinen ilmestyi Regards-lehdessä 18. maaliskuuta. Capa palasi pian tämän jälkeen Ranskaan, mutta Taro jäi Espanjaan. Hän alkoi kehittää tässä vaiheessa omaa tyyliään, ja hänen kuviaan julkaistiin muun muassa Regardsissa, Ce soirissa ja Volks-Illustriertessa.[2]

Taro käväisi Ranskassa mutta oli Valenciassa 14. toukokuuta kaupunkin joutuessa pommituksen uhriksi.[2] Taro otti tuona aikana sarjan vaikuttavimpia kuviaan pommituksen jälkeen. Hänen syvä kontrastiset mustavalkokuvat näyttivät studiossa otetuilta muotokuvilta.[1] Taro ja Capa palasivat kesäkuussa Segovian rintamalle ja kuvasivat muun muassa Madridissa tehdastyöläisiä. Capa palasi heinäkuussa Ranskaan, mutta Taro jäi Espanjaan. Hän muun muassa kuvasi Bruneten taistelussa 6. heinäkuuta. Käväistyään Pariisissa hän palaa muutaman päivän päästä Madridiin. Hän matkusti Ted Allanin kanssa Villanueva de la Cañadan ja Bruneten välissä ollelle taistelupaikalle. He joutuivat kuitenkin keskelle sekasortoista pakoa. Lojalistien panssarivaunu osui heidän autoonsa, ja Taro kuoli vammoihinsa seuraavana aamuna kenttäsairaalassa San Lorenzo de El Escorialissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kershaw, Alex: Sotaa ja samppanjaa – Robert Capan elämä. Suom. Iso-Markku, Jaana. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-17166-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Steinmann, Ron: Capa and Taro: Together at Last The Digital Journalist. 10/2007. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e f The Life of Gerda Taro International Center of Photography. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)
  3. Kershaw, s. 49–50.
  4. Kershaw, s. 53–56.
  5. a b Gerda Taro: Pioneering War Photographer 26.7.2012. CBC. Viitattu 2.2.2014. (englanniksi)