HMHS Britannic

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 37°42′05″N, 24°17′02″E

Britannic
HMHS Britannic.jpg
HMHS Britannic
Aluksen laji ristelyalus
sairaalalaiva
Lippuvaltio Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kotipaikka Liverpool
Omistaja Britannian kuninkaallinen laivasto
Aiemmat nimet White Star Line
Rakennustelakka Harland and Wolff, Belfast
Rakennusnumero 433
Kölinlasku 30. marraskuuta 1911
Vesillelasku 26. helmikuuta 1914
Kohtalo tuhoutunut räjähdyksessä 21. marraskuuta 1916
Suurin pituus 269,1 m
Leveys 28,7 m
Suurin syväys 10,5 m
Bruttovetoisuus (GT) 48158
Koneteho 50000 kW
Nopeus

23 kn

Miehistöä 860 henkeä

HMHS Britannic oli White Star Line -varustamon RMS Olympicin ja RMS Titanicin sisaralus, joka laskettiin vesille vuonna 1914. Laivan nimen on sanottu pitäneen olla alun perin Gigantic, mutta Titanicin onnettomuuden jälkeen nimi vaihdettiin, sillä varustamon arvellaan pitäneen aiottua nimeä liian uhmakkaana. Varustamo tosin kiistää kaavailleensa Gigantic-nimeä alun perinkään. Britannic valittiin laivan nimeksi oletettavasti ensimmäisen maailmansodan edellä vallinneen isänmaallisuuden vuoksi.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannic oli samantyylinen kuin sisaraluksensa RMS Olympic ja RMS Titanic. White Star Line tilasi aluksen Harland and Wolffilta Belfastista. Sen köli laskettiin 30. marraskuuta 1911 samassa altaassa kuin Olympic telakkanumerolla 433 ja alus laskettiin vesille 26. helmikuuta 1914. mutta ennen valmistumistaan valtamerialukseksi se pakko-otettiin 13. marraskuuta 1915 ensimmäiseen maailmansotaan, jossa se toimi sairaalalaivana (HMHS - His Majesty's Hospital Ship) Välimerellä. Alus muutettiin siten, että se kykeni kuljettamaan 3300 haavoittunutta ja lääkintähenkilökunnan, johon kuului 52 lääkäriä, 101 sairaanhoitajaa ja 336 apuhoitajaa, sekä 675 hengen miehistön.[1]

Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannic uppoaa

Tiistaina, 21. marraskuuta 1916 kello 8.12 aamulla Britannicin kulkiessa Kean kanaalissa Kreikan rannikolla laivaa ravisutti voimakas räjähdys, joka repi sen kylkeen ammottavan aukon. rn johdosta alus upposi 55 minuutissa. Aluksen päällikkö Bartlett yritti viimeisenä keinona ajaa laivan matalikolle siinä onnistumatta. Koneitten pysäyttämättä jättäminen johti ihmishengen menetyksiin. Britannicilla olleista 1300:sta henkilöstä vain 30 sai surmansa, hekin pelastusveneissä, jotka joutuivat laivan potkurin runtelemiksi. Titanicin onnettomuuden jälkeen kaikkiin laivoihin oli lisätty riittävä määrä pelastusveneitä, eikä niiden puute ollut ongelmana Britannicilla. Titanicin ja Britannicin onnettomuuksien välillä oli neljä vuotta. Sairaanhoitaja Violet Jessop työskenteli molemmilla laivoilla näiden upotessa ja selvisi hengissä kummallakin kerralla.

Britannicin hylkyä tutkittaessa huomattiin, että Britannicin keula oli katkennut. Tämä viittasi siihen, että laivalla oli sattunut toinenkin räjähdys. Miina oli lämmittäjien mukaan räjähtänyt paapurin puolella. Tutkijat huomasivat myös, että yksi Britannicin repeämän viereisistä höyrykoneista oli räjähtänyt. Tutkijat löysivät hajonneen koneen viereltä paljon hiiltä, joka kokeiden mukaan oli räjähtänyt. Tämä saattaisi viitata siihen, että laivalla oli tapahtunut hiilipölyräjähdys.lähde?

Uppoamisen syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivan räjähdyksestä syytettiin aluksi saksalaista torpedoa, mutta myöhemmin todennäköisenä syyllisenä pidettiin saksalaista miinaa. Myöhemmin saatiin tietää, että saksalainen sukellusvene oli muutamaa viikkoa aikaisemmin miinoittanut Britannicin käyttämän kanaalin. Miina ei saanut aikaan kovin suurta tuhoa pohjassa, ja laivan olisi pitänyt pysyä pinnalla, mutta laipioiden vesitiiviit ovet kattilahuoneessa oli jätetty auki. Laiva ei kestänyt jättimäiseen konehuoneeseen tulvineen veden massaa, vaan upposi. Myös tuuletusluukkuja oli jätetty auki paikalla vallinneen helteen vuoksi. Miinaräjähdys tapahtui kohtalokkaaseen aikaan aamulla vahdinvaihdon aikana, jolloin miehistön oli päästävä liikkumaan laipioiden vesitiiviiden ovien läpi. Lisäksi laivan rakentamisessa käytetyt niitit olivat hauraampia kuin laivan runko: ne ruostuivat siis nopeammin ja tekivät rungosta suunniteltua heikomman.

Hylyn sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannicin hylyn sijainti

Britannicin hylky on noin 120 metrin syvyydessä Kreikan rannikolla (37°42′05″N, 24°17′02″E). Ensimmäisenä sitä tutki sen löytänyt tutkimusmatkailija Jacques-Yves Cousteau vuonna 1975. Hylky on riittävän matalalla sukeltajien tutkittavaksi, mutta sitä pidetään Ison-Britannian sotahautamuistomerkkinä, ja kaikkien tutkimusmatkojen on saatava sekä Ison-Britannian että Kreikan hallitusten hyväksyntä.

Populäärikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannicin viimeisistä hetkistä on tehty yksi elokuvasovitus, Brian Trenchard-Smithin ohjaama televisioelokuva Britannic, joka valmistui vuonna 2000.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. de Kerbrech, Richard s. 169-171

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMHS Britannic.