Belladonna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvia. Belladonna on myös yhdysvaltalainen pornonäyttelijä. Yhdysvaltalaisesta laulajasta kertoo artikkeli Joey Belladonna.
Belladonna
Atropa bella-donna1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Belladonnat Atropa
Laji: bella-donna
Kaksiosainen nimi
Atropa bella-donna
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Belladonna Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Belladonna Commonsissa

Belladonna, myös myrkkykoiso ja lemmonmarja (Atropa bella-donna) on erittäin myrkyllinen koisokasvi, joka on melko yleinen Keski- ja Etelä-Euroopassa ja tavattu myös Vähässä-Aasiassa. Belladonnalla on pitkä lääkekäyttöhistoria muun muassa anestesia-aineena, ja sitä on käytetty myös maagisissa tarkoituksissa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykoison kypsä ja raaka marja.

Myrkkykoiso on monivuotinen, 50–150 cm korkeaksi kasvava kasvi. Sen varsi on pysty, tylppäsärmäinen, hienokarvainen ja yläosasta pensasmaisesti haarova. Lehdet ovat 8–20 cm pitkiä, soikeita tai puikeita, suippoja ja kaljuja tai harvakarvaisia. Ruskeanvioletit, riippuvat kukat ovat yksittäin. Verhiö on kellomainen ja syvään liuskainen. Teriö on kellomainen ja matalaan liuskainen. Kukan tuoksu on epämiellyttävä. Myrkkykoiso kukkii heinä-elokuussa. Pallomainen, aluksi vihreä mutta kypsänä kiiltävän musta marja on halkaisijaltaan noin kaksi senttiä. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen.[1][2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykoiso on melko yleinen kasvi Keski- ja Etelä-Euroopassa. Sitä tavataan myös Vähässä-Aasiassa.[2] Suomessa myrkkykoiso ei kasva luonnonvaraisena. Lajista tunnetaan ainoastaan yksi satunnaishavainto Uudeltamaalta.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykoiso kasvaa luonnonvaraisena metsänreunoissa, pientareilla, pelloilla ja joutomailla. Laji on kalkinsuosija.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkkykoiso sisältää belladonna-alkaloideiksi nimitettyjä muskariinireseptoria salpaavia, antikolinergisiä aineita, atropiinia ja skopolamiinia. Myrkkykoiso on yksi eniten myrkytyksiä aiheuttavista kasveista Keski-Euroopassa.[2] Sen myrkky aiheuttaa sydänvaivoja, voimakkaita hallusinaatioita ja suurilla annoksilla sekavuustilan. Myrkytys voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.

Myrkyllisyydestään huolimatta myrkkykoiso on tärkeä lääkekasvi. Erään kasvista saatavan aineen nimi on atropiini. Sitä käytetään silmätutkimuksissa koska se laajentaa silmäterää. Muilla kasvista saatavilla valmisteilla hoidetaan vatsa- ja suolistosairauksia sekä astmaa.[2]

Myrkkykoiso oli Rooman valtakunnassa yleinen myrkytysaine henkirikoksissa; 5–10 marjasta tehty uute tai 14 grammaa juurta riitti tappamaan aikuisen ihmisen.[5][6] Myrkkykoisolla on uskottu olevan myös maagisia ominaisuuksia, minkä takia sitä on käytetty noitamenoissa. Noitavainojen aikaan kasvista valmistettua voidetta hierottiin syytettyjen ihoon, minkä uskottiin saavan syytetyn tunnustamaan.[2]

Myrkkykoisoa käytettiin ennen Italiassa kosmeettisissa tarkoituksissa laajentamaan silmäterää. Se on saanut nimensä kreikkalaisen taruston Atropoksesta (torjumaton) ja italian kielen sanoista bella donna, joka tarkoittaa kaunista naista.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 524.
  2. a b c d e Suomen terveyskasvit 1982, s. 277.
  3. Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Belladonna 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.6.2009. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Belladonnan levinneisyys Suomessa Viitattu 25.1.2010.
  5. The Legacy of Atropos, the Fate Who Cut the Thread of Life The Journal of the American Society of Anesthesiologists, Inc. Heinäkuu 1998. Viitattu 12.8.2011.
  6. Roberts, Margaret F. & Wink, Michael: Alkaloids: biochemistry, ecology, and medicinal applications. s. 20–21. Springer. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2011).
  7. Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Kolinergisiä muskariinireseptoreita salpaavat aineet (PDF).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belladonna.