Seven Pillars of Wisdom

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seven Pillars of Wisdom
Kohokuva ensimmäisen painoksen kannessa.
Kohokuva ensimmäisen painoksen kannessa.
Alkuperäisteos
Kirjailija T. E. Lawrence
Kieli englanti
Julkaistu 1922
ISBN 0-9546418-0-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Erämaan kapina
Revolt in the Desert
Alkuperäisteos
Kirjailija T. E. Lawrence
Kieli englanti
Julkaistu 1927
Suomennos
Suomentaja Heikki Teittinen
Kustantaja Satakunnan kirjatyö
Julkaistu 1928
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seven Pillars of Wisdom on brittiläisen sotilashenkilön T. E. Lawrencen omaelämäkerrallinen teos, jossa tämä kuvaa osuuttaan ensimmäisen maailmansodan aikana Lähi-idässä käydyssä arabikapinassa vuosina 1916–1918. Kirjan nimi, suomennettuna "Viisauden seitsemän pylvästä", tulee Sananlaskujen kirjasta. Lawrence aloitti kirjan kirjoittamisen sodan jälkeen 1919, mutta se pysyi eri versioineen keskeneräisenä projektina pitkälle 1920-luvulle saakka.

Kirjan julkaisu oli monimutkainen prosessi ja siitä on nykyään olemassa kolme eri julkaistua versiota. Lawrence painatti Oxfordin tekstinä tunnetusta laitoksesta ensimmäiset kopiot vuonna 1922. 1926 sen pohjalta valmistui tilaajille tarkoitettu lyhennetty versio. Seuraavana vuonna 1927 julkaistiin suurelle yleisölle tehty lyhennelmä Revolt in the Desert, joka suomennettiin 1928 nimellä Erämaan kapina. Vuoden 1926 versio julkaistiin yleisesti Lawrencen kuoleman jälkeen 1935.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence kuvattuna Akabassa 1917.

Vuosien 1916–1918 välillä Lähi-idän alueella Osmanien valtakuntaa vastaan käydyn arabikapinan yhteydessä Lawrence toimi brittiläisenä yhteysupseerina prinssi Faisalin joukoissa. Syyskuussa 1917 Lawrence mainitsi kirjeenvaihdossaan aikomuksestaan kirjoittaa kokemastaan myöhemmin kirja. Lawrence teki sodan aikana muistiinpanoja, jotka olivat tyyliltään enemmänkin kuvauksellisia kuin sotilaallisia, sillä ne olisivat saattaneet joutua vihollisen käsiin Lawrencen jäädessä vangiksi. Muistiinpanot sisälsivät esimerkiksi karttaluonnoksia sekä kuvauksia henkilöistä ja paikoista. Arabikapina huipentui Damaskoksen valtaukseen lokakuussa 1918. Sodan jälkeen Lawrence ei pitänyt salaisuutta aikomuksestaan kirjoittaa kirja, mutta esimerkiksi kirjeessään Charles Doughtylle hän totesi kirjan jäävän todennäköisesti julkaisematta, sillä se saattaisi loukata elossa olevia henkilöitä, mukaan lukien häntä itseään.[1]

Kirjoitus- ja julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan varhaisesta kehityksestä tiedetään melko vähän, sillä Lawrencen 1920–1921 käymästä kirjeenvaihdosta on vain vähän tallella.[1] Lawrence alkoi kirjoittaa kirjaa vuoden 1919 alkupuoliskolla osallistuessaan Pariisin rauhankonferenssiin ja jatkoi sitä myöhemmin ollessaan Egyptissä ja palattuaan Englantiin. Joulukuussa hän kuitenkin kadotti suurimman osan kirjan raakaversiosta vaihtaessaan junaa Readingin asemalla.[2] Tapauksesta ilmoitettiin lehdessä, mutta mahdollisesti varastettuja muistiinpanoja ei onnistuttu löytämään.[1] Lawrence viittaa tähän ensimmäiseen versioon nimellä ”Text I”, jonka pituus olisi hänen mukaansa ollut valmistuessaan noin 250 000 sanaa.[2]

Lawrence kertoi käyttäneensä kirjan kirjoittamisen apuna sota-aikana tekemiänsä muistiipanoja, jotka hän hävitti sitä mukaa kuin kirja valmistui. Siksi hän joutui kirjoittamaan muistinvaraisesti aloittaessaan työtä uudelleen noin kuukautta myöhemmin Lontoossa.[2] Ainoastaan osa kirjan varhaisista kappaleista oli säilynyt, sillä Lawrence oli lainannut niitä tuttavalleen.[1] Lawrence kirjoitti toisen version pitkissä rupeamissa noin kolmen kuukauden aikana. Esimerkiksi kirjan 6 hän kertoi kirjoittaneensa vuorokaudessa. ”Text II” oli Lawrencen arvion mukaan pituudeltaan yli 400 000 sanaa. Lawrencen omien sanojen mukaan version kielellinen tyyli oli kuitenkin toivoton, ja hän teki siihen korjauksia vuoden 1920 aikana.[2]

1920 Lawrence ryhtyi suunnittelemaan kirjasta suurelle yleisölle tarkoitettua lyhennelmää kattaakseen muun muassa kirjan kuvitukseen menevät kulut. Hän tarjosi lyhennelmää yhdysvaltalaiselle kustantajalle F. N. Doubledaylle. Lawrence ryhtyi tämän jälkeen luonnostelemaan lyhennelmää, mutta vetäytyi sitten äkisti suunnitelmasta. Jeremy Wilsonin mukaan Lawrence halusi julkaista lyhennelmän ainoastaan Yhdysvalloissa ja välttää julkaisun Britanniassa. Wilsonin mukaan Lawrence ei kuitenkaan ollut yhtä tunnetty Yhdysvalloissa ja arvelee Lawrencen kuulleen Doubledaylta, ettei lyhennelmä voisi menestyä pelkästään Yhdysvalloissa julkaistuna.[1]

Oxfordin laitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14 Barton Street Westminsterissä Lontoossa, jossa Lawrence kirjoitti sotamuistelmiaan 1919–1920.[3]

1921 Lawrence ryhtyi työstämään valmistuneen toisen version pohjalta muistelmiensa kolmatta versiota, jota hän kirjoitti työskennellessään Colonial Officessa 1921–1922.[1] Kolmas versio eli ”Text III”,[2] joka tunnetaan nimellä "Oxford Text",[1] valmistui Lontoossa helmikuussa 1922.[2] Se oli pituudeltaan noin 335 000 sanaa.[4] Toisen version Lawrence poltti 1922 yhtä sivua lukuunottamatta.[2] Tekstistä painettiin kahdeksan kopiota Oxford Times -lehden kirjapainossa.[2] Lawrence ei halunnut kenenkään lukevan kirjaa painovaiheessa, minkä vuoksi hän lähetti sen painoon sekalaisessa järjestyksessä ja sivut numeroimattomina.[5]

Painotyön valmistuttua Lawrence järjesti arkit oikeaan järjestykseen ja numeroi sivut käsin.[1] Syksyllä 1922 hän korjasi ladontavirheitä osaan kopioista, jotka hän sidotti kansiin ja lähetti koelukuun henkilöille, joiden hän arveli olevan päteviä arvioimaan tekstiä historialliselta ja kirjalliselta kannalta.[1] Koelukijoihin kuuluivat muun muassa Edward Garnett, Eric Kennington, Vyvyan Richards, George Bernard Shaw ja tämän vaimo Charlotte Payne-Townshend.[6] Oxfordin laitos on kirjan useista laitoksista ensimmäinen ja rahassa mitattuna arvokkain.[5] Yksi kirjan kuudesta jäljellä olevasta kopiosta huutokaupattiin New Yorkissa vuonna 2001 tuntemattomalle henkilölle yhteensä 941 000 dollarin kokonaishinnalla.[7]

Tilaajien lyhennelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence oli lähettänyt yhden Oxfordissa painetuista kopioista koelukuun brittiläiselle kustannustoimittajalle Edward Garnettille. Garnett, jonka mielestä teksti oli liian pitkä julkaistavaksi kokonaisuudessaan, toimitti siitä Lawrencen suostumuksella lyhennetyn raakaversion. Saatuaan Garnettin lyhennetyn raakaversion loppuvuodesta 1922 Lawrence oli kuitenkin edelleen epävarma kirjan julkaisun suhteen. Bernard Shaw, joka aluksi kannatti lyhennelmän julkaisua, suositteli Lawrencen konsultoiman Jonathan Capen tilalle itse käyttämäänsä Constable & Co. -kirjakustantamoa. Lisäksi Lawrence oli yhteydessä Curtis Brown -kirjallisuusagentuurissa toimivaan sota-ajan tuttavaansa Raymond Savageen. Loppuvuodesta 1922 Lawrence kuitenkin ilmoitti kustantajilleen vetäytyvänsä hankkeesta. Lawrencen Capelle ehdottama tilaajille tarkoitettu lyhennelmä jäi myös toteutumatta.[1]

Lawrence ei kuitenkaan vetäytynyt pitkän aikavälin tavoitteestaan julkaista kirja jossain muodossa. Vuoden 1923 aikana kirja kiersi edelleen koeluettavana eri henkilöiden toimesta, joihin kuuluivat muun muassa Sydney Cockerell, J. L. Garvin, Thomas Hardy ja Rudyard Kipling. Lisäksi Lawrence lähetti sen faktojen tarkistusta varten henkilöille, kuten William Bartholomew, Robin Buxton, D. G. Hogarth ja Archibald Wavell. Loppuvuodesta 1923 Lawrence leikitteli edelleen ajatuksella hyväksyä Garnettin ehdottama suurelle yleisölle tarkoitettu lyhennelmä. Joulukuussa Lawrence päätti kuitenkin ystäviensä tukemana julkaista kirjasta tilaajille tarkoitetun painoksen, joka olisi lyhennelmä Oxfordin laitoksesta. Oxfordissa joulukuussa pidetyssä tapaamisessa sovittiin, että kirjasta painettaisiin 100 kopiota, jotka myytäisiin tilaajille 30 guinealla kappale. Lawrencen ystävät toivoivat samalla, että kirjaprojekti auttaisi Lawrencen masennukseen.[1]

Lawrence työsti tilaajien painokseen tarkoitettua tekstiä vapaailtoinaan palvellessaan armeijan Royal Tank Corps -yksikössä 1923–1924 ja Kuninkaallisissa ilmavoimissa 1925–1926.[2] Se valmistui lopulta vuoden 1926 lopulla ja oli pituudeltaan noin 250 000 sanaa.[8] Lawrence kulutti paljon rahaa hankkiessaan painokseen runsaasti kuvitusta taitelijoilta, kuten Augustus John ja Eric Kennington.[1] Jokaisesta nidoksesta tehtiin erilainen koristelemalla ne erilaisin kansin ja tyylein. Kirjan tuotantokustannukset tulivat lopulta maksamaan Lawrencelle suunnitellun 3 000 punnan sijaan arviolta 13 000 puntaa. Siitä painettiin huomattavasti enemmän kopioita kuin oli aluksi tarkoitus.[9] Lawrencen merkintöjen perusteella tilaajille myytiin yhteensä 128 kopiota. Lisäksi Lawrence painatti ylimääräisiä kopiota muun muassa lahjoitettavaksi ystävilleen ja piti myös osan itse.[10] Yhdysvalloissa huutokaupattiin vuonna 2001 yksi kappale tätä painosta yli 100 000 dollarilla.[9]

Kapina erämaassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1925 alussa Lawrence myi suurelle yleisölle tarkoitetun lyhennetyn painoksen julkaisuoikeudet Jonathan Cape -kirjakustantamolle. Tilaajien painoksen tuotantokustannukset olivat kohonneet budjetin yli ja Lawrence tarvitsi lisää rahaa viedäkseen projektin loppuun. Julkaisupäiväksi sovittiin vuosi 1927 ja Lawrence ryhtyi työstämään lyhennelmää Garnettin aikaisemmin tekemän version pohjalta.[11] Lyhennelmän pituudeksi tuli Lawrencen mukaan lopulta noin 130 000 sanaa.[2]

Kapina erämaassa (engl. Revolt in the Desert) ilmestyi Britanniassa ja Yhdysvalloissa maaliskuussa 1927.[2] Daily Telegraph julkaisi osan kirjasta sarjana joulukuussa 1926.[2] Kirjaa myytiin Britanniassa yli 90 000 kappaletta ennen kuin Lawrence sai vedettyä sen pois markkinoilta.[12] Kirjan Yhdysvaltalainen julkaisija oli Doran-kirjakustantamo.[13] Yhdysvalloissa kirja oli vieläkin suurempi menestys, ja sitä myytiin ensimmäisinä viikkoina yli 130 000 kappaletta. Myyntitulojen ansiosta Lawrence pääsi eroon veloista, jotka olivat aiheutuneet tilaajien painoksen tuotantokustannuksista.[12]

Myöhemmät painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrencen kuoltua vuonna 1935 tilaajien lyhennetty laitos vuodelta 1926 julkaistiin samana vuonna suurelle yleisölle. Britanniassa sen julkaisi Jonathan Cape -kustantamo ja Yhdysvalloissa Doubleday, Doran (nykyään Doubleday). Tilaajien lyhennelmän tekijänoikeudet takasivat Jonathan Capelle ja Doubledaylle tekijänoikeudet myös vuoden 1922 Oxfordin laitoksen julkaisuun Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Oxfordin laitos pysyi kuitenkin Britanniassa ja Yhdysvalloissa julkaisemattomana 1990-luvun lopulle saakka, sillä se olisi kilpaillut jo markkinoilla olleiden lyhennettyjen painosten kanssa. Jonathan Capen tekijänoikeudet tilaajien lyhennelmään Britanniassa raukesivat vuonna 1985, minkä jälkeen vuoden 1922 Oxfordin tekstin julkaisi ensimmäisenä Castle Hill Press vuonna 1997.[7]

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seven Pillars of Wisdom -kivimuodostelma Wadi Rumin laaksossa Jordaniassa.

Kirjan nimi tulee Raamatun Sananlaskujen kirjan jakeesta 1:9: ”Wisdom hath builded her house, she hath hewn out her seven pillars” (suom. Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen).[14] Lawrence suunnitteli alun perin käyttävänsä nimeä suunnittelemassaan kirjassa Lähi-idän seitsemästä suuresta kaupungista, mutta kirja jäi lopulta toteuttamatta.[15]

Lawrence epäröi nimensä merkitsemistä tilaajien painokseen. Eräässä vaiheessa hän harkitsi käyttävänsä nimikirjaimiaan ”T.E.S”, mutta päätti lopulta jättää viittauksen nimeensä kirjasta kokonaan pois. Kordan mukaan Lawrence piti nimensä merkitsemistä painokseen tarpeettomana, sillä kopiot oli signeerattu erikseen jokaista tilaajaa varten. Kordan mukaan on ainutlaatuista, että vastaavanlaisessa merkittävässä teoksessa ei ole ilmoitettu kirjailijan nimeä.[16]

Omistuskirjoitus ”S.A.”[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan alussa on Lawrencen kirjoittama runo, jonka omistuskirjoitus ”S.A.” on herättänyt spekulaatiota sen merkityksestä. Ehdotettuja henkilöitä ovat olleet muun muassa Sarah Aaronsohn, kiinni jäänyt ja turkkilaisten kiduttamaksi joutunut juutalainen vakooja, sekä Faredeeh el Akle, Lawrencen arabian kielen opettaja ennen sotaa. Lawrence ei kuitenkaan koskaan itse tavannut Sarah Aaronsohnia. Lisäksi Fareedeh el Akle kielsi nimen viittaavan itseensä.[17]

Lawrence ei koskaan paljastanut omistuskirjoituksen merkitystä,[18] mutta sanoi sen viittaavan sekä henkilöön että paikkaan.[17] Michael Korda ja Scott Anderson uskovat, että lyhenne viittaa Dahoumiin, joka oli Lawrencea kahdeksan vuotta nuorempi arabipoika, johon tämän tutustui työskennellessään arkeologina Karkemišin kaivauksilla ennen ensimmäistä maailmansotaa.[18][17] Dahoumin oikea nimi oli todennäköisesti Salim Ahmed.[19]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1927 tilaajille lähettämässään esseessä Some Notes on the Writing of Seven Pillars of Wisdom Lawrence kertoi tekstiin tulleista muutoksista. Jeremy Wilsonin mukaan Lawrencen esittämät lukemat, kuten 15 %:n kokonaislyhennys verrattuna Oxfordin laitokseen, eivät pitäneet paikkaansa. Wilsonin mukaan tilaajille tarkoitettu laitos oli todellisuudessa peräti 25 % lyhyempi kuin vuoden 1922 Oxfordin laitos. Wilsonin mukaan on mahdollista, että Lawrencen esittämät sanamäärät olivat osaksi ulkoa muistettuja ja arvailtuja.[8] Wilsonin mukaan Lawrencen kirjoittama essee on joka tapauksessa hyväksytty jälkikäteen virheellisesti totuutena ja sisällytetty kirjan myöhemmissä painoksissa.[20]

Laitosten sanamäärät:[8]
Oxfordin laitos
(1922)
Tilaajien laitos
(1926)
Ero
(%)
334 566 250 579 -25,1%

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeremy Wilsonin mukaan kirjoittaessaan muistelmiaan Lawrence hyödynsi 1916–1919 sodanjohtoa varten julkaistua Arab Bulletin -tiedustelulehteä[21] sisällyttämällä vanhoja raporttejaan muistelmiensa käsikirjoitukseen ja vähensi sitten tekstin yksitoikkoisuutta lisäämällä väliin pitkiä ja toisinaan runollisia kuvauksia ympäristöstä. Kordan mukaan tämä selittää kiintoisat vaihtelut raportoivan ja lyyrisen sävyn välillä valmiissa tekstissä.[22]

Wilsonin mukaan Lawrence kirjoitti muistelmiensa toisen version suuren henkisen paineen alaisena ja vähätteli tarkoituksella brittien osuutta arabikapinassa oikeuttaakseen prinssi Faisalin Syyriaan kohdistuneen vaatimukset. Wilsonin mukaan Lawrencen kirjoittaessa muistelmiensa ensimmäistä versiota hänellä saattoi vielä olla toiveita siitä, että Ranska perääntyisi Syyrian kysymyksessä. Talvella 1919–1920 oli kuitenkin käynyt selväksi ettei Ranska perääntyisi kannassaan, minkä seurauksena Lawrence omaksui Wilsonin mukaan kirjan toisessa versiossa voimakkaan poliittisen kannan.[22]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augustus Johnin maalaama Lawrencen muotokuva vuodelta 1919.

Aikalaisarvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1926 suurelle yleisölle julkaistu Kapina erämaassa sai hyvän aikalaisvastaanoton ja sen saamat arvostelut olivat pääasiassa myönteisiä. Esimerkiksi The Times Literary Supplementissa kirjaa luonnehdittiin ”erinomaiseksi ja loistavasti kirjoitetuksi kertomukseksi”, The Timesissa mestariteokseksi, ja The Daily Telegraphissa sitä pidettiin ”eräänä aikamme innostavimmista tarinoista”.[12]

Osa kirjan arvioista oli kuitenkin kriittisiä. Leonard Woolf, joka moitti Lawrencea Charles Doughtyn tyylin jäljittelemisestä ja piti kirjaa suorastaan parodiana. Woolf kuitenkin myönsi nauttineensa kirjasta päästyään ärsytyksensä yli. Lisäksi kirjaa kehuivat esimerkiksi Edmund Allenby, jonka alaisena Lawrence palveli sodassa, ja Hugh Trenchard, jonka alaisuudessa Lawrence palveli ilmavoimissa.[12]

Lawrencen elämäkerran Lawrence and the Arabs (1927) kirjoittanut Robert Graves, joka oli lukenut tilaajille tarkoitetun laitoksen lisäksi myös alkuperäisen Oxfordin laitoksen, piti vanhempaa versiota kielellisesti parempana ja helppolukuisempana. E. M. Forster, joka vertaili molempia versioita Lawrencen pyynnöstä, piti myös tekstin vanhempaa versiota kielellisesti parempana. Hänen mielestään lauseiden väliset suhteet heikkenivät lyhennysprosessin aikana.[20]

Myöhempiä arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Korda kutsuu Seven Pillars of Wisdomia kirjallisuuden merkkiteokseksi.[23] Kordan mukaan kirjaa lukiessa syntyy kuitenkin kauttaaltaan vaikutelma henkilöstä, joka yrittää kenties liiaksi tuottaa mestariteosta. Kordan mukaan se ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia ja rinnastaa kirjan muihin kirjallisuuden klassikoihin.[4] Kordan mielestä Kapina erämaassa -lyhennelmä on huomattavasti helppolukuisempi versio.[16]

Jeremy Wilson on samaa mieltä Oxfordin laitosta suosineiden varhaisten kriitikoiden kanssa. Hänen mukaansa se on lukijalle helppolukuisempi, koska tekstin kerronnalliset yhteydet kärsivät uuden version lyhennyksen aikana.[20] Hänen mukaansa vuoden 1926 laitoksessa oleva teennäinen kirjallinen sävy on kirjan vanhemmassa versiossa vähemmän läsnä.[24] Wilsonin mukaan Lawrence halusi myöhemmin tuhota Oxfordin laitoksen kopiot, jottei kirjasta jäisi kahta erilaista versiota.[20]

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Leanin ohjaama ja Peter O’Toolen tähdittämä kymmenen Oscar-ehdokkuutta voittanut Arabian Lawrence (1962) perustuu Lawrencen sotamuistelmiin. Elokuvan historiallinen tarkkuus on kuitenkin kyseenalaistettu.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lawrence, T. E.: Seven Pillars of Wisdom. Random House, Lontoo: Vintage, 2008. ISBN 9780099511786. (englanniksi)
  • Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6. (englanniksi)
  • Anderson, Scott: Lawrence in Arabia: War, Deceit, Imperial Folly and the Making of the Modern Middle East. Doubleday, 2013. ISBN 978-0-385-53293-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Wilson, Jeremy: Seven Pillars of Wisdom, Triumph and Tragedy (sivu 1) 2004. Telstudies.org. Viitattu 28.6.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l Seven Pillars of Wisdom, s. 15–20.
  3. Wilson, Jeremy: Memorials to T. E. Lawrence Telstudies.org. Viitattu 17.11.2014. (englanniksi)
  4. a b Korda, s. 495.
  5. a b Korda, s. 539.
  6. Korda, s. 562–564.
  7. a b Wilson, Jeremy: The history of the Castle Hill Press Seven Pillars Telstudies.org. Viitattu 27.11.2014. (englanniksi)
  8. a b c Wilson, Jeremy: The subscribers' abridgement, 1924-6 (sivu 2) Telstudies.org. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  9. a b Korda, s. 591–593.
  10. Korda, s. 617.
  11. Korda, s. 602–603.
  12. a b c d Korda, s. 622–624.
  13. Korda, s. 622.
  14. Sananl. 1:9.
  15. Seven Pillars of Wisdom, s. 15.
  16. a b Korda, s. 615.
  17. a b c Korda, s. 497–499.
  18. a b Anderson, s. 462–463.
  19. Korda, s. 196.
  20. a b c d Wilson, Jeremy: Which text is better written? (sivu 3) Telstudies.org. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  21. Korda, s. 7.
  22. a b Korda, s. 500–501.
  23. Korda, s. 499.
  24. Wilson, Jeremy: History of Seven Pillars texts Castlehillpress.com. Viitattu 27.11.2014. (englanniksi)
  25. Korda, s. 691–694.