Seven Pillars of Wisdom

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Seven Pillars of Wisdom
Kohokuva ensimmäisen painoksen kannessa.
Kohokuva ensimmäisen painoksen kannessa.
Alkuperäisteos
Kirjailija T. E. Lawrence
Kieli englanti
Julkaistu 1922
ISBN 0-9546418-0-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Erämaan kapina
Revolt in the Desert
Alkuperäisteos
Kirjailija T. E. Lawrence
Kieli englanti
Julkaistu 1927
Suomennos
Suomentaja Heikki Teittinen
Kustantaja Satakunnan kirjatyö
Julkaistu 1928
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Seven Pillars of Wisdom (suom. Viisauden seitsemän pylvästä) on brittiläisen sotilashenkilön T. E. Lawrencen omaelämäkerrallinen teos, jossa tämä kuvaa osuuttaan Osmanien valtakuntaa vastaan käydyssä arabikapinassa vuosina 1916–1918. Lawrence aloitti kirjan työstämisen sodan jälkeen 1919. Kirjan julkaisu eri versioineen ja painoksineen oli monimutkainen prosessi. Lawrence painatti kirjasta ensimmäiset kopiot 1922, ja vuonna 1926 siitä julkaistiin tilaajille tarkoitettu erikoispainos ja 1927 suurelle yleisölle lyhennelmä nimellä Revolt in the Desert, joka suomennettiin jo 1928 nimellä Erämaan kapina. Vuoden 1926 versio julkaistiin yleisesti Lawrencen kuoleman jälkeen 1935.

Kirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence toimi 1916–1918 välillä käydyn arabikapinan aikana yhteysupseerina Britannian ja prinssi Faisalin joukkojen välillä. Lawrence mainitsi kirjeenvaihdossaan syyskuussa 1917 aikomuksestaan kirjoittaa kokemuksistaan myöhemmin kirja. Lawrence teki sodan aikana muistiinpanoja, jotka olivat tyyliltään enemmänkin kuvauksellisia kuin sotilaallisia, sillä ne olisivat saattaneet joutua vihollisen käsiin Lawrencen jäädessä kiinni. Muistiinpanot sisälsivät esimerkiksi karttaluonnoksia sekä kuvauksia henkilöistä ja paikoista. Arabikapina huipentui Damaskoksen valtaukseen vuoden 1918 lopulla. Sodan jälkeen Englannissa Lawrence kertoi kirjeessään Charles Doughtylle kirjasuunnitelmastaan, mutta totesi kirjan jäävän todennäköisesti julkaisematta, sillä se saattaisi loukata elossa olevia henkilöitä, mukaan lukien häntä itseään.[1]

Seven Pillars of Wisdom -kivimuodostelma Wadi Rumin laaksossa Jordaniassa.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan nimi tulee Raamatun Sananlaskujen kirjan jakeesta 1:9: ”Wisdom hath builded her house, she hath hewn out her seven pillars” (suom. Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen)[2]. Lawrencen oli aluksi tarkoitus käyttää nimeä kirjassaan Lähi-idän seitsemästä suuresta kaupungista, joka jäi kuitenkin lopulta julkaisematta.[3]

Spekulaatio runon omistuskirjoituksen ympärillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan alussa on Lawrencen kirjoittama ja Robert Gravesin Lawrencen pyynnöstä parantelema runo, jonka omistuskirjoitus S.A. on herättänyt spekulaatiota. Ehdotettuja henkilöitä ovat olleet muun muassa Sarah Aaronsohn, kiinni jäänyt ja turkkilaisten kiduttamaksi joutunut juutalainen vakooja, sekä Faredeeh el Akle, Lawrencen arabian kielen opettaja. Lawrence ei kuitenkaan koskaan itse tavannut Sarah Aaronsohnia, ja Fareedeh el Akle kielsi nimen viittaavan itseensä.[4]

Lawrencen itsensä mukaan S.A. viittaa sekä henkilöön että paikkaan, mutta esimerkiksi Michael Korda pitää kirjassaan Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia kontekstin perusteella itsestään selvänä, että lyhenne viittaa Dahoumiin, joka oli Lawrencen nuori arabiystävä Karkemišin kaivauksilla ennen sotaa[4] ja jonka oikea nimi oli todennäköisesti Salim Ahmed.[5]

Julkaisu ja eri versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence Akabassa 1917.

Työstäminen ja ensimmäinen painos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence alkoi kirjoittaa kirjaa vuoden 1919 alkupuoliskolla osallistuessaan Pariisin rauhankonferenssiin ja jatkoi sitä myöhemmin Egyptissä ja Englannissa. Joulukuussa hän kadotti suurimman osan kirjan raakaversiosta vaihtaessaan junaa Englannissa Readingin asemalla; jäljelle jäivät vain johdanto ja kirjojen 9 ja 10 luonnokset. Lawrence viittaa tähän ensimmäiseen versioon nimellä ”Text I”, jonka pituus olisi hänen mukaansa ollut valmistuessaan noin 250 000 sanaa.[6]

Lawrence kertoi käyttäneensä kirjan kirjoittamisen apuna sota-aikana tekemiänsä muistiipanoja, jotka hän hävitti sitä mukaa kuin kirja valmistui. Siksi hän joutui kirjoittamaan muistinvaraisesti aloittaessaan työtä uudelleen kuukauden kuluttua Lontoossa. Lawrence kirjoitti toisen version pitkissä rupeamissa noin kolmen kuukauden aikana. Esimerkiksi kirjan 6 hän kertoi kirjoittaneensa vuorokaudessa. ”Teksti II” oli pituudeltaan yli 400 000 sanaa.[6] Lawrencen omien sanojensa mukaan version kielellinen tyyli oli kuitenkin toivoton, ja hän korjaili sitä vuoden 1920 aikana.[6] Lawrencen mukaan versiosta tuli lopulta suhteellisen valmis, vaikkakin kielellisesti huono, joten hän ryhtyi vuonna 1921 Lontoossa, Jeddassa ja Ammanissa työstämään sen pohjalta kolmatta versiosta. ”Text III” valmistui Lontoossa helmikuussa 1922[6] ja oli pituudeltaan noin 335 000 sanaa.[7] Toisen version Lawrence poltti 1922 yhtä sivua lukuunottamatta.[6]

Tekstistä painettiin ainoastaan kahdeksan kappaletta Oxford Times -lehden kirjapainossa.[6] Lawrence ei halunnut kenenkään lukevan kirjaa painovaiheessa ja lähetti siksi tekstin painoon sekalaisessa järjestyksessä ja sivut numeroimatta. Kiistanalaisimmat kohdat hän jätti viimeisiksi.[8] Lawrencen muistiinpanojen ja kirjeenvaihdon perusteella ensimmäiset osuudet lähetettiin painoon tammikuun lopulla ja viimeiset painettiin heinäkuussa. Painotyön valmistuttua Lawrence järjesti arkit oikeaan järjestykseen ja numeroi sivut käsin.[1]

Lawrence korjasi syksyn aikana ladontavirheitä viiteen kappaleeseen, jotka hän sidotti kansiin ja lähetti koelukuun henkilöille, joiden hän arveli olevan päteviä arvioimaan tekstiä historialliselta ja kirjalliselta kannalta. Koelukijoihin kuuluivat muun muassa Edward Garnett[1] sekä tunnettu näytelmäkirjailija George Bernard Shaw ja hänen vaimonsa Charlotte Payne-Townshend.[9] Lawrence viittasi painokseen nimellä ”Oxford Text”,[6] joka on kirjan lukuisista painoksista ensimmäinen ja arvokkain.[8] Esimerkiksi New Yorkissa huutokaupattiin vuonna 2001 yksi kappale lähes miljoonalla dollarilla.[10]

Lyhennelmät ja myöhemmät painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisen kirjankustantamon F. N. Doubledayn kanssa 1920 suunniteltu lyhennelmä jäi lopulta toteutumatta.[1] Vuoden 1923 lopulla Lawrence alkoi työskennellä kirjan lyhennetyn erikoispainoksen parissa.[11] Lawrence työsti kirjaa vapaailtoinaan palvellessaan Kuninkaallisissa panssarijoukoissa 1923–1924 ja Kuninkaallisissa ilmavoimissa (RAF) 1925–1926.[6] Kirjasta oli tarkoituksena painaa sata kappaletta, jotka myytäisiin tilaajille 30 guinealla kappale. Lawrence hankki kirjoihin runsaasti kuvitusta esimerkiksi taiteilijoilta Augustus John ja Eric Kennington,[1] ja jokaisesta painoksesta tehtiin erilainen sitomalla ne eri materiaaleista ja tyyleillä tehtyihin kansiin. Lawrence arveli tuotantokustannuksiksi noin 3 000 puntaa ja hankkeen rahoittavan siten itsensä. Projekti tuli kuitenkin lopulta maksamaan Lawrencelle arviolta 13 000 puntaa, ja kirjasta tehtiin huomattavasti enemmän painoksia kuin oli aluksi tarkoitus, sillä Lawrence halusi lahjoittaa kirjan kappaleita ystävilleen.[11] Painos julkaistiin 1926, ja se oli noin 250 000 sanan pituinen.[1] Kirjojen arvo nousi nopeasti, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa huutokaupattiin vuonna 2001 yksi kappale tätä painosta yli 100 000 dollarilla.[11]

Noin 130 000 sanan pituinen lyhennelmä Revolt in the Desert ilmestyi Britanniassa ja Yhdysvalloissa maaliskuussa 1927. Daily Telegraph julkaisi osan kirjasta sarjana joulukuussa 1926.[6] Kirjaa myytiin Britanniassa yli 90 000 kappaletta ennen kuin Lawrence, joka halusi rajoittaa kirjan myyntiä, veti sen myynnistä. Yhdysvalloissa kirja oli vieläkin suurempi menestys, ja sitä mytiin ensimmäisinä viikkoina yli 130 000 kappaletta. Myyntitulojen ansiosta Lawrence pääsi eroon veloista, jotka olivat aiheutuneet tilaajille tarkoitetun erikoispainoksen kasvaneista tuotantokustannuksista. Lawrence ei kuitenkaan halunnut saada kirjasta taloudellista hyötyä ja perusti anonyymin hyväntekeväisyysrahaston tukemaan RAF:n loukkaantuneiden tai kuolleiden upseerien lasten koulutusta.[12] Lawrence kuoli toukokuussa 1935 moottoripyöräonnettomuudessa saamiinsa vammoihin.[13] Lawrencen kuoleman jälkeen vuoden 1926 tilaajille tarkoitettu lyhennelmä julkaistiin suurelle yleisölle. Kirjasta tuli myyntimenestys, ja sitä myytiin ensimmäisenä vuonna yli 60 000 kappaletta.[14]

Vastaanotto ja analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augustus Johnin maalaama Lawrencen muotokuva vuodelta 1919.

Aikalaisarvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1926 julkaistu Revolt in the Desert sai hyvän aikalaisvastaanoton, ja arvostelut olivat pääasiassa myönteisiä. Esimerkiksi The Times Literary Supplementissa kirjaa luonnehdittiin ”erinomaiseksi ja loistavasti kirjoitetuksi kertomukseksi”, The Timesissa mestariteokseksi, ja The Daily Telegraphissa sitä pidettiin ”eräänä aikamme innostavimmista tarinoista”.[12]

Harvoihin kirjaa kriittisesti arvioineista kriitikoista kuului Leonard Woolf, joka moitti Lawrencea Charles Doughtyn tyylin jäljittelemisestä ja piti kirjaa suorastaan parodiana. Wools kuitenkin myönsi nauttineensa kirjasta päästyään ärsytyksensä yli. Lisäksi kirjaa kehuivat esimerkiksi Edmund Allenby, jonka alaisena Lawrence palveli sodassa, ja Hugh Trenchard, jonka alaisuudessa Lawrence palveli RAF:ssa.[12]

Irakissa toiminut siviilikomissaari Arnold Wilson väitti Lawrencen olleen vastuussa Britannian ja Ranskan suhteiden heikkenemisestä Lähi-Idässä. Hänen mukaansa Lawrence oli mukana suostuttelemassa Britanniaa omaksumaan syyrialaisten kannalta katastrofaalisen poliittisen linjan. Lisäksi Wilson syytti Lawrencea homoseksuaalisuuden suvaitsemisesta ja sen yhdistämisestä beduiineihin ja väitti, että Lawrence ”teki Arab Bureausta kultin, jonka ylipappi on Lawrence ja lehdistöagentti Lowell Thomas”.[11]

Analyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lawrence pyrki elinaikanaan estämään kirjan julkaisun kokonaisuudessaan. Hän näki huomattavasti vaivaa julkaistaakseen siitä rajatun erikoispanoksen ja pyrki turvaamaan kirjan tekijänoikeudet Britanniassa ja Yhdysvalloissa.[7] Kordan mukaan Lawrence ei halunnut kirjaa julkaistavan ja arvosteltavan perinteiseen tapaan. Hänen mukaansa vaikutti siltä, kuin Lawrence olisi halunnut suojella itseään kritiikiltä ja väitöksiltä, että olisi väärässä tai yrittäisi korostaa itsensä tai arabien osuutta sodassa.[15]

Jeremy Wilson huomauttaa kirjassaan Lawrence of Arabia: The Authorised Biography of T. E. Lawrence, Kordan mukaan todenmukaisesti, että Lawrence hyödynsi 1916–1919 sodanjohtoa varten julkaistua Arab Bulletin -tiedustelulehteä[16] sisällyttämällä kirjoittamiaan raportteja kirjan käsikirjoitukseen ja vähensi sen yksitoikkoisuutta lisäämällä väliin pitkiä ja toisinaan runollisia kuvauksia ympäristöstä. Wilsonin mukaan tämä selittää kiintoisat vaihtelut raportoivan ja lyyrisen sävyn välillä.[15]

Wilsonin mukaan Lawrence kirjoitti toisen version suuren henkisen paineen alaisena ja vähätteli tarkoituksella brittien osuutta kapinassa tukeakseen ystävänsä prinssi Faisalin Syyriaan kohdistuvia vaateita. Wilsonin mukaan Lawrencen kirjoittaessa ensimmäistä versiota tällä saattoi vielä olla toiveita siitä, että Ranska antaisi Syyrian kysymyksessä periksi, mutta talvella 1919–1920 näin ei voinut enää olla. Wilsonin mukaan kirjan toisessa versiossa Lawrence omaksuikin voimakkaan poliittisen roolin.[15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lawrence, T. E.: Seven Pillars of Wisdom. Random House, Lontoo: Vintage, 2008. ISBN 9780099511786. (englanniksi)
  • Korda, Michael: Hero: The Life and Legend of Lawrence of Arabia. Harper, 2010. ISBN 978-0-06-171261-6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Wilson, Jeremy: Seven Pillars of Wisdom, Triumph and Tragedy (sivu 1) 2004. Telstudies.org. Viitattu 28.6.2013. (englanniksi)
  2. Sananl. 1:9.
  3. Seven Pillars of Wisdom, s. 15.
  4. a b Korda, s. 497–499.
  5. Korda, s. 196.
  6. a b c d e f g h i Seven Pillars of Wisdom, s. 15–20.
  7. a b Korda, s. 495.
  8. a b Korda, s. 539.
  9. Korda, s. 562–564.
  10. Hire Society Thefreelibrary.com. Viitattu 27.6.2013. (englanniksi)
  11. a b c d Korda, s. 591–593.
  12. a b c Korda, s. 622–624.
  13. Korda, s. 676–681.
  14. Korda, s. 687.
  15. a b c Korda, s. 500–501.
  16. Korda, s. 7.