Faisal I (Irak)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Chaim Weizmann ja Faisal ibn Husain (oikealla) vuonna 1918

Faisal ibn Husain (20. toukokuuta 18838. syyskuuta 1933, Bern) oli Suur-Syyrian kuningas 1920 ja Irakin kuningas Faisal I 19211933. Hän oli hašimidien sukua, Hijazin Husain ibn Alin kolmas poika ja Jordanian Abdullah ibn Husainin veli.

Vuonna 1913 hänet valittiin Jeddan kaupungin edustajaksi Osmanien valtakunnan parlamenttiin. Vuonna 1916 hän liittyi Damaskoksessa al-Fatat-nimiseen arabinationalistien ryhmään, ja hänen isästään tuli Hijazin kuningas. Faisal toimi ympärysvaltojen tukena ensimmäisessa maailmansodassa ja pääsi sodan jälkeen arabihallitukseen ja arabien edustajana Pariisin rauhankonferenssiin. Rauhankokouksessa päätettiin perustaa itsenäisiä emiraatteja ennen osmanien vallan alla olleista arabialueista ja Palestiinan kansallinen kotimaa juutalaisille.

7. maaliskuuta 1920 Syyrian kansalliskokous valitsi Faisalin Suur-Syyrian kuninkaaksi. Huhtikuussa 1920 Sanremon konferenssi antoi kuitenkin Syyrian Ranskan mandaatiksi, mikä johti Maisalunin taisteluun 20. heinäkuuta, jossa Faisal ajettiin pois. Hän siirtyi Isoon-Britanniaan.

Brittihallitus, joka oli saanut Irakin mandaatikseen, päätti levottomuuksien jälkeen luopua siirtomaahallinnosta ja teki Irakista kuningaskunnan. Kansanäänestys antoi tälle 96 % hyväksynnän ja suojelualueen valvoja Faisal lupautui kuninkaaksi. Elokuussa 1921 hänestä tuli Irakin kuningas. Hän teki maastaan täysin itsenäisen 1932.

Faisal kuoli sydänkohtaukseen Bernissä, Sveitsissä. Häntä seurasi valtaistuimella hänen poikansa Ghazi.