Malline:Valitut palat/2020

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 2020 valitut palat.

Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]

Metal Gear Solid 3: Snake Eater (lyhennettynä MGS3, jap. メタルギアソリッド3 スネーク・イーター, Metaru Gia Soriddo 3 Sunēku Ītā) on hiiviskelypeli, jonka on ohjannut Hideo Kojima. Snake Eaterin kehitti Kojima Productions ja julkaisi Konami vuosina 2004 ja 2005 PlayStation 2:lle. Sekä pelaajat että kriitikot ottivat pelin hyvin vastaan. Peli on myynyt noin neljä miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Peli on kronologisesti ensimmäinen osa Metal Gear -pelisarjassa, ja sen suora jatko-osa on Metal Gear Solid: Portable Ops. Pelin kylmän sodan aikaiseen Neuvostoliittoon sijoittuva tarina seuraa FOX-yksikön agentin Naked Snaken edesottamuksia hänen yrittäessään pelastaa asesuunnittelijaa ja tuhota kokeellista ja uudenaikaista asetta. Sarjan aikaisempien osien sijoittuessa suurimmaksi osaksi nykyaikaisiin rakennuksiin Snake Eaterissa pelialueena toimii neuvostoliittolainen viidakko. Vaikka asetelma on muuttunut, pelin pääpaino on pysynyt edelleen hiiviskelyssä ja erilaisille alueille soluttautumisessa. Snake Eaterin tarina kerrotaan lukuisten välinäytösten ja radiokeskustelujen avulla.


Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]

Lumi on jääkiteiden ja ilman muodostamaa kuohkeaa ainetta, jota syntyy pilvissä ja sataa maahan talvella riippuen siitä, onko ilman lämpötila tarpeeksi kylmä. Puhdas lumi on valkoista ja läpinäkymätöntä. Lumi muodostaa maan pinnalle valkoisen, eristävän peitteen, joka pysyy lumena niin kauan, kunnes lämpötila nousee nollan yläpuolelle ja lumi sulaa vedeksi. Jos lumi ei kesälläkään ehdi sulaa, se kovettuu vähitellen jäätiköksi.

Monet eläimet ovat sopeutuneet lumi-ilmastoon, ja niiden talvehtimisen onnistumiseen vaikuttaa lumen määrä. Lisäksi monien eläinten talviturkki on valkoinen, ja lumi suojaa myös useiden kasvien talvehtimista. Ihmisen toimintaan lumella on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Lumipeite helpottaa esimerkiksi hiihtäen tai potkukelkalla liikkumista, sekä mahdollistaa monet talviurheilulajit ja muut harrastukset, mutta toisaalta sakea lumipyry saattaa aiheuttaa liikennekaaoksen ja liukastumisia.


Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]

Aquincum oli roomalainen sotilaslinnoitus (castra) ja kaupunki, joka sijaitsi nykyisen Budapestin III piirissä Óbudassa. Alueella oli päälinnoituksen lisäksi alkuaan erilliset sotilas- ja siviilikaupungit, jotka myöhemmin sulautuivat yhteen, sekä useita pienempiä linnakkeita. Siellä oli myös kaksi amfiteatteria ja akvedukti. Aquincum oli tärkeä osa Tonavaa pitkin kulkenutta limestä eli Rooman rajan puolustusjärjestelmää, ja se oli vuodesta 106 myös Ala-Pannonian provinssin pääkaupunki. Aquincum joutui usein barbaarien hyökkäysten kohteeksi, ja lopulta hunnit valloittivat Aquincumin vuonna 409, minkä jälkeen se autioitui.

Aquincumin rauniot löydettiin uudestaan 1700-luvun lopulla, ja nykyään entisen siviilikaupungin raunioiden keskellä toimii Aquincumin museo. Entistettyjä raunioita on nähtävillä muuallakin Budapestin kaupungin alueella.


Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsas (engl. Statue of Liberty), varsinaiselta nimeltään Vapaus valaisee maailmaa (engl. Liberty Enlightening the World, ransk. La liberté éclairant le monde), on suuri naishahmoa esittävä patsas New Yorkin edustalla Liberty Islandin saarella. Patsas on Ranskan kansan lahja Yhdysvalloille juhlistamaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta 1776 alkanutta maiden välistä ystävyyssuhdetta. Monumenttia ehdotti ranskalainen Édouard de Laboulaye vuonna 1865, ja hän ja kuvanveistäjä Frédéric Auguste Bartholdi yhdessä suunnittelivat patsaan. Ranskalaiset tekivät itse patsaan kuparista, raudasta ja teräksestä ja vastasivat sen kokoamisesta Yhdysvalloissa, ja yhdysvaltalaiset tekivät jalustan. Vapaudenpatsas paljastettiin 28. lokakuuta 1886.

Vapaudenpatsas esittää Vapauden jumalatarta. Sen vasemmassa kädessä on lakitaulu, jossa lukee Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen päivämäärä, oikeassa kädessä on valistuksen soihtu, ja vasemmalla jalallaan jumalatar talloo rikkoutuneita kahleita. Patsaan naishahmo on 46 metriä korkea ja koko patsas jalustoineen 93 metriä korkea. Patsas tuli tunnetuksi paitsi vapauden symbolina, myös siitä, että se toivotti New Yorkiin vuosien 1886–1924 välillä laivalla saapuneet miljoonat siirtolaiset tervetulleiksi.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: New York


Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]

Kanada (engl. ja ransk. Canada) on Kansainyhteisöön kuuluva liittovaltio Pohjois-Amerikassa. Ainoa maarajanaapuri on Yhdysvallat, johon Kanada rajoittuu etelässä ja Alaskan osavaltioon luoteessa. Pohjoisessa Kanada rajoittuu Pohjoiseen jäämereen (aluevesiraja Tanskan Grönlannin kanssa koillisessa), idässä Atlantin valtamereen (aluevesiraja Ranskan Saint-Pierre ja Miquelonin kanssa) ja lännessä Tyyneenmereen. Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio (noin 10 miljoonaa neliökilometriä). Harvaan asutun maan väkiluku oli vuonna 2019 melkein 37,8 miljoonaa. Kanadan viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Kanadan pääkaupunki on Ottawa.

Paleointiaanit saapuivat Kanadaan noin 16 000 vuotta sitten, ja nykyisten inuitien edeltäjä Thulen kulttuuri muodostui noin vuonna 1000. Viikingit asuttivat itärannikkoa hetkellisesti samoihin aikoihin, mutta Kanadan varsinaisesti löysi John Cabot tai Jacques Cartier. Ranska alkoi asuttaa maata 1530-luvulla ja Britannia kiinnostui alueesta sen turkismaiden ansiosta. Hudson’s Bay Company hallitsi pitkään suurta osaa Kanadasta, ja Ranska menetti 1763 Kanadan Britannialle. Kanada itsenäistyi 1931 ja on sen jälkeen toiminut aktiivisesti kansainvälisissä järjestöissä, muun muassa YK:n ja Naton perustamisessa.


Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]

Hirmuvaltias (ransk. Vathek, engl. The History of Caliph Vathek) on englantilaisen keräilijän ja eksentrikon William Beckfordin itämainen kauhuromaani, joka ilmestyi ranskaksi ja englanniksi 1780-luvulla. Tarinan päähenkilö on abbasidikalifi al-Wathiq. Romaanin Vathek on hedonistinen tyranni, joka yhdessä mustaa magiaa harjoittavan äitinsä kanssa tavoittelee yliluonnollisia voimia.

Hirmuvaltiaan aikalaisvastaanotto oli myönteinen, ja se sai runsaasti ihailijoita ja jäljittelijöitä. Teosta ylistettiin sen tarkasta miljöökuvauksesta ja loppuratkaisun tarjoamasta moraaliopetuksesta. Hirmuvaltiaan tyylistä ja teemoista on vuosien saatossa tehty erilaisia keskenään ristiriitaisia tulkintoja. Teoksen katsotaan edustavan siirtymää perinteisestä, fantastisesta itämaiden kuvauksesta kohti realistisempaa, tieteelliseen tietoon perustuvaa orientalismia. Toisaalta romaania on 2000-luvulla ajoittain myös arvosteltu sen stereotyyppisestä Lähi-idän ja islamin kuvauksesta. Teos on ilmestynyt myös suomeksi vuonna 1923 Valfrid Hedmanin suomentamana ja Kariston kustantamana.


Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]

A Hard Day’s Night on vuonna 1964 julkaistu brittiläisen The Beatles -yhtyeen kolmas studioalbumi ja samalla yhtyeen ensimmäisen elokuvan Yeah, yeah, tässä me tulemme (engl. A Hard Day’s Night) soundtrack. Sitä pidetään yhtyeen läpimurtoalbumina, sillä se on ensimmäinen, jolla ei ole lainakappaleita. Albumia hallitsevat John Lennonin sävellykset, joita on 13 kappaleen levyllä kaikkiaan kymmenen. Paul McCartneyn kokonaan tai suurimmaksi osaksi kirjoittamia kappaleita on vain kolme.

Britannian-painoksen B-puoli sisältää elokuvaan kuulumattomia kappaleita, kun sen sijaan Yhdysvaltain markkinoille suunnattu painos on selkeämmin elokuvan soundtrack. Yhdysvaltain-versiosta puuttuu useita Britannian-painoksella julkaistuja kappaleita, jotka on korvattu tuottaja George Martinin orkesterin esittämillä instrumentaaliversioilla.


Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]

PIK-15 Hinu (lyhenne sanasta Hinauskone) on suomalainen puurakenteinen yksimoottorinen purjelentokoneiden hinauskone. Hinua lähdettiin suunnittelemaan ulkomaisten hinauskoneiden hankinnan osoittauduttua hankalaksi tuontilisenssiongelmien takia. Polyteknikkojen ilmailukerho (PIK) järjesti konetyypin suunnittelusta kilpailun, jonka voitti Kai Mellénin konesuunnitelma. Mellén valittiin lopulta myös Hinun pääsuunnittelijaksi, ja tyypin suunnittelutyöt aloitettiin syksyllä 1960. Prototyypin rakennustyöt käynnistyivät keväällä 1962.

Prototyyppi valmistui ja sen ensilento suoritettiin 24. lokakuuta 1964. Pitkässä koelento-ohjelmassa konetyypin suurimmaksi ongelmaksi paljastui sen syöksykierreominaisuudet, joihin saatiin pientä parannusta jatkamalla runkoa. Hinuja valmistui 1970-luvun loppuun mennessä kuusi koneyksilöä, minkä lisäksi yksittäisiä koneita on valmistunut myöhemminkin. Suomen ilma-alusrekisterissä oli kahdeksan koneyksilöä vuonna 2015.


Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]

Highway to Hell on australialaisen AC/DC-yhtyeen viides studioalbumi, joka ilmestyi vuonna 1979. Sitä pidetään yleisesti yhtyeen läpimurtona. Levy on yhtyeen suosituimpia julkaisuja ja sen nimiraita on AC/DC:n tunnetuimpia kappaleita. Albumi on yhtyeen viimeinen, jossa laulajana toimii helmikuussa 1980 kuollut Bon Scott.

AC/DC:n uusi tuottaja Robert John ”Mutt” Lange muutti yhtyeen soundin hieman radioystävällisempään suuntaan. Albumi olikin siihen asti menestynein AC/DC-levy: Britanniassa se nousi myyntilistan kahdeksanneksi ja Yhdysvalloissa 17:nneksi. Sitä on myyty pelkästään Yhdysvalloissa noin seitsemän miljoonaa kappaletta. Albumi sai ilmestyessään myös kriitikoilta hyvän vastaanoton.


Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]

Michał Kleofas Ogiński (25. syyskuuta 1765 Guzów, Puola-Liettua15. lokakuuta 1833 Firenze, Toscanan suurherttuakunta) oli puolalais-liettualainen poliitikko, diplomaatti, Venäjän senaattori ja säveltäjä. Vaikka Ogiński itse suuntasi värikkään elämänsä pääpainon diplomatiaan ja politiikkaan, hänen musiikillinen perintönsä muodostui jälkipolville tunnetummaksi.

Suhtautuminen Ogińskin musiikilliseen merkitykseen on ollut ristiriitaista, mutta eräät musiikintutkijat pitävät häntä yhtenä merkittävimmistä puolalaisista pianosäveltäjistä ajalta ennen Frédéric Chopinia. Hän nosti poloneesin hovitanssimusiikista salonkikelpoisempaan muotoon, vaikuttaen muun muassa juuri Chopinin tuotantoon. Ogińskin poloneesi Jäähyväiset isänmaalle on Puolan tunnetuimpia musiikkikappaleita, ja häntä on pidetty myös ehdokkaana Puolan kansallishymnin, Mazurek Dąbrowskiegon, säveltäjäksi. Hänen muistelmansa muodostavat historiallisesti arvokkaan 1790-luvun ajankuvauksen.


Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko eli Tyrvään vanha kirkko on noin vuosina 1506–1516 rakennettu myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko Tyrväällä Sastamalassa. Se sijaitsee Vanhankirkonniemellä Rautaveden rannalla Kallialan kylässä. Kirkon sijaintipaikka kuuluu Suomen kansallismaisemiin, ja se muodostaa ympäristöineen valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön. Kirkko ei ole aktiivisessa käytössä, mutta siellä pidetään vihki- ja kastetilaisuuksia sekä kesäisin jumalanpalveluksia.

Pyhän Olavin kirkko rakennettiin alkujaan vanhalle palvontapaikalle, jossa on mahdollisesti aiemmin ollut kaksikin puukirkkoa. Kirkko paloi 1600-luvun alkupuolella, jolloin sisustus jouduttiin rakentamaan käytännössä alusta. Kirkkoa käytettiin 1800-luvun puoliväliin, mutta Tyrvään kirkon valmistuttua vuonna 1855, se jäi autiokirkoksi. Pyhän Olavin kirkkoa korjattiin 1900-luvulla, ja sen paanukatto korjattiin talkoilla 1990-luvulla. Vain kolme viikkoa talkoiden valmistumisen jälkeen syksyllä 1997 murtovaras tuhopoltti kirkon, jonka puuosat ja sisätilat tuhoutuivat käytännössä täysin. Kirkko rakennettiin uudestaan vuosina 1997–2003, ja jälleenrakennustyöt saivat kansallista huomiota. Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko keräsi talkoorahastoon yli miljoona markkaa. Taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen maalasivat uudet sisätilat.


Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]

Breisachin piiritys oli osa kolmikymmenvuotista sotaa. Piiritys kesti 18. elokuuta – 17. joulukuuta vuonna 1638, ja se päättyi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan varuskunnan antautumiseen Ranskan puolella sotineelle Bernhard Weimarille. Piiritys onnistui, vaikka keisarilliset tekivät useita yrityksiä vapauttaakseen Breisachin. Linnoituksen valtaaminen oli tärkeää protestanteille ja Ranskalle, koska näin keisarillisten huoltoväylänä toiminut espanjalainen tie katkaistiin ja Ranskalle avautui oma itä-länsi-suuntainen reitti Reinin yli Etelä-Saksaan.

Weimar oli ollut Ruotsin palveluksessa Nördlingenin taisteluun saakka, mutta sen jälkeen hän oli siirtynyt jäljelle jääneiden joukkojansa kanssa Ranskan alaisuuteen. Weimar itse pyrki luomaan Elsassiin oman herttuakunnan. Hän oli onnistunut valtaamaan jo alueita Reinin varrella, kun hän alkoi piirittämään Breisachia toistamiseen. Avustusyrityksistä huolimatta Johann Götzin johtamat joukot joutuivat antautumaa Weimarille. Valtauksen hyöty Ranskalle oli lopulta melko pieni, sillä maa kärsi samaan aikaan tappioita Alankomaissa, Pohjois-Italiassa ja erityisesti Espanjan rintamalla. Weimarin valtaamat alueet myytiin Ranskalle jo seuraavana vuonna Weimarin kuoleman jälkeen.


Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri Suurta käsitteleviä antiikin ajan lähteitä on säilynyt niukasti, vaikka hänestä kirjoitettiin tuolloin enemmän kuin kenestäkään muusta tuon ajan henkilöstä. Piirtokirjoitusta eli epigrafista aineistoa on vain kourallinen. Kolikoita eli numismaattista aineistoa löytyy runsaasti, mutta se on vaikeasti tulkittavaa.

Suurin osa lähteistä on kirjallisia, vaikka niistä on säilynyt vain roomalaiskaudella kirjoitetut. Lisäksi myöhemmissä teoksissa on yksittäisiä sitaatteja, jotka ovat usein sensaatiohakuisia. Suurin osa aikalaislähteistä, ilmeisesti hillityt ja vähemmän kiistanalaiset, on sulautunut toisen sukupolven lähteisiin ilman mainintaa alkuperäisestä lähteestä. Alkuperäislähteiden säilyneet katkelmat on koottu Felix Jacobyn monumentaaliseen Fragmente der griechischen Historiker -teokseen.


Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]

Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on Kauhajoen kaupungissa ja Karvian kunnassa, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnissa sijaitseva kansallispuisto. Sen pinta-ala on 57 neliökilometriä ja kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Puisto muodostuu hajallaan olevista suoalueista, joista suurin on 1 630 hehtaarin kokoinen Kauhaneva. Toinen suuri alue sijoittuu Pohjankankaan harjujaksolle. Kansallispuistoon saatiin maisemallisesti merkittävä lisä, kun Katikankanjoni liitettiin osaksi kansallispuistoa 2010-luvulla. Kansallispuisto soveltuu päiväretkikohteeksi, ja sitä hoitaa Metsähallitus.

Vuonna 2004 kansallispuisto sisällytettiin Ramsarin sopimuksen piiriin, johon kuuluu maailman arvokkaimpia kosteikkoja. Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto on lisäksi Natura 2000 -verkoston piirissä.


Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]

Charles Darwin (12. helmikuuta 180919. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta.

Darwinin kehittämää teoriaa, joka kuvaa luonnossa historian saatossa tapahtunutta evoluutiota, kutsutaan evoluutioteoriaksi. Jo Darwinin aikainen tiedeyhteisö ja suuri yleisö hyväksyivät todeksi eliöiden muuttumisen evoluutiossa, mutta teoria luonnonvalinnasta hyväksyttiin evoluution päälähtökohdaksi vasta 1930-luvulla. Samalla se oli pohjana synteettiselle evoluutioteorialle. Darwinin tekemien löytöjen voidaan sanoa luoneen pohjan koko nykyiselle biologialle, sillä ne antavat loogisen selityksen elämän monimuotoisuudelle.


Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]

Äiti Teresa, syntyjään Anjezë Gonxhe Bojaxhiu (ääntämys albaniaksi [aˈɲɛzə ˈɡɔndʒɛ bɔjaˈdʒiu]), katolisen kirkon piirissä tunnettu myös nimellä Pyhä Teresa Kalkuttalainen (26. elokuuta 1910 Skopje, Osmanien valtakunta5. syyskuuta 1997 Kalkutta, Intia) oli maailmankuulu roomalaiskatolilainen nunna, etniseltä taustaltaan Makedonian albaani. Hän perusti Rakkauden lähetyssisaret -nimisen sääntökunnan, jonka työstä Kalkutan köyhien parissa raportoitiin laajalti.

Äiti Teresa lähti kotoansa jo 18-vuotiaana ja päätyi vielä vuoden 1928 aikana Intiaan. Noviisiaikansa hän aloitti Darjeelingissä, missä hän sai myöhemmin myös herätyksen toimia Intian huono-osaisten parissa. Äiti Teresa sai vuonna 1948 luvan lähteä slummeihin. Hänelle alkoi kerääntyä pian seuraajia, ja vuonna 1950 paavi tunnusti Rakkauden sisaret. Äiti Teresan työ alkoi saada modernien tiedotusvälineiden ansiosta maailmanlaajuista huomiota, ja hänelle myönnettiin myös lukuisia huomionosoituksia. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1979, ja katolinen kirkko julisti hänet 4. syyskuuta 2016 pyhimykseksi. Hänen kanonisointinsa tapahtui poikkeuksellisen nopeasti.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Pohjois-Makedonia, Nobel-palkinto


Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis, vanh. Phoca hispida saimensis) on norpan alalaji, jota tavataan vain Suomessa, Saimaan järvialtaassa. Se on relikti, joka jäi saarroksiin Saimaalle viimeisimmän jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena noin 8 000 vuotta sitten. Alalaji on tämän jälkeen sopeutunut elämään makean veden olosuhteissa, ja se on Suomen ainoa kotoperäinen nisäkäs.

Saimaannorppa on 130–145 senttimetriä pitkä ja 50–90 kilogramman painoinen. Aikuinen yksilö on tummanharmaa, ja sillä on selkeitä vaaleita rengaskuvioita. Poikaset eli kuutit ovat muista norpan alalajeista poiketen harmaita. Parhaiten saimaannorpan erottaa muista alalajeista päänmuodosta: saimaannorpalla on suhteellisesti levein kallo ja lyhyin kuono.


Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]

Syklitsiini on antihistamiineihin kuuluva lääkeaine, jota käytetään matkapahoinvoinnin sekä muista syistä johtuvan pahoinvoinnin ja oksentelun hoitoon. Sitä myydään monessa maassa kauppanimellä Marzine, sekä muun muassa nimellä Marezine Yhdysvalloissa ja Valoid Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Syklitsiini on Suomessa ja monissa muissakin maissa saatavilla käsikauppavalmisteena tablettimuodossa. Marzine on kuitenkin poistunut Suomessa markkinoilta. Lisäksi syklitsiiniä käytetään yhdessä kofeiinin ja ergotamiinin kanssa migreenin oireiden hoitoon, koska syklitsiini lievittää migreenikohtauksen aikaista pahoinvointia. Pahoinvoinnin ehkäisyn lisäksi sitä käytetään myös huimauslääkkeenä. Syklitsiinin vaikutukset perustuvat antihistamiinivaikutuksen lisäksi antikolinergiseen vaikutukseen.

Syklitsiiniä käytetään myös päihteenä, koska se saattaa tuottaa suurina annoksina esimerkiksi voimakkaita hallusinaatioita ja hyvänolontunteen. Helposti saatava aine on etenkin nuorten suosiossa, ja se on eräs yleisistä alkoholin tai huumeiden kanssa sekakäytettävistä itsehoitolääkkeistä. Päihdyttävä vaikutus perustuu suurimmilta osin antikolinergiseen myrkytystilaan. Syklitsiini voi päihdekäytössä aiheuttaa riippuvuutta sekä toleranssin eli sietokyvyn kasvua, ja yliannostus voi johtaa kuolemaan.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: antikolinergit ja kloorisyklitsiini


Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]

Nördlingenin taistelu (joskus myös Allbuchin taistelu) käytiin 6. syyskuuta 1634 kolmikymmenvuotisen sodan aikana lähellä Nördlingenin kaupunkia Etelä-Saksassa. Taistelussa Matthias Gallasin johtamat keisarilliset löivät perin pohjin protestanttien yhdistyneen armeijan. Taistelussa Kustaa Hornin ja Bernhard Weimarin johtama protestanttien armeija yritti pelastaa Nördlingeniä joutumasta sitä piirittäneiden keisarillisten käsiin.

Taistelu oli yksi sodan tärkeimmistä ja täydellinen katastrofi ruotsalaisille. Se käänsi sotaonnen keisarille suotuisaksi ja tuhosi ruotsalaisten haaveet sodan lopettamisesta heille edullisilla ehdoilla. Protestantit menettivät taistelussa noin puolet miehistään, Kustaa Horn joutui kahdeksaksi vuodeksi baijerilaisten vangiksi ja Heilbronnin liitto kaatui. Taistelun jälkeen Ranskan oli pakko puuttua kolmikymmenvuotiseen sotaan aktiivisesti, ja Saksan sisäinen uskonsota muuttui valtioiden väliseksi konfliktiksi.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Breisachin piiritys ja Ruotsi


Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]

Georgia (georg. საქართველო, Sakartvelo), aiemmin suomeksi Gruusia ja vuosina 1990–1995 Georgian tasavalta, on valtio Kaukasiassa Itä-Euroopan ja Aasian rajalla. Georgia rajautuu pohjoisessa Venäjään, etelässä Turkkiin, Armeniaan ja Azerbaidžaniin ja lännessä Mustaanmereen. Iso-Kaukasus kohoaa maan pohjoisrajalla. Georgian pääkaupunki on Tbilisi, ja maassa asuu Abhasian ja Etelä-Ossetian pois laskien noin 3,7 miljoonaa henkeä. Väestönkasvu on negatiivinen. Maan suurin etninen ryhmä on georgialaiset, ja 83,4 prosenttia kansasta on ortodokseja.

Antiikin aikana Georgian aluetta hallitsivat kaksi kuningaskuntaa, Kolkhis ja Iberia. Niistä jälkimmäinen oli yksi ensimmäisistä kristinuskon virallistaneista valtioista 300-luvun alussa ja muodosti ytimen, jonka ympärille yhdistynyt Georgian kuningaskunta muodostui 1000-luvulla. Poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen kukoistuskauden jälkeen kuningaskunta taantui 1200-luvulla ja hajosi lopulta useiksi kuningas- ja ruhtinaskunniksi 1500-luvulla. Kolme vuosisataa kestäneen osmanien ja Persian valtakuntien hegemonian jälkeen Georgia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1800-luvun alussa. Georgia itsenäistyi jälleen vuonna 1991. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisiä vuosia leimasivat sisäinen konflikti ja taloudelliset vaikeudet. Georgian tilanne alkoi vakautua vähitellen vuonna 1995 ja parani verettömän vallanvaihdon, niin kutsutun ruusuvallankumouksen jälkeen vuonna 2003. Georgia kärsii kuitenkin edelleen ratkaisemattomista konflikteista Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Suhteet naapurimaahan Venäjään ovat pysyneet huonoina näiden kiistojen ja Georgian Nato-jäsenhakemuksen vuoksi.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Giorgi Kinkladze, Mirian III, Parnavaz I ja Tamar (Georgia)


Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]

Afganistanin historian katsotaan alkaneen vuonna 1747, jolloin Ahmad Šah Dorrani perusti Dorrani-valtakunnan ja yhdisti hajanaiset paštuheimot. Brittiläiseen imperiumiin kuuluneen Intian ja Venäjän keisarikunnan välissä sijainnut Afganistan joutui sijaintinsa vuoksi suurvaltojen pelinappulaksi. Britit liittivät alueen omaan vaikutuspiirinsä puskurivyöhykkeeksi Venäjän laajenemista vastaan. Afganistan itsenäistyi kolmannen afgaanisodan jälkeen vuonna 1919. Maan ensimmäiseksi kuninkaaksi nostettiin Aman Allah Khan. Hän pyrki toteuttamaan monia nykyaikaistamiseen tähtääviä uudistuksia, jotka eivät olleet konservatiivisten uskonoppineiden mieleen, ja lopulta Aman Allah syrjäytettiin.

Afganistanin monarkia kukistui Muhammad Daudin johtamassa vallankaappauksessa 1973. Vallassa pysyäkseen tämä joutui kääntymään Neuvostoliiton puoleen, ja tilanne johti lopulta Afganistanin sotaan. Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989, mutta rauha ei palannut ja maa ajautui eri sissiliikkeiden väliseen valtataisteluun. Vuonna 1996 vallan sai käsiinsä ääri-islamilainen Taleban-järjestö, joka syrjäytettiin vuonna 2001.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Afganistan ja Aman Allah Khan


Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]

K. J. Ståhlbergin kyyditys oli Lapuan liikettä lähellä olleiden oikeistoaktivistien ja sotilashenkilöiden 14. lokakuuta 1930 järjestämä sieppaus eli kyyditys, joka kohdistui entiseen tasavallan presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergiin. Ståhlberg ja tämän vaimo Ester kuljetettiin vastoin heidän tahtoansa Helsingistä Joensuuhun, missä sieppaajat päästivät heidät vapaiksi. Tapaus merkitsi Lapuan liikkeelle poliittista ja moraalista tappiota, mutta jo sitä ennen liike oli menettänyt suosiotaan.

Kyyditykseen johtaneet toimet lähtivät ilmeisesti liikkeelle jääkärieverstiluutnantti Eero Kuussaaren Mikko Jaskarille antamasta käskystä. Ståhlbergin kyyditys ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, sillä oikeistolehdissä oli propagoitu voimakkaasti oikeistoaktivismia vastustanutta Ståhlbergia vastaan. Etsivän keskuspoliisin mukaan kyyditystä olisi valmisteltu vuoden ajan. Ståhlbergit jätettiin Joensuuhun, mistä olisi alkuperäissuunnitelman mukaan pitänyt olla jatkoyhteys. Ståhlbergit palasivat 16. lokakuuta Helsinkiin, mihin oli kokoontunut heitä vastaanottamaan jopa 10 000 henkeä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Ester Ståhlberg ja talonpoikaismarssi.


Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]

Bilitisin laulut (ransk. Les Chansons de Bilitis) on ranskalaisen kirjailijan Pierre Louÿsin eroottinen runokokoelma ja pseudokäännös, joka julkaistiin Pariisissa 1894. Teos oli näennäisesti käännös 500-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisnaisen runoista. Louÿs väitti Bilitisin olleen Sapfon rakastajatar, mutta todellisuudessa hän oli henkilönä täysin fiktiivinen. Suurin osa Bilitisin lauluista onkin Louÿsin omaa tuotantoa, mutta muutamat katkelmat ovat aitojen kreikkalaisten runojen inspiroimia. Tekstit ovat proosamuotoisia, kuten tuon ajan ranskalaisessa käännösrunoudessa oli tapana.

Bilitisin laulut uudisti ranskalaista kirjallisuutta kuvaamalla naisen seksuaalisuutta vilpittömästi ja suorasukaisesti. Samalla se esitteli uudenlaisen tulkinnan käännöksestä, kirjoittajuudesta ja asiantuntemuksesta. Skandaalinkäryinen sisältö ja väitteet sensaatiomaisesta arkeologisesta löydöstä toivat teokselle välitöntä suosiota. Huijaus paljastui nopeasti, mutta runoja ylistettiin senkin jälkeen onnistuneiksi pastisseiksi ja seksuaalisesti kiihottaviksi. Kehuja sai myös Louÿsin asiantuntemus, ja monet varhaiset kriitikot suhtautuivat kirjaan itsenäisen taideteoksen sijaan historiantutkimuksena. Kuvaukset naisten välisestä rakkaudesta toivat Bilitisin lauluille kulttisuosion, ja sillä oli merkittävä vaikutus 1900-luvun alun lesbokulttuuriin ja -taiteeseen. Sittemmin feministisesti suuntautuneet tutkijat ovat kuitenkin arvostelleet teosta sen pornografisesta naisrakkauden kuvauksesta.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Bilitis – tyttö ja unelma ja Daughters of Bilitis.


Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]

Alma Pihl, myöhemmin Klee (ven. Альма Пиль, 15. marraskuuta 1888 Moskova, Venäjän keisarikunta15. heinäkuuta 1976 Helsinki, Suomi) oli Fabergélla työskennellyt suomalaistaustainen suunnittelija, joka ehti vuodet 1911–1917 kestäneen uransa aikana suunnitella lähes 2 000 korua. Niistä tunnetuimmat ovat Fabergén pääsiäismuniin kuuluvat Talvimuna ja Ristipistomuna.

Pihl syntyi kultaseppäsukuun. Hänen isänsä oli Knut Oskar Pihl ja hänen äitinsä kultaseppämestari August Holmströmin tytär. Pihl pääsi 19-vuotiaana enonsa Albert Holmströmin työpajaan harjoittelijaksi. Hänen taitonsa suunnittelijana huomattiin pian, ja hänen vuonna 1911 tekemänsä jääkukkakorut Emanuel Nobelille saivat suuren suosion. Tämän jälkeen Pihl suunnitteli keisari Nikolai II:n tilauksesta muun muassa pääsiäismunat leskikeisarinna Maria Fjodorovnalle ja Nikolain puolisolle Aleksandra Fjodorovnalle. Pihlin ura päättyi Venäjän vallankumoukseen. Hän muutti miehensä kanssa Suomeen, missä hän toimi 24 vuotta piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana. Hän piti historiansa salassa venäläisvastaisen ilmapiirin takia, eikä käytännössä kukaan tiennyt hänen ajastaan Fabergélla. Vasta Pihlin kuoleman jälkeen Ulla Tillander-Godenhielm todisti tämän aseman Fabergélla.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Ristipistomuna.


Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]

Sportgemeinschaft Dynamo Dresden on saksalainen jalkapalloseura Dresdenistä. Se on voittanut historiansa aikana Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) mestaruuden kahdeksan kertaa ja DDR:n cup-mestaruuden seitsemän kertaa. Seura perustettiin virallisesti vuonna 1953 ja se voitti ensimmäisen maansa mestaruuden samana vuonna. Vuonna 1954 valtiojohto siirrätti seuran Berliiniin ja perusti SC Dynamo Berlinin, jolloin Dynamo Dresden joutui aloittamaan toiselta sarjatasolta. Saksojen yhdistyttyä Dresden pelasi Bundesliigassa neljä kautta, ennen kuin se putosi taloudellisten syiden takia kolmannelle sarjatasolle. Kaudella 2019–2020 seura pelaa 2. Bundesliigassa.

Dresden on pelannut vuodesta 1957 saakka Rudolf-Harbig-Stadionilla, ja seuran värit ovat olleet vuodesta 1968 saakka keltainen ja musta. Dresdenillä on ollut aina erityinen kilpailutilanne Berliner FC Dynamon kanssa. DDR-aikana Dresden oli kuitenkin maan suosituin joukkue, ja sen katsojaluvut olivat maan suurimmat.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Hans-Jürgen Dörner ja Hartmut Schade.


Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Alehin (ven. Александр Александрович Алехин; 31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1892 Moskova24. maaliskuuta 1946 Estoril) oli venäläinen shakin suurmestari ja neljäs maailmanmestari. 22-vuotiaana hän oli yksi maailman parhaista shakinpelaajista ja yksi niistä viidestä pelaajasta, joille keisari Nikolai II myönsi suurmestarin arvonimen. 1920-luvulla Alehin voitti useimmat niistä turnauksista, joihin osallistui. Vuonna 1927 hänestä tuli shakin neljäs maailmanmestari voitollaan José Raúl Capablancasta.

1930-luvun alussa Alehin hallitsi kansainvälisiä turnauksia. Hän myös pelasi Ranskan kärkipöytää neljissä shakkiolympialaisissa ja voitti jokaisella kerralla henkilökohtaisen palkinnon. Alehinin turnauspelaaminen muuttui epäsäännöllisemmäksi 1930-luvun puolivälin jälkeen, minkä syyksi usein katsotaan alkoholismi. Alehin tarjosi Capablancalle uusintaottelua maailmanmestaruudesta samoilla ehdoilla, joilla hän oli pelannut Capablancaa vastaan, mutta neuvottelut eivät edenneet. Alehin puolusti mestaruuttaan Jefim Bogoljubovia vastaan vuosina 1929 Hän menetti mestaruutensa vuonna 1935 Max Euwelle, mutta nousi uudelleen mestariksi uusintaottelussa vuonna 1937. Toisen maailmansodan sytyttyä Alehin ei enää saanut tilaisuutta mestaruusotteluun. Sodan aikana neuvotteluja käytiin Capablancan, Keresin ja Botvinnikin kanssa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: José Raúl Capablanca.


Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]

Alfred Bernhard Nobel (21. lokakuuta 1833 Tukholma, Ruotsi10. joulukuuta 1896 Sanremo, Italia) oli ruotsalainen kemisti, insinööri ja dynamiitin keksijä. Hän määräsi testamentissaan omaisuutensa käytettäväksi Nobel-palkintoja jakavan säätiön perustamiseksi.

Alfred Nobel tunnetaan myös keksinnöillään menestyneenä liikemiehenä. Nobel oli luomassa kansainvälistä dynamiitti-imperiumia ja toimi tärkeänä vaikuttajana Kaukasian öljyteollisuudessa. Hän kokosi itselleen elämänsä aikana erittäin suuren omaisuuden ja oli kuollessaan yksi maailman rikkaimmista ihmisistä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Nobel-palkinto.


Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]

Help! on The Beatles -yhtyeen viides Britanniassa julkaistu albumi, joka ilmestyi elokuussa 1965. Se on samalla yhtyeen tähdittämän Apua!-elokuvan soundtrack. Albumin A-puoli sisältää itse elokuvaan kuuluvia kappaleita ja B-puoli muuta uutta studiomateriaalia. Levyllä on muun muassa eräs yhtyeen kuuluisimmista lauluista, ”Yesterday”. Muita tunnettuja kappaleita ovat erityisesti singlejulkaisut ”Help!” ja ”Ticket to Ride”. Help! nousi Britannian listaykköseksi yhdeksän viikon ajaksi ja sitä myytiin siellä lähes miljoona kappaletta.

Tyylillisesti Help! edustaa Beatlesille pohjimmiltaan siirtymäalbumia, jossa on elementtejä sekä yhtyeen menneisyydestä että kokeellisesta tulevaisuudesta. Musiikillisia vaikutteita antoi erityisesti näihin aikoihin suureen suosioon noussut folkrock. Myös albumin sanoitukset ovat aiempaa syvällisempiä.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: John Lennon.


Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]

Rutherford Birchard Hayes (4. lokakuuta 1822 Delaware, Ohio17. tammikuuta 1893 Fremont, Ohio) oli Yhdysvaltain 19. presidentti (1877–1881). Ennen presidenttikauttaan Hayes palveli Unionin armeijassa Yhdysvaltain sisällissodassa ja sai kenraalimajurin brevet-arvon. Sodan päätyttyä Hayes toimi kongressiedustajana ja Ohion kuvernöörinä. Presidentinvaaleissa Hayes hävisi selvästi vastaehdokkaalleen Samuel J. Tildenille, mutta ääntenlaskentaan liittyneiden epäselvyyksien takia republikaanienemmistöinen komissio julisti Hayesin presidentiksi. Komissio kuitenkin suostui joihinkin demokraattien vaatimuksiin riidan välttämiseksi.

Hayesin presidenttikauden suurimmat päätökset liittyivät sisäpolitiikkaan. Hayes toteutti puolueensa lupauksen demokraateille: hän veti liittovaltion joukot vanhoista etelävaltioista sekä nimitti useita etelävaltiolaisia korkeisiin poliittisiin virkoihin, mikä suututti osan Hayesin tukijoista. Käynnissä olleen laman vuoksi Hayes joutui rauhoittelemaan työpaikkojensa puolesta pelänneitä amerikkalaisia ja ryhtyi tämän vuoksi muun muassa rajoittamaan kiinalaisten maahanmuuttoa. Rahapolitiikassa Hayesin tärkein päätös oli dollarin sitominen takaisin kultakantaan. Lisäksi Hayes kielsi presidenttikaudellaan intiaanien pakkomuutot sekä poliittiset virkanimitykset.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Cedar Creekin taistelu, James Garfield ja Kolmas Winchesterin taistelu.


Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]

HMS Ark Royal (viirinumero 91) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston lentotukialus toisen maailmansodan aikana. Alus upposi 14. marraskuuta 1941 saksalaisen sukellusveneen torpedoitua sen edellisenä päivänä. Aluksen suunnittelu aloitettiin vuonna 1934 ja sen tuli täyttää Washingtonin laivastosopimuksen rajoitukset. Se rakennettiin Cammell Laird and Company Limitedin telakalla Birkenheadissä. Palvelukseen oton 16. marraskuuta 1938 jälkeen Ark Royal oli mukana sodan alun merkittävimmissä tapahtumissa merellä. Sen lentokoneet osallistuivat sodan ensimmäiseen sukellusveneen upottamiseen, ja yksi niistä ampui ensimmäisenä brittiläisenä lentokoneena saksalaisen lentokoneen alas toisessa maailmansodassa.

Alus osallistui palvelusuransa aikana taisteluun Norjasta, saksalaisen taistelulaiva Bismarckin metsästykseen Atlantilta sekä saattueiden suojaamiseen Välimerellä. Näiden taisteluiden aikana se selviytyi lukuisia kertoja saksalaisten suorittamista hyökkäyksistä saaden maineen onnekkaana aluksena.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: HMS Acasta (H09), HMS Acheron (H45) ja HMS Ardent (H41).


Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]

Ronald Reagan (6. helmikuuta 1911 Tampico, Illinois5. kesäkuuta 2004 Bel Air, Kalifornia) oli Yhdysvaltain 40. presidentti (1981–1989) ja Kalifornian 33. kuvernööri (1967–1975). Reagan edusti republikaanisen puolueen konservatiivista laitaa. Ennen poliittista uraansa Reagan näytteli yli 50 Hollywood-elokuvassa ja toimi Yhdysvaltain elokuvanäyttelijöiden liiton puheenjohtajana. Hänestä tuli tunnettu poliittinen puhuja 1950-luvulla, ja hänet valittiin Kalifornian kuvernööriksi 1967. Kolmannella yrityksellään 1980 Reagan voitti republikaanien presidenttiehdokkuuden ja myös presidentinvaalin.

Presidenttinä Reagan leikkasi veroja ja kasvatti Yhdysvaltain puolustusmenoja. Hänen kaudellaan maa koki taloudellisen nousukauden, minkä ansiosta Reagan valittiin uudelleen presidentiksi 1984. Reagan vastusti ensimmäisellä kaudellaan voimakkaasti kommunismin leviämistä ja pyrki romahduttamaan Neuvostoliiton kiihdyttämällä kilpavarustelua. Toisella kaudellaan hän aloitti lähentymisen Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin kanssa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Gerald Ford ja Luettelo Kalifornian kuvernööreistä.


Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]

Fritz Lang (5. joulukuuta 1890 Wien, Itävalta-Unkari2. elokuuta 1976 Beverly Hills, Kalifornia), oli itävaltalaissyntyinen saksalais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja. Lang oli huomattavimpia saksalaisen ekspressionismin edustajia ja yksi 1900-luvun arvostetuimpia elokuvaohjaajia.

Lang aloitti työskentelyn elokuvien parissa jo 1910-luvulla ja ohjasi tunnetuimmat elokuvansa Saksassa 1920- ja 1930-luvuilla. Niihin kuuluvat muun muassa kaksiosainen Niebelungen laulu, Metropolis ja M – kaupunki etsii murhaajaa. Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan Lang muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi uraansa vaihtelevalla menestyksellä. Yhdysvaltojen tuotannon huippuhetkiä olivat Kiihko, Nainen ikkunassa, Punainen katu ja Gangsterikuningas.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Sergei Eisenstein ja Alfred Hitchcock.


Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]

Kreeta (kreik. Κρήτη, Kríti) on Kreikan saari, joka sijaitsee itäisellä Välimerellä Egeanmeren etelälaidalla. Se on koko Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari. Kreeta on itä–länsisuunnassa noin 250 kilometrin pituinen, 12–60 kilometrin levyinen, ja sen pinta-ala on 8 303 neliökilometriä. Saaren asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 622 913. Hallinnollisesti Kreeta muodostaa oman alueensa eli periferiansa, Kreetan alueen, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria. Kreetan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Iraklion, ja sen muut suurimmat kaupungit ovat Chaniá, Réthymno, Ágios Nikólaos, Ierápetra ja Siteía. Saarella vallitsee leuto välimerenilmasto.

Kreetalla noin vuosina 2600–1400 eaa. kukoistanut minolainen kulttuuri oli sekä Kreikan että koko Euroopan ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri. Minolaiskauden jälkeen saarta hallitsivat mykeneläiset ja doorilaiset. Sittemmin Kreeta oli osa Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja Osmanien valtakuntaa, ennen kuin se 1900-luvun alussa tuli osaksi Kreikkaa. Vuosisatojen ajan saari tunnettiin italiankielisellä nimellä Candia. Antiikin roomalaiset kutsuivat saarta latinaksi nimellä Creta ja turkiksi saari on Girit tai Kirid.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Chrysí, Kontomárin verilöyly ja Kreetan historia.


Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]

Siili (Erinaceus europaeus) on siilien (Erinaceidae) heimoon kuuluva piikikäs nisäkäslaji. Se on yöeläin, jota esiintyy Länsi-Euroopassa sekä Pohjois-Euroopan lauhkeimmissa osissa. Suomessa laji elää aina Perämeren pohjukassa asti, satunnaisesti pohjoisempanakin. Sitä tavataan niittyjen reuna-alueilla ja kulttuuriympäristöissä, joissa on sopivasti suojaisia pesäpaikkoja.

Täysikasvuinen siili on noin 20–30 senttimetriä pitkä ja painaa 0,4–1,2 kilogrammaa. Se elää keskimäärin kolmen tai neljän vuoden ikäiseksi. Suurimmassa osassa Eurooppaa siili viettää talven horroksessa, joka Suomessa kestää kuudesta seitsemään kuukautta. Sukukypsyyden siili saavuttaa syntymisensä jälkeisenä talvena, ja sen kiima-aika alkaa heti horroksen jälkeen. Poikueeseen kuuluu 2–10 poikasta. Siili on kaikkiruokainen ja syö etenkin hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia. Sillä ei juurikaan ole luonnollisia vihollisia, sillä siili puolustautuu menemällä kerälle, jolloin siitä muodostuu käytännössä piikikäs pallo. Mäyrän tiedetään pystyvän aukaisemaan kerällä olevan siilin.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: siilit.


Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]

Vincent van Gogh (30. maaliskuuta 1853 Zundert, Pohjois-Brabant, Alankomaat29. heinäkuuta 1890 Auvers-sur-Oise, Val-d’Oise, Ranska) oli alankomaalainen, postimpressionistinen taidemaalari. Vaikka hänen maalauksensa eivät saaneet aikanaan suosiota, kuolemansa jälkeen häntä on pidetty ja edelleen pidetään yhtenä tärkeimmistä eurooppalaisista kuvataiteilijoista. Hänen teoksillaan oli suuri vaikutus ekspressionismin ja fauvismin syntyyn, kuten myös merkittävään osaan muusta 1900-luvun taiteesta. Hänen teoksistaan on maksettu ennätyssummia, ja myös hänen töidensä näyttelyt ovat hyvin suosittuja.

Van Goghin maalaustyylin tunnusomaisia elementtejä ovat huomionkiinnittävät värit, voimakas siveltimenkäyttö ja ääriviivoin rajatut muodot. Taiteilijana Van Gogh oli suureksi osaksi itseoppinut. Uransa alkuvuosina Van Gogh asui Hollannissa, missä hän piirsi ja maalasi lähinnä maalaisia työssään. Hän muutti Ranskaan vuonna 1886 ja samalla hänen väripalettiinsa tuli kirkkaita värejä aiempien harmaiden sijaan. Van Gogh teki lähes 900 maalausta ja 1 100 piirustusta kymmenvuotisen taiteilijanuransa aikana. Viimeisinä vuosinaan hän sairastui psyykkisesti ja teki lopulta itsemurhan.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Edgar Degas, Henri de Toulouse-Lautrec ja öljymaalaus.


Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]

Kypärämäki on Jyväskylän kaupunginosa keskustaajaman länsilaidalla. Asukkaita Kypärämäessä on 2 991. Pääosa Kypärämäestä on tyypillistä jatkosotaa seuranneen jälleenrakennuskauden omakotialuetta, joka on säilyttänyt hyvin alkuperäisen luonteensa. Se on kuitenkin monikasvoinen asuinalue, sillä siellä on paljon myös kerros- ja rivitaloja ja jonkin verran uudempia omakotitaloja.

Kypärämäki valittiin Suomen vuoden kaupunginosaksi vuonna 2004. Perusteina valinnalle olivat kaupunginosan omaleimaisuus, rakennusperinnön vaaliminen ja yhteisen ympäristön hoitaminen. Kypärämäki on hyvämaineinen ja suosittu asuinalue. Kypärämäen asukkaat pitävät sitä rauhallisena ja luonnonläheisenä asuinpaikkana, jossa on hyvät ulkoilu- ja virkistysmahdollisuudet.


Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]

Gibraltar on Britannian merentakainen alue. Se sijaitsee Pyreneiden niemimaan eteläosassa Espanjan rannikolla Gibraltarinsalmessa. Sijainti on strategisesti tärkeä, koska Gibraltarinsalmi on Atlantin ja Välimeren välissä, ja se erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan.

Gibraltarin noin 34 000 ihmistä asuvat 6,8 neliökilometrin alueella, ja asukastiheys on siten 5 000 asukasta neliökilometrillä. Todellinen asukastiheys on vielä suurempi, sillä 40 prosenttia maa-alasta on luonnonsuojelualuetta. Gibraltarissa ei harjoiteta maanviljelystä: sillä ei ole pohjavesivaroja eikä omia energianlähteitä. Talouden kulmakivinä ovat matkailu, offshore-pankkitoiminta ja merenkulku. Väestöllä on tiiviit suhteet emämaahan Britanniaan ja ympäröivään Espanjaan, ja monet ovat kaksikielisiä. Vuosisatojen varrella maahanmuuttajia on tullut muualtakin Välimeren seudulta, ja kulttuuriin on sulautunut piirteitä näistä kaikista.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Gibraltarin historia.


Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]

Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus oli sydämen sulamisonnettomuus kolmessa ydinreaktorissa Japanissa. Onnettomuus alkoi 11. maaliskuuta 2011 tapahtuneesta Tōhokun maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamista. Maanjäristys vahingoitti sähkölinjoja, ja Fukushima Daiichi -ydinvoimala menetti yhteyden Japanin sähköverkkoon. Sen jälkeen laitos tuotti sähköä jäähdytysjärjestelmille dieselgeneraattoreilla. Noin 50 minuuttia myöhemmin tsunami tuhosi dieselgeneraattorit, ja voimalaitos jäi yli viikoksi kokonaan ilman sähköä. Yksi kerrallaan laitoksen jäähdytysjärjestelmät pysähtyivät. Kolmen reaktorin sydämessä polttoaine ylikuumeni ja lopulta suli. Radioaktiivisia aineita vapautui reaktorin polttoaineesta suojarakennukseen ja myöhemmin sieltä ympäristöön.

Se oli maailman toiseksi pahin ydinonnettomuus Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Noin 30 kilometrin säteeltä voimalaitoksen ympäriltä evakuoitiin noin 163 000 henkilöä. Suojelutoimenpiteiden ansiosta ihmisten saamat säteilyannokset jäivät vähäisiksi. Toisaalta itse evakuointi aiheutti kuolemantapauksia. Suoria säteilyn haittavaikutuksia ei ole havaittu. WHO:n arvion mukaan säteilyaltistus saattaa hieman lisätä eniten altistuneiden ihmisten ja laitoksen työntekijöiden syöpäriskiä. Riskin kasvu on kuitenkin niin pieni, että sitä ei voida tilastollisesti havaita syöpään sairastuneiden lukumäärässä.


Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]

Amerikansuomalaiset ovat Pohjois-Amerikassa asuvia suomalaisia. Heihin luetaan ensimmäisen polven maahanmuuttajat Suomesta ja joskus myös näiden Amerikassa syntyneet jälkeläiset eli toisen ja kolmannen polven amerikansuomalaiset, joilla on tietoa suomalaisista juuristaan ja halua säilyttää jotain omasta suomalaisuudestaan.

Amerikansuomalaisten yhteisö muodostui 1860-luvulla alkaneen suuren siirtolaisaallon seurauksena, jolloin vajaan sadan vuoden aikana Suomesta Pohjois-Amerikkaan muutti noin 400 000 siirtolaista. Jo 1600-luvulla oli Uuden-Ruotsin siirtokuntaan syntynyt muutaman sadan suomalaisen yhteisö, mutta se sulautui 1700-luvulla amerikanenglantilaisiin.

Amerikansuomalaiset perustivat uuteen kotimaahansa suomalaiskortteleita, joissa käytettiin suomen kieltä ja pidettiin yllä suomalaista kulttuuria. Toisen polven amerikansuomalaiset ottivat jo käyttökielekseen englannin ja puhuivat suomea enää kotioloissa. Kolmannen sukupolven amerikansuomalaiset ovat yleensä jo täysin amerikkalaistuneet. Suomalaissukuisia ihmisiä asuu nykyisin paljon erityisesti Yhdysvaltain Michiganissa, Minnesotassa ja Floridan Lake Worthissa sekä Kanadan Ontariossa.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Amerikansuomi, Uusi-Ruotsi.


Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]

Juha ”Junnu” Vainio eli Juha ”Watt” Vainio (10. toukokuuta 1938 Kotka29. lokakuuta 1990 Gryon, Sveitsi) oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, iskelmäsanoittaja sekä kansakoulunopettaja. Hän ehti tehdä 2 433 sanoitusta tai sävellystä ja levytti itse 245 laulua, ja häntä pidetäänkin viihdemusiikin monitoimimiehenä ja yhtenä Suomen tuotteliaimmista sanoittajista Reino Helismaan ja Vexi Salmen ohella.

Vainio aloitti uransa 1960-luvun alussa, ja se kesti aina hänen kuolemaansa asti. Hän asui synnyinkaupunkinsa Kotkan lisäksi useita vuosia Helsingissä ja Espoossa. Viimeiset vuotensa Vainio vietti Gryonissa Sveitsissä, missä hän kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa 1990. Hänet on haudattu sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Albatrossi, Juha Vainion mainos-, onnittelu- ja pornolaulut, Kotkan poikii ilman siipii, Matkalla pohjoiseen ja Veljet keskenään.


Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]

Peloponnesolaissota käytiin pääasiassa Ateenan ja Spartan johtamien liittojen välillä vuosina 431404 eaa. Persialaissotien jälkeen Ateenan valta oli kasvanut valtavasti, ja muut kaupunkivaltiot pelkäsivät, että Ateenasta tulisi liian voimakas. Lopulta sota syttyi Spartan ja Ateenan välillä. Peloponnesolaissota oli yksi antiikin Kreikan historian käännekohdista. Sota veti mukaansa miltei kaikki kreikkalaiset kaupunkivaltiot, ja sen aikana kuoli ennennäkemätön määrä ihmisiä. Sodan aikana kumpikin osapuoli teki myös julmuuksia, joilta aikaisemmin oli säästytty.

Peloponnesolaissodan kulun dokumentoi historioitsija Thukydides kirjassaan Peloponnesolaissota. Thukydides toimi sodan aikana strategina eli sotapäällikkönä, mutta hänet erotettiin virastaan, kun hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia valtaamasta Amfipolia. Thukydides oli itse paikalla useamman sodan alkuvaiheen tapahtuman aikana, ja muilta osin hänen kirjansa perustuu silminnäkijöiden kertomuksiin.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Kallirhoe ja Peloponnesolaissota (Thukydides).


Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]

Charles Chaplin (16. huhtikuuta 1889 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta25. joulukuuta 1977 Corsier-sur-Vevey, Sveitsi) oli koomikko ja elokuvan varhaiskauden merkittävimpiä näyttelijöitä ja ohjaajia. Hän oli syntyjään britti, mutta työskenteli suurimman osan urastaan Yhdysvalloissa. Hänet tunnetaan erityisesti roolistaan Pikku kulkurina, joka oli herrasmiehen tavat ja arvokkuuden omaava maankiertäjä. Kulkurin ikoniset tunnusmerkit olivat liian pieni takki, liian isot housut ja kengät, knalli, bambukeppi sekä viikset.

Chaplin oli etenkin mykkäelokuvan monitaitoisimpia henkilöitä: hän näytteli, ohjasi, käsikirjoitti, tuotti ja lopulta myös sävelsi elokuviensa musiikin. Hän oli myös yksi United Artists -elokuvayhtiön perustajista ja hänellä oli oma studio, joten hän pystyi tuottamaan elokuvansa täysin itsenäisesti.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Chaplin (kirja).


Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]

Juséliuksen mausoleumi on Porissa Käppärän hautausmaalla sijaitseva mausoleumi, jonka liikemies F. A. Jusélius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen tyttärensä Sigridin hautamuistomerkiksi. Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1903. Se on Porin tunnetuimpia nähtävyyksiä ja kuuluisa erityisesti Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemista seinämaalauksista. Mausoleumin uusgotiikkaa edustava arkkitehtuuri ja sisäpintojen koristelut muodostavat eheän rakennustaiteellisen kokonaisuuden, joka tyylillisesti vertautuu kirkkorakennuksiin mutta sisältää kuitenkin niistä eroavia taiteellisia ja näkemyksellisiä vapauksia. Raamatullisten aiheiden lisäksi maalauksissa on kalevalaisia teemoja sekä muun muassa teosofista ja jopa okkultistisena pidettyä symboliikkaa.

Gallen-Kallelan freskoja on kutsuttu hänen tuotantonsa huippukohdaksi. Keskihuoneen seinillä on kahdeksan Gallen-Kallelan suunnittelemaa freskoa, joiden lisäksi hänen koristemaalauksiaan on kupolissa, kuorihuoneessa ja kryptassa. Tunnetuimmat maalaukset ovat keskihuoneen kuuden freskon sarja, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä suomalaisen maalaustaiteen kokonaisuuksista. Freskot eivät ole alkuperäisiä, vaan Akseli Gallen-Kallelan poika Jorma Gallen-Kallela maalasi ne uudelleen vuonna 1931 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Mausoleumin pronssiset ulko-ovet on valmistanut kuvanveistäjä Alpo Sailo Gallen-Kallelan laatiman pienoismallin mukaan. Ikkunoiden lasimaalaukset ovat Bruno Tuukkasen suunnittelemia, ja lisäksi sisätiloissa on Runar Finnilän sekä Germund Paaerin koristeluja.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Akseli Gallen-Kallela ja Juséliuksen mausoleumin freskot.


Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]

Piikkiön rautatieasema (lyh. Pik, ruots. Pikis järnvägsstation) on rantaradalla Kaarinan kaupungin Piikkiön taajamassa sijaitseva rautatieliikennepaikka. Siihen aikaisemmin kuuluneen vuonna 1898 rakennetun asemarakennuksen on suunnitellut Bruno Granholm. Asema sijaitsee 10 kilometrin päässä Paimion rautatieasemalta ja 13 kilometrin päässä Kupittaan rautatieasemalta.

Piikkiön rautatieasema avattiin yleiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1899. Aseman toiminta kesti henkilöliikenteessä yli 80 vuotta, kunnes 25. toukokuuta 1979 henkilöliikenne asemalla lakkautettiin. Ratapihan kauko-ohjauksen valmistuttua vuonna 1995 asema muutettiin kokonaan miehittämättömäksi. Piikkiön rautatiasema on enää tavaraliikenteen käytössä (jonkin verran puunkuormausta) sekä junakohtauspaikkana. Rautatieliikenteen ohjaus hoidetaan keskitetysti Helsingin kautta. Säännöllistä henkilöliikennettä asemalla ei enää ole. Joulukuusta 2016 lähtien asemarakennus on ollut yksityisomistuksessa.



Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]

Saamelainen muinaisusko tarkoittaa saamelaisten uskonnollisia tapoja ja uskomuksia, joita harjoitettiin ennen kristinuskon valtakautta. Muinaisusko ei ollut yhtenäinen uskonto, vaan siihen kuului erilaisia saamelaiseen kulttuuriin liittyviä piirteitä. Perinteinen maailmankuva perustui ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Ihmisen ja eläinkunnan välinen raja on ollut niin häilyvä, että erilaiset eläintransformaatiot ovat olleet yleisiä.

Saamelaisten alkuperäisessä uskomusmaailmassa kaikella elollisella oli sielu. Ihmisellä oli useampia sieluja, joista ruumissielun lähteminen tarkoitti kuolemaa. Vapaasielu puolestaan liikkui suhteellisen vapaasti. Se saattoi kuitenkin joutua myös vangiksi vainajalaan, mikä aiheutti vakavan sairastumisen. Tällaisessa kriisitilanteessa pyydettiin apua lapinnoidalta eli šamaanilta, joka pystyi menemään transsiin rummuttamalla noitarumpua ja laulamalla. Lapinnoita oli saamelaisyhteisöjen tärkein jäsen, sillä hän pystyi toimimaan tuonpuoleisessa yhteisön hyväksi.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: eahpáraš, inarinsaamelaiset, ruto ja seita.


Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]

Kivikorallit (Scleractinia) on korallieläimiin kuuluva polttiaiseläinten lahko. Kivikorallit ovat useimmiten värikkäitä ja monimuotoisia merieläimiä, jotka elävät usein yhdyskuntina. Pehmytkoralleista poiketen kivikorallit rakentavat aragoniittista kalkkirunkoa. Näistä rungoista muodostuvat suurelta osaltaan koralliriutat.

Varhaisten tiedemiesten oli vaikea päättää, kuuluvatko korallit kivikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan. Voidaan sanoa, että kaikki vaihtoehdot ovat oikeita: korallirunko on kivikuntaa, polyyppi itse eläinkuntaa ja useiden lajien elämälle välttämättömät symbioottiset levät kasvikuntaa. Korallit voivat lisääntyä joko jakautumalla tai levittämällä sukusolujaan mereen, missä virtauksen mukana ajelehtivat hedelmöittyneet sukusolut voivat aloittaa uusia koralliyhdyskuntia. Kun eri yhdyskunnat leviävät lähelle toisiaan, alkaa usein kiivas taistelu elintilasta. Korallit käyttävät kemiallisia aseitaan paitsi toisiaan vastaan, myös saalistukseen ja puolustautuakseen pedoilta.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Catalaphyllia ja vuokkokala.


Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]

Seiken densetsu (jap. 聖剣伝説), myös nimellä Mana, on Square Enixin omistama roolipelisarja. Sen kehitti alun perin Square, ja sen suunnittelusta on pitkälti vastannut sarjan luojana tunnettu Kōichi Ishii. Sarjan pelejä on julkaistu käsi- ja kotikonsoleille sekä matkapuhelimille. Pääosin toimintaroolipeleiksi luokitelluille Seiken densetsu -peleille ovat tyypillisiä reaaliaikaiset taistelut. Pelejä yhdistävät myös useassa osassa esiintyneet olennot ja taianomainen Mana-puu, jota sarjan tarinoissa yritetään puolustaa.

Pelisarja syntyi vuonna 1991, joskin peruuntunut Seiken densetsu -nimikettä käyttävä peli oli ollut kehitteillä neljä vuotta aiemmin. Sarjan ensimmäinen osa kuului Final Fantasy -sarjan sivutarinoihin, ja seuraavan pelin Secret of Manan myötä Seiken densetsu kehittyi omaksi sarjakseen. Vuosina 2006–2007 Square Enix julkaisi World of Mana -hankkeen yhteydessä useita pelejä, jotka ovat tuoneet Seiken densetsuun uusia peli-ideoita. Pelisarjan nimellä on ilmestynyt myös sarjakuvia. Seiken densetsu -pelejä on kehuttu grafiikasta ja musiikista, ja esimerkiksi Secret of Mana on useasti valittu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista peleistä. World of Manaan kuuluvat osat eivät tosin ole saaneet yhtä hyvää vastaanottoa kuin aiemmat pelit.



Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]

The Alan Parsons Project (APP) oli brittiläinen progressiivinen rockyhtye, jonka Alan Parsons ja Eric Woolfson perustivat vuonna 1975. Yhtye oli koko elinkaarensa ajan studioprojekti, eikä se konsertoinut lainkaan, sillä Woolfson ja Parsons näkivät itsensä ensisijaisesti säveltäjinä ja tuottajina eivätkä esiintyjinä. The Alan Parsons Project julkaisi vuosien 1976 ja 1987 välillä yhteensä kymmenen albumia. Suosituimmillaan yhtye oli 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa, jolloin se oli yksi suosituimmista taiderock-yhtyeistä.

Parsons ja Woolfson olivat yhtyeen ainoat varsinaiset jäsenet. Heidän lisäkseen yhtyeen jokaisella albumilla soitti kitaristi Ian Bairnson. Muita pitkäaikaisia jäseniä olivat basisti David Paton ja orkestraatioista vastannut Andrew Powell. Osa yhtyeen soundia olivat vaihtuvat laulusolistit. Yhtyeen suurimmat hitit ”Time”, ”Eye in the Sky” ja ”Don’t Answer Me” lauloi Eric Woolfson. Tunnettuja kappaleita ovat myös Lenny Zakatekin laulamat ”I Wouldn’t Want to Be Like You” ja ”Games People Play” sekä urheilutapahtumien sisääntulomusiikkina suosittu instrumentaali ”Sirius”.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Alan Parsons, progressiivinen pop ja Eric Woolfson.


Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]

James Cook (27. lokakuuta 1728 – 14. helmikuuta 1779) oli brittiläinen tutkimusmatkailija, meriupseeri ja kartoittaja. Häntä pidetään yhtenä historian arvostetuimmista merenkävijöistä.

Kolmella purjehduksellaan Tyynellämerellä vuosina 1768–1779 Cook kartoitti eurooppalaisille aiemmin tuntemattomia laajoja alueita, kuten koko Uuden-Seelannin rannikon ja Australian itärannikon. Hän tutki myös Tahitia ja muita Tyynenmeren saaria sekä löysi esimerkiksi Uudet-Hebridit, Uuden-Kaledonian ja Havaijisaaret, missä hän sai lopulta surmansa. Oseanian ohella Cook tutki myös Newfoundlandin saaren rantaviivaa sekä eteläistä ja pohjoista Jäämerta.

Cookin tekemät rannikkojen kartat olivat tarkkoja, hän teki runsaasti kansatieteellisiä ja luonnontieteellisiä havaintoja aiemmin tuntemattomista kansoista, eläimistä, kasveista ja paikoista, ja osaksi hänen ansiostaan päästiin eroon keripukin merimatkoilla aiheuttamista kuolemista.

Katso lisää laadukkaita artikkeleita: Bountyn kapina, Cookinsaaret ja Vasco da Gama


Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]

Herkkutatti (Boletus edulis, aiemmin myös kivitatti ja hepotatti) on arvostettu ruokasieni, jota tavataan lähes kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon havu- ja sekametsissä. Se on tanakka, kiinteä ja muodoltaan helposti tatiksi tunnistettava. Sen malto on kiinteää ja pähkinämäistä. Suurimmat herkkutatit painavat yli kilon. Herkkutatti elää symbioosissa useiden puulajien kanssa, mutta se kasvaa mieluiten metsänpohjassa, jossa ei ole aluskasvillisuutta.

Herkkutatti on lähisukulaistensa männyn- ja tammenherkkutatin tavoin maukas ja satoisa sieni, jota myydään Euroopassa vuosittain tuhansia tonneja. Suomessa herkkutatti on Eviran suosittelema ruokasieni, jonka poimimiseen saa koulutusta ja jonka myyminen on joillekin kannattavaa liiketoimintaa.


Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]

Kastelórizo (kreik. Καστελόριζο; myös Kastellórizo, Καστελλόριζο) eli Megísti (kreik. Μεγίστη) on Kreikan saari, joka kuuluu Dodekanesian saariryhmään ja sijaitsee Välimeressä 3,7 kilometrin päässä Turkin rannikosta. Se on yksi saariryhmän kahdestatoista pääsaaresta. Saaren pinta-ala on yhdeksän neliökilometriä ja rantaviivaa sillä on 19 kilometriä. Hallinnollisesti saari kuuluu Megístin kuntaan, Ródoksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Kastelórizo on Megístin kunnan pääsaari. Saaren pääkylä on myös nimeltään Kastelórizo eli Megísti.

Kastelórizolla oli asutusta jo neoliittisella kaudella, ja saari on ollut tämän jälkeen usean eri valtion alaisuudessa. Liviuksen mukaan saari oli jopa itsenäinen 300-luvulla eaa. Osmanien valtakuntaan Kastelórizo liitettiin 1500-luvulla, ja osmanihallinnon aikana saari sai erikoisoikeuksia ja se kehittyi sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kastelórizolla oli 1900-luvun alussa peräti 15 000 asukasta, mutta vuosisadan alkupuoliskolla saarelta muutti huomattavia määriä siirtolaisia erityisesti Australiaan.

Katso lisää laadukkaita artikkeleita: Déspoina Achladióti ja Nísyros


Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]

I Robot on brittiläisen progressiivisen rockin yhtyeen The Alan Parsons Projectin toinen albumi, joka ilmestyi vuonna 1977. Albumi perustuu löyhästi Isaac Asimovin Robotit-novellikokoelmaan ja käsittelee robotteja ja tekoälyn vaaroja. Yleistä science fiction -teemaa mukailee albumin elektroninen, syntetisaattoreilla kyllästetty äänimaailma. Albumin musiikissa on sävyjä myös 1970-luvun lopulla suosituista funkista ja diskosta.

I Robotin kappaleet kertovat löyhän tarinan ihmisen kukistumisesta ja koneiden noususta. Albumi oli The Alan Parsons Projectin taiteellinen ja taloudellinen läpimurto. Albumia kiiteltiin hiotusta äänimaailmasta ja sen katsottiin tuoneen elektroniseen musiikkiin lajityypistä aiemmin puuttunutta inhimillisyyttä. Nykyään I Robotia arvostetaan sen musiikkiteknologisten kokeilujen vuoksi, ja albumia pidetään laajalti The Alan Parsons Projectin parhaana.

Katso lisää aiheeseen liittyviä laadukkaita artikkeleita: Eve (The Alan Parsons Projectin albumi), Pyramid (The Alan Parsons Projectin albumi), Tales of Mystery and Imagination (albumi) ja The Turn of a Friendly Card.


Viikko 53[muokkaa wikitekstiä]

Suositeltu artikkeli on artikkeli, joka on Wikipedian kirjoittajien mielestä erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Suositellun artikkelin merkkinä on tähtikuvake artikkelisivun oikeassa yläkulmassa. Tällä paikalla Wikipedian etusivulla esitellään viikoittain yksi suositeltu artikkeli.

Suositellut artikkelit valitaan äänestyksissä, joihin osallistuvat Wikipedian vakiintuneet kirjoittajat. Ennen äänestystä artikkeli on ollut vertaisarvioinnissa, jossa sitä on kehitetty. Wikipedia toivottaa uudet kirjoittajat tervetulleiksi tekemään ja arvioimaan suositeltuja artikkeleita. Koska Wikipedian artikkelit on tarkoitettu yleistajuisiksi, suositellun artikkelin arvioijien tai kirjoittajien ei tarvitse olla alan erikoisasiantuntijoita.

Suositeltuja artikkeleita on vuoden 2020 lopussa yhteensä 324. Niistä vuonna 2020 suositelluksi valittiin (aakkosjärjestyksessä):

Suositellun tasoa alempia laatutasoja ovat hyvät artikkelit Hyvä artikkeli ja lupaavat artikkelit Lupaava artikkeli. Ne valitaan laatuarvioinnissa ja ovat tyypillisesti lyhyempiä kuin suositellut artikkelit.