Osmo Rauhala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Osmo Rauhala (s. 14. syyskuuta 1957 Nokia) on tunnetuimpia suomalaisia nykytaiteilijoita. Hänen ensinäyttelynsä oli Nokialla vuonna 1974. Rauhala on opiskellut Vapaassa taidekoulussa 1981–1982, Taideakatemian koulussa 1982–1987, Turun kauppakorkeakoulussa 1976–1987 sekä ulkomailla.[1]

Rauhala valittiin vuonna 1992 vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hän on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyjä, joista suurin osa ulkomailla. Hän on osallistunut yli 100 ryhmänäyttelyyn yli 20 maassa. Rauhala on opettanut mm. Kuvataideakatemiassa, taideteollisessa korkeakoulussa, Helsingin yliopistossa, Teatterikorkeakoulussa, Teknillisessä korkeakoulussa ja Turun piirustuskoulussa.

Rauhalan teoksia on Nykytaiteen museossa Kiasmassa ja monien kaupunkien taidemuseoissa. Hän harrastaa biologiaa, kalastusta ja vaeltamista, filosofiaa sekä ympäristötaiteen kehittämistä.

Vuodesta 1988 lähtien hän on opiskellut New Yorkissa. Talvet hän työskentelee New Yorkissa ja kesäisin hän luomuviljelee sukutilaa Siurossa. Hänellä on kaksi lasta.

Viime vuosina Rauhala on erityisesti tullut tunnetuksi yhdessä Kuutti Lavosen kanssa toteuttamistaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätilojen maaluksista. Keskiaikainen kivikirkko tuhoutui lähes täydellisesti tuhopoltossa vuonna 1997. Vuonna 2009 Rauhala ja Lavonen saivat Kirkon kulttuuripalkinnon tunnustuksena Tyrvään kirkon maalauksistaan.

Vuonna 2004 Arto Koskinen ohjasi televisiodokumentin Rauhalan työstä ja ajatuksista nimellä Joki taivaalla.[2]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Secret of the Forest. New York: Stuart Levy Gallery 1990.
  • Osmo Rauhala, vuoden nuori taiteilija 1992. Artikkelit: Tom Sandqvist ja John Yau. Tampere: Tampereen taidemuseo.
  • Katja Kaitavuori: Ei kenenkään maa. Helsinki: Amos Andersonin taidemuseo 1994.
  • Lammassaari, Taina (toim.): Osmo Rauhala: Pienet ja suuret tarinat. Hämeenlinna: Hämeenlinnan taidemuseo 1996.
  • Anneli Ilmonen, Tapani Pennanen (toim.) 2002. Osmo Rauhala : vuosikymmenen jäljet 1992–2002. Artikkelit: Elina Bonelius, Mark Daniel Cohen ja Bianca Gräsbäck.
  • Inkamaija Iitiä (toim.) 2003. Osmo Rauhala: Luonnon aika.
  • (yhdessä Markku Wileniuksen kanssa): Luovaan talouteen: kulttuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana. Helsinki: Edita 2004.
  • Ville Heinonen (toim.): Det försvunna paradiset. Tukholma: Millesgården 2004.
  • Mielen evoluutio. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja nro 80, 2004.
  • (yhdessä Kuutti Lavosen ja Pirjo Silverin kanssa:) Tyrvään Pyhän Olavin kirkko: sata ja yksi kuvaa. Helsinki: Kirjapaja 2010.
  • Jouni Tervo (toim.): Osmo Rauhala – tapaus. WSOY 2012. ISBN 9789510377314

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Viikon taiteilija: kuvataiteilija Osmo Rauhala 20.12.2011. Yleisradio. Viitattu 2.7.2013.
  2. Joki taivaalla, Dokumenttielokuva kuvataiteilija Osmo Rauhalasta ja hänen taiteensa maailmasta 2003. Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 7.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.