Libertas

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vapauden jumalatar)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vapauden jumalattaresta. Eurooppalaisesta puolueesta kerrotaan artikkelissa Libertas (puolue).

Libertas (suomeksi vapaus) eli Vapaus tai Vapauden jumalatar on roomalainen jumalatar ja vapauden ruumiillistuma.

Temppelit, patsaat, kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman temppelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 238 eaa. roomalainen jumalatar Libertas sai viimein virallisen aseman yhtenä Rooman jumalattarista. Tuolloin legendaarinen kansantribuuni Tiberius Gracchus määräsi ensimmäisen Libertakselle pyhitetyn temppelinsä rakennettavaksi Rooman Aventinus-kukkulalle.

Vuosina 58-57 eaa. Libertakselle rakennettiin temppeli Rooman Palatinus-kukkulalle Publius Clodius Pulcherin päätöksellä. Temppeli rakennettiin maanpaossa olleen Ciceron talon entiselle paikalle, jotta kyseisellä tontilla olisi laitonta asua. Palattuaan Cicero onnistui perustelemaan päätöksen laittomaksi, minkä jälkeen hän sai tonttinsa takaisin ja tuhosi temppelin.

Vuonna 46 eaa. senaatti päätti rakentaa Libertaksen temppelin uudelleen, mutta sen jumalattarelle rakennettiinkin pieni patsas Forumin eteen.[1]

Vapaudenpatsas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaudenpatsas on Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen muistomerkki, jonka yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat Yhdysvaltain valtiolle vuonna 1886.[2] Siinä jalustalla seisova Libertas valaisee maailmaa soihdullaan New Yorkin edustalla.

Ranskan vallankumoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 Libertas symbolisoi vallankumouksen henkeä. Vallankumouksessa vanha aateliston ja papiston valtaa ylläpitänyt sääty-yhteiskunta kaadettiin, ja sen tilalle nousivat liberaalit arvot vapauden ja järjen nimissä. Vapautta ja järkeä kuvattiin naishahmoilla, ja toisinaan sama hahmo edusti molempia. Vallankumouksellisten pienempi äärivasemmistosiipi ihannoi sekin vapautta: sen vuonna 1793 harjoittamassa "järjen palvonnassa" Libertas syrjäytti Neitsyt Marian alttareilla.

Historian kuuluisin Libertasta kuvaava maalaus on Eugène Delacroix'n teos Vapaus johtaa kansaa, joka kuvaa vuoden 1830 vallankumousta.

Marianne- ja Columbia-neidot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vallankumouksia symboloineesta Libertas-hahmosta muodostui vähitellen Marianne-niminen hahmo, joka on Ranskan ruumiillistuma (vrt. Suomi-neito). Myös Yhdysvaltojen vastaava hahmo, Columbia ("USA-neito"), on Libertaksen henkilöitymä, ja Mariannen tavoin hänkin käytti useimmiten "vapaushattuna" tunnettua fryygialaismyssyä. Maailmansotien jälkeen Columbian on sittemmin korvannut niin ikään Libertakseen perustuva hahmo nimeltä Lady Liberty.

Rahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kautta historian Libertaksen kuva tai nimi on esiintynyt monissa kolikoissa ja seteleissä. Galban hallintokaudella Libertas kuvattiin "Kansan vapaus" -nimisissä kolikoissa.[3] Ainakin kaksi yksityistä pankkia on seteleissään kuvannut Libertasta.[4][5] Sveitsin 5, 10 ja 20 Rappenin kolikoissa on niin ikään Libertaksen kuva.

Libertasin symbolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libertas on kuvattu monien maiden kolikoissa, kuten näissä centimeissä (Sveitsin frangin kolikot).

Libertas liitettiin usein Pilleus-hattuun, jota vapautetut orjat yleensä käyttivät[6][7]. Pilleus sai vapauslakin merkityksen Caesarin murhan jälkeen, kun sitä käytettiin Brutuksen lyöttämissä kolikoissa vapauden symbolina.[8]

Roomalaisilla lakki oli vapauden symboli. Kun orja sai manumission eli vapautusriitin kautta vapauden, hän ajatti päänsä ja käytti hiustensa sijaan värjäämätöntä pileusta (πίλεον λευκόν, Diodorus Siculus Exc. Leg. 22 p625, ed. Wess.; Plaut. Amphit. I.1.306; Persius, V.82). Siksi sanonta servos ad pileum vocare on kutsu vapauteen, jolla orjia usein kehotettiin aseisiin vapautta luvaten (Liv. XXIV.32). Vapauden kuva eräissä Antoninus Piuksen A.D. 145 lyödyissä kolikoissa pitelee tätä lakkia kädessään.[6]

Libertas tunnistettiin myös hänen sauvastaan (vindicta tai festuca),[7], jota käytettiin seremoniallisesti Manumissio vindicta -riitissä (suom. "sauvalla vapaaksi"):

Isäntä toi orjansa maistraatin eteen ja esitti perustelunsa vapautukselle. Maistraatin liktori laski sauvan orjan päälle tietyin sanoin, joilla hän julisti tämän vapaaksi mieheksi Quiritiuksen lain mukaan eli "vindicavit in libertatem." Isäntä piti tähän asti orjaa, lausui sitten "hunc hominem liberum volo," käänsi tämän ympäri (momento turbinis exit Marcus Dama, Persius, Sat. V.78) ja antoi mennä (emisit e manu, or misit manu, Plaut. Capt. II.3.48), mistä rituaalin nimi "manumission". Magistraatti julisti sitten orjan vapaaksi [...][9]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Libertas 2008. Encyclopædia Britannica online. Viitattu 1 September 2008.
  2. Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, s. 104. Otava, 2004.
  3. Roman Coins (PDF) Viitattu 2008-09-01.
  4. Howgego, Christopher. Ancient History from Coins. Routledge; New York, NY: 1995.
  5. Bank of Fayetteville one-dollar note, 1855 Viitattu 2008-09-01.
  6. a b Yates, James. Entry "Pileus" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.
  7. a b (2005) Sacred Places of Goddess: 108 Destinations. CCC Publishing, 360–361. ISBN 1888729112. 
  8. Castrén, Pietilä: Antiikin käsikirja. Otava, 2002. ISBN 951-1-12387-4.
  9. Long, George. Entry "Manumission" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.