Niebelungen laulu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Keskiajan runoeepoksesta kertoo artikkeli Nibelungein laulu.
Niebelungen laulu
Die Nibelungen
Nibelung Siegfried.jpg
Ohjaaja Fritz Lang
Käsikirjoittaja Fritz Lang,
Thea von Harbou
Tuottaja Erich Pommer
Kuvaaja Carl Hoffman,
Günther Rittau,
Walter Ruttman
Pääosat Paul Richter,
Margarete Schön,
Hanna Ralph
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksan lippu Saksa
Tuotantoyhtiö Decla-Bioscop-Ufa
Ensi-ilta 1924
Kesto 143 min (1. osa),
143 min (2. osa)
Alkuperäiskieli mykkä
Aiheesta muualla
tt0015175/ IMDb

Niebelungen laulu (Die Nibelungen) on Fritz Langin ohjaama kaksiosainen mykkä fantasiaelokuva. Se valmistui vuonna 1924. Elokuvan ensimmäisen osan nimi on Siegfried ja toisen osan Kriemhildin raivo.

Elokuva perustuu keskiaikaiseen sankarieepokseen Nibelungein laulu, josta Lang ja hänen vaimonsa Thea von Harbou tekivät elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvan pääosissa ovat Paul Richter (Siegfried), Margarete Schön (Kriemhild), Hanna Ralph (Brunhild), Theodor Loos (kuningas Gunther), Hans Adalbert Schlettow (Hagen Tronje) ja Rudolf Klein-Rogge (kuningas Etzel).

Lang loi eeppiseen elokuvaan myyttisen ja taianomaisen maailman, jossa käytettiin tyyliteltyä lavastusta ja geometrisia sommitelmia. Teosta pidetään mykkäelokuvan klassikkona. [1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

1. osa Siegfried[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siegfried ja kääpiö elokuvan ensimmäisessä osassa.

Nuori sankari, kuningas Siegmundin poika Siegfried oppii seppä Mimeltä asesepän taidot. Mimen pajassa hän takoo itselleen lujan ja terävän miekan. Ennen paluumatkaa kotiin Siegfried kuulee tarinan Reinillä sijaitsevasta Wormsista ja mahtavasta burgundien kuningaskunnasta sekä ihanasta prinsessa Kriemhildistä. Siegfried tahtoo nähdä prinsessan ja vaatii tietää tien Wormsiin.

Matkalla Burgundiin Siegfried tappaa lohikäärme Fafnirin. Siegfried maistaa lohikäärmeen verta, ja samassa hän alkaa ymmärtää lintujen puhetta. Lintu kertoo hänelle, että jos kylpee lohikäärmeen veressä, tulee haavoittumattomaksi. Siegfried tekee niin, mutta lehti leijailee hänen olkapäälleen, ja näin yksi kohta jää suojattomaksi. Tämän jälkeen Siegfried voittaa kääpiöiden kuninkaan Alberichin, jolta hän ottaa näkymättömyyshupun.

Burgundissa Siegfried ja Kriemhild rakastuvat. Burgundit havaitsevat Siegfriedin vahvaksi ja taitavaksi soturiksi. Setänsä Hagenin neuvosta Kriemhildin veli kuningas Gunther pyytää Siegfriediä auttamaan itseään. Gunther on rakastunut pohjoisessa asuvaan ylpeään soturikuningatar Brunhildeen. Brunhilde on julistanut, ettei mene naimisiin kenenkään kanssa, joka ei kykene voittamaan häntä. Siegfried suostuu auttamaan Guntheria, ja he matkustavat laivalla Brunhilden luo. Brunhilden linnaa suojaa tulikehä, mutta Siegfriedin saapuessa se sammuu itsestään. Gunther haastaa Brunhilden kamppailuun. Siegfried tekeytyy hupun avulla näkymättömäksi ja auttaa Guntheria voittamaan Brunhilden. Sen jälkeen Brunhilde suostuu Guntherin puolisoksi ja he palaavat takaisin Wormsiin.

Wormsissa pidetään kaksoishäät. Brunhilde saa kuitenkin selville petoksen ja päättää kostaa Siegfriedille. Brunhilde levittää valheita Siegfriedistä ja saa käännettyä Guntherin ja Hagenin tätä vastaan. Hagen saa selville Siegfriedin heikon kohdan ja surmaa tämän keihäällä. Tunnustettuaan valheensa Brunhilde tekee itsemurhan.

2. osa Kriemhildin raivo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriemhild päättää kostaa aviomiehensä murhan, sillä hänen veljensä Gunther on liian heikko tuodakseen Hagenin oikeuden eteen. Kriemhild menee naimisiin hunnien kuninkaan Etzelin kanssa ja kutsuu burgundit hääjuhliin hunnien luo. Juhlissa hän antaa vangita häävieraat ja vaatii näitä luovuttamaan Hagenin, muuten he eivät pääsisi vapaaksi. Burgundit kieltäytyvät. Seuraa armoton taistelu, jossa kaikki saavat lopulta surmansa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leonard Maltin ja Mårten Blomkvist (toim.): Bonniers stora film & video guide. Bokförlaget Bonnier Alba Ab 1995. ISBN 91-34-51513-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maltin ja Blomkvist, s. 410-411

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]