Sigurd

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee skandinaavisen mytologian sankaria. Etunimestä Sigurd on eri artikkeli, jossa myös luetellaan sen nimisiä henkilöitä.
Ramsundin kaiverrus kuvaa kuinka Sigurd tappaa Fafnirin ja Reginin

Sigurd tai Sigurd Fafnesbane (muinaisnorjaksi Sigurðr) on skandinaavisessa mytologiassa esiintyvä sankari. Sigurd onnistuu tappamaan lohikäärme Fafnirin ja saa haltuunsa tämän aarteen. Sigurd esiintyy useissa vanhemman Eddan runoissa sekä Völsungien ja Teuderikin saagoissa.

Germaanisessa mytologiassa on vastaava sankarihahmo, Siegfried, joka on myös lohikäärmeentappaja. Siegfried on Nibelungein laulun ensimmäisen osan päähenkilö. Pohjoismaisessa ja germaanisessa tarinaperinteessä on selviä eroja, mutta yhteistä niille on nuoren sankarihahmon suunnaton voima ja rohkeus.[1]

Sigurd[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sigurd on Völsunga-saagan keskushahmo ja seppä Reginin kasvattipoika. Saagassa kerrotaan, että Reginin isä Hreidmar on aikoinaan hankkinut itselleen kääpiö Andvarille kuuluneen aarteen. Regin ja hänen veljensä Fafnir surmaavat isänsä saadakseen aarteen itselleen. Fafnir haluaa kuitenkin omistaa aarteen yksin ja muuttuu lohikäärmeeksi voidakseen vartioida sitä paremmin.[2]

Regin himoitsee aarretta ja suostuttelee Sigurdin tappamaan Fafnirin. Regin takoo Sigurdille mahtavan miekan, mutta se särkyy, kun sitä kokeillaan ensi kerran. Sigurd pyytää kasvatti-isäänsä kokoamaan miekan osat ja takomaan sen uudelleen. Tällä kertaa miekka kestää kaikki kokeet ja saa nimekseen Gram. Sitten Sigurd kaivaa kuopan Fafnirin kulkureitille ja piiloutuu sinne. Fafnirin kulkiessa purolle Sigurd työntää miekan pedon vatsaan. Regin aikoo kuitenkin tappaa Sigurdin ja anastaa aarteen, mutta Sigurd saa tästä vihiä maistettuaan lohikäärmeen verta ja opittuaan ymmärtämään lintujen puhetta. Linnut varoittavat Sigurdia, ja Sigurd tappaa Reginin.[2] Sigurd myös kylpee lohikäärmeen veressä, sillä tietäjä on neuvonut, että kylpeminen veressä tekee haavoittumattomaksi. Sigurdin olkapää kuitenkin jää lehden peittoon.

Myöhemmin Sigurd menee naimisiin Gudrunin kanssa. Sigurd auttaa Gudrunin veljeä Gunnaria valloittamaan ylpeän neidon Brynhildin sydämen. Brynhildin maja on liekkien ympäröimä, ja Brynhild on vannonut, että hän suostuu ainoastaan sellaiselle miehelle, joka uskaltaa tulla liekkien läpi. Sigurd vaihtaa muotoa Gunnarin kanssa ja ratsastaa liekkien läpi.[2]

Gunnar ja Brynhild menevät naimisiin. Myöhemmin Brynhild kehuskelee, että hänellä on parempi mies, jolloin Gudrun paljastaa totuuden. Petetty Brynhild suunnittelee kostoa ja väittää, että Sigurd on raiskannut hänet. Gunnar ja hänen veljensä Hogni ja Guttorm tekevät salajuonen surmatakseen Sigurdin. Guttorm surmaa Sigurdin vuoteeseen, ja Brynhild tappaa Sigurdin ja Gudrunin kolmivuotiaan pojan.

Siegfried[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arthur Rackhamin kuvitusta Siegfried-oopperaan.

Varhaiskeskiajan germaanikansojen tarustossa Sigurd esiintyy nimellä Siegfried. Parhaiten hänet tunnetaan Nibelungein laulun päähenkilönä. Hahmo esiintyy myös Richard Wagnerin oopperasarjassa Nibelungin sormus. Siegfriedillä saattaa olla historiallinen esikuvansa merovingien valtakunnista, mutta tästä ei ole varmuutta[1].

Keskiyläsaksan kielellä 1200-luvulla kirjoitetussa sankarieepoksessa Nibelungein laulu Siegfried on keskushahmo, ja tarinaan on yhdistelty niin aiempaa taruaineista kuin uudempaa kerrontaa. Das Lied vom hürnen Seyfrid -runoelmassa Siegfried pelastaa neidon lohikäärmeen vallasta, ja tällä tarinalla voi nähdä yhtymäkohtia Eddan kertomukseen siitä, kuinka Sigurd herättää valkyria Brunhilden lumotusta unesta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Siegfried Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.4.2009.
  2. a b c Anthony E. Smart: Sigurd Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Viitattu 11.3.2013.