Robotit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”I, Robot” ohjaa tänne. Sennimisestä elokuvasta katso I, Robot (elokuva).

Robotit (alkuperäinen englanninkielinen teos I, Robot) on Isaac Asimovin vuonna 1950 ensi kertaa julkaistu scifi-novellikokoelma. Novellit ovat itsenäisiä tarinoita, mutta liittyvät ihmisten, robottien ja moraalin teemoihin. Tarinoissa esiintyy myös ensi kertaa Asimovin luomat Robotiikan kolme pääsääntöä.

I, Robotin novellit julkaistiin yhdessä Rest of the Robots -kokoelman (1964) kanssa vuonna 1982 nimellä The Complete Robot. Vuonna 1985 tästä ilmestyi lyhennetty suomennos nimellä Robotit (Kirjayhtymä 1985). Kokoelmassa ollut Kaksisataavuotias ihminen voitti pitkän novellin Hugo- ja Nebula-palkinnon.

Se sisälsi novellit:

  • Sally (Sally, 1953)
  • Jonain päivänä (Someday, 1956)
  • Rotuerottelija (Segregationist, 1967)
  • Robbie (Robbie, 1940)
  • Liittykäämme yhteen (Let's Get Together, 1957)
  • Peilikuva (Mirror Image, 1972)
  • Välikohtaus kolmesataavuotisjuhlissa (The Tercentenary Incident, 1976)
  • Senkin valehtelija! (Liar!, 1941)
  • Tyytyväisyys taataan (Satisfaction Guaranteed, 1951)
  • ...että pidät hänestä huolen (...That Thou Art Mindful of Him, 1974)
  • Kaksisataavuotias ihminen (The Bicentennial Man, 1976)

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toni Jerrman kirjoitti Tähtivaeltaja-lehden 4/1985 arvostelussa, että Roboti-kokoelman ja sen alkuteoksen tarinat ovat järkyttävän yksinkertaisia. Mukana on vain pari siedettävää tarinaa. Jerrmanin mukaan novelleissa ei ole hitustakaan uusia ajatuksia. Pulp-lehdistön aikaan tarinat saattoivat olla kovia, mutta nykylukijalle Asimovin novelleilla ei ole mitään annettavaa.[1]

Portti-lehden arvostelija Johanna Sinisalon mukaan kokoelma on tyhjänpäiväinen. Kirjailija jakaa roboteilleen kiusallisesti inhimillisiä piirteitä. Käytännöllisin robotti ei tosiasiassa olisi muodoltaan ja käyttäytymiskaavaltaan ihmisen kopio. Sinisalosta tuntuu kuin kirjailija olisi halunnut luoda uuden rodun, ”johon voi sitten voidaan suhtautua huvittuneen suvaitsevasti tai jopa kiintymyksellä (jos ollaan tarpeeksi vapaamielisiä) tai jota voi vapaasti vihata, alistaa ja pelätä”. Kertomusten juonet ovat ennalta-arvattavia ja henkilöt latteita.[2]

Antti Oikarinen kirjoitti teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1, että Asimovin robottinovellit ovat hämmästyttävän tylsiä, puisevia ja ennalta-arvattavia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jerrman, Toni: Robotit. Tähtivaeltaja, 4/1985, s. 21.
  2. Sinisalo, Johanna: Robotit. Portti, 4/1985, s. 21.
  3. Oikarinen, Antti: Isaac Asimov. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Ulkomaisia tieteiskirjailijoita 1. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2004. ISBN 951-692-560-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]