Ruto

Ruto on saamelaisen muinaisuskon pahan henkilöitymä, joka kuitenkin tunnettiin lähinnä länsisaamelaisilla. Se ei ollut varsinaisesti jumala vaan tautidemoni, joka lähetti ihmisille sairauksia. Noitarummuilla sitä kuvasi hevonen tai ratsastajahahmo.

Sanan etymologia on epävarmaa, mutta itse uskomus saattaa olla varhaista perinnettä. Sille löytyy vastineita muun muassa monilta Siperian kansoilta. Ruto-uskomukseen on saattanut myöhemmin liittyä monia lainattuja elementtejä skandinaavien Odinista ja kristillisestä paholaisajattelusta.

Toiminta ja riitit

Ruto oli saamelaisessa uskomusperinteessä pahan henkilöitymänä. Se ei ollut varsinaisesti jumala vaan ennemminkin tautidemoni. Jens Kildalin 1700-luvulla keräämien tietojen mukaan Ruto lähetti ihmisille sairauksia. Niistä yritettiin päästä eroon uhraamalla Radienille. Jos tästä ei ollut apua, Rutolle uhrattiin kokonainen hevonen hautaamalla se maahan. Hevonen uhrattiin, jotta Ruto voisi ratsastaa sillä kotiinsa Rotaymoon. Gustav Ränkin mukaan hevonen ei varsinaisesti ollut uhri vaan transitioriitti, jossa sairaus siirrettiin hevoseen ja sen kanssa hautaan. Tällaiselle toiminnalla tiedetään olevan siperialaisia vastineita.

Ruto-uskomukset ovat saattaneet olla laajempiakin. Thomas von Westenin tietojen mukaan saamelaiset palvelivat sekä Radienia että Rutoa. Ruto olisi ollut yöllisten toimintojen kannalta merkittävässä asemassa, ja Rutoa ei olisi palveltu vain sairaustapauksessa.

Ruto esiintyy vain läntisillä aurinkokeskeisillä noitarummuilla. Se on aina kehällä olevia symboleita vastapäivään lukien mahdollisimman kaukana taivaanjumala Radienista, ja sen symboli on hevonen tai ratsastajahahmo. Radienin ja Ruton merkkien välissä on vielä eräänlainen ”seinä”, niin sanottu ristbalkes-kuvio (”kristityn polku”). Sen paikka Radienin ja Ruton välissä on haastavasti tulkittavissa, eikä pystytä varmuudella sanomaan kumpaan se enemmän liittyy.

Tausta

’Ruto’-sanan etymologia on epävarmaa. Sitä on usein pyritty yhdistämään germaaniseksi lainaksi oletutusta ’rutto’-sanasta. Se on kuitenkin tunnettu lähinnä länsisaamelaisille. Jos sanan alkuperä liittyy sanaan ’rutto’, niin se saattaa olla peräisin länsisaamelaisia kohdanneesta ruttoepidemiasta, jonka aiheuttama kollektiivinen järkytys olisi nostanut Ruton painoarvoa jumalkuvastossa.

Rutoa on pidetty lainattuna elementtinä, mitä korostaa saamelaisille vieras hevossymboliikka. Vanhemmassa kirjallisuudessa se yhdistetään skandivaaien Odiniin. Ruto on yhdistetty myös kristillisvaikutteiseen paholaishahmoon, mutta saamelaisille on muita myöhäisiä hahmoja paholaista vastaavaan rooliin. Ajatus tautidemonista tai yleisemmin tuhoavien voimien hallitsijasta voi kuitenkin olla arkaainen. Sille löytyy vastineita muun muassa mareilta, udmurteilta ja samojedeiltä. Vaikka perusajatus hahmosta voikin olla vanha, sen ympärille on myöhemmin saattanut liittyä aineksia sekä Odinista että kristinuskon paholaisesta.

Lähteet

• Pentikäinen, Juha: Saamelaiset: Pohjoisen kansan mytologia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-826-3.
• Pulkkinen, Risto: ”Saamelaisten etninen uskonto”. Teoksessa. Seurujärvi-Kari, Irja & Halinen, Petri & Pulkkinen, Risto: Saamentutkimus tänään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-220-6.