Ikämieli
Ikämieli oli saamelainen tietäjä ja sotapäällikkö, joka vaikutti Sompiossa[1] nykyisen Sodankylän seudulla. Hänestä on säilynyt runsaasti kansantarinoita, joista osa on merkitty muistiin jo varhain. Ikämieli on hänen suomalainen nimensä, eri saamen kielissä häntä kutsuttiin eri nimillä, kuten Akmeeli. Lisäksi hänellä oli kristillinen ristimänimi Antereeus.
Ikämieltä pidetään historiallisena henkilönä, hän saattoi elää 1500- tai 1600-luvulla. Veroluettelossa mainitaan 1500-luvulla nimi Ikämieli Sompiossa, Kitkajärvellä ja Kuolajärvellä. Nimi on suomalainen, mutta ilmeisesti se oli veroluettelossa käännös. Suomalaisten keskuudessa saamelaisilla oli tapana käyttää suomalaisia versioita nimistään. Ikämielen pojanpojanpojaksi väitti itseään eräs henkilö vuonna 1822.
Ikämieli oli tunnettu saamelaisten, norjalaisten ja venäläisten tarinoista ja kansanperinteistä. Hänen kerrotaan koonneen yhteen Sompion, Sodankylän ja Keminkylän lappalaiset, ja lyöneen näiden avulla venäläiset sissit. Sekä venäläiset että norjalaiset lupasivat Ikämielestä tapporahan, mutta hän eli vanhaksi.
Sompion historiaan perehtyneet Samuli Paulaharju ja Jaakko Fellman ovat molemmat arvelleet, että Ikämieli olisi ollut ensimmäisen kirjoihin merkityn sodankyläläisen, 1600-luvulla eläneen Johan Mustan isä. Hänestä polveutuvan Korvasen suvun sukukirjan mukaan Paulaharju tiesi noidan asuneen Korvasessa ja pitäneen porokotaa Luiron rannalla Porokotaniemessä. Sukukirjan mukaan Ikämieli olisi jättänyt jälkeensä myös aarteen tulevia sukupolvia varten.[2]
Tarinoita Ikämielestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ikämieli oli tarinoissa tietäjä, joka vajosi transsiin, jolloin hänen sielunsa matkasi valaana. Ikämielen kerrotaan olleen myös niin jalo tietäjä, että hän pystyi muuntautumaan hukaksi, karhuksi, kalaksi tai jopa linnuksi. Ikämieli osasi liikkua kätkeytyneenä pilveen tai tuuleen ja muuttaa itsensä linnuksi tai kalaksi, ts. ottaa apuhenkensä eläinhahmon. Hänen kerrotaan myös maanneen talvikauden karhuna kuusen juurakon alla. Inarissa Akmeeli mainitaan tarkka-ampujana, joka osui nuolellaan sen haarukan päähän, jolla vainolaisten kuparihaarniskaan pukeutunutta päällikköä juuri syötettiin.[1] Kerrotaan myös, että Ikämielen haudalla on käyty alueen saamelaisen perinteen mukaisesti hakemassa tietoa hänen sielultaan.
Tunnetuin Ikämielestä kertova tarina lienee kuitenkin kertomus hänen kuolemastaan. Ikämieli rummutti itsensä transsiin neuvottuaan ensin vaimolleen sanat, joilla hänet piti määräaikana herättää. Vaimo kuitenkin unohti sanat, eikä Ikämieli voinut palata ruumiiseensa, joka sen alkaessa mädäntyä haudattiin rantatörmään. Vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua sanat palautuivat vaimon mieleen, ja hän muisti kutsua miestään "hauin suolen soikerosta, kolmannesta koikerosta". Vanha noita nousi silloin ylös, mutta lihat ja luut putosivat samassa alas, ja Ikämieli vajosi takaisin hautaansa. Tarinan Ikämieli on suomalaisen tradition Antero Vipusen kaltainen hahmo, liian kauaksi ajaksi transsiin jäänyt noita, joka ei kykene enää palaamaan elävien maailmaan.[1]
Ikämielen väitetty hauta on Sompiojärven takana, Hietaojan varrella. Siellä on kolme hiekkakumpua, joita sanotaan Akmeelinkummuiksi. Yhdessä niistä on ollut kuoppa, jota sanotaan Akmeelinhaudaksi. Siellä on ollut puuristi, jonka myöhempi tietäjä Polvari-Jaako eli Jaako Alariesto pystytti Akmeelille käydessään hakemassa tältä tietoa. Tämän puuristin lahottua pois tilalle pystytettiin uusi puuristi, josta on säilynyt piirros. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole löydetty merkkejä hautauksesta, ja kuoppaa arvellaan peuranpyyntikuopaksi. Jos Ikämieli haudattiin tänne, hänet on voitu jättää pakanalliseen tapaan arkussa maan pintaan. Silloin hänestä ei olisi jäänyt mitään.
Ikämieli ja Antero Vipunen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kertomukset Ikämielestä muistuttavat jossain määrin Kalevalan ja kansanrunojen kertomusta Antero Vipusesta, maan alla kauan maanneesta väkevästä tietäjästä tai jättiläisestä, jonka luota käydään hakemassa tietoa, luotteita. Ikämielen kristitty nimi Antereeus on läheinen nimelle Antero, tosin kaikissa suomalaisissa versioissa maassa makaajan nimi ei muistuta Antereeusta. Antero Vipusesta kertovan tarinan on toisaalta arveltu myös olevan lainaa muinaisesta Egyptistä, sillä egyptiläinen tarina Ramses II:n pojasta, Satni-Khamuasetista, sisältää vastaavuuksia Antero Vipuseen. Satni-Khamuaset etsii kaiken synnyn salaisuutta joutuen kysymään neuvoa Nineferkaptah-nimiseltä vainajalta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Martti Haavio: Väinämöinen (1950)
- Sodankylän ja Sompion kotiseutujulkaisu
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Saamelaiskulttuurin ensyklopedia: Akmeeli saamelaisensyklopedia.fi. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Akmeelin suku elää yhä Sompion laidalla kaleva.fi. 03.04.2006. Viitattu 22.1.2021.
- ↑ Rostislav Holthoer: Muinaisen Egyptin Kulttuuri, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2. painos Finnreklama Oy, 1995. ISBN 951-1-11069-1.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
