Vuokkokala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuokkokala
Clownfisch (Amphiprion ocellaris).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Koralliahvenet Pomacentridae
Alaheimo: Amphiprioninae
Suku: Vuokkokalat Amphiprion
Laji: ocellaris
Kaksiosainen nimi
Amphiprion ocellaris
Cuvier, 1830
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vuokkokala Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vuokkokala Commonsissa

Vuokkokala (Amphiprion ocellaris) on koralliahveniin kuuluva kala.[1] Sen englanninkielinen nimi on clownfish, ja suomennoksia klovnikala,[2] tai jopa pellekala,[3] näkee silloin tällöin. Animaatioelokuva Nemoa etsimässä kasvatti vuokkokalojen suosiota akvaarioissa.[4]

Akvaarioissa pidetään muitakin vuokkokalalajeja; kaiken kaikkiaan lajeja on kolmisenkymmentä.[5]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokkokala on noin 5-7 cm pitkä, pyöreämuotoinen, ja siinä on leveitä oransseja ja valkoisia raitoja, joiden välissä hyvin kapea musta raita. Ensimmäinen valkoinen raita on silmän takana, toinen kalan puolivälissä, ja siinä on pullistuma eteenpäin, ja kolmas raita on pyrstön tyvessä. Naaras on suurempi kuin koiras.

Australian rannikolla tavataan harvinaista, normaalia tummempaa muotoa.[6] Myös tätä tummaa muotoa kasvatetaan akvaariohoidokiksi.[7]

Vuokkokala muistuttaa paljon kiilavuokkokalaa (Amphiprion percula), varmin tapa erottaa ne on laskea selkäevän ruodot, joita on kiilavuokkokalalla aina 10, vuokkokalalla yleensä 11. Aidolla vuokkokalalla ei myöskään ole koskaan leveää mustaa reunusta evissään.[8] Myös risteytymiä esiintyy akvaariokaupassa.[6]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokkokalat ovat kotoisin lämpimältä Tyyneltä valtamereltä ja Intian valtameren itäosista: aluetta rajaavat Andamaanit ja Nikobaarit, Thaimaa, Malesia, Australian luoteisrannikko, Singapore, Indonesia ja Filippiinit.[9] Ne elävät laguuneissa ja suojaisilla koralliriutoilla korkeintaan 15 metrin syvyydessä. Vuokkokalat ovat suosittuja akvaariokaloja, ja ne saadaan varsin helposti lisääntymään myös akvaario-oloissa.[10]

Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokkokalapari Heteractis magnifica -vuokon suojissa.

Luonnossa vuokkokalat elävät symbioosissa merivuokon kanssa. Vuokkokala on immuuni isäntävuokkonsa polttaville lonkeroille - suojausmenetelmän biologian yksityiskohdat ovat vielä selvittämättä, mutta ne liittynevät vuokon ihoa suojaavaan limakerrokseen.[1] Ilmeisesti vuokkokala syö vuokon lonkeroiden välistä loisia ja tähteitä, ja samalla sen liikkeet parantavat veden kiertoa vuokon lähellä. [11]

Luonnossa vuokkokalojen on havaittu käyttävän isäntinään Heteractis magnifica -vuokkoja sekä Stichodactyla suvun lajeja Stichodactyla gigantea ja Stichodactyla mertensii.[10] Jos vuokkoa ei löydy, vuokkokalat hakevat jonkun suojaisen kohteen "vuokonkorvikkeeksi". Parhaiten käy pitkätentakkelinen koralli, kuten Euphyllia- ja Goniopora-lajit, mutta akvaariossa sopivan muotoinen kukkaruukun kappale[1] tai jopa lämmityslaite voi kelvata. Vuokkokalat sopivat pieniinkin, alle 150 litraisiinkin akvaarioihin. Sellaisen vesiolot eivät kuitenkaan ole tarpeeksi vakaat merivuokon pitämiseen kalojen isäntänä.[12]

Vuokkokalat ovat pariuskollisia ja kutevat saman vuokon läheisyydessä jota ne pitävät isäntänään. Ennen kututapahtumaa koiras puhdistaa pesäksi alueen kalliopohjalta, läheltä vuokon suojaavia lonkeroita. Soidinmenojen aikana koiras näykkii ja ajaa naarasta takaa. Se tulee aggressiiviseksi myös muita kaloja kohtaan. Kuteminen ajoittuu täydenkuun aikaan aamun tunteihin. Naaras munii 100-1000 oranssinsävyistä, noin 3-4 mm kokoista mätimunaa parin tunnin aikana. Koiras ui sen perässä ja hedelmöittää mätimunat, jotka tarttuvat pesään ohuella seitillä. Mätimunien kuoriutuminen kestää lämpötilasta riippuen noin viikon. Munista kuoriutuu toukkia, jotka elävät meren pinnalla planktonin joukossa 8-12 päivää. Sen jälkeen ne painuvat lähelle pohjaa, muuttuvat pikkukalojen näköisiksi ja alkavat etsiä sopivaa isäntävuokkoa.[10]

Muiden Amphiprioninae-alaheimon lajien tapaan vuokkokalatkin voivat vaihtaa sukupuolta. Vastakuoriutuneet pikkukalat ovat kaikki koiraita. Yhdessä vuokossa elää hallitseva naaras ja koiras, sekä mahdollisesti joukko pienempiä koiraita. Naaras on kooltaan suurin ja hallitsee kaikkia muita, vahvin koiras rökittää puolestaan nuorempiaan. Jos naaras kuolee, suurin koiras muuttuu naaraaksi.[10]

Ravinto ja vesiolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuokkokala elää puhtaassa suolavedessä ja syö lihapitoista ruokaa.[13] Luonnossa ne syövät lähinnä eläinplanktonia, jonkun verran myös kasviplanktonia ja levää. Niiden on havaittu myös syövän loisia isäntänä toimivasta merivuokosta.[10]

Wilkerson määritteli vuokkokalan poikasten kehittymiselle riittävät vesiolot näin: pH välillä 7.7 - 8.3, ammoniakkia pH:ssa 8.3 korkeintaan 3ppm, pH:ssa 7.5 korkeintaan 25 ppm, ominaispaino 1.018-1.026, nitriittiä alle 20 ppm, nitraattia alle 100 ppm ja lämpötila välillä 22-28 C.[14] Aikuiset kalat ovat yleensä kestävämpiä vesiolojen vaihteluille, mutta käytännössä aikuisten vuokkokalojen akvaariossa vesiolojen seuranta liittyy usein isäntävuokon hyvinvointiin.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilkerson, J.D.: Clownfishes - A Guide to Their Captive Care, Breeding & Natural History. Neptune City, NJ, USA: T.F.H Publications Inc., 2001. ISBN 1-890087-04-1.
Viitteet
  1. a b c Time to Quit Clownin' Around Reefkeeping.com.
  2. Nemoa etsimässä YLE.
  3. Nemoa etsimässä Elokuvateatteri.com.
  4. Percula Clownfish Aquatic Community 2004
  5. ITIS (taksonomian lähde)
  6. a b Fenner, B.: The Clownfishes, Damsels of the subfamily Amphiprionae, Part 1 Wet Web Media. Viitattu 5.1.2009.
  7. Black & White Ocellaris - Tank bred Liveaquaria.com. Viitattu 5.1.2008.
  8. Lee, J.: "Amphiprion percula" 2003. Animal Diversity Web. Viitattu 4.1 2009.
  9. Amphiprion ocellaris (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  10. a b c d e Newcomb, D. and W. Fink. 2004. "Amphiprion ocellaris", Animal Diversity Web. 4.12009
  11. Common clownfish (Amphiprion ocellaris) ARKive
  12. a b James Gasta: Clownfish and anemone compatibility Wet Web Media.
  13. Meriakvaarion perustamismanuaali
  14. Wilkerson, s. 199.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]