Peloponnesolaissota (Thukydides)

Peloponnesolaissota
Ἱστορίαι
Peloponnesolaissota 4.36-41. Oksyrhynkhoksen papyruksiin kuuluva käsikirjoitus (P.Oxy. 16) ensimmäiseltä vuosisadalta.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Thukydides
Kieli	muinaiskreikka (klassinen)
Genre	historia
Julkaistu	noin 395 eaa.
Suomennos
Suomentaja	J. A. Hollo
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1964 (2. painos 1995)
ISBN	951-0-19871-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Peloponnesolaissota (m.kreik. Ἱστορίαι, Historiai, ”(Peloponnesolaissotien) historia”) on antiikin kreikkalaisen historioitsija Thukydideen kirjoittama selonteko peloponnesolaissodan (431–404 eaa.) vaiheista ja sotaan liittyneestä Kreikan kaupunkivaltioiden välisestä politiikasta. Thukydideen tarkoituksena oli kuvata koko sota alusta loppuun, mutta teos päättyy kesken vuoteen 411 eaa. Teos julkaistiin noin vuonna 395 eaa., ja se on yksi historiankirjoituksen varhaisia klassikoita.

Historia

Teoksen synty

Thukydides eli noin vuosina 460–396 eaa. Hän oli kotoisin Ateenasta ja palveli itse sodassa strategoksena vuonna 424 eaa. Hän joutui kuitenkin Amfipoliissa kärsityn tappion jälkeen maanpakoon 20 vuodeksi, minkä ansiosta hän pystyi seuraamaan sotaa puolueettomasti, pitämään yhteyksiä ja matkustelemaan Spartassa ja muualla Peloponnesoksella sekä kirjoittamaan sotaa käsittelevän historiateoksen. Peloponnesolaissota perustuu Thukydideen kirjoittamiin muistiinpanoihin, jotka hän on vähitellen viimeistellyt teoksensa kirjoiksi.

Thukydides kertoo teoksensa alussa pyrkineensä ottamaan asioista itse selvää niin paljon kuin mahdollista, sen sijaan että olisi vain luottanut ihmisten puheisiin. Hän sanoo myös pyrkineensä kirjoittamaan teoksensa aikaa kestäväksi esitykseksi, sikäli kun se voi kertoa tilanteista, jotka helposti toistuvat ihmiskunnan historiassa mahdollisesti myös tulevaisuudessa. Teos on uraauurtava historiantutkimuksellisen metodinsa ansiosta sekä aikalaishistoriana. Teoksen – samoin kuin koko sodan – nimi viittaa siihen, että ateenalaisesta näkökulmasta sota käytiin peloponnesoslaisia ja ennen kaikkea spartalaisia vastaan.

Thukydides. Kopio roomalaisaikaisesta rintakuvasta, n. 100 jaa.

Tutkijat ovat olleet erimielisiä siitä, missä ja milloin Thukydides tarkkaan ottaen kirjoitti historiateoksensa. Hän sanoo itse keränneensä siihen aineistoa koko sodan ajan. Ei kuitenkaan tiedetä, kirjoittiko hän mitään osaa teoksesta vielä sodan ollessa käynnissä. Usein ajatellaan, että teos olisi syntynyt Thukydideen maanpaon aikana. Ainakin hänellä olisi ollut tuolloin käytettävissään paljon aikaa teoksen alkuosien kirjoittamiseen. Yleensä Thukydideen katsotaan kirjoittaneen teostaan kuolemaansa saakka.

Teoksensa alussa Thukydides mainitsee sodan lopun kohdassa, jonka täytyy olla syntynyt vasta vuoden 404 eaa. jälkeen. Toinen kohta teoksen ensimmäisessä kirjassa osoittaa, että se on kirjoitettu sen jälkeen, kun Pireusta ympäröineet muurit purettiin. Teoksen toisessa kirjassa hän puhuu Sisilian sotaretkestä (415–413 eaa.), Kyyroksen tuesta spartalaisille ja ateenalaisten lopullisesta tappiosta, mitkä kohdat on luonnollisesti kirjoitettu mainittujen tapahtumien jälkeen. Sodan loppu mainitaan myös viidennessä kirjassa, samalla kun sodan sanotaan kestäneen 27 vuotta.

Kaikesta tästä voidaan kenties päätellä, että Thukydides keräsi aineistoa läpi sodan, mutta lopullisen muotonsa teos sai vasta sodan jälkeen. Plutarkhos sanoo Thukydideen kirjoittaneen historiateoksensa kokonaan Traakiassa, mikä sopii yhteen sen kanssa, että hän sanoo Thukydideen myös kuolleen siellä. Thukydideen elämäkerran kirjoittanut Marcellinus sanoo hänen lähinnä viimeistelleen teoksen Traakiassa. Peloponnesolaissota jäi kuitenkin selvästi keskeneräiseksi, koska se ei kuvaa koko sotaa eikä sen kirjallinen muoto ole täysin viimeistelty. Keskeneräisyys ja viimeistelemättömyys johtunevat ainakin osittain siitä, että Thukydides kuoli joskus sodan loppumisvuoden 404 eaa. jälkeen mutta ennen vuotta 395 eaa., jolloin teos ilmeisesti julkaistiin.

Erityisen paljon on keskusteltu teoksen viimeisen eli kahdeksannen kirjan alkuperästä. Kirja katkeaa kesken sodan 21. vuotta eli 411 eaa. Kirja poikkeaa kaikista muista siinä, ettei se sisällä yhtään puhetta, ja se vaikuttaa myös kirjallisesti heikompilaatuiselta. Tämän vuoksi monet antiikin aikaiset kriitikot arvelivat, että sen olisi kirjoittanut joku muu kuin Thukydides. Jotkut laittoivat kirjan Thukydideen tyttären nimiin, jotkut puolestaan Ksenofonin tai Theopompoksen nimiin, sillä kummatkin jatkoivat Thukydideen työtä omilla historiateoksillaan.

Ksenofonin Hellenika jatkaa suoraan siitä, mihin Thukydides päättää, ja tämä on voinut luoda ajatuksen siitä, että hän olisi viimeisen kirjan kirjoittaja. Kirjan tyyli kuitenkin poikkeaa Ksenofonin tyylistä. Tyylillisesti se ei sovi myöskään Theopompoksen kirjoittamaksi. Yksinkertaisinta on olettaa, että kirjoittaja oli Thukydides itse, sillä hänet mainitaan kirjoittajaksi kahdesti. Thukydidestä piti kirjan kirjoittajana myös Kratippos, joka huomautti samalla, ettei kirja sisällä puheita. Marcellinus ja anonyymi Thukydideen elämäkertakirjailija laittavat myös kirjan Thukydideen nimiin. Näin on todennäköisintä, että kirja on todella Thukydideen kirjoittama, ja poikkeaa muista siksi, ettei kirjoittajalla ollut mahdollisuutta viimeistellä sitä samassa määrin kuin ensimmäistä seitsemää kirjaa.

Vaikutus

Thukydideen teoksesta tuli käänteentekevä historiankirjoituksessa. Häntä pidettiin jo antiikin aikana historiankirjoituksen kriittisyyden ja objektiivisuuden esikuvana. Hän sai nopeasti useita seuraajia. Tunnetuimpana Ksenofon, kuten jo mainittua, aloitti oman Hellenika-teoksensa eli Kreikan historiansa siitä, mihin Thukydides jäi. Erityisesti Peloponnesolaissotaa täydentävät Hellenikan kaksi ensimmäistä kirjaa. Diogenes Laertios jopa sanoo Ksenofonista, että ”[k]errotaan, että hän teki tunnetuksi Thukydideen unohtuneet kirjoitukset, vaikka olisi voinut julkaista ne omissa nimissään”. Näin on mahdollista, että koko Peloponnesolaissota olisi kadonnut tai unohtunut ilman Ksenofonia, ja että Ksenofon hankki itselleen teoksen käsikirjoituksen ja ehkä jopa Thukydideen sitä varten keräämän aineiston. Toisaalta tämä saattaa viitata lähinnä teoksen viimeistelemättömäksi jääneeseen loppuosaan. Erään teorian mukaan Hellenikan alkuosa perustuisikin Ksenofonin haltuunsa saamaan aineistoon, joka oli tarkoitettu Peloponnesolaissodan loppuosaksi. Tämä selittäisi sen, miksi Hellenikan alku muistuttaa Thukydideen tyyliä ja jatkaa suoraan hänen kerrontaansa.

Peloponnesolaissotaa jatkoivat myös Kratippos ja Theopompos omissa historiateoksissaan. Tämä osoittaa teoksen olleen aikanaan hyvin tunnettu. Toisaalta muun muassa Aristoteles kirjoitti saman ajan historiasta ilman viittauksia teokseen. Theofrastos yhdisti myöhemmin Thukydideen Herodotokseen ja piti näitä kahta historiankirjoituksen perustajina. Viimeistään Cicerosta lähtien Thukydides on nauttinut hyvin suurta arvostusta historiankirjoittajana teoksensa ansiosta.

Tekstihistoria ja käännökset

Teoksen ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) painoi Aldus Manutius Venetsiassa vuonna 1502. Teoksen skoliat julkaistiin seuraavana vuonna. Ensimmäinen Lorenzo Vallan tekemä latinankielinen käännös painettiin jo ennen vuotta 1500, uudelleen Pariisissa vuonna 1513, ja lukuisia kertoja tämän jälkeen. Ensimmäinen laitos, joka sisälsi sekä kreikankielisen tekstin että Vallan latinankielisen käännöksen uudistettuna, oli Henri Estiennen eli Henricus Stephanuksen vuonna 1564 painama. Tämä laitos piti sisällään skoliat, Marcellinuksen kirjoittaman Thukydideen elämäkerran sekä anonyymin elämäkertakirjailijan tekemän Thukydideen elämäkerran. Merkkiteos teoksen tekstihistoriassa on useista käsikirjoituksista koottu Immanuel Bekkerin kolmiosainen laitos vuodelta 1821. Se teki aiempien versioiden käytön tarpeettomaksi. Myöhempiä laitoksia ovat muun muassa Ernst Friedrich Poppon (Leipzig, 1821–1838), C. F. Haackin (Leipzig, 1820), Franz Joseph Göllerin (Leipzig, 1826) ja Thomas Arnoldin (Oxford, 1830–1835) laitokset.

Varhaisia käännöksiä nykykielille olivat Claude Seysselin tekemä ranskankielinen käännös (Pariisi, 1527) sekä Thomas Nicollsin englanninkielinen käännös (Lontoo, 1550), joka oli tehty ranskankielisestä. Thomas Hobbes teki teoksesta englanninkielisen käännöksen, koska piti sitä opettavana politiikan kannalta. Hänen käännöksensä pohjautui pääasiassa latinankieliseen versioon.

Emil Hårdhin suomennos Peloponneesolais-sota ilmestyi vuonna 1912. J. A. Hollon suomennos Peloponnesolaissodasta ilmestyi vuonna 1964 osana Antiikin klassikot -sarjaa.

Sisältö

»Ateenalainen Thukydides on kirjoittanut tämän kertomuksen sodasta, jota peloponnesolaiset ja ateenalaiset kävivät toisiaan vastaan. Hän ryhtyi tehtävään heti sodan puhjettua otaksuen että sota olisi suuri ja merkittävämpi kuin mitkään aikaisemmat; hän päätteli tämän siitä, että kumpikin puoli oli silloin varustautunut kaikin tavoin mitä parhaimmin taisteluun, ja havaitsi muunkin Hellaan asettuvan jommallekummalle puolelle – –»

Thukydideen teos on jaettu kahdeksaan kirjaan. Kirjassa I kuvataan lyhyesti Kreikan varhaishistoriaa, kuten Troijan sotaa, kansojen vaelluksia, yhteiskunnan ja kaupunkivaltioiden kehitystä sekä sotilaallisen järjestäytymisen ja liittoutumisen kehitystä. Thukydides aloittaa huomauttamalla, että peloponnesolaissota oli siihenastisen historian merkittävin sota, minkä hän pyrkii osoittamaan kerratessaan kreikkalaisten varhaisemman historian. Samalla hän täydentää Herodotoksen Historiateosta. Myyttisiä aikoja kuvatessaan Thukydides ei esitä epäilyksiä Hellenin ja hänen poikiensa, Minoksen ja tämän merivallan tai Troijan sodan historiallisuudesta, vaan kertoo tapahtumista aikansa yleisen käsityksen mukaan. Hänen teoksensa varsinaisen aiheen kannalta ne ovat kuitenkin epäoleellisia.

Tämän jälkeen Thukydides kuvaa peloponnesolaissotaan johtanutta kehitystä, Ateenan ja Spartan välien kiristymistä sekä sodan välittömiä syitä. Tavoitteitaan kuvatessaan Thukydides nostaa esille sen, että tapahtumat voivat myöhemmin sattua samalla tai samanlaisella tavalla. Näin historiateos voi toimia politiikan alan oppiteoksena tulevaisuutta varten. Sodan varsinaiseksi syyksi Thukydides nostaa Ateenan suuruuden kasvun, ja katsoo sen pelottaneen spartalaisia ja pakottaneen heidät sotaan. Kerrottuaan siitä, kuinka spartalaiset päätyivät aloittamaan sodan, Thukydides poikkeaa kuvaamaan Ateenan nousua saavuttamaansa johtoasemaan. Hänen mukaansa aiemmat historioitsijat, kuten Hellanikos, olivat sivuuttaneet tämän tai kertoneet siitä vajavaisesti.

Peloponnesolaissodan käsikirjoitusta 900- tai 1000-luvulta Perikleen hautajaispuheen kohdalta. München, Bayerische Staatsbibliothek, Cod. graec. 430, fol. 53v.

Thukydideen teoksen varsinainen esitys sodasta alkaa kirjan II alusta, melkein täsmälleen siitä, mihin Herodotoksen Historiateos päättyy. Thukydides kuvaa peloponnesolaissodan tapahtumia vaihe vaiheelta suhteellisen tiukassa aikajärjestyksessä. Kirjat II–V kuvaavat sodan alkuvaihetta eli niin kutsuttua ”Arkhidamoksen sotaa” vuosina 431–421 eaa., päättyen Nikiaan rauhaan. Kirjan V loppuosa käsittelee eräänlaista ”kylmän sodan” aikaa vuosina 421–416 eaa. Kirja VI kuvaa Sisilian historiaa ja Ateenan Sisilian sotaretkeä. Kirja VII kertoo sotaretken lopusta. Kirja VIII kuvaa niin kutsutun ”Dekeleian sodan” alkua eli vuosien 413–411 eaa. tapahtumia. Thukydideen tavoitteena oli sisällyttää teokseensa koko sota, mutta se päättyy kesken vuoden 411 eaa. talveen eli yli kuusi ja puoli vuotta ennen sodan päättymistä.

Tyyli

Peloponnesolaissodassa on paljon viittauksia peloponnesolaissotaa varhaisempaankin historiaan sekä maantieteeseen ja politiikkaan. Teoksessa ei, päin vastoin kuin Herodotoksella, esiinny kreikkalaisen mytologian jumalia. Sen sijaan Thukydides esittää historian olevan seurausta eri henkilöiden tekemistä valinnoista ja teoista. Hän osoittaa suurta kiinnostusta sekä ihmisluonteisiin että sodan teknisiin yksityiskohtiin. Thukydides poikkeaa kertomuksessaan vain vähän sivuhuomautuksiin. Joskus hän käsittelee lyhyesti poliittisia tai eetillisiä seikkoja, jotka tarkastelevat tekojen motiiveja ja toimijoiden luonteita.

Lähteinään Thukydides hyödynsi omia kokemuksiaan ja havaintojaan sodassa sekä muiden silminnäkijöiden kertomuksia. Joissakin tapauksissa lähteinä ovat muutkin kuin silminnäkijät. Lähteisiinsä Thukydides suhtautui hyvin kriittisesti, ja tarkisti tosiseikat huolellisesti. Myös tiukassa aikajärjestyksessä pitäytyminen kertoo huolellisuudesta. Näin teosta pidetään varsin luotettavana historianesityksenä. Teokseen kuuluvat lukuisat pitkät puheet ja keskustelut ovat Thukydideen lähteidensä perusteella sepittämiä. Monet niistä ovat samalla poliittisia tutkielmia, eivät pelkästään hänen mielikuvitustaan retorisen vaikutelman aikaansaamiseksi. Thukydides itse sanoo pyrkineensä esittämään sen mitä oli puhuttu niin tarkasti kuin mahdollista, ja useita puheista hän oli ollut paikalla kuuntelemassa.

Thukydideen kerronta on lyhyttä ja tiivistä, ja siinä jokaisella sanalla on tarkoituksensa. Hän esittää usein vain yksinkertaiset tosiseikat pienimmällä mahdollisellä määrällä sanoja koristelematta niitä tai korostamatta oman työnsä vaikeuksia, vaikka useissa tapauksissa yhden luvun kirjoittaminen on vaatinut päivien tai viikkojenkin työn. On huomautettu, että myöhemmin esitys yhtä laajasta aiheesta olisi kirjoitettu paljon pidemmäksi ja moniosaiseksi, jolloin se olisi samalla tuhottu. Usein Thukydideen kuvaukset ovat vaikuttavia ja traagillisia, mikä vaikutelma syntyy siitä, että esitys on yhtä aikaa korutonta ja täynnä yksityiskohtia; esimerkkejä tällaisesta ovat Ateenan kulkutaudin sekä Sisilian sotaretken ja erityisesti sen onnettoman päätöksen kuvaukset.

Thukydideen käyttämä kieli on runollista ja arkaisoivaa, ja sanajärjestys on usein omintakeinen. Tämän sekä tekstin tiiviyden vuoksi Thukydides on joskus epäselvä, ja todennäköisesti oli sitä myös aikalaisilleen. Monet lauseet ovat mutkikkaita, ja niiden osien väliset suhteet jäävät epäselviksi. Muun muassa Cicero, joka osasi hyvin kreikkaa, piti teosta vaikeana: hän sanoo puheiden sisältävän niin paljon hämäriä ja läpipääsemättömiä lauseita, että ne ovat hädin tuskin ymmärrettävissä.

Teoksessa on useita klassikkokirjallisuudeksi kuuluvia kohtia, kuten kaunopuheisuuden taidonnäyte Perikleen hautajaispuhe ja kovaa poliittista realismia ilmentävä Melos-dialogi. Thukydideen ansalla viitataan teoksen kuvaamaan tilanteeseen, jossa sotaan ajaudutaan ikään kuin väistämättömyyden pakosta, kun toinen osapuoli pelkää toisen suuruuden kasvua.

Rakenne

Peloponnesolaissodan käsikirjoitus 900-luvulta.

Thukydides itse jakoi teoksensa kronologisesti kesiin ja talviin ja tätä kautta vuosiin. Kesä vastaa aina aikaa kevätpäiväntasauksesta syyspäiväntasaukseen ja talvi vastaavasti aikaa syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen. Teoksen jako kirjoihin ja lukuihin on todennäköisesti myöhempi ja peräisin aleksandrialaisilta tekstikriitikoilta, eikä käy aina kovin hyvin yksiin alkuperäisen vuodenaikoihin perustuneen jaon kanssa. Thukydideen vuosi vaihtuu kesken kirjojen esimerkiksi kohdissa II.47 ja VIII.7. Myös lainauksista nähdään, ettei kirjajakoa ollut tehty vielä Kratippoksen aikana, mutta se oli olemassa, kun Dionysios Halikarnassoslainen ja Diodoros Sisilialainen lainaavat teosta. Teoksesta tunnetaan myös jako yhdeksään kirjaan sekä vielä myöhempi jako 13 kirjaan. Käsikirjoituksissa teokselle esiintyy monenlaisia otsikoita, muun muassa Kertomus (Συγγραφή, Syngrafē), mikä vastaa sanoja, joilla Thykudides aloittaa teoksensa.

Tärkeimmät tapahtumat kirjoittain ovat:

Kirja I

• Kreikan tila varhaisista ajoista peloponnesolaissotien alkuun (osio tunnetaan myös nimellä Arkhaiologia): Heimojen vaellukset. Minos ja minolaisten merivalta. Mykene ja Troijan sota. Heimojen vaellukset Troijan sodan jälkeen. (1.1–19).
• Historiantutkimus ja kriitillinen menetelmä (1.20–23).
• Sodan syyt (433–432 eaa.) (1.24–66).
  • Tapahtumat Epidamnoksessa (1.24–55).
  • Tapahtumat Poteidaiassa (1.56–66).
• Peloponnesolaisliiton kokous Spartassa (1.67–88).
  • Korinttilaisten puhe (1.68–71).
  • Ateenan lähettiläiden puhe (1.73–78).
  • Arkhidamoksen puhe (1.80–85).
  • Sthenelaidaan puhe (1.86).
• Aika persialaissotien lopusta peloponnesolaissodan alkuun (pentekontaetia) (1.89–117).
  • Ateenan nousu johtavaksi valtioksi ja suurvallaksi.
• Toinen kokous Spartassa ja korinttilaisten puhe (1.119–125).
• Diplomaattisia siirtoja (1.126–139).
  • Ekskurssi Kylonista (1.126–127).
  • Ekskurssi Pausaniaasta ja Themistokleesta (1.128–138).
• Perikleen ensimmäinen puhe (1.140–145).

Kirja II (431–428 eaa.)

• Sota alkaa Theban hyökkäyksellä Plataiaihin (2.1–6).
• Varustautuminen sotaan sekä luettelo osapuolista liittolaisineen (2.7–9).
• Ensimmäinen hyökkäys Attikaan eli Ateenan kaupunkivaltion alueelle (2.10–23).
  • Arkhidamos johtaa peloponnesolaisten armeijan Attikaan (2.10–12).
  • Ateenalaisten valmistautuminen ja Attikan maaseudun evakuointi (2.13–14).
  • Ekskurssi Ateenan synoikismoksesta (2.15–16).
  • Maaseudulta tulleiden evakoiden vaikeat olosuhteet Ateenassa (2.17).
  • Arkhidamos hyökkää Oinoeen ja Akharnaihin (2.18–20).
  • Ateenalaisten suuttumus Perikleehen (2.21–22).
• Ateenalaisten vastahyökkäykset merillä Peloponnesoksen rannikolla ja saarilla (2.23–32).
• Perikleen hautajaispuhe (2.34–46).
• Ateenan kulkutauti (2.47–54).
• Toinen hyökkäys Attikaan ja ateenalaisten vastahyökkäykset meritse (2.55–58).
• Perikleen kolmas puhe, jossa hän puolustaa asemaansa ja politiikkaansa (2.59–64).
• Thukydideen arvio Perikleen ominaisuuksista sekä Ateenan lopulta kärsimän tappion syistä (2.65).
• Diplomatiaa ja kiistelyä Traakiassa, saarilla ja lännessä eli Joonianmeren puolella (2.66–69).
• Poteidaian kukistuminen (2.70).
• Peloponnesoslaisten sotaretki Plataiaihin (2.71–78).
• Formionin laivastovoitot Joonianmeren puolella (2.80–92).
• Pelko hyökkäyksestä Pireukseen (2.93–94).
• Traakialaisten sotaretki Makedoniaan Sitalkeen johdolla (2.95–101).

Kirja III (428–425 eaa.)

• Vuotuinen hyökkäys Attikaan (3.1).
• Mytilenen kapina (3.2–50).
  • Mytilenen lähettiläiden puheet spartalaisille Olympiassa, pyytäen apua (3.9–14).
  • Sparta hyväksyy lesboslaiset liittolaisikseen ja nämä valmistautuvat kohtaamaan ateenalaiset (3.15).
  • Mytilene antautuu Ateenalle huolimatta Spartan tuesta (3.28).
  • Keskustelu mytileneläisten rankaisemisesta (3.37–50).
• Plataiain kukistuminen (3.20–24, 3.52–68).
  • Osa plataiailaisista pakenee (3.20–24).
  • Plataiai antautuu (3.52).
  • Plataiailaisten oikeudenkäynti ja teloittaminen (3.53–68).
    • Plataiailaisten puhe (3.53–59).
    • Thebalaisten puhe (3.61–67).
• Vallankumous Korkyrassa (3.70–85).
  • Thukydideen selonteko sisällissotien ongelmista (3.82–84).
• Ateenalaisten sotatoimet Sisiliassa (3.86, 3.90, 3.99, 3.103, 3.115–116).
• Malianlahden tsunami (426 eaa.) ja arvio sen syistä (3.89).
• Demostheneen sotaretket läntisessä Kreikassa (3.94–98, 3.100–102, 3.105–114).
• Spartalaiset perustavat Herakleia Trakhinian kaupungin (3.92–93).
• Ateenalaiset puhdistavat Deloksen (3.104).

Kirja IV (425–423 eaa.)

• Vuotuinen hyökkäys Attikaan (4.2).
• Sisiliaan matkalla olevat ateenalaiset valtaavat Pyloksen Peloponnesoksella (4.2–6).
  • Kuningas Agis keskeyttää spartalaisten hyökkäyksen Attikaan palatakseen Peloponnesokselle (4.6).
• Spartalaiset hyökkäävät ateenalaisia vastaan Pyloksessa (Pyloksen taistelu) (4.8–15).
  • Demosthenes johtaa Pyloksen puolustusta ja kannustaa Ateenan joukkoja puheella (4.9–10).
  • Spartalaisten johtaja Brasidas kunnostautuu sodassa (4.11–12).
• Ateenalaiset torjuvat spartalaisten hyökkäyksen Pyloksessa ja motittavat spartalaiset Sfakterian saarelle (4.13–14).
• Spartalaiset ovat huolissaan saarelle jääneiden miestensä kohtalosta, suostuvat aselepoon ja lähettävät lähetystön Ateenaan neuvottelemaan rauhasta (4.13–22).
  • Spartan lähettiläs ehdottaa rauhaa ja liittoa Ateenan kanssa vastineeksi Sfakteriaan jääneiden miesten palauttamisesta (4.17–20).
  • Ateenalainen Kleon puhuu kansankokoukselle ja kehottaa ateenalaisia vaatimaan, että spartalaiset palauttavat Ateenan alueet, jotka piti luovuttaa ensimmäisen peloponnesolaissodan lopuksi (4.21–22).
• Tapahtumat Sisiliassa (4.24–25).
• Sfakteriaan jääneiden piiritys jatkuu ilman lopputulosta (4.26–27).
• Kleon ottaa johdon Pyloksessa (4.27–29).
• Sfakterian taistelu päättyy saarelle jääneiden spartalaisten vangitsemiseen (4.29–41).
• Nikias johtaa ateenalaisten hyökkäystä Korinttiin (4.42–45).
• Korkyran vallankumouksen loppu (4.46–48).
• Ateenalaiset valtaavat Kytheran saaren Peloponnesoksen rannikolla sekä Thyrean kaupungin Peloponnesoksella. Sparta on uhattuna joka puolelta ja epätoivoinen (4.53–57).
• Sisilian kaupungit tekevät rauhan kokouksessa Gelassa, mikä tekee Ateenan suunnitelmat saarella tyhjiksi (4.58–65).
  • Hermokrateen puhe Gelassa (4.59–64).
• Ateenalaiset hyökkäävät Megaraan (4.66–74).
  • Megaran sataman Nisaian valtaus (4.69).
  • Megara välttää vallatuksi tulemisen (4.74).
• Boiotialaisten hyökkäys (4.76, 4.89–4.101).
  • Delionin taistelu johtaa siihen, että ateenalaiset hakevat turvaa temppelistä. Boiotialaiset hyökkäävät ja polttavat temppelin (4.90–100).
• Brasidas marssii Thessalian läpi Traakiaan ja saa siellä monet Ateenan valtapiiriin kuuluneet kaupungit kapinoimaan (4.78–88).
  • Brasidaan puhe Akanthoksen asukkaille (4.85–87).
• Amfipolis kukistuu ja joutuu Brasidaalle (4.102–108).
• Brasidas jatkaa menestyksekkäitä toimiaan Traakiassa (4.111–135).
  • Brasidas saa Toronen varuskunnan kapinoimaan (4.110–116).
  • Yhden vuoden aselepo Ateenan ja Spartan välillä (4.117–118).
  • Skione kapinoi ja siirtyy Ateenan puolelta Brasidaalle (4.120–123).
  • Aselepo rikotaan (4.122–123).
  • Ateenalaiset valtaavat Menden takaisin ja piirittävät Skionea (4.129–131).

Kirja V (422–415 eaa.)

• Kleonin ja Brasidaan kuolema (5.10).
• Nikiaan rauha (5.13–24).
• Spartan vastaiset tunnelmat Peloponnesoksella (5.25–27).
• Mantineian, Eliksen, Argoksen ja Ateenan liitto (5.27–48).
• Mantineian taistelu ja liiton hajoaminen (5.63–81).
• Melos-dialogi (5.84–113).
• Meloksen kohtalo (5.116).

Kirja VI (415–414 eaa.)

• Sisilian sotaretki (6.8–52).
  • Sisilian varhaisempi historia (6.1–6).
  • Nikiaan ja Alkibiadeen puheet (6.8–26).
  • Hermien turmelemisen tapaus (6.27–29, 6.53).
  • Lähtö Sisilian sotaretkelle (6.30–32).
  • Hermokrateen ja Athenagoraan puheet Syrakusassa (6.33–41).
  • Ateenalaisten saapuminen Sisiliaan (6.42–52).
• Ekskurssi Harmodioksesta ja Aristogeitonista (6.53–58).
• Alkibiadeen takaisinkutsuminen ja pako (6.60–61).
• Ateenan voitto Syrakusassa (6.62–71).
  • Hermokrateen ja Eufemoksen väittely Kamarinassa (6.72–88).
• Alkibiades Spartassa (6.88–93).
• Ateenalaisten voitot Syrakusassa (6.94–103).
  • Spartalaiset lähettävät Gylippoksen Sisiliaan ja ottavat Ateenaa vastaan Argoksessa (6.104–105).

Kirja VII (414–413 eaa.)

• Gylippoksen saapuminen Syrakusaan (7.1–3).
• Dekeleian linnoittaminen (7.19–30).
• Syrakusalaisten saavuttamat voitot.
• Demostheneen saapuminen.
• Ateenalaisten tappio Epipolaissa (7.42–59).
• Nikiaan mielettömyys ja itsepintaisuus.
• Taistelut Syrakusan Suuressa satamassa.
• Ateenalaisten pako ja tuho (7.72–87).

Kirja VIII (413–411 eaa.)

• Epäusko ja epätoivo Ateenassa (8.1).
• Ateenan liittolaisten kapinointi (8.2–4).
• Persialaiset tarjoavat tukea Spartalle (8.5).
• Isthmian kisat (8.9).
• Alkamenes (8.10).
• Alkibiades kannustaa Endiosta kapinaan (8.12).
• Alkibiades kannustaa Khiosta kapinaan (8.14).
• Ateena vapauttaa hätärahaston käyttöön (8.15).
• Sparta ja Persia liittoutuvat (8.18).
• Khioslaiset lietsovat kapinaa (8.19).
• Samoksessa kansa vie vallan yläluokalta (8.21).
• Ateenalaiset vastaan peloponnesoslaiset ja miletoslaiset vastaan argoslaiset; kummassakin taistelussa joonialaiset voittavat doorilaiset (8.25).
• Hermokrates suunnittelee ”lopullista iskua” Ateenaan, Alkibiades on Teikhiussassa (8.26).
• Frynikhos vetäytyy (8.27).
• Tissafernes maksaa palkan spartalaisille (8.29). Spartan sopimus Persian kanssa (8.37).
• Konflikti Pedaritoksen ja Astyokhoksen välillä (8.39). Orjat pakenevat Khioksesta ateenalaisten leiriin (8.40).
• Likhas yrittää neuvotella sopimuksen Persian kanssa uudelleen (8.43).
• Rhodos kapinoi (8.44).
• Astyokhos määrätään surmaamaan Alkibiades, joka pakenee Spartasta Tissaferneen luo (8.45).
• Alkibiades neuvoo Tissafernestä antamaan Ateenan ja Spartan sotia itsensä väsyksiin (8.46).
• Alkibiades suunnittelee paluutaan Ateenaan (8.47–8.48).
• Peisandros tekee alustavaa työtä Alkibiadeen paluuta varten (8.49).
• Alkibiades pettää Frynikhoksen (8.50).
• Frynikhos linnoittaa Samoksen (8.51).
• Alkibiades kannustaa Tissafernestä liittoon Ateenan kanssa (8.52).
• Peisandros ehdottaa Ateenassa sopimusta, johon kuuluvat liitto Persian kanssa, demokratian lakkauttaminen ja Alkibiadeen paluu (8.53–8.54).
• Ateena voittaa khioslaiset ja Pedaritoksen (8.55).
• Alkibiadeen suunnitelmat Tissaferneen suhteen selkenevät (8.56).
• Tissafernes yrittää säilyttää tasapainon helleenien välillä ja maksaa spartalaisille (8.57).
• Sopimus Persian ja Spartan välillä (8.58–59).
• Oligarkia nousee valtaan Ateenassa, kansanjohtajat surmataan, ”hallintoon saisi osallistua vain viisituhatta kansalaista” (8.65).
• Demokratian kannattajat epäilevät toisiaan (8.66).
• Kymmenmiehinen komissio laatii uuden valtiomuodon, neljänsadan oligarkian (8.67). Peisandros, Frynikhos ja Theramenes oligarkian johtajina (8.68).
• Neljäsataa tikarimiestä hajottavat neuvoston (8.69). Oligarkit tarjoutuvat tekemään rauhan Spartan kanssa (8.70).
• Spartan joukot etenevät Ateenan muureille. Oligarkit tarjoutuvat uudelleen tekemään rauhan Spartan kanssa (8.71).
• Samoksella olevien laivojen miehistö torjuu oligarkian (8.72).
• Kuohuntaa Samoksella, ateenalaisten laivojen miehistö perustaa demokratian, 30 oligarkkia surmataan (8.73).
• Samokselle levitetään tahallaan liioittelevia tietoja Ateenan kauheista tapahtumista (8.74).
• Thrasybulos ja Thrasyllos toimivat demokraattien johtajina Samoksella (8.75).
• Armeija kukistaa oligarkian Samoksella, Alkibiades lupaa liittoa Persian kanssa (8.76–77).
• Peloponnesoslaiset ovat halukkaita taistelemaan. Astyokhos on haluton taistelemaan merellä. Tissaferneen laivasto ei koskaan saavu (8.78).
• Ateenalaiset saavat lisäjoukkoja, peloponnesoslaiset ovat haluttomia taistelemaan (8.79).
• Kapina Byzantionissa (8.80).
• Alkibiades kutsutaan takaisin, lupaa Persian apua (8.81). Alkibiades valitaan strategokseksi (8.82).
• Tissafernes ei onnistu maksamaan spartalaisille sotilaille (8.83).
• Astyokhos kutsutaan takaisin ja korvataan Mindaroksella (8.84).
• Hermokrates ajetaan pois Syrakusasta, hän vastustaa Spartan liittoa Persian kanssa (8.85).
• Alkibiades estää samoslaisia hyökkäämästä Ateenaan, vaatii neljänsadan oligarkian loppua (8.86).
• Tissafernes ja Persia jatkavat politiikkaansa, jonka tarkoituksena on, että Ateena ja Sparta kuluttavat toisensa loppuun sotiessaan (8.87).
• Alkibiades tiesi, ettei Tissafernes koskaan antaisi laivoja tukeakseen Spartaa (8.88).
• Oligarkkien keskuudessa on hajaannusta, Theramenes ja Aristokrates pelkäävät Alkibiadeen valtaa Samoksella (8.89).
• Frynikhos, Aristarkhos, Peisandros ja Antifon vastustavat demokratiaa eniten ja vetoavat Spartaan uudestaan. Pireus linnoitetaan (8.90).
• Oligarkien suunnitelmat. Oligarkia romahtaa (8.91–92).
• Oligarkit ja sotilaat tapaavat Akropoliilla ja sopivat uudistuksista (8.93).
• Peloponnesoslaisten laivasto saapuu ja voittaa ateenalaiset, Euboian kaupungit kapinoivat (8.94–95).
• Epätoivo Ateenassa. ”Mutta [...] ateenalaisten vastustajina olivat heidän onnekseen luonteenlaadultaan aivan toisenlaiset miehet, spartalaiset. Nämä olivat hitaita, he kiihkeitä, nämä varovaisia he yritteliäitä, ja tämä tarjosi huomattavia etuja juuri merivallalle” (8.96).
• Neljänsadan oligarkia lakkautetaan ja korvataan viidentuhannen oligarkialla. ”Ateenan valtiosääntö oli nyt ensi kerran minun elinaikanani paras mahdollinen, siinä oli valta jaettu järkevästi harvojen ja monien kesken” (8.97).
• Peisandros ja Aleksikles vetäytyvät Dekeleiaan, Aristarkhos vie barbarijousimiehet Oinoeen. Oligarkia päättyy (8.98).
• Thrasybuloksen ja Thrasylloksen voitto merellä nostaa Ateenassa uutta toivoa (8.103–106).
• Alkibiades palaa (8.108).
• Teos päättyy äkillisesti (8.109).

Arviointeja

Peloponnesolaissotaa pidetään varhaisen historiankirjoituksen merkkiteoksena. Thukydides pyrkii esityksessään totuuteen, tosin dramatisoi tapahtumia. Suomennoksen esipuheen kirjoittanut Holger Thesleff arvioi, että historiankirjoitus on saavuttanut vasta uudella ajalla uudelleen sen kriittisen tarkkanäköisyyden, jota Thukydides ilmentää. Näin teoksen ainoalaatuinen asema historiankirjoituksessa on tullut ajan myötä vain ilmeisemmäksi.

Thukydides ilmoitti itse pyrkineensä kirjoittamaan teoksensa sellaiseksi, että se kestäisi aikaa, sanoen: ”En ole laatinut kertomustani vain hetkellisesti kuultavaksi kilpakirjoitukseksi, vaan arvonsa pysyvästi säilyttäväksi omistukseksi”. Tässä tavoitteessaan hänen voidaan katsoa onnistuneen, sillä teoksesta on tullut historiankirjoituksen suuria klassikoita.

Suomennoksesta

Antiikintutkija Heikki Koskenniemi arvosteli Hollon suomennosta Suomalaisessa Suomessa vuonna 1965. Hän kritisoi Hollon tapaa jättää alkutekstin pitkät virkkeet sellaisiksi myös suomennoksessa ja antoi omia käännösnäytteitään mielestään paremmista ratkaisuista. Toisaalta Hollo on Koskenniemen mukaan seurannut Thukydideen tyyliä liiankin uskollisesti, toisaalta hän taas toteaa, että monet Thukydideen tyylipiirteet on käännöksessä hävitetty, minkä tuloksena se on ”kuivakiskoinen ja lattea”. Arvostelussa luetellaan myös lukuisia käännösvirheitä. Paavo Numminen arvioi Hollon teosta Turun sanomissa. Hän valitti, että Hollon antiikinkäännökset eivät kohoa tämän muun käännöstuotannon tasolle. Syyksi hän arveli liian nopeaa työtahtia. Peloponnesolaissodan heikkouksiksi hän luki monet väärin tulkitut kohdat ja kielen kankeuden.

Kirjallisuutta

Suomennokset

• Thukydides: Peloponnesolaissota. Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Holger Thesleff. 2. painos (1. painos 1964). Laatukirjat. Porvoo Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-19871-4.
• Thukydides: Peloponneesolais-sota osat I–II. Suomentanut Emil Hårdh. Helsinki: Suomentaja, 1912.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Thucydides: History of the Peloponnesian War. Volume I: Books 1–2. Translated by C. F. Smith. Loeb Classical Library 108. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1919.
• Thucydides: History of the Peloponnesian War. Volume II: Books 3–4. Translated by C. F. Smith. Loeb Classical Library 109. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1920.
• Thucydides: History of the Peloponnesian War. Volume III: Books 5–6. Translated by C. F. Smith. Loeb Classical Library 110. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1921.
• Thucydides: History of the Peloponnesian War. Volume IV: Books 7–8. General Index. Translated by C. F. Smith. Loeb Classical Library 169. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1923.
• Thucydides: The Peloponnesian War. Oxford World's Classics. Revised edition. Editor P. J. Rhodes, translation Martin Hammond. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0192821911.

Muuta kirjallisuutta

• Balot, Ryan Krieger & Forsdyke, Sara & Foster, Edith Marie (toim.): The Oxford Handbook of Thucydides. Oxford handbooks. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780199340385.
• Dewald, Carolyn: Thucydides' War Narrative: A Structural Study. Joan Palevsky Imprint in Classical Literature. University of California Press, 2006. ISBN 9780520930971.
• Rood, Tim: Thucydides : Narrative and Explanation. OUP Oxford, 2004. ISBN 9780191588884.
• Thucydides: Oxford Bibliographies Online Research Guide. Oxford Bibliographies Online Research Guides. Oxford University Press, USA, 2010. ISBN 9780199803217.
• Zagorin, Perez: Thucydides: An Introduction for the Common Reader. Princeton University Press, 2009. ISBN 9781400826797.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Thukydideen Peloponnesolaissota Wikimedia Commonsissa

• Thucydides: The Peloponnesian War. Perseus. (muinaiskreikaksi)
• Thucydides: The Peloponnesian War. Perseus. (englanniksi)
• Thucycides: The History of the Peloponnesian War (Arkistoitu – Internet Archive) Project Gutenberg (englanniksi)