Aquincumin museo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näkymä ulkoilmamuseosta, taustalla vanha museorakennus.

Aquincumin museo on Budapestissa sijaitseva museo, joka esittelee alueelta löydettyjä Rooman valtakunnan aikaisia esineitä ja muinaisjäännöksiä. Museo sijaitsee roomalaisen Aquincumin siviilikaupungin raunioiden alueella Óbudassa, Budapestin III osa-alueella. Hallinnollisesti Aquincumin museo on osa Budapestin historian museota[1].

Aquincumin museo koostuu ulkoilmamuseosta ja kahdesta näyttelyrakennuksesta. Ulkoilmamuseo ja sen alueelle rakennettu vanhempi näyttelyrakennus on yleisölle avoinna huhtikuusta lokakuuhun. Uudempi museorakennus, jossa on pysyvä näyttely, on auki ympäri vuoden. Museossa käy vuosittain yli 35 000 vierailijaa, joista suurin osa on koululaisia ja opiskelijoita. Kesän sesonkiaikaan siellä käy myös paljon ulkomaisia turisteja. Pysyvän näyttelyn lisäksi museossa on vaihtuvia näyttelyä, ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia ja koulutustilaisuuksia.[2]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aquincumin museon pysyvän näyttelyn rakennus.
Pysyvän näyttelyn pääsali.

Aquincumin jäännökset löydettiin 1700-luvun lopulla. Sieltä löydettyjä esineitä oli ensimmäistä kertaa näytteillä vuonna 1867 Unkarin paviljongissa Pariisin maailmannäyttelyssä. Vuonna 1876 pidettiin 8. kansainvälinen antropologian ja arkeologian kongressi, ja sen osanottajat kävivät tutustumassa Aquincumin raunioihin. Aquincumin rauniot suojattiin hallinnollisella päätöksellä 1878 ja järjestelmälliset kaivaukset aloitettiin pian. Vuonna 1889 alkoi ilmestyä vuosikirja “Budapest régiségei” (suom. Budapestin muinaisjäänteet), jossa kaivauksien ja tutkimusten tulokset julkistettiin.[3]

Aluksi kaivauksissa löydetyt esineet asetettiin näytteille Unkarin kansallismuseoon, mutta vuonna 1885 tärkeimmät löydöt olivat erikseen esillä kansallisessa näyttelyssä. Tämä näyttely sai osakseen suurta huomiota myös kansainvälisesti, ja koska esineitä oli niin paljon, Aquincumiin päätettiin perustaa oma museo. Museo avattiin yleisölle 10. toukokuuta 1894. Sen perustaja ja ensimmäinen johtaja oli Bálint Kuzsinszky, joka oli johtanut kaivauksia vuodesta 1882.[4] [5]

Museorakennus osoittautui pian liian pieneksi, joten jo kaksi vuotta myöhemmin 1896 siihen lisättiin kaksi siipeä osana unkarilaisten maahantulon tuhatvuotisjuhlia. Näyttelytilan koko on säilynyt siitä lähtien samana. Kiviesineiden kokoelma lapidarium perustettiin 1902 ja sitä laajennettiin vuosina 1904 ja 1928.[3]

Kuszinszky kuoli 1938, ja seuraavaksi johtajaksi tuli Lajos Nagy. Museota suunniteltiin laajennettavaksi, mutta sota esti työn toteuttamisen. Vuonna 1945 museoalue vaurioitui kaasutehtaan pommituksissa, jolloin 40 % museorakennuksesta kärsi vaurioita ja viisi pommia putosi suoraan raunioihin. Tuohon aikaan löydöksistä osa oli näytteillä Károlyin palatsissa, ja niistä viidesosa tuhoutui sodan aikana. Károlyin palatsissa avattiin kuitenkin ensimmäinen näyttely sodan jälkeen vuonna 1947, ja myös Aquincumin museo avattiin seuraavana vuonna.[3] Toisen maailmansodan jälkeen museon johtajana oli János Szilágyi[6].

Vuonna 2000 avattiin Aquincumin museon laajennus, jonka jälkeen pysyvää näyttelyä on voitu pitää auki myös talvisin[3]. Pysyvä näyttely on esillä hiljattain kunnostetussa, uusklassiseen tyyliin rakennetussa ”sähkömuuntajatalossa”, joka on itsekin suojelukohde[7]. 2000-luvulla myös vanhan museon julkisivua on entisöity ja raunioalueen informaatiojärjestelmää uusittu[3]. Nykyisin museon johtajana on Paula Zsidi[8].

Museon kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aquincumin urkujen rekonstruktio.
Aquincumin museon lapidarium.

Ulkoilmamuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoilmamuseon sisäänkäynti on lähellä Szentendreen vievän rautatien Aquincum-nimistä pysäkkiä. Ensimmäinen tärkeä monumentti on forumilla sijainneen basilikan jäännökset. Itä-länsisuuntaisen päätien toisella puolella on esiin kaivettu laaja julkinen kylpylä. Siitä voi tunnistaa kassakopin, pukeutumishuoneet sekä kylmän, lämpimän ja kuuman veden altaat. Lämmitysjärjestelmä oli rakennettu lattian alle, jota pylväät kannattelivat, ja kanaviin seinien sisälle. Vesi kylpylään tuli terveyslähteestä. Kylpylän lähellä oli suuri kauppahalli, sen itäpuolella toinen kylpylä uima-altaineen ja sitten suuri asuintalo, jonka huoneista pääsi pylväin reunustetulle pihamaalle. Omistajan on täytynyt olla rikas, koska talossa oli erillinen päärakennus, jonka nyrkkeilijöitä kuvaava mosaiikkilattia on nähtävillä suojakannen alla. Kylpylän takana on näkemisen arvoinen, luolaa muistuttava Mithran temppeli.[9]

Pysyvä näyttely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvässä näyttelyssä ovat esillä arvokkaimmat löydöt, joita kaivauksissa on tehty. Ensimmäisessä salissa on Aquincumia ja Pannoniaa esittävä kartta sekä alttarien ja jumalten patsaiden jäännöksiä. Toisessa salissa mielenkiintoisia esineitä ovat terra sigillata -keramiikasta tehdyt astiat ja pronssiset pienoisveistokset, jotka ovat kulkeutuneet Pannoniaan valtakunnan eri puolilta. Niiden joukossa on ihastuttava pronssiveistos, joka esittää mustaa orjapoikaa. Näytteillä on myös työkaluja, joita roomalaiset manviljelijät ja tienrakentajat ovat käyttäneet. Kolmas sali on varattu käsityölle ja kaupalle. Huomattavia ovat puinen lipas, joka on säilynyt koskemattomana, ja savenvalajan uuni. Neljäs sali sisältää taiteen ja kulttuurielämän muistoja. Uskonnollinen elämä on esitteillä viidennessä salissa, missä kannattaa panna merkille Mithran alttari, joka on säilynyt koskemattomana, ja varhaiskristittyjen kulttiesineet.[9]

Aquincumista löydetyistä esineistä tunnetuin on vesiurut, joita kutsutaan usein Aquincumin uruiksi. Mistään muista antiikin ajan uruista ei ole säilynyt yhtä monta yksittäistä osaa. Omistuskirjoituksesta selviää, että urut on lahjoittanut Aquincumin palokunnalle eräs kaupungin merkittävimmistä asukkaista, Gaius Iulius Viatorianus. Vuoden 294 tulipalo ei kuitenkaan säästänyt palokunnan päämajaakaan, ja urkujen nahkaiset ja puiset osat tuhoutuivat liekeissä. Jäljelle jäivät vain metalliosat, jotka Lajos Nagy löysi siviilikaupungin kaivauksissa vuonna 1931. Uruista on esillä toimiva rekonstruktio, joka on tehty 1930-luvun alkupuolella.[10] Sekä urkujen jäännökset että rekonstruktio ovat nähtävillä pysyvän näyttelyn neljännessä salissa[9].

Lapidarium[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiviesineiden kokoelmassa eli lapidariumissa on yli 1000 luetteloitua esinettä, kuten hautakiviä, sarkofageja, rakennusten koristeita, patsaita ja jonkin verran myös käyttöesineitä, kuten hiomakiviä. Lapidarium on yksi suurimpia Euroopassa Italian ulkopuolella.[11]

Lapidariumin esineet eivät kerro vain Aquincumin historiasta, vaan ne ovat merkittävä tiedonlähde myös kansainvälisille antiikin ajan tutkimukselle. Yli puolet luetteloiduista esineistä sisältää kaiverruksia, jotka on julkaistu alan kirjallisuudessa. Veistetyistä monumenteista suurin osa on reliefeillä koristeltuja hautakiviä, hautarakennelmia ja sarkofageja. Joukossa on myös erilaisia rakennuselementtien koristeita, kuten pylväänpäitä ja jalustojen osia. Joskus monumenteista on löydetty erilaisten maalausten jäänteitä. Kolmiulotteiset veistokset ovat muun muassa hautapatsaita ja jumalien, keisareiden tai konsuleiden patsaita. Veistokset on tehty paikallisesta kalkkikivestä, mutta joukossa on myös maahantuotuja marmoriesineitä. Lapidariumin veistokset voidaan ajoittaa keisariajalle, vuosille 200-400.[11]

Kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museolla on myös oma kirjasto, joka on avattu vasta vuonna 1992, mutta joka perustuu jo ennen sotia toimineen museon kirjaston kokoelmiin. Kokoelmista huomattavan osan muodostaa museon perustajan Bálint Kuzsinszkyn yksityiskirjasto, jonka Kuzsinszkyn leski lahjoitti museolle 1939. Viime aikoina kirjaston kokoelmat ovat karttuneet sekä vaihdossa muiden kirjastojen kanssa että ulkomailta saatujen lahjoitusten avulla. Kirjaston tärkeimmät aihealueet ovat Budapestin alueen antiikin aikainen historia, etenkin Aquincumin kaupunki ja sen sotilaallinen, taloudellinen, sosiaalinen ja arkkitehtoninen historia. Kirjasto on tarkoitettu lähinnä henkilökunnan käyttöön, mutta siellä on myös rajallinen lainausmahdollisuus.[12]

Muut museot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aquincumin museon lisäksi roomalaisajan raunioita ja niistä löydettyjä esineitä on nähtävillä kahdessa pienemmässä museoissa. Linnoituksen sotilaskylpylä Thermae Maiores on näyttelykohteista vanhin, sillä se avattiin yleisölle jo kohta löytämisensä jälkeen 1700-luvun lopussa[13]. Sotilaskylpylän museo avattiin sodan jälkeen uudelleen 1964, ja vuonna 1984 sitä laajennettiin lisää. Herkuleksen huvilan museo avattiin yleisölle vuonna 1967. Kummatkin museot suljettiin vuonna 1987 ylläpito-ongelmien vuoksi, mutta Herkuleksen huvila avattiin uudelleen 1994 ja sotilaskylpylä 1999.[3] Kuten varsinainen Aquincumin museo, nekin ovat nykyään hallinnollisesti osa Budapestin historian museota.[1] Sotilaskylpylän museo sijaitsee Flórian-aukiolla, ja siellä on nähtävillä lämmitysjärjestelmä sekä kylmän ja kuuman veden altaan. Herkuleksen huvila on melko lähellä, Meggyfa- ja Vihar-katujen kulmassa sijaitsevan koulun pihalla, ja siellä on nähtävillä Herkulesta esittävä mosaiikki, jota pidetään kauneimpana Aquincumista löydettynä ehjänä mosaiikkina.[9]

Myös Contra Aquincumissa ja sotilaskaupungissa on ollut omat museonsa, mutta nekin suljettiin vuonna 1987, eikä niitä sen jälkeen ole avattu yleisölle.[3] Lisäksi Aquincumista löydettyjä esineitä on nähtävillä Budapestin historian museon päänäyttelytilassa Budan kuninkaanlinnassa ja Unkarin kansallismuseossa. Kansallismuseossa on yli 250 Aquincumin alueelta löydettyä kiviesinettä[11]. Budan linnassa on näytteillä muun muassa osia sillasta, joka yhdisti Hadrianuksen palatsin mantereeseen[14].

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Budapestin historian museo Budapesti Történeti Múzeum. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  2. Aquincumin festivaalit Aquincumi Múzeum. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  3. a b c d e f g Aquincumin tutkimuksen ja museon historiaa Aquincumi Múzeum. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  4. Laura Aho: Aquincum – Unkarin Pompeji. Rostra, tammikuu 2006, 37.. vsk. Helsinki: Symposion ry.. ISSN 0780-315X. Artikkelin verkkoversio (pdf).
  5. http://www.centralbudapesthotels.com/guide/aquincum_museum.html
  6. Aquincum Museum Central Budapest Hotels. Viitattu 1.1.2009. (englanniksi)
  7. Aquincumin museon pysyvä näyttely Aquincumi Múzeum. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  8. Henkilökunta Aquincumi Múzeum. Viitattu 20.9.2008.
  9. a b c d Aquincum Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  10. http://www.gallica.co.uk/aquincum/index.htm (Samalla sivulla myös ääninäytteitä)
  11. a b c Margit Németh: Aquincumin museon lapidarium Aquincumi Múzeum. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  12. Kirjasto Aquincumi Múzeum. Viitattu 28.9.2008. (englanniksi)
  13. Aquincumin alueen rauniot Aquincumi Múzeum. Viitattu 20.9.2008. (englanniksi)
  14. Vadas, József: The architecture of Budapest. A pictural survey. Budapest: Corvina, 2007. ISBN 978-963-13-5645-8.

Koordinaatit: 47°33′56.27″N, 19°2′59.34″E