Kontomárin verilöyly
Kontomárin verilöyly (kreik. Σφαγή στο Κοντομαρί) oli saksalaisten laskuvarjojääkäreiden suorittama Kontomárin kylän miespuolisten asukkaiden teloitus 2. kesäkuuta 1941. Teloitus oli ensimmäinen lukuisista saksalaisten tekemistä siviileihin kohdistuneista kostoiskuista Kreetalla sen miehityksen aikana. Sotarikos tapahtui laskuvarjojääkärikenraali Kurt Studentin määräyksestä ja se oli kosto saaren asukkaiden osallistumisesta puolustustaisteluun, joka oli päättynyt antautumiseen vain kaksi päivää aiemmin.[1]
Tapahtuman tallensi filmille Franz-Peter Weixler, joka toimi Saksan asevoimien Wehrmachtin sotakirjeenvaihtajana.[2]
Kreetan taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Kreetan taistelu
Kontomárin kylä kuuluu Plataniáksen kuntaan ja se sijaitsee Kreetan pohjoisrannikolla 18 kilometriä Chaniásta länteen. Yksi Saksan maahanlaskujoukkojen pudotuspaikoista oli Málemen lentokenttä, joka sijaitsee noin kolme kilometriä Kontomárista luoteeseen. Kenttä oli valtausoperaation kannalta oleellinen kohde, koska sen kautta kuljetuskoneet saattoivat huoltaa joukkoja, tuoda vahvistuksia ja evakuoida haavoittuneita.
Kreetan taistelu alkoi 20. toukokuuta 1941. 1. maahanlaskurynnäkkörykmentti laskeutui Málemen kentästä kaakkoon sen läheisyyteen. Pudotusalue ulottui Plataniákseen ja Kontomáriin. Aluetta puolustivat 21. ja 22. uusiseelantilaiset jalkaväkipataljoonat. Mukaan liittyi usein primitiivisin asein varustautuneita paikallisia halukkaina puolustamaan kotejaan.[1] 1. maahanlaskurynnäkkörykmentti kärsi suuria tappioita; lähes 400 miestä, joihin kuului rykmentin komentaja Otto Scherber.
Kostaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Plataniáslaisten lailla siviilit osallistuivat puolustukseen eri puolella saarta. Liittoutuneiden joukot ja asukkaat tarjosivat sitkeän ja rohkean puolustuksen. Saksalaisten operaatiosuunnitelma ei ollut ottanut huomioon kreetalaisia riskitekijänä. Ennen kuin taistelu oli ohi hyökkääjien keskuudessa kiersi usein liioiteltuja huhuja, joiden mukaan paikalliset olisivat kiduttaneet ja silponeet saksalaisia. Huhujen kantauduttua aina Berliiniin Luftwaffen päämajaan ilmavoimien komentaja Hermann Göring käski Studentia tutkimaan tapaukset ja kostamaan ne. Laskuvarjojääkärikenraali Julius Ringel oli kirjoittanut jo 23. toukokuuta käskyn, jonka mukaan siviilien toiminta tulee kostaa. Student toimi Kreetan antautumisen jälkeen 20 päivän ajan väliaikaisena kuvernöörinä. Hän vahvisti Ringelin käskyn ja käynnisti näin sarjan raakoja kostoiskuja eri puolella saarta. Kostot tuli suorittaa nopeasti ja armotta ilman oikeudenkäyntejä tai muita muodollisuuksia ja teloitukset tuli suorittaa samat yksiköt, jotka olivat kohdanneet vastarintaa paikallisilta. Ringelin käsky kuului seuraavasti: [1]
»Siviiliasuihin tai saksalaisiin univormuihin pukeutunut kreikkalainen väestö on osallistunut taisteluun. He silpovat ja ryöstelevät saksalaisten sotilaittemme ruumiita. Jokainen kreikkalainen siviili, joka tavataan ase kädessä, ammutaan välittömästi.»
»Panttivankeja (iältään 18–55-vuotiaita miehiä) haetaan kylistä, ja jos Saksan armeijaa kohtaan esiintyy vihamielisyyttä, panttivangit ammutaan. Jokaista saksalaista kohti kuolee kymmenen kreikkalaista!»
Teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Todistuksensa mukaan Weixler sai kuulla tulevasta teloituksesta 1. tai 2. kesäkuuta. Nuori saksalaisupseeri oli vihjannut hänelle, että hän tulisi näkemään jotain todella mielenkiintoista. Kuultuaan tulevan operaation laadusta Weixler oli puolustellut kreetalaisia sanomalla, ettei hän ollut nähnyt yhtäkään silvottua saksalaissotilasta, vaan tusinoittain kaatuneita, joiden kasvot olivat mädänneet nopeasti helteiden takia ja vahingoittuneet raatolintujen vuoksi. Weixler tavoitti yliluutnantti Horst Trebesin, joka oli pitämässä puhetta rangaistuskomennuskuntaan valituille miehille ja sai luvan seurata mukana. Matkalla Kontomáriin Trebes pysäytti saattueen ja näytti Weixlerille saksalaisia kaatuneita. Weixlerin mukaan vammat johtuivat mätänemisestä, mutta entinen Hitler-nuori Trebes kiihotti miehiään saarelaisväestöä vastaan. Näiden saksalaisten kaatumisesta syytettiin kontomárilaisia. [2]
Komennuskuntaan kuului Trebesin lisäksi toinen luutnantti, kaksi aliupseeria, tulkki ja noin 25 sotamiestä, jotka kuuluivat 1. maahanlaskurynnäkkörykmentin III pataljoonaan. Neljä kuorma-autollista laskuvarjojääkäreitä yliluutnantti Horst Trebesin komentamina saapui Kontomáriin. Hän komensi asukkaat kerättäväksi kylän aukiolle. Yhdestä talosta löytyi saksalaissotilaan päällystakki, jonka selässä oli verinen luodinreikä. Talo poltettiin välittömästi. Kun asukkaita kuulusteltiin, yksi kylän miehistä tunnusti ampuneensa saksalaisen. Weixler pyysi Trebesiä pidättämään miehen, mutta vapauttamaan muut. Trebes kieltäytyi, valikoi miehistä ryhmän vankeja ja kertoi tulkin välityksellä kyläläisille, että miehet tultaisiin ampumaan ja että hautaaminen jäisi kyläläisille. Ruumiit tuli haudata kahden tunnin sisään. Weixler kertoi auttaneensa yhdeksän miestä pakenemaan samalla kun Trebes oli kiinnittänyt huomionsa muualle.[2]
Vangitut kuljetettiin kylän laidoilla oleviin oliivipuulehtoihin ja teloitettiin. Saksalaisten mukaan 23 asukasta teloitettiin, mutta muiden lähteiden mukaan luku nousi noin 60:een. Kreetan miehityksestä kirjoittanut G. C. Kiriakopoulos mainitsee luvuksi 25.[1]
Jälkeenpäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kontomárin verilöylyä seurasi sarja vastaavia, jopa raaempia kostoiskuja. Yksi näistä oli Kántanoksen tuhoaminen, jonka raakuus ja systemaattisuus vastasi Lidicen tuhoamista Tšekkoslovakiassa 1942.[1]
Kesän 1941 jälkeen sotakirjeenvaihtaja Franz-Peter Weixler erotettiin asevoimista poliittisista syistä. Myöhemmin häntä syytettiin maanpetoksesta, koska hän oli vuotanut sensuroimatonta materiaalia koskien laskuvarjojoukkojen toimintaa Kreetalla, mukaan lukien Kontomárin valokuvat. Hän oli myös auttanut joitakin kreetalaisia pakenemaan. Gestapo pidätti Weixlerin, joka tuomittiin Natsi-Saksan kansantuomioistuimessa vankeuteen tammikuussa 1944. Toisen maailmansodan jälkeen marraskuussa 1945 Weixler kirjoitti valaehtoisen todistuksen, joka sisälsi silminnäkijän kuvauksen Kontomárin verilöylystä ja toimi näin todistajana Göringia vastaan Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Hänen valokuviensa negatiivit löytyivät Saksan arkistoista 1980-luvun alussa.[2]
Heinäkuussa 1941 teloituskomennuskuntaa johtanut Horst Trebes palkittiin rautaristin ritariristillä sankaruudestaan Kreetalla. Hän kuoli Normandian maihinnousun yhteydessä kesällä 1944.[2] Ensimmäisen teloituskäskyn kirjoittajaa Julius Ringeliä ei syytetty sotarikoksista sodan jälkeen. Myös hänet palkittiin ritariristillä.[3]
Liittoutuneet internoivat käskyn allekirjoittajan ja antautumisen jälkeisistä teloituksista vastuussa olleen Kurt Studentin sodan loputtua vuonna 1945. Häntä syytettiin Kontomárista ja muista lyhyen hallintonsa aikana tehdyistä sotarikoksista Kreetalla. Student tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen, mutta valitustuomioistuimessa syytteistä luovuttiin ja hänet vapautettiin jo vuonna 1948. Kreikka vaati Studentin luovuttamista syytettäväksi sotarikoksista, mutta tästä kieltäydyttiin terveyssyihin vedoten. Hän oli saanut aivovamman Amsterdamin valtauksen yhteydessä vuonna 1940.[4] Myöhemmin Studentista tuli muun muassa Erwin Rommelin ja Heinz Guderianin ohella yksi niistä saksalaiskenraaleista, joita ihailtiin sodan jälkeisessä populaarissa sotahistoriassa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- G. C. Kiriakopoulos: The Nazi Occupation of Crete, 1941–1945. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 0-275-95277-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Gordon Williamson, Malcolm McGregor: German Commanders of World War II (part 1). Osprey Publishing, 2005. ISBN 1841765961. (englanniksi)
- Correlli Barnett: Hitler's Generals. Grove Press, 1989. ISBN 0802139949. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Kiriakopoulos s. 19–27
- ↑ a b c d e Cornell University, Law Library: Donovan Nuremberg Trials Collection Franz Peter Weixlerin todistus (PDF-formaatti). Viitattu 26.6.2009
- ↑ Williamson, McGregor s. 42–44
- ↑ Island Farm Special Camp: (Arkistoitu – Internet Archive) Xi - Pows Held at Bridgend. Generaloberst Kurt Arthur Benno Student. Viitattu 26.6.2009
- ↑ Barnett s. 463–479
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Franz Peter Weixlerin todistus (englanniksi)
- Kontomari Common Grave (1941)[vanhentunut linkki] (englanniksi), valokuva hautaveistoksesta
- Κοντομαρί Χανίων Dokumenttielokuva Kontomarin verilöylystä (kreikaksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kontomárin verilöyly Wikimedia Commonsissa
