Espanjalainen tie

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjalainen tie: Espanjan ja Itävallan alueet vihreällä, Lothringen vaaleanpunaisella ja Savoiji sinisellä. Espanjalainen tie punaisella.

Espanjalainen tie oli huoltoyhteys, joka yhdisti espanjalaisen Lombardian ja Espanjan Alankomaat 1500- ja 1600-luvulla.

Espanjalainen tie kulki Valtellinan, Tirolin, Ylä-Schwabenin ja Reinin laakson kautta Pohjois-Italiasta Alankomaihin. Koska Englanti ja Alankomaat hallitsivat meriä ja estivät yhteydet Espanjan ja Espanjan Alankomaiden välillä, joutui Espanja hoitamaan kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana Alankomaissa taistelevien armeijoidensa huollon ja täydennykset espanjalaisen tien kautta.

1500-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen tie syntyi kahdeksankymmenvuotisen sodan sytyttyä vuonna 1566. Espanjan kuningas Filip II halusi murskata Alankomaiden kapinalliset, mutta emämaa Espanjan ja Alankomaiden välinen pitkä matka oli ongelmallinen. Hankalaa oli erityisesti se, että Englanti ja kapinalliset hallitsivat meriä. Ratkaisuksi luotiin pitkä ja ajoittain epävarma huoltoyhteys Pohjois-Italiasta Alankomaihin. Se kulki Espanjan ja Itävallan ja muiden ystävällisten tai puolueettomien alueiden kautta. Ensimmäisenä tietä pitkin kulki Fernando Álvarez de Toledo, joka saapui suuren, hyvin harjoitetun armeijan kanssa Alankomaihin elokuussa 1567. Espanjalainen tie oli syntynyt. Seuraavan neljänkymmenen vuoden ajan (vuoteen 1609) tie oli tärkeässä osassa kahdeksankymmenvuotisessa sodassa, kun sen kautta huollettiin Espanjan armeijat Alankomaissa.[1]

1620-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalaisen tien kannalta Valtellinen hallinta oli tärkeää ja 1623 Espanja miehitti kantonin, jonka alueella Valtelline oli. Ambrogio Spinola kaappasi 1622 Jülichin ja paransi myös siten tien varmuutta. Samana vuonna Itävalta miehitti Elsassin (myös tien varrella). Vuonna 1623 Reinin Pfalzissa Itävalta valtasi Frankenthalin 1623.[1]

1630-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalainen tie katkesi lopullisesti 1630-luvulla, kun Bernhard Weimar vuonna 1638 valloitti Breisachin, joka oli tärkeä tukikohta tien varrella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arnold, Thomas F.: The Renaissance at War, s. 208. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36353-7.
  • Childs, John: Warfare in the Seventeenth Century, s. 31-32. Lontoo: Cassell, 2001. ISBN 0-304-36373-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Childs
    *Arnold
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.