Talvimuna
| Talvimuna | |
|---|---|
| Nimi | Talvimuna |
| Tekijä |
suunnittelija Alma Pihl seppämestari Albert Holmström kivihiojamestari Pjotr Kremljov[1] |
| Valmistumisvuosi | 1913 |
| Taiteenlaji | korutaide |
| Teostyyppi | Fabergén pääsiäismuna |
| Materiaali | platina, kulta, vuorikide, kuukivi, timantit, valkoista kvartsi, demantoidit, nefriitti |
| Korkeus | alustan kanssa 14,2 senttimetriä, itse muna 10,2 senttimetriä |
| Omistaja | Qatarin museoviranomainen |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Talvimuna on Alma Pihlin suunnittelema Fabergén pääsiäismuna. Itse muna on 10,2 senttimetriä korkea, ja tehty huurteiseksi ja läpikuultavaksi hiotusta vuorikiteestä. Kuoressa on koristeena satoja timantteja. Sisällä olevaan yllätykseen on luotu valkovuokkoja täynnä oleva kukkakori. Pihl suunnitteli munan keisari Nikolai II:n tilauksesta tämän äidille Marialle. Se oli aikanaan kallein Fabergén pääsiäismunista, ja se teki myös huutokaupassa myyntiennätyksen sekä 1994 että 2002. Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa Al Thani osti sen maansa kokoelmiin 9,6 miljoonalla dollarilla.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvimuna on alustoineen 14,2 senttimetriä korkea. Itse muna on 10,2 senttimetriä korkea. Esineen tekemiseen on käytetty platinaa, kultaa, vuorikidettä, kuukiveä, timantteja, valkoista kvartsia, demantoideja ja nefriittiä. Munan jalusta kuvastaa sulavaa jääkimpaletta, ja vuorikidettä jalokivisepät pitivät parhaana materiaalina kuvaamaan jäätä.[1] Hiottuna se on läpikuultavaa.[2] Munan kuoreen sen koristamista varten on istutettu 1 308 ruusuhiontaista ja 360 briljanttihiontaista timanttia. Munan huipulla puolestaan on pyöreäksi hiottu kuukivi, johon on kaiverrettu vuosiluku 1913.[1]
Munan sisällä olevassa yllätyksessä on platinasta tehty kukkakori, jossa on 1 378 ruusuhiontaista timanttia. Korissa on valkovuokkoja, joiden terälehdet on luotu kalsedonista ja nefriitistä.[2] Emilehdet ovat kultaa, ja niitä koristavat vihreät demantoidit. Valkovuokot ovat sammaleessa, jonka valmistamisessa on käytetty ruskeata kultaseosta.[1]
Muna avautuu pystysuunnassa, ja siinä on kaksi saranaa. Kukkakorin pystyy irrottamaan munasta, sillä se on kiinnitetty sangastaan munan sisäpuolella olevaan koukkuun.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suunnittelu ja toteutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pihl suunnitteli Talvimunan keisari Nikolai II:n äidille, leskikeisarinna Marialle.[2] Emanuel Nobelilla oli yksinoikeus Pihlin talviaiheisiin koruihin ja koriste-esineisiin, mutta keisarin tilauksen kohdalla hän teki mielellään poikkeuksen. Todennäköisesti itse Karl Fabergé oli ehdottanut, että Pihl suunnittelisi keisarin tilauksesta talviaiheisen korun. Pihl sai sen suhteen vapaat kädet, mutta esineen piti olla munan muotoinen ja sen sisällä oli oltava yllätys.[1]
Fabergé luovutti Talvimunan pääsiäisperjantaina 10. maaliskuuta 1913 keisarinnalle tämän huoneistossa Anitškovin palatsissa.[3] Keisarinnan reaktiota lahjaan ei ole tiedossa, mutta se on todennäköisesti miellyttänyt häntä. Pihliä pyydettiinkin seuraavana vuonna suunnittelemaan pääsiäismuna myös Nikolain puolisolle, keisarinna Aleksandralle.[1]
Talvimuna oli kallein Fabergén tekemästä noin 50 munasta.[1] Nikolai II:lle lähetetty lasku oli 24 600 ruplaa, mikä vastasi suurin piirtein silloisen pääministerin Vladimir Kokovtsovin vuosipalkkaa.[4]
Omistushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuun vallankumouksen aikana tsaarillinen aineisto siirrettiin Anitškovin palatsista Moskovan Kremlin museoon. Rahapulan vuoksi monia keisarillisia arvoesineitä jouduttiin kuitenkin 1920-luvulla myymään. Talvimuna siirrettiin noin vuonna 1925 Antikvariatiin,[4][5] joka oli taideteosten ulkomaille myyntiin perustettu valtion virasto[6]. Lontoolainen Wartskin jalokiviliike osti Talvimunan 1920-luvun lopulla.[4]
Talvimuna myytiin vuonna 1934 lordi Alingtonille, lontoolaiselle maanomistajalle. Sen jälkeen sen omistajana oli muun muassa sokeri- ja puuvillamiljonääri Bernard Eckstein, jonka kokoelmista se myytiin vuonna 1949 Arthur Bryan Ledbrookille. Ledbrook kuoli vuonna 1974, ja Talvimunan sijainti oli pitkään tuntematon. Se löydettiin uudestaan vuonna 1993.[5]
Yksityinen yhdysvaltalainen keräilijä osti Talvimunan vuonna 1994 Christie’sin Geneven huutokaupasta melkein 5,6 miljoonalla dollarilla. Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa Al Thani huusi munan vuonna 2002 Christie’sin New Yorkin huutokaupassa melkein 9,6 miljoonalla dollarilla.[5] Sekä vuoden 1994 että vuoden 2002 myyntihinta olivat Fabergén korujen ennätykset.[7] Talvimuna on kuulunut sen jälkeen Qatarin emiirin yksityiseen kokeilmaan.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppälä, Anu: Jääkukkia keisarinnalle: Alma Pihlin uskomaton elämä. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-20-6352-2.
- Tillander-Godenhielm, Ulla: Fabergén suomalaiset mestarit. Helsinki: Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5878-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Tillander-Godenhielm, s. 162.
- ↑ a b c d Seppälä, s. 83.
- ↑ Seppälä, s. 84.
- ↑ a b c Seppälä, s. 85.
- ↑ a b c d 1913 The Winter Egg Fabergé Discoveries. Viitattu 18.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Fabergé Revealed Exhibition Fabergé. Viitattu 25.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Roskin, Gary: Fabergé `Winter Egg’ fetches $9.6 million Reed Exhibitions. Viitattu 12.4.2020. (englanniksi)