Peter Carl Fabergé

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter Carl Fabergé
Karl Gustavovich Faberge.jpg
Syntynyt 30. toukokuuta (18. toukokuuta) 1846
Venäjän lippu Pietari,Venäjä
Kuollut 24. syyskuuta 1920 (74 vuotta)
Sveitsin lippu Lausanne,Sveitsi
Kansallisuus Venäjän lippu Venäjä
Ammatti kultaseppä
Puoliso Augusta Julia Jacobs (1872-1920)
Vanhemmat Gustav Fabergé ja Charlotte Jungstedt
Lapset Eugéne, Agathon, Alexander ja Nicholas Fabergé
Fabergén Azov-laivasta tekemä pääsiäismuna
Fabergén Aleksanteri III:lle tekemä pääsiäismuna
Fabergén tekemä Madonnan lilja pääsiäismuna

Peter Carl Fabergé (alun perin Karl Gustavovitš Fabergé, Карл Густавович Фаберже, 18. toukokuuta (J: 30. toukokuuta) 1846 Pietari24. syyskuuta 1920 Lausanne, Sveitsi)[1] oli venäläinen kulta-, hopea- ja jalokiviseppä.[2] Fabergé tunnetaan parhaiten Fabergén pääsiäismunista.

Sukutausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat kultaseppä Gustav Fabergé ja tanskalaissyntyinen Charlotte Jungstedt. Hänen isoisänsä oli Peter Fabergé ja suku kuului hugenotteihin, jotka pakenivat Ranskasta niin sanotun Fontainebleaun ediktin ja vainojen vuoksi Saksaan 1600-luvulla. Vuonna 1800 suku muutti Liivinmaahan Venäjän keisarikunnan balttilaiseen provinssiin ja sieltä Peter Fabérge oli muuttanut Viroon Pärnuun, missä Carlin isä Gustav oli syntynyt.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Fabergé syntyi Pietarissa.[1] Lopetettuaan koulunsa Carl Fabérge meni oppipojaksi isänsä Gustav Fabérgen työnjohtajalle suomalaiselle kultaseppä Peter Hiskias Pendinille[2]. Suoritettuaan kisällin tutkinnon hän teki useita opintomatkoja Englantiin, Italiaan ja Ranskaan opiskellen taiteita ja taloustieteitä.[3][2]

Vuonna 1860 Fabergét muuttivat Dresdeniin, Saksaan, jossa Carl opiskeli kultasepäksi. Vuonna 1864 perhe palasi Pietariin, jossa Carl auttoi isäänsä Gustavia perheen liiketoiminnassa. Carl otti vastuun liikkeen johdosta vuonna 1870 ollessaan vasta 24-vuotias, niin että hänen isänsä pystyi jäämään eläkkeelle.[3]

Vuonna 1872 Carl Fabergé avioituu Augusta Julia Jacobsin kanssa ja heille syntyi neljä poikaa: Eugéne (1874–1960), Agathon (1876–1951), Alexander (1877–1952) ja Nikolai (1884–1939), jotka kaikki tulivat aikanaan mukaan isänsä liikkeeseen.

Liiketoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1870 Carl Fabergé vastasi liikkeen toiminnasta ja häntä tuki siinä tehtävässä työnjohtaja Hiskias Pendin kuolemaansa asti, vuoteen 1882. Carl Fabergén nuorempi veli Agathon palasi Dresdenistä ja tuli mukaan yritykseen. Carl ja hänen nuori veljensä Agathon ottivat 1882 osaa Moskovassa pidettyyn panslavistiseen suureen yleisvenäläiseen näyttelyyn voittaen kultamitalin. [4] Kaksi vuotta myöhemmin keisari Aleksanteri III nimitti Fabergén keisarilliseksi hovihankkijaksi ja tilasi Fabérgelta kuuluisiksi tulleita pääsiäismunia lahjaksi keisarinnalle 1884[5]. Tämän jälkeen Fabergé teki pääsiäismunan joka vuosi lahjaksi keisarinna Maria Fjodorovnalle. Venäjän syvään juurtuneisiin ortodoksisiin tapoihin kuului antaa lahjaksi munia pääsiäisaamuna ja vaihtaa kolme suudelmaa. Pääsiäispäivä oli koko vuoden suurin juhlapäivä ja muna ylösnousemuksen symbolina kuului siihen oleellisesti.[5]

Skyyttiläisten aarteiden näköinen ja työnjohtaja Erik Kollinin valmistama kokoelma sai Nürnbergin taideteollisuusnäyttelyssä kultamitalin vuonna 1885. Vuonna 1886 Mihail Perchin otettiin Fabérgelle työnjohtajaksi. [4]

Vuonna 1897 Ruotsin hovi tilasi Fabergéltä esineitä ja muita tuotteita. Vuoden 1900 Maailmannäyttelyssä Pariisissa Fabergé edusti Venäjää ja esitteli tuotteitaan. Fabergén yritys oli Venäjän suurimpia. Yksin Pietarissa työskenteli 500 työntekijää, joista moni oli suomalainen. Fabergélla oli myös haarakonttorit Moskovassa, Kiovassa, Odessassa ja Lontoossa. Yritys tuotti 150 000 esinettä vuosina 1882–1917.

Lokakuun vallankumouksen kaaos pakotti Fabergén luopumaan tuotannosta. Hän myi yrityksen osakkeet työntekijöilleen ja pakeni Neuvosto-Venäjältä viimeisellä diplomaattijunalla Riian, Berliinin, Frankfurtin ja Hampurin kautta Wiesbadeniin, Saksaan. Fabergé kuoli kaksi vuotta myöhemmin Bellevue Hotellissa Lausannessa, Sveitsissä. Hänet on haudattu puolisonsa Augustan viereen Cannesiin, Ranskaan.

Eugéne ja Alexander perustivat uudelleen Fabergé-nimisen yrityksen Pariisiin. Agathon pakeni Suomeen Terijoen ja Viipurin kautta. Hän asettui asumaan Kulosaareen Helsinkiin ja opiskeli filateliaa. Hänen poikansa Oleg Fabergé (1923–1993) on kirjoittanut kirjan Muistikuvia isästään ja isoisästään. Agathon ja hänen vaimonsa Maria on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle. Myös Oleg Faberge on haudattu Helsingin ortodoksiseen hautausmaahan. Nikolai oli Englannissa vallankumouksen aikana ja valmistui valokuvaajaksi.

Fabergé ja nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fabergén pääsiäismunat ovat huutokauppojen halutuimpia myyntituotteita. Muita Fabergén esineitä on yksityisillä keräilijöillä ympäri maailmaa. Esimerkiksi Britannian kuninkaallinen perhe omistaa muutamia Fabergén tuotteita. Maria Fjodorovna, Nikolai II:n äiti ja Aleksanteri III:n puoliso otti munia palatsistaan ennen lähtöään Venäjältä. Monet Venäjän aateliset ottivat Fabergén esineitä mukaan, mutta monet jäivät Venäjälle ja ilmaantuivat esille sitten yhtäkkiä. Monia esineitä on salakuljetettu Neuvostoliitosta länteen. 1930-luvulla niitä myytiin Venäjältä pääoman hankkimiseksi maan teollistamiseksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991 Fabergén esineitä on myyty uusrikkaille venäläisille. Venäläinen öljypohatta Viktor Vekselberg osti munia vuonna 2004 amerikkalaiselta Forbesin perheeltä.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fabergén pääsiäismunat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Russiapedia - Foreigners in Russia: Peter Carl Faberge
  2. a b c Tiedon Värikäs Maailma, ETI-GUE, s. 68
  3. a b Carl Fabergé s. 10
  4. a b Carl Fabergé s. 54
  5. a b Carl Fabergé s, 11

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oy A. Tillander Ab: Carl Fabergé ja hänen aikalaisensa, Näyttelyjulkaisu. Helsinki: Taideteollisuusmuseo, 1980. ISBN 951-99249-6-5.
  • Marjo-Riitta Saloniemi (toim.): The era of Fabergé. Tampere: Vapriikki, 2006. ISBN 951-609-292-6.
  • Gerard Hill, G. G. Smorodinova, B. L. Ulyanova: Faberge and the Russian Master Goldsmiths. Random House Inc., 2008. ISBN 9780789399700.
  • Ulla Tillander-Godenhielm: Fabergé ja hänen suomalaiset mestarinsa. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4262-9.
  • Geza Von Hasberg: Faberge Revealed. Rizzoli International Publications, 2011. ISBN 9780847837380.
  • Christopher Forbes (toim.): Masterpieces from the House of Fabergé. New York: Harry N. Abrams, 1984. ISBN 0-8109-0933-2.