Malline:Valitut palat/2013

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuoden 2013 valitut palat.

Viikko 1[muokkaa wikitekstiä]

Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Niitä tavataan laajalla alueella, ja maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan noin 180 000 yksilöä. 1900-luvulla lajin kanta kuitenkin taantui muun muassa Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen takia. Rauhoituksen ansiosta Suomessa lajin kanta on toipunut 1940-luvun lopun parista kymmenestä parista noin 6 000 pariin.

Laulujoutsenet syövät pääasiassa kasvisravintoa, jota se repii pitkän kaulansa ja vahvan nokkansa avulla. Se käyttää ravinnokseen kuitenkin myös pieniä selkärangattomia. Joutsenparit tekevät yleensä elinikäisen liiton ja pariutuvat jo nuorena. Pesän pari rakentaa pienelle luodolle tai matalikolle. Naaras munii 4–7 kermanvalkeaa munaa. Molemmat vanhemmat huolehtivat kesällä syntyvistä poikasista, jotka viettävät vielä ensimmäisen talvenkin vanhempien kanssa. Sukukypsiksi laulujoutsenet tulevat keskimäärin 4–5-vuotiaina.


Viikko 2[muokkaa wikitekstiä]

Publius Licinius Egnatius Gallienus (noin 218 tai 213 – heinä–syyskuu 268) oli Rooman keisari vuosina 253268. Hän hallitsi ensin isänsä Valerianuksen kanssa yhdessä vuosina 253–260, mutta sen jälkeen kun persialaiset vangitsivat Valerianuksen vuonna 260, Gallienus hallitsi yksin kuolemaansa asti. Hänen aikanaan Rooman valtakunta oli suurissa vaikeuksissa. Valerianuksen vangitsemisen jälkeisessä sekasorrossa eri puolilla valtakuntaa nousi useita vallananastajia, ja samaan aikaan germaanit, gootit ja persialaiset hyökkäsivät rajojen yli. Gallian keisarikunta irtautui Roomasta vuonna 260, ja 260-luvun lopulla myös Palmyra ajautui erilleen. Gallienus joutui melkein koko valtakautensa ajan taistelemaan sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan. Siitä huolimatta hänelle jäi aikaa omistautua myös filosofialle ja runoudelle. Gallienus ihaili ja tuki filosofi Plotinosta sekä kirjoitti lukuisia runoja.

Keisariin tyytymättömät upseerit murhasivat Gallienuksen vuonna 268 Mediolanumin lähettyvillä. Sen jälkeen keisariksi julistettiin Marcus Aurelius Claudius, joka julistutti myöhemmin Gallienuksen jumalaksi (lat. Divus Gallienus).


Viikko 3[muokkaa wikitekstiä]

Rikkihappo (H2SO4, vihtrilliöljy) on vahva, veteen täysin liukeneva epäorgaaninen happo. Se on puhtaana kirkas, huoneenlämmössä hieman jähmeäjuoksuinen neste, jonka tiheys on 1,83-kertainen veden tiheyteen verrattuna. Rikkihappo on voimakkaasti syövyttävää.

Rikkihappo on yksi ensimmäisistä teollisesti valmistetuista kemikaaleista. Sitä on valmistettu teollisesti jo 1700-luvulta lähtien. Nykyään rikkihappo on yksi maailman tärkeimmistä ja eniten käytetyistä kemiallisista yhdisteistä. Vuonna 2005 rikkihappoa kulutettiin maailmanlaajuisesti 190 miljoonaa tonnia. Noin puolet rikkihaposta käytetään lannoitteiden valmistamiseen ja loppu hyödynnetään väriaineiden, lääkkeiden ja räjähteiden valmistuksessa sekä öljynjalostuksessa ja metallurgisissa prosesseissa. Rikkihappoa käytetään myös lyijyakkujen elektrolyyttinä. Koska rikkihapolla on suuri rooli teollisuudessa, sen maakohtaista kulutusta on pidetty yhtenä talouden mittarina. Rikkihapon kulutus on vaihdellut runsaasti, mutta globaalisti sen kulutus lisääntyy koko ajan.


Viikko 4[muokkaa wikitekstiä]

Suur-Zimbabwe on Zimbabwessa sijaitseva rauniokaupunki. Šonat perustivat kaupungin 1000-luvulla ja siitä muodostui merkittävä kauppakaupunki, joka oli 1300- ja 1400-luvuilla Zimbabwen kuningaskunnan pääkaupunki. Suur-Zimbabwe hylättiin kuitenkin 1400-luvun lopulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta kaupunki oli käytännössä autio jo 1500-luvulla. Parhaimmillaan kaupungissa oli 10 000–20 000 asukasta.

Suur-Zimbabwen merkittävimmät rakennukset ovat kukkulalinnoitus ja soikea rakennus, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan suurin esihistoriallinen rakennelma. Soikea rakennus näyttää muuratulta aitaukselta, ja sen sisällä on pienempiä aitauksia ja korkea kartionmuotoinen torni. Kukkulalinnoituksen ja soikean rakennuksen välissä on laaksoraunioita. Rakennusten kivimateriaali on louhittu graniitista ja muurit on rakennettu ilman laastia.


Viikko 5[muokkaa wikitekstiä]

Kaj Tapio ”Tapsa” Rautavaara (8. maaliskuuta 1915 Pirkkala – 25. syyskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen laulaja, urheilija ja elokuvanäyttelijä. Rautavaara voitti keihäänheiton kultamitalin Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 ja pronssia Oslon EM-kisoissa 1946 sekä Suomen mestaruuden viisi kertaa. Hän voitti jousiammunnan Suomen mestaruuden 1955 ja Suomen mestaruuden joukkuekilpailussa 1956 sekä maailmanmestaruuden joukkuekilpailussa 1958.

Rautavaara on yksi Suomen pidetyimmistä laulajista. Häntä on kuvailtu laulelman mestariksi. Hänen lauluäänensä on väriltään tumma, mollivoittoinen ja melankolinen. Tunnettuja Rautavaaran laulamia kappaleita ovat muun muassa ”Reppu ja reissumies”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Sininen uni” ja ”Yölinjalla”, ja hän teki erityisesti monet Reino Helismaan sanoittamat ja Toivo Kärjen säveltämät kappaleet tunnetuiksi.


Viikko 6[muokkaa wikitekstiä]

Annobón (port. Ano Bom, myös Pagalú) on tuliperäinen Päiväntasaajan Guinean saari Atlantin valtameressä. Saari sijaitsee noin 160 kilometrin päässä São Tomén saaresta ja noin 300 kilometrin päässä Manner-Afrikan Gabonin rannikolta lounaaseen. Annobónilla on trooppinen ilmasto, ja pääosin vuoristoista saarta peittää sademetsä. Saaren merkittävin asutuskeskittymä on pohjoisrannikolla sijaitseva San Antonio de Palé. Annobónin pinta-ala on 17 km² ja väkiluku oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 5 008. Väestö on São Tomélta ja Angolasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joiden tärkeimpiä elinkeinoja ovat kalastus ja maanviljely. Asukkaat puhuvat fa d’ambun kieltä, joka on portugaliin pohjautuva kreoli.

Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Annobónin 1470-luvulla. Seuraavien vuosisatojen kuluessa orja- ja kauppalaivat pysähtyivät saarella hankkien täydennystä. Saaresta tuli osa Espanjaa vuonna 1778 ja osa Päiväntasaajan Guineaa maan itsenäistyessä vuonna 1968. Eristäytyneestä sijainnista johtuen annobónilaiset ovat kärsineet itsenäisyyden aikana esimerkiksi aliravitsemuksesta, jatkuvista kulkutaudeista sekä ajoittain hallituksen heihin kohdistamasta väkivallasta.


Viikko 7[muokkaa wikitekstiä]

Alan Wake on suomalaisen Remedy Entertainmentin kehittämä ja Microsoft Game Studiosin alun perin vuonna 2010 Xbox 360 -pelikonsolille julkaisema toimintaseikkailulajityypin videopeli. Alkuvuodesta 2012 Alan Wake julkaistiin myös Microsoft Windowsille.

Alan Wake sijoittuu kuvitteellisen Bright Fallsin pikkukaupunkiin Yhdysvaltain luoteisosassa. Pelin päähahmo, kirjailija Alan Wake, kärsii kirjoittamisvaikeuksista ja saapuu kaupunkiin lomailemaan yhdessä vaimonsa Alicen kanssa. Alicen kadottua Wake joutuu keskelle painajaismaisia tapahtumia, jotka perustuvat kirjaan, jota hän ei muista kirjoittaneensa. Peli on rakenteeltaan ja tarinankerronnaltaan televisiosarjamainen.

Markkinointia varten Remedy tuotti kuusiosaisen minisarjan, jossa näyttelivät oikeat näyttelijät. Muutaman minuutin pituiset jaksot esitettiin internetissä ennen pelin julkaisua. Alan Wake sai kriitikoilta hyvän vastaanoton: erityisesti pelin miljöötä, tunnelmaa ja tarinaa kehuttiin onnistuneiksi. Pelin konsoliversio ei kuitenkaan myynyt tekijöidensä odotusten mukaisesti.


Viikko 8[muokkaa wikitekstiä]

Príncipe on pienempi São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Tuliperäinen saari sijaitsee Guineanlahdessa Atlantin valtameressä. Príncipe sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen ja noin 220 kilometrin päässä Manner-Afrikan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Príncipellä on trooppinen ilmasto ja etenkin etelä- ja keskiosaltaan vuoristoista saarta peittää suurelta osin sademetsä. Saaren merkittävin asutuskeskus on Santo António. Príncipen pinta-ala on 142 neliökilometriä ja väkiluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 7 542. Väestö on pääasiassa Kap Verdeltä kaakao- ja kahviplantaaseille tuotujen työläisten jälkeläisiä. Príncipellä on vielä joitain satoja portugaliin pohjautuvan lung’íye-kreolikielen puhujia.

Portugalilaiset löytöretkeilijät löysivät Príncipen tammikuussa 1471. Portugalilaiset asuttivat saaren 1500-luvun alussa, jolloin saari sai myös prinssiä tarkoittavan nimensä kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle. Kahvi ja kaakao tuotiin saarelle viljeltäväksi 1700- ja 1800-luvun taitteen tienoilla. Vielä nykyisinkin kahvi ja kaakao ovat saaren tärkeimpiä maataloustuotteita. Príncipestä tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975. Saari sai itsehallinnon vuonna 1995.


Viikko 9[muokkaa wikitekstiä]

Gammelstadin kirkkokylä (ruots. Gammelstads kyrkstad) on Luulajan kunnassa, Gammelstadin taajamassa sijaitseva kirkkokylä. Se on Ruotsin parhaiten säilynyt ja koko Skandinavian mittakaavassa ainutlaatuinen esimerkki perinteisestä kirkkokylästä. Kirkkokylässä on 424 kirkkotupaa sekä porvariston asuma-alue. Kohde hyväksyttiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Maailmanperintöalueeseen kuuluu myös vuonna 1492 käyttöön otettu Alaluulajan keskiaikainen kirkko. Kuten kirkkokylissä yleensäkin, kirkon ympärille rakennettuja kirkkotupia käytettiin kauempaa tulevien kirkossakävijöiden majoitukseen, koska pitkien välimatkojen ja hankalien matkustusolosuhteiden takia he eivät ehtineet palata kotiin saman päivän aikana.

Maailmanperintöstatus tuo Gammelstadin taajamalle paljon näkyvyyttä ja kehittämismahdollisuuksia. Kirkkokylässä käy vuosittain yli satatuhatta matkailijaa. Alueella on ravintola-, kahvila- ja majoituspalveluita ja kirkkokylän laidalla sijaitsee myös Hägnanin ulkoilmamuseo, jonne on sijoitettu eri puolilta Norrbottenia peräisin olevia, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.


Viikko 10[muokkaa wikitekstiä]

Beatles for Sale on joulukuussa 1964 julkaistu The Beatles -yhtyeen neljäs albumi. Se levytettiin niin sanotun ”beatlemanian” ollessa kuumimmillaan, eikä yhtye pystynyt kiireessä luomaan materiaalia tarpeeksi kokonaiselle albumille. Tästä syystä Beatles for Sale sisältää vain kahdeksan Lennonin ja McCartneyn kirjoittamaa laulua, minkä lisäksi siinä on kuusi lainakappaletta. Yksi niistä on Chuck BerrynRock and Roll Music”.

Beatles for Sale nousi Britannian listaykköseksi yhdentoista viikon ajaksi, ja albumia myytiin siellä yli miljoona kappaletta. Yhdysvalloissa albumia ei julkaistu, ja sen sijaan siellä ilmestyi Beatles ’65, jonka kappaleista kahdeksan oli samoja kuin Beatles for Sale -albumilla. Muut Beatles for Salen kappaleet julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1965 albumilla Beatles VI.

Musiikillisesti Beatles for Salea on pidetty Beatlesin edellisen albumin A Hard Day’s Nightin vastakohtana. John Lennon sanoi sitä yhtyeen ”country & western -albumiksi”. Levyllä kuuluu myös Bob Dylanin musiikin vaikutus.


Viikko 11[muokkaa wikitekstiä]

Mosambikin tasavalta on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapurit ovat Etelä-Afrikka, Swazimaa, Zimbabwe, Sambia, Malawi ja Tansania. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Maassa on noin 23,5 miljoonaa asukasta, ja sen pinta-ala on hieman yli 800 000 neliökilometriä. Mosambikin pääkaupunki on Maputo, ja maa on monipuoluedemokratia, jonka valtionpäämies on presidentti.

Arabikauppiaat liittivät Mosambikin rannikon kansainväliseen kauppaverkostoon. Portugalilaiset perustivat 1500-luvulla rannikolle useita kauppa-asemia, mutta koko Mosambik siirtyi varsinaisesti siirtomaahallintoon vasta 1800-luvun lopulla. Monet Afrikan siirtomaat itsenäistyivät pian toisen maailmansodan jälkeen. Portugalin siirtomaissa kehitys oli hitaampaa, eikä Portugali halunnut antaa itsenäisyyttä siirtomailleen. Mosambikin itsenäisyyssota alkoi 1964 ja loppui pian itsenäistymiseen Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen. Mosambik oli alkujaan kommunistinen yksipuoluevaltio, jota Frelimo hallitsi. Renamo-liike käynnnisti 1977 yli 10 vuotta kestäneen tuhoisan sisällissodan, joka raunioitti maan talouden.


Viikko 12[muokkaa wikitekstiä]

Agadez (myös Agades) on kaupunki (commune urbaine) Tchirozérinen departementissa Agadezin alueella Nigerissä. Kaupunki on Agadezin alueen pääkaupunki. Vuonna 2001 kaupungissa oli 78 289 asukasta Kaupungin väestö elättää itsensä käsitöitä tekemällä, maataloudella ja kaupankäynnillä.

Tuaregit perustivat Agadezin 1000-luvulla. Agadezista tuli 1400-luvulla Aïrin sulttaanikunnan pääkaupunki, ja se oli 1500-luvulle asti merkittävä kaupankäyntikeskus. Kaupunki kuului Songhain kuningaskuntaan 1500-luvulla, jolloin Agadez kukoisti ja sai uusia asukkaita kauppiaista ja käsityöläisistä. Songhain kuningaskunta hajosi vuonna 1591. Seuraavien vuosisatojen kuluessa Agadez kärsi muun muassa tuaregilevottomuuksista, epidemioista ja kuivuudesta. Kaupunki menetti kaupallisen merkityksensä 1700-luvun lopussa, ja seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä osa Agadezista, muun muassa kuuluisa moskeija, oli raunioina. Ranskalaiset valloittivat Agadezin muiden Nigerin pohjoisosien mukana 1900-luvun alussa, ja kaupunki oli Nigerin itsenäistymiseen eli vuoteen 1960 saakka Ranskan sotilashallinnon alaisena. Tuaregit ovat kapinoineet Agadezista käsin Nigerin hallitusta vastaan aiemmin 1990-luvun alussa ja uudelleen vuosina 2007–2009.


Viikko 13[muokkaa wikitekstiä]

James Ronald ”Jim” Ryun (s. 29. huhtikuuta 1947 Wichita, Kansas) on yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija ja republikaanipoliitikko. Hänen paras saavutuksensa urheilu-urallaan oli vuoden 1968 kesäolympialaisten 1 500 metrin juoksun hopeasija.

Ryun osallistui urallaan kolmiin olympialaisiin ja teki keskimatkoilla viisi maailmanennätystä ennen siirtymistään ammattilaiseksi vuoden 1972 kesäolympialaisten jälkeen. Hän päätti urheilu-uransa lopullisesti maaliskuussa 1976. Ryun siirtyi politiikkaan vuonna 1996, kun hän pääsi Kansasin toisesta vaalipiiristä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen. Hän istui edustajainhuoneessa viisi kautta.


Viikko 14[muokkaa wikitekstiä]

The Legend of Zelda: Ocarina of Time (jap. ゼルダの伝説 時のオカリナ, Zeruda no Densetsu: Toki no Okarina) on Nintendo Entertainment Analysis and Developmentin kehittämä toimintaseikkailuvideopeli, jonka Nintendo julkaisi Nintendo 64:lle vuonna 1998. Se on The Legend of Zelda -videopelisarjan ensimmäinen 3D-grafiikalla toteutettu osa.

Pelaaja ohjaa pelisarjan päähahmoa Linkiä, jonka tehtävänä on pelastaa sekä prinsessa Zelda että Hyrulen kuningaskunta Ganondorfilta. Ganondorf tavoittelee pyhää triforcea, joka toteuttaa omistajansa toiveet. Link matkustaa ajassa ja tutkii useita luolastoja herättääkseen viisaat, joilla on voima karkoittaa Ganondorf Hyrulesta.

Ocarina of Timessä esitellyt pelimekaniikan ominaisuudet, kuten kohteeseen lukittautuminen ja tilannesidonnaiset painikkeet, ovat sittemmin yleistyneet 3D-seikkailupeleissä. Ocarina of Time on myynyt maailmanlaajuisesti yhteensä yli 7,6 miljoonaa kappaletta, joista viisi miljoonaa kappaletta myytiin viiden kuukauden sisällä julkaisusta. Sitä pidetään laajalti sekä kriitikoiden että fanien keskuudessa parhaana ikinä tehtynä videopelinä. Vuonna 2008 Guinness World Records julisti Ocarina of Timen kaikkien aikojen parhaiten arvostelluksi videopeliksi.


Viikko 15[muokkaa wikitekstiä]

Essaouira (arab. الصويرة‎‎) on kaupunki Essaouiran provinssissa Marrakech-Tensift-Al Haouzin hallintoalueella Marokossa. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannikolla maan länsiosassa noin 350 kilometrin päässä Casablancasta etelään. Essaouirassa vallitsee semiaridi ilmasto, jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Lähes jatkuvasti puhaltava tuuli viilentää lämpötiloja ja houkuttelee kaupungin pitkälle hiekkarannalle laine- ja purjelautailijoita. Asukkaita Essaouirassa oli vuoden 2004 väestönlaskennassa 69 493. Kaupungin 30 hehtaarin laajuinen medina on Unescon maailmanperintökohde.

Kaupunki on muodostunut suojaisan luonnonsataman ympärille. Foinikialaiset perustivat satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle jo 700–500-luvulla eaa. kaupankäyntikeskuksen. Mogador-nimellä tunnettu kaupunki päätyi 1500-luvulla lyhyeksi aikaa Portugalin hallintaan. Nykyisen kaupungin historia alkoi vuonna 1765, kun sulttaani Muhammad III päätti perustaa satamakaupungin, johon hän keskitti kaiken Marokon eteläosan kaupankäynnin. Mogadorista kehittyi kukoistava kaupunki, joka toimi tärkeänä linkkinä Euroopan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välisessä kaupankäynnissä.


Viikko 16[muokkaa wikitekstiä]

Tri Henry Walton ”Indiana” Jones Jr., toisinaan lyhyesti Indy, on kuvitteellinen arkeologi ja seikkailija, jonka loivat elokuvaohjaajat Steven Spielberg ja George Lucas. Harrison Ford on esittänyt Indiana Jonesia neljässä elokuvassa, joiden menestyksen siivittämänä hahmo on esiintynyt muun muassa sarjakuvissa, kirjoissa, oheistuoteleluissa ja peleissä. Lisäksi hahmon nimellä markkinoidaan neljää huvipuistolaitetta eri puolilla maailmaa.

Indiana Jones esiintyi ensi kertaa vuonna 1981 ilmestyneessä elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät, josta tuli menestys. Tämän jälkeen hahmo on esiintynyt kolmessa elokuvassa: Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984), Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) sekä Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008). Myös viides elokuva on ollut suunnitteilla. Televisiosarjaa Indiana Jones Junior (1992–1993), tietokonepelien ääninäyttelyä ja Viimeisen ristiretken alkuun sijoitettua nuoruuskohtausta (jossa Jonesia esittää River Phoenix) lukuun ottamatta hahmoa on aina esittänyt Harrison Ford.


Viikko 17[muokkaa wikitekstiä]

Hanno Aleksanteri Möttölä (s. 9. syyskuuta 1976 Helsinki) on suomalainen koripalloilija, joka edustaa nykyisin Torpan Poikia. Häntä pidetään kaikkien aikojen menestyneimpänä suomalaisena lajissaan. Möttölä on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on pelannut NBA:ssa.

Möttölä aloitti koripallon Käpylän Panttereissa. Hän siirtyi pian pelaamaan Pakilan NMKY:hyn, josta hän siirtyi edelleen Helsingin NMKY:hyn. Vuodet 1996–2000 hän pelasi Utahin yliopiston joukkueen Utah Utesin riveissä ennen siirtymistään kahdeksi vuodeksi Atlanta Hawksiin. Tämän jälkeen Möttölä siirtyi Eurooppaan ja pelasi TAU Cerámicassa, Fortitudo Bolognassa, Scavolini Pesaro, Žalgiris Kaunasissa, sekä Aris Thessalonikissa. Syksyllä 2008 Möttölä ilmoitti lopettavansa koripallouransa, mutta alkukesästä 2009 hän ilmoitti jatkavansa uraansa välivuoden jälkeen.


Viikko 18[muokkaa wikitekstiä]

Rodos (kreik. Ρόδος, Ródos, [ˈro̞ðo̞s]; ital. Rodi; ladinoksi Rodi, Rodes; osmaniksi ردوس‎, Rodos; suom. aiemmin Rhodos) on suurin Kreikalle kuuluvista Dodekanesian saarista ja sijaitsee Egeanmeren kaakkoisosassa Välimeressä. Saaren pinta-ala on 1 401 neliökilometriä ja väkiluku oli vuoden 2001 väestönlaskennassa 117 007. Asukkaista 53 709 asui tuolloin saaren pääkaupungissa. Noin 80 prosenttia saaren asukkaista saa elantonsa joko suorasti tai epäsuorasti matkailusta, ja matkailu on tuonut runsaasti vaurautta saarelle.

Rodoksen ensimmäisistä asukkaista, Vähästä-Aasiasta tulleesta primitiivisestä kansasta, ei tiedetä paljoakaan. Kaarialaisia ja foinikialaisia saapui saarelle pronssikaudella vuosina 2500–1500 eaa. Doorilaiset saapuivat saarelle noin vuonna 1100 eaa. ja perustivat Ialysóksen, Kámiroksen ja Lindoksen kaupungit. Rodoksen kaupunki perustettiin 400-luvulla eaa. Rodos joutui liittoutumaan Rooman kanssa vuonna 164 eaa. ja osaksi Bysanttia saari tuli vuonna 395. Johanniittain ritarikunta asettui saarelle vuonna 1309. Osmanien valtakunta valloitti saaren johanniitoilta vuonna 1522. Italia valloitti Rodoksen vuonna 1912 ja vuonna 1943 Saksa otti puolestaan vallan saarella. Yhdistynyt kuningaskunta vapautti Rodoksen Saksan hallinnasta vuonna 1945 ja Kreikkaan saari liitettiin vuonna 1947.


Viikko 19[muokkaa wikitekstiä]

Johannes Gabriel (Kaapo) Granö (14. maaliskuuta 1882 Lapua23. helmikuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen maantieteilijä, joka kehitti erityisesti maisemamaantiedettä ja maantieteen metodologiaa. Granö toimi Turun yliopiston rehtorina (1932–1934) ja kanslerina (1945–1955). Lisäksi hän oli merkittävästi vaikuttamassa erityisesti Tarton ja Turun yliopistojen maantieteen laitosten perustamiseen.

Granö teki monia tutkimusmatkoja Mongoliaan ja Altaivuoristoon. Ensimmäiset matkansa hän teki jo opiskeluaikoinaan isänsä Johannes Granön kanssa, joka toimi Siperian suomalaisena pappina. Tämän jälkeen Granö teki useita tutkimusmatkoja vuosina 1906–1916 ja teki niiden pohjalta laajoja geomorfologisia tutkimuksia: hän muun muassa päätteli Altaivuoriston olleen mannerjäätikön peitossa. Hän julkaisi matkakirjan Altai (1919–1921), josta otettiin uusintapainos 1993 ja joka käännettiin 2000-luvulla myös venäjäksi. Granön matkoillaan ottamat valokuvat ovat herättäneet uudestaan huomiota 2000-luvulla.


Viikko 20[muokkaa wikitekstiä]

Guns N’ Roses on vuonna 1985 Los Angelesissa perustettu yhdysvaltalainen rockyhtye, johon kuuluvat laulaja W. Axl Rose, kitaristit DJ Ashba, Richard Fortus ja Ron ”Bumblefoot” Thal, bassokitaristi Tommy Stinson ja rumpali Frank Ferrer sekä kosketinsoittajat Dizzy Reed ja Chris Pitman. Rose on ainoa muusikko, joka on vaikuttanut yhtyeessä sen perustamisesta lähtien. Hänen lisäkseen yhtyeen tunnetuimpaan, vuosien 1985–90 kokoonpanoon lukeutuivat kitaristit Izzy Stradlin sekä Saul ”Slash” Hudson, bassokitaristi Michael ”Duff” McKagan sekä rumpali Steven Adler. Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut useasti, ja siinä on soittanut peräti 21 muusikkoa. Nykyinen Guns N’ Roses mielletään nykyään pelkästään Rosen taustayhtyeeksi, ja yhtyeen katsotaan menettäneen suurimman hohtonsa 1990-luvun lopulla nimekkäimmän kokoonpanon hajottua lopullisesti.

Guns N’ Rosesin musiikki on yhdistelmä hard rockia, heavy metalia sekä puhdaspiirteisempää glam rockia, ja sitä on luonnehdittu myös sleaze rockiksi. Yhtyeen ensialbumia, vuoden 1987 Appetite for Destructionia on luonnehdittu yhdeksi 1980-luvun merkittävimmistä albumeista. Sitä on myyty maailmanlaajuisesti lähes 30 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä kaikkien aikojen parhaiten myyneen esikoisalbumin. Appetite for Destructionin jälkeen yhtye on julkaissut studioalbumit GN’R Lies (1988), Use Your Illusion I (1991), Use Your Illusion II (1991) ja Chinese Democracy (2008) sekä covermateriaalia sisältäneen albumin The Spaghetti Incident? (1993). Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Welcome to the Jungle”, ”Paradise City”, ”Sweet Child O’ Mine”, ”Patience”, ”November Rain”, ”Don’t Cry”, ”Estranged” ja ”You Could Be Mine


Viikko 21[muokkaa wikitekstiä]

Mehmed Paša Sokolovićin silta (serb. Мост Мехмед-паше Соколовића ja bosn. Most Mehmed-paše Sokolovića, turk. Sokullu Mehmet Paşa Köprüsü) on Drinajoen ylittävä kiviholvisilta Višegradin kaupungissa Serbitasavallassa, Bosnia ja Hertsegovinassa. Vuonna 1577 valmistuneen sillan suunnitteli suurvisiiri Mehmed pašša Sokolovićin pyynnöstä osmaniarkkitehti Sinan. Silta on ollut vuodesta 2007 Unescon maailmanperintökohde.

Drina virtaa Višegradin kohdalla lounaasta koilliseen, joten joen vasen ranta on sillan luoteis- ja oikea ranta kaakkoispuolella. Silta on edustava esimerkki osmanien ajan arkkitehtuurista ja rakennustaidosta. Se muodostuu yhdestätoista 11–15 metriä pitkästä holvikaaresta sekä rampista, jota pitkin sillalle noustaan Drinan vasemmalta rannalta. Sillan kokonaispituus on lähes 180 metriä. Se on Sinanin mestarityö, jota voi verrata samaan aikaan Italiassa kukoistaneeseen renessanssiin.


Viikko 22[muokkaa wikitekstiä]

Marcus Salvius Otho Caesar Augustus (synt. Marcus Salvius Otho, yleisesti Otho) (28. huhtikuuta 3216. huhtikuuta 69) oli Rooman keisari, joka hallitsi 15. tammikuuta 6916. huhtikuuta 69. Otho oli niin kutsutun neljän keisarin vuoden toinen keisari.

Otho ystävystyi nuorena keisari Neron kanssa. Hänestä tuli keisari kaapattuaan vallan Neron seuraajalta Galbalta. Otho oli ensimmäinen keisari, joka otti vallan käsiinsä väkivalloin. Hävittyään taistelussa Vitelliuksen joukkoja vastaan hän teki itsemurhan. Hänestä on jäänyt jälkimaailmalle hyvin kaksijakoinen kuva. Hänet muistettiin Neron lähipiiriin kuuluvana tyhjäntoimittajana. Toisaalta Othon tiedetään olleen pätevä sotapäällikkö ja kyvykäs hallitsija, mutta hänen mainettaan mustaa kuitenkin väkivaltainen vallananastus.


Viikko 23[muokkaa wikitekstiä]

Vietnam (vietn. Việt Nam), virallisesti Vietnamin sosialistinen tasavalta (vietn. Cộng hòa Xã hội chủ nghĩa Việt Nam) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä, joten se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 91 miljoonaa eli Vietnam on maailman 14. suurin maa väestöltään.

Vietnam oli vuodesta 111 eaa. tuhannen vuoden ajan osa kiinalaisia valtioita, kunnes vietnamilainen dynastia nousi valtaan 939. Vuoden 1471 jälkeen se valloitti Champa-kuningaskunnan nykyisessä Keski-Vietnamissa, ja vietnamilaisten asutus levisi etelään aina Mekongin suistoon asti. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista, ja 1885 Annam, Tonkin, ja Kotšinkiina liitettiin osaksi Ranskan Indokiinaa. Toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen aikana maassa syntyi antikolonialistisia liikkeitä kuten Việt Minh, ja sodan jälkeen 2. syyskuuta 1945 vietnamilaiset kommunistit Hồ Chí Minhin johdolla julistivat maan itsenäiseksi. Ranska ei halunnut luopua siirtomaastaan ja kävi sotaa aina vuoteen 1954, jolloin se kärsi tappion Điện Biên Phủn taistelussa.


Viikko 24[muokkaa wikitekstiä]

Dirk Werner Nowitzki (s. 19. kesäkuuta 1978 Würzburg, Länsi-Saksa) on saksalainen koripalloilija, joka edustaa NBA:ssa pelaavaa Dallas Mavericksia. Nowitzki aloitti koripallon DJK Würzburgissa, josta hän ilmoittautui vuoden 1998 NBA:n varaustilaisuuteen. Hän oli Milwaukee Bucksin yhdeksäs varaus, mutta Nowitzki myytiin saman tien Mavericksille. Nowitzki ylsi urallaan ensimmäisen kerran NBA-finaaleihin vuonna 2006. Vuotta myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, joka on valittu NBA:n arvokkaimmaksi pelaajaksi. Seuraavan kerran Nowitzki pelasi finaaleissa vuonna 2011, jolloin hän voitti ensimmäisen NBA-mestaruutensa.

Saksan koripallomaajoukkueessa Nowitzki on voittanut pronssia vuoden 2002 kisoissa. Hopeaa Nowitzki voitti vuoden 2005 EM-kisoista. Molemmissa kisoissa hän voitti korikuninkuuden ja hänet valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi.


Viikko 25[muokkaa wikitekstiä]

Gávdos (kreik. Γαύδος, [ˈɣavðo̞s]) on Välimereen kuuluvassa Libyanmeressä sijaitseva Kreikan saari. Saari sijaitsee Kreetan saaren eteläpuolella ja kuuluu hallinnollisesti Gávdoksen kuntaan ja Hanian alueyksikköön (kreik. Περιφερειακή ενότητα Χανίων). Pinta-alaa saarella on 27 neliökilometriä, ja asukkaita siellä oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 150. Gávdoksella sijaitsee Euroopan eteläisin kohta.

Gávdos asutettiin neoliittisella kaudella, jonka jälkeen saarella ovat pitäneet valtaa monet eri tahot. Roomalaiset perustivat saarelle kauppapaikan, ja apostoli Paavali ajautui saarelle vuonna 62. Gávdos autioitui merirosvokaudella 800–1100-luvulla, ja se asutettiin uudestaan vasta osmaniaikana vuoteen 1880 mennessä. Kreikkaan se liitettiin vuonna 1913.


Viikko 26[muokkaa wikitekstiä]

Hietamäen kappeli oli Laajoen varressa Mietoisten Hietamäen kylässä sijainnut puinen kirkkorakennus. Kappeli oli rakennettu kylän länsilaidalle Kappelinmäelle, jonka rinteeseen oli haudattu vainajia jo rautakaudella. Itse kappeli mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1366, vaikka seurakunta lieneekin tätä vanhempi. Kappelin käyttö väheni ja kirkkomaahan hautaaminen lopetettiin Mietoisten kirkon valmistuttua 1600-luvulla. Viimeinen kirkollinen toimitus Hietamäen kappelissa pidettiin vuonna 1731, ja sitten kappeli jäi lahoamaan paikalleen. Osa esineistöstä siirrettiin Mynämäen ja Mietoisten kirkkoihin. Kappelin ja sen kirkkotarhan jäänteetkin tuhoutuivat lopullisesti 1920-luvulla, kun paikasta tuli soranottoalue. Kappelimäen etelälaidalle on kuitenkin 1950-luvulla pystytetty kivistä muurattu kappelin muistomerkki ja sen juurella on myös pidetty jumalanpalveluksia.

Kappelin alueella on tehty arkeologisia kaivauksia, joissa on löytynyt muun muassa rahoja ja luita sekä muuta esineistöä. Vanhaa esineistöä siirrettiin jo 1700-luvulla todennäköisesti Mietoisten ja Mynämäen kirkkoihin, joissa niitä on edelleen.


Viikko 27[muokkaa wikitekstiä]

Annelies Marie ”Anne” Frank (12. kesäkuuta 1929 Frankfurt am Main, Saksamaaliskuu 1945 Bergen-Belsen, Saksa) oli juutalainen tyttö ja holokaustin kuuluisimpia uhreja. Hänen päiväkirjansa (suomennettu nimellä Nuoren tytön päiväkirja) on tunnetuin uhrin kirjoittama aikalaiskuvaus toisen maailmansodan juutalaisvainoista.

Anne syntyi Frankfurt am Mainissa Weimarin Saksassa mutta asui suurimman osan elämäänsä Amsterdamissa ja sen lähellä. Hän menetti Saksan kansalaisuutensa 1941 natsi-Saksan antisemitististen lakien takia. Anne sai kansainvälistä kuuluisuutta kuolemansa jälkeen, kun hänen päiväkirjansa julkaistiin. Se kertoo hänen kokemuksistaan piilossa aikana, jolloin Alankomaat oli saksalaismiehityksen alaisena. Anne piti päiväkirjaa 12. kesäkuuta 1942 – 1. elokuuta 1944.



Viikko 28[muokkaa wikitekstiä]

Antikythera (kreik. Αντικύθηρα, [ˌɑndiˈkiθirɑ], myös Antikithira, Antikythira, Andikythira) on Kreikan saari ja entinen kaupunkikunta (kreik. κοινότητα, koinótita) Välimeressä. Saaren pinta-ala on 20,43 neliökilometriä, ja asukkaita siellä on 44 (2001). Pääosa saaren asukkaista on vanhuksia. Kesäaikana väkiluku kasvaa yli viidensadan.

Kreetalta saapuneet asukkaat asuttivat saaren myöhäisellä neoliittisella kaudella ja varhaispronssikaudella, mutta minolaiskauden ja 300-luvun eaa. lopun välillä sieltä ei ole löydetty merkkejä asutuksesta. Myöhemmin saarta ovat vuorollaan hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, arabimerirosvot, venetsialaiset, britit ja ranskalaiset. Osaksi Kreikkaa saari liitettiin vuonna 1864. Italia miehitti Antikytheran toisen maailmansodan aikana, ja vuosina 1943–1944 saari oli Saksan hallussa. Nykyisin saaren väkiluku on laskussa, vaikka infrastruktuuria on kehitetty.


Viikko 29[muokkaa wikitekstiä]

Kauhuelokuva on elokuvan lajityyppi, jonka päätarkoituksena on herättää katsojassa pelon ja kauhun tunnetta. Kauhuelokuville tyypillisiä elementtejä ovat erilaiset yliluonnolliset ilmiöt ja hirviöhahmot, kuten kummitukset, vampyyrit, zombit, demonit ja sarjamurhaajat. Kauhuelokuvien teemana on usein taistelu hyvän ja pahan välillä.

Kauhuelokuva sai alkunsa jo 1800-luvun lopulla, ja se on saanut vaikutteita erityisesti goottilaisista romaaneista. Varhaisimpina klassikoina pidetään saksalaisia Tohtori Caligarin kabinettia ja Nosferatua 1920-luvun alusta, mutta termiä ”kauhuelokuva” alettiin käyttää vasta 1930-luvulla, kun Universal Pictures julkaisi useita lajityyppiä edustaneita elokuvia. Kauhuelokuva on ollut erityisesti nuorten suuressa suosiossa, vaikka monet kauhuelokuvat ovat pienellä budjetilla tehtyjä niin sanottuja b-elokuvia. Kauhuelokuva ei kuitenkaan ole aina saanut tunnustusta, sillä se on usein herättänyt myös pahennusta, ja monet kauhuelokuvat ovat joutuneet sensuurin kohteeksi. Lajityypin elokuvien kuvasto on usein väkivaltaista, minkä vuoksi niitä on pidetty raaistavina.


Viikko 30[muokkaa wikitekstiä]

Maailmankaikkeus (lat. universum) eli universumi tarkoittaa avaruuden ja siinä olevan aineen ja energian muodostamaa kokonaisuutta, tai todellisuutta. Maailmankaikkeutta määriteltäessä on tärkeää erottaa toisistaan havaittava maailmankaikkeus ja koko maailmankaikkeus. Havaittava maailmankaikkeus tarkoittaa maailmankaikkeuden meille näkyvää osaa: koska valonnopeus on rajallinen, havaittava maailmankaikkeus on alue, jolta tuleva valo on ehtinyt saavuttaa Maan. Havaittavan maailmankaikkeuden halkaisijaksi on arvioitu 93 miljardia valovuotta. Kaikki tietomme maailmankaikkeudesta perustuu havaittavaan maailmankaikkeuteen. Voimme esimerkiksi tutkia havaittavan maailmankaikkeuden, mutta emme koko maailmankaikkeuden, kokoa. Koko maailmankaikkeudesta on kuitenkin mahdollista luoda teoreettisia malleja, esimerkiksi alkuräjähdysteoria. Kaikkeuden syntyä, rakennetta ja kehitystä tutkiva tieteenala on nimeltään kosmologia.

Alkuräjähdysteoria on nykyään vallalla oleva käsitys maailmankaikkeuden synnystä ja kehityksestä. Teorian mukaan maailmankaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,82 miljardia vuotta (13,82 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti. Mittaukset ovat vahvistaneet tätä teoriaa. Maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta ei olla toistaiseksi päästy varmuuteen. Tiedetään kuitenkin, että maailmankaikkeuden alun perin hidastuva laajenemistahti on muuttunut kiihtyväksi joitain miljardeja vuosia sitten. Todennäköisesti tulevaisuudessa maailmankaikkeus laajenee kohti aina vain viileämpää ja harvempaa olotilaa, mikä johtanee lopulta lämpökuolemaan.


Viikko 31[muokkaa wikitekstiä]

Roadrunner on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen loppuvuodesta 1974 julkaistu toinen albumi. Sitä on pidetty suomalaisen rockmusiikin mahdollisesti merkittävimpänä albumina. Se oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuosina 1974–1985, ja sitä on myyty maassa yli 170 000 kappaletta. Levyn kappaleet ovat pääosin nopeatempoista rock and rollia, mutta mukana on myös esimerkiksi 1950-luvun teinipoppia ja 1960-luvun rautalankamusiikkia. Klassikoksi on tullut erityisesti A-puolen päättävä ”Get On”, joka äänitettiin alun perin vain albumin täytteeksi.

Levyn materiaali äänitettiin Tukholmassa, ja Roadrunner oli samalla Hurriganesin ensimmäinen Ruotsissa julkaistu albumi. Levy myös kaiverrettiin Ruotsissa, minkä vuoksi siitä saatiin äänenvoimakkuudeltaan yhdeksän desibeliä muita suomalaislevyjä kovempi. Albumin kansikuvassa yhtyeen jäsenet istuvat basisti Cisse Häkkisen Cadillacin takapenkillä Helsingin Ruskeasuolla. Tämä Risto Vuorimiehen suunnittelema kansikuva on valittu lukuisia kertoja Suomen parhaaksi levynkanneksi.


Viikko 32[muokkaa wikitekstiä]

Taavi Aulis Rytkönen (s. 5. tammikuuta 1929 Karttula) on suomalainen jalkapalloilija. Hän oli maan ensimmäinen ulkomailla ammatikseen pelannut jalkapalloilija.

Rytkönen aloitti uransa aikuisten joukkueissa vuonna 1945 KuPSin paidassa. Hän edusti seuraa aina vuoteen 1952 asti, jolloin hän siirtyi ammattilaiseksi Toulouseen. Rytkönen edusti Toulousea kahdeksan kautta ja voitti seurassa Ranskan Cupin. Vuonna 1960 hän teki paluun Suomeen ja siirtyi HJK:n pelaajavalmentajaksi. Kauden 1966 jälkeen Rytkönen lopetti aktiiviuransa ja on toiminut sen jälkeen HJK:n, HJK:n naisten, Suomen jalkapallomaajoukkueen, ja Tikkurilan Palloseuran päävalmentajana.


Viikko 33[muokkaa wikitekstiä]

Flower on thatgamecompanyn kehittämä ja Jenova Chenin suunnittelema PlayStation 3 -videopeli, joka julkaistiin 12. helmikuuta 2009 PlayStation Network -verkkopalvelussa. Kyseessä on thatgamecompanyn entisen projektin, flOw'n ”henkinen seuraaja”, jossa pelaaja kontrolloi tuulta ja ohjaa ilmassa leijuvia terälehtiä. Flowerissa ei ole konkreettisia vaatimuksia, mutta peli etenee kentällä esiintyviä kukkia koskettamalla ja niistä puhjenneita lehtirykelmiä johdattamalla. Kukkien laukaiseminen saattaa aiheuttaa myös sivuvaikutuksia pelimaailmassa, kuten kuolleiden peltoalueiden värjäystä tai paikallisten tuulimyllyjen aktivoimista. Peli ei sisällä lainkaan tekstitystä tai dialogia, joten kertomuksen kaari muodostuu pitkälti visuaalisen esityksen ja tunnetilojen välityksellä.

Sen sijaan että olisi pyritty haastavaan tai ”hauskaan pelattavuuteen”, Flowerin tavoitteena on herättää pelaajissa posiitivisia mielenliikutuksia. Filosofian takana oli Chen, jonka mielestä koko viihdeteollisuus pohjautuu tunteiden herättämiseen ja että videopeleissä niitä ei hyödynnetä tarpeeksi laajasti. Flower otettiin kehittäjien yllätykseksi hyvin vastaan ja journalistit kehuivat muun muassa sen musiikkia, visuaalista suunnittelua sekä pelimekaniikkaa. Flower nimettiin Spike Video Game Awards -gaalassa vuoden 2009 ”parhaaksi itsenäiseksi peliksi” monien muiden palkintojen ohessa.


Viikko 34[muokkaa wikitekstiä]

Liiviläiset ovat nykyisen Latvian alueella historiallisesti asunut itämerensuomalainen kansa. Liiviläiset muodostivat aikoinaan merkittävän osan Baltian väestöstä, mutta nykyisin he ovat enää pieni kansansirpale. Liiviläisten määrän hupenemiseen vaikuttivat muun muassa Baltiassa riehuneet taudit ja alueella käydyt sodat. 1900-luvulle tultaessa liiviläisiä oli enää eristäytyneellä Kuurinmaan pohjoisrannikolla, jota kutsuttiin myös nimellä Liivinranta. Vuonna 2010 Latviassa asui 180 virallisesti rekisteröitynyttä liiviläistä. Liiviläisten oma kieli on latvian kielen syrjäyttämä ja äärimmäisen uhanalainen: Latvian viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut ihminen kuoli vuonna 2009, mutta kielen myöhemmin opetelleita on jonkin verran. Liiviläinen kulttuuri ja kieli ovat latvialaisten niitä kohtaan kokeman mielenkiinnon takia hiljattain kokeneet uuden nousukauden.

Liiviläisiä tai heidän jälkeläisiään asuu myös Latvian ulkopuolella. Joidenkin lähteiden mukaan liiviläisten perinteiset asuinalueet olisivat ulottuneet Etelä-Viroon saakka. Maailmansotien aikana monet liiviläiset muuttivat pakolaisiksi Ruotsiin, josta osa jatkoi etenkin Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut henkilö elikin Kanadassa, mutta hän kuoli vuonna 2013.


Viikko 35[muokkaa wikitekstiä]

Lääketieteellinen röntgenkuvaus (joissain yhteyksissä radiografia) tarkoittaa röntgensäteilyn käyttöä elävien eliöiden kuvantamiseksi. Menetelmä perustuu röntgensäteilyn absorptioon ja kuvanmuodostukseen. Kuvattavan kohteen läpi pääsee vain osa säteilystä, joka sitten muodostaa konkreettisen kuvan digitaalisesti tai analogisesti röntgenfilmille. Lääketieteellinen röntgenkuva on siis ihmisen tai eläimen vaimentaman säteilyn muodostama kaksiulotteinen varjokuva. Röntgensäteily on suurienergiaista sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on paljon lyhyempi kuin näkyvän valon. Joskus myös gammasäteilyllä kuvattuja radiografisia tutkimuksia nimitetään röntgenkuvauksiksi, vaikka fysikaalisesti kyseessä ei ole sama asia vaan taajempaa sähkömagneettista säteilyä hyödyntävä gammakuvaus. Röntgensäteily on eläville kohteille haitallista, mikä ilmenee syöpäriskin kasvuna. Säteilysuojelu onkin tärkeä osa lääketieteellistä röntgenkuvausta.

Röntgenkuvauksen periaatteen keksi saksalainen Wilhelm Röntgen. Röntgensäteet saivat poikkeuksellisen innokkaan vastaanoton niin tiedemiesten kuin maallikoiden keskuudessa. Uudesta säteilystä kehitettiin nopeasti lääketieteellisiä sovelluksia, esimerkiksi röntgenkuvauksen filmeille ja läpivalaisun. Röntgenkuvauksia voidaan nykyisin tehdä täysin digitaalisesti eikä niissä tarvitse käyttää paperista lähetettä tai filmiä; koko tekninen osuus kuvantamisprosessista aina kuvien arkistointiin tapahtuu tietokoneella.


Viikko 36[muokkaa wikitekstiä]

Pukinmäen rautatieasema on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema rataosalla Helsinki–Riihimäki. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta Kehä 1:n ylittävällä sillalla Koillis-Helsingissä. Se palvelee Pukinmäen kerrostalolähiötä sekä Savelan asuinaluetta. Asema sijaitsee Oulunkylän ja Malmin asemien välissä.

Asema avattiin 1886 alun perin seisakkeeksi nykyisen aseman eteläpuolelle. Seisake palveli Pukinmäen kartanon asukkaita ja kesävieraita. Myöhemmin alueen väestön kasvaessa alueelle rakennettiin asemarakennus, joka 24 vuoden päästä valmistumisestaan osoittautui liian pieneksi. Siksi asemalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen asemarakennus, joka palveli matkustajia aina 1980-luvulle asti. Pääradan matkustajamäärien kasvaessa 1980-luvun alussa uusi asema rakennettiin nykyiselle paikalle Kehä 1:n ylittävälle sillalle, jolle rakennettiin teräsbetonista uusi asema ja asemarakennus, joka upotettiin radan vieressä olevaan penkereeseen. VR lakkautti lipunmyynnin asemalla 2000-luvulla ja myi lipunmyyntitilat ravintolayrittäjälle.



Viikko 37[muokkaa wikitekstiä]

Young Americans on brittiläisen rockmuusikko David Bowien maaliskuussa 1975 julkaistu yhdeksäs studioalbumi, joka merkitsi suurta muutosta hänen musiikissaan. Bowie on myöhemmin kertonut albumin olleen kunnianosoitus ”soulin soundille”. Albumin päättävä kappale ”Fame” oli Bowien ensimmäinen listaykkönen Yhdysvaltain Billboard-listalla.

Bowie oli luopunut tavaramerkikseen muodostuneesta glam rockista niin musiikillisesti kuin imagollisestikin ja siirtynyt soul- ja funk-vivahteiseen ilmaisuun. Hän oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi ja ryhtynyt käyttämään siistejä pukuja esiintymisasuinaan. Myös hänen lauluäänensä oli kehittynyt vahvaksi vibraton tukemaksi baritoniksi. Albumi sai kiitosta erityisesti yhdysvaltalaisilta kriitikoilta, mutta kaupallinen menestys oli kuitenkin hieman edellistä albumia Diamond Dogsia heikompaa. Esimerkiksi Britanniassa Young Americans sijoittui listalla toiseksi, kun Bowien kolme edellistä studioalbumia olivat nousseet listan kärkipaikalle.


Viikko 38[muokkaa wikitekstiä]

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Tämän jälkeen 190 valtiota on ratifioinut sopimuksen. Jäsenvaltioiden joukosta valitaan edustajisto 21-jäseniseen Maailmanperintökomiteaan, joka tekee päätökset maailmanperintöluetteloa koskevista muutoksista. Maailmanperintöluettelossa on 981 kohdetta, joista 759 on kulttuurikohdetta, 193 luonnonkohdetta ja 29 molempiin ryhmiin kuuluvaa (2013). Italiassa on yhteensä 49 kohdetta, eli enemmän kuin missään muussa valtiossa.


Viikko 39[muokkaa wikitekstiä]

Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”. Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.

Albumi on saanut kriitikoilta enimmäkseen negatiivisen vastaanoton, mutta se on saavuttanut myös kulttimainetta ja menestynyt kaupallisesti hyvin erityisesti yhtyeen kotimaassa Britanniassa, missä se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen. Musiikillisesti albumi on nopeatempoisempi kuin useimmat muut Black Sabbathin albumit. Sen kantta ja miksausta on usein pidetty heikkolaatuisina.


Viikko 40[muokkaa wikitekstiä]

Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalo on kulttuurihistoriallisesti arvokas liikerakennus ja tavaratalo Helsingin keskustassa. Se sijaitsee Kluuvin kaupunginosassa, Mannerheimintien, Aleksanterinkadun, Keskuskadun ja Pohjoisesplanadin rajaamalla aluella. Se on Pohjoismaiden suurin ja Euroopan viidenneksi suurin tavaratalo.

Rakennus on toteutettu yleisessä suunnittelukilpailussa toisen palkinnon saaneen Sigurd Frosterusin ehdotuksen pohjalta. Rakentaminen aloitettiin basaarirakennuksella, ja varsinainen tavaratalo valmistui ensin 1920-luvun puolivälissä nelikerroksena. Lopulliseen kahdeksan maanpäällistä kerrosta käsittävään korkeuteen se valmistui 1930.

Stockmannin tavarataloa on uudistettu, korotettu ja laajennettu eri vaiheissa. Uusin muutos valmistui vuonna 2010. Tavaratalossa on kaksitoista kerrosta, joista kolme sijaitsee maanpinnan alapuolella. Näiden lisäksi tavaratalosta on yhteys kolmeen maanalaiseen pysäköintilaitoksen kerrokseen.


Viikko 41[muokkaa wikitekstiä]

Exxon Valdezin öljyonnettomuus tapahtui Alaskassa Prince William Sound -lahdessa 24. maaliskuuta 1989. Öljylastissa ollut säiliöalus Exxon Valdez törmäsi Bligh Reefin riuttaan ja vuosi 260 000–850 000 barrelia raakaöljyä mereen. Öljy saastutti lopulta 2 100 kilometriä rantaviivaa ja 28 000 neliökilometriä merta. Onnettomuutta pidetään yhtenä suurimmista ihmisen aiheuttamista ympäristökatastrofeista.

Exxon Valdez oli kuljettamassa raakaöljyä Valdezin satamasta, kun se törmäsi riuttaan. Onnettomuuden syntymiseen vaikutti monta tekijää. Exxonin alukselle asettama miehistö oli vajaalukuinen ja joutui toimimaan väsyneenä. Toinen perämies oli väsynyt eikä onnistunut ohjaamaan alusta matalassa vedessä, jonne se oli siirtynyt väistääkseen jäävuoria, ja kapteeni Joseph Hazelwood oli humalassa eikä pystynyt antamaan perämiehelle purjehdusapua. Alyeska Pipeline Service Company tai Exxon eivät olleet valmistautuneet puhdistamaan mereen valunutta öljyä, joten siitä saatiin talteen vain murto-osa. Alukseen jäänyt öljy onnistuttiin kuitenkin siirtämään toisiin aluksiin. Rannoille ajautunutta öljyä oli puhdistamassa ja öljyisiä eläimiä pelastamassa tuhansia vapaaehtoisia. Öljyä jäi kuitenkin rannoille runsaasti, ja sitä oli vielä 2010-luvun alussakin erityisesti rantojen pintakerroksen alla.


Viikko 42[muokkaa wikitekstiä]

Miekanhiontakivet tai hiomauurrekivet (ruots. sliprännor, slipskåror, svärdslipningsstenar) ovat Pohjoismaista tunnettuja muinaisjäännöksiä, joita luonnehtii yksi tai useampi noin 50–100 cm pitkä sileäksi hiottu uurre. Uurteet ovat muutaman sentin levyisiä ja Suomesta tunnetuissa kivissä syvimmillään viisisenttisiä. Tyypillistä uurteille on, että ne syvenevät keskeltä ja kapenevat päistään. Uurteiden yhteyteen liittyy toisinaan myös sileitä laakeita hiomapintoja. Näitä ihmisen tekemiä uria ei tule sekoittaa jääkauden tai muun luonnollisen syyn aiheuttamiin uurteisiin.

Pohjoismaisten miekanhiontakivien syntytapaa ja -ajankohtaa ei ole tarkalleen selvitetty, mutta niiden uskotaan syntyneen rautakaudella tai myöhemmin. Suomessa miekanhiontakivet liitetään viikinkiaikaan, koska niiden lähistöllä on aikakauden kalmistoja. Nimestään huolimatta miekanhiontakivet eivät todennäköisesti liity käytännön työskentelyyn. Niiden onkin oletettu liittyneen skandinaaviseen muinaisuskoon. Vastaavanlaisia ihmistoiminnasta syntyneitä uurteita tunnetaan ympäri maailmaa, mutta miekanhiontakivillä tarkoitetaan vain Pohjoismaista tunnettua muinaisjäännöstyyppiä.


Viikko 43[muokkaa wikitekstiä]

Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä ikivihreä kappale vuodelta 1982. Se on Vainion vuonna 1983 julkaistun Sellaista elämä on -albumin avauskappale ja Vainion tunnetuimpia kappaleita. ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” julkaistiin singlenä syksyllä 1982, ja sen b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.

”Vanhojapoikia viiksekkäitä” osallistui Syksyn sävel -kilpailuun, mutta kansan raati ei pitänyt siitä eikä se päässyt finaaliin. Kappale esitettiin kuitenkin Syksyn sävelen karsittujen kappaleiden joukossa, ja siitä tuli suosittu. Kappaleen ovat levyttäneet myös muun muassa Vesa-Matti Loiri, Trio Töykeät ja Erkki Liikanen. Laulun päähenkilön esikuvana oli puumalalainen Nestori Reponen. Vainio vaihtoi nimen kuitenkin Nestori Miikkulaiseksi ystävänsä ja entisen naapurinsa mukaan.


Viikko 44[muokkaa wikitekstiä]

Jättiläismetsäkarju eli jättiläismetsäsika (Hylochoerus meinertzhageni) on keskisen ja läntisen Afrikan metsissä elävä elinvoimainen sorkkaeläinlaji. Se on sukunsa Hylochoerus ainoa laji. Jättiläismetsäkarjut ovat suurimpia luonnonvaraisia sikoja. Ne voivat kasvaa jopa 210 senttimetriä pitkiksi ja painaa 275 kilogrammaa. Niiden ruumis on tanakka ja pää leveä, mutta jalat ovat lyhyet. Nahkaa peittävät pitkät ja karkeat karvat, jotka nousevat pystyyn eläimen kiihtyessä.

Jättiläismetsäkarju kuvailtiin tieteellisesti vasta vuonna 1904, eikä näiden arkojen eläinten elintapoja tunneta vieläkään hyvin. Ne liikkuvat laumoissa ja käyttävät ravinnokseen ruohoja, lehtiä ja hedelmiä. Ne voivat lisääntyä mihin aikaan tahansa vuodesta, ja emakko synnyttää yleensä 2–6 poikasta. Trooppisen Afrikan metsäkansojen kulttuureissa on paljon lajiin liittyviä uskomuksia.


Viikko 45[muokkaa wikitekstiä]

Tasankointiaanit ovat alkujaan Pohjois-Amerikan Suurilla tasangoilla asuneita Amerikan alkuperäiskansoja eli intiaaneja. Tasankointiaanit jaetaan usein kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat tasankojen biisoninmetsästäjät, joista tunnetuimpia olivat cheyennet, comanchet, kiowat, mustajalat ja lakotat. Toinen ryhmä suosi kiinteitä kyliä ja maanviljelyä, kuten dakotat, mandanit, omahat, osaget ja pawneet.

Intiaanit pystyivät liikkumaan entistä nopeammin, kun he 1600–1700-luvulla ottivat käyttöönsä villiintyneitä hevosia. Intiaanit elivät hevoskulttuurissa kolmen sukupolven ajan, kunnes se päättyi biisonien hävittämiseen. Vuonna 1780, tasankokulttuurin ollessa vahvimmillaan, intiaanien lukumäärä Suurilla tasangoilla oli arviolta 200 000. Metsästäjistä suurin kansanryhmä olivat mustajalat (15 000) ja lakotat (10 000), maanviljelijöistä pawneet (10 000).


Viikko 46[muokkaa wikitekstiä]

Unmasked on yhdysvaltalaisen Kiss-yhtyeen 20. toukokuuta 1980 ilmestynyt, kahdeksas studioalbumi. Se on edellisen Dynastyn tavoin Kissille poikkeuksellisen pop-vaikutteinen julkaisu. Uusi tyyli hämmensikin yhtyeen faneja, ja Unmasked jäi Billboardin listalla sijalle 35. Sen sijaan esimerkiksi Australiassa ja Euroopassa levy menestyi hyvin ja yhtye säilytti suosionsa. Levyllä on muun muassa kappale ”Shandi”, josta tuli singlehitti.

Rumpali Peter Criss ei osallistunut albumin äänityksiin, vaikka hän onkin mukana kansikuvissa. Crissin tilalla soitti Anton Fig, joka soitti myös lähes kaikissa Dynastyn kappaleissa. Criss esiintyi viimeisen kerran yhtyeen riveissä ”Shandin” musiikkivideolla. Albumia seuranneella kiertueella rumpuja soitti Eric Carr. Albumin sarjakuvatyyliset kannet maalasi Victor Stabin. Jäsenten maskinriisuntakuvasta tehtiin myös juliste, joka tuli albumin mukana.


Viikko 47[muokkaa wikitekstiä]

Black Sabbath on englantilainen heavy metal -yhtye, joka perustettiin Birminghamissa vuonna 1969. Black Sabbathin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja John ”Ozzy” Osbourne, kitaristi Anthony ”Tony” Iommi, basisti Terence ”Geezer” Butler ja rumpali William ”Bill” Ward. Ozzy Osbourne erotettiin yhtyeestä vuonna 1979 ja korvattiin entisellä Rainbow-yhtyeen laulajalla, Ronnie James Diolla. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti. Kitaristi Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa mukana ollut jäsen.

Black Sabbath aloitti uransa esittämällä blues rockia, mutta siirtyi jo esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaan jopa ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtyeen pitkään säilynyt suosio perustuu ensisijaisesti sen kuuteen ensimmäiseen albumiin, jotka ilmestyivät vuosina 1970–1975. Paranoid-albumin samanniminen kappale lienee yhtyeen tunnetuin. Black Sabbathin albumeita on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa ja maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa. Vuonna 2000 yhtyeelle myönnettiin Grammy-palkinto.


Viikko 48[muokkaa wikitekstiä]

Juhani Juice Leskinen (ennen vuotta 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski24. marraskuuta 2006 Tampere) oli suomalainen laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja runoilija. Tämän ohella hän toimi muun muassa kääntäjänä ja kolumnistina. Häntä on kutsuttu ”suomalaisen pop-musiikin kulmakiveksi” ja ”suomalaisen rock-musiikin isähahmoksi”.

Leskisen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. ”Marilyn”, ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö”, ”Musta aurinko nousee” ja ”Norjalainen villapaita”. Hänen suosionsa oli suurimmillaan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa, jolloin syntyivät kolmen Tauko-levyn sarja ja Ajan henki. Hänen levyjään on myyty yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta.


Viikko 49[muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut pelattiin Etelä-Afrikassa 11. kesäkuuta − 11. heinäkuuta 2010 ja ne olivat järjestykseltään yhdeksännettoista. Ensimmäistä kertaa kilpailujen 80-vuotisessa historiassa lopputurnaus pidettiin Afrikan mantereella. Turnauksen voitti Espanja, joka kukisti loppuottelussa Alankomaat jatkoajalla lukemin 1–0. Loppuottelu pelattiin Johannesburgissa Soccer City -areenalla. FIFAn arvioiden mukaan loppuottelua seurasi maailmanlaajuisesti television välityksellä noin 700 miljoonaa katsojaa. Ensimmäisen mestaruutensa voittaneesta Espanjasta tuli ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka voitti mestaruuden vieraalla mantereella.

Kilpailujen isännyyttä haki viisi Afrikan valtiota: Egypti, Marokko, Tunisia, Libya ja Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikka voitti Marokon äänestyksessä kisaisännyydestä äänin 14–10. Kilpailujen karsintoihin osallistui 204 maajoukkuetta, joista 32 pääsi lopputurnaukseen.


Viikko 50[muokkaa wikitekstiä]

Färsaaret (fääriksi Føroyar, tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita juurikaan ole. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.

Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvuilla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan. Färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.


Viikko 51[muokkaa wikitekstiä]

Come Taste the Band on englantilaisen hard rock -yhtye Deep Purplen albumi vuodelta 1975. Musiikillisesti se edustaa hard rockia, sisältäen vaikutteita myös progressiivisesta rockista, funkista, heavy metalista ja rock & rollista.

Levyllä soittaa yhtyeen neljäs kokoonpano, niin sanottu Mark IV. Se on yhtyeen ainoa albumi, jolla soittaa yhdysvaltalainen kitaristi Tommy Bolin. Bolin korvasi vuonna 1975 yhtyeen alkuperäisen kitaristin Ritchie Blackmoren. Ainoat alkuperäisjäsenet albumilla ovat urkuri Jon Lord ja rumpali Ian Paice. Laulaja David Coverdale ja basisti-laulaja Glenn Hughes olivat liittyneet yhtyeeseen aiemmin vuonna 1973. Bolinin pahan huumeriippuvuuden vuoksi Come Taste the Band -kiertueen konserttien onnistuminen oli tuolloin yleensä pitkälti kiinni hänen kunnostaan. Myös Hughesin kokaiininkäyttö aiheutti yhtyeelle ongelmia. Albumi jäi Mark IV:n ainoaksi albumiksi, sillä albumin kiertueiden jälkeen Deep Purple hajosi 1976 kahdeksaksi vuodeksi. Myöhemmin samana vuonna Bolin menehtyi heroiinin yliannostukseen.


Viikko 52[muokkaa wikitekstiä]

Kurjenrahkan kansallispuisto on Varsinais-Suomen maakunnassa, Auran, Maskun, Mynämäen, Nousiaisten, Pöytyän, Ruskon ja Turun kunnissa sijaitseva kansallispuisto. Matkaa Turun keskustasta kansallispuistoon on noin 35 kilometriä. Puiston pinta-ala on 29 neliökilometriä, ja se on Varsinais-Suomen suurin suojeltu, luonnontilainen suoalue. Puiston läheisyydessä sijaitsee myös suovaltainen Vaskijärven luonnonpuisto.

Kurjenrahkan kansallispuistossa on enimmäkseen karuja keidassoita, mutta siellä on myös metsää ja suorantaisia järviä. Osa metsistä, kuten Pukkipalon aarnialue, on huomattavan vanhaa. Puiston eläimistö ja kasvisto on pääosin tyypillistä suolajistoa. Alueella elää kuitenkin myös erämaisia, Varsinais-Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia eläinlajeja, kuten liito-orava, rosopehkiäinen ja luumittari. Kansallispuisto on myös monien pohjoisten lintulajien eteläisimpiä esiintymispaikkoja.