Duff McKagan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Duff McKagan
Duff McKagan 2012.JPG
Duff McKagan vuonna 2012.
Syntynyt 5. helmikuuta 1964 (ikä 50)
Kotipaikka Seattle, Washington, Yhdysvallat
Aktiivisena 1979-
Tyylilajit Hard rock
Heavy metal
Glam rock
Punk rock
Laulukieli englanti
Ammatit muusikko
sijoittaja
säveltäjä
kolumnisti
Soittimet bassokitara
kitara
Bassokitarat Fender Precision Bass
Fender Jazz Bass
Fender Aerodyne Jazz Bass
Yhtyeet Guns N' Roses (1985-1997)
Duff McKagan's Loaded (1999-)
Velvet Revolver (2002-)
Neurotic Outsiders (1995-1997)
Ten Minute Warning (1982-1984, 1997-1998)
Levy-yhtiöt Geffen Records
RCA Records
Maverick Records
Sub Pop Records
Century Media Records
MusicBrainz

Michael Andrew "Duff" McKagan (s. 5. helmikuuta 1964 Seattle, Washington) on yhdysvaltalainen muusikko, joka muistetaan parhaiten hard rock-yhtye Guns N' Rosesin bassokitaristina vuosilta 1985-1997. Hän on muusikon uransa ohella toiminut myös kolumnistina niin ESPN:n kuin Seattle Weeklyn verkkosivustoille.[1] Duff on myös Guns N' Rosesista eroamisensa jälkeen opiskellut liiketaloutta Seattlen yliopistossa.[2]

Duff McKagan on tunnettu myös bassosoundistaan, jonka muodostaa mm. plektran käyttö, soitto puoli sävelaskelta alennetussa vireessä sekä soitettaessa käytettävä sähköbasson chorus-efekti. Fender on julkaissut Duff McKagan Signature Precision-basson, joka on suunniteltu Duffin käyttämän basson mukaan. Duff on naimisissa Susan McKaganin (os. Holmes[3] ) kanssa ja parilla on tyttäret Grace (s. 1997[4]) ja Mae McKagan (s. 2000[5]).[6][7] Myös hänen tyttärensä ovat läheisiä musiikin kanssa.[8]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duff McKagan syntyi Seattlessa, Washingtonissa vuonna 1964 Elmer ja Alice Marie McKaganin perheeseen kahdeksantena ja nuorimpana lapsena Jonin, Carolin, Markin, Brucen, Joanin, Claudian, ja Mattin jälkeen.[9] Mark lähti komennukselle Vietnamin sotaan Duffin ollessa kolmevuotias.[10] Perheen äiti menehtyi vuoden 1999 huhtikuussa kamppailtuaan pitkään vaivalloisen Parkinsonin taudin kanssa.[11] Duffin isä menehtyi vuonna 2007.[12]

Ennen liittymistään Guns N' Rosesiin Duff oli soittanut bassokitaran ohella useita eri instrumentteja, kuten rumpuja ja kitaraa, useissa Seattlen punk-kokoonpanoissa.[13] Tällaisia yhtyeitä olivat muun muassa The Vains,[14] Ten Minute Warning, jossa Duff soitti rytmikitaristina[15] sekä Fastbacks, joka myöhemmin toimi Guns N' Rosesin lämmittelijänä yhtyeen ensimmäisellä kiertueella.[16] Opintovuotensa hän oli keskeyttänyt, vaikka olikin alun perin haaveillut urasta lääkärinä äitinsä veljen tavoin.[17] Hänet erotettiin kuitenkin keskikoulusta, jonka jälkeen hän ajautui vaikeuksiin kunnes aloitti rockmusiikin harrastamisen high school-vuosiensa alkupuolella. Hän ei tosin koskaan valmistunut high schoolista.[18] 18-vuotiaana hän suoritti kuitenkin GED-kokeen, joka vastaa high schoolin päättötutkintoa, jonka avulla hän pääsi lopulta opiskelemaan liikekirjanpitoa Santa Monica Community Collegeen.[19]

Guns N' Roses (1985-1997)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duff liittyi Guns N' Rosesin bassokitaristiksi vuonna 1985 korvaten yhtyeestä lähteneen Ole Beichin nähtyään yhtyeen paikallisen musiikkilehti Music Connectionin ilmaispalstalle ilmoituksen yhtyeestä, joka haki bassokitaristia. Duff oli ainoa ilmoitukseen vastannut, ja hän liittyikin yhtyeeseen heti koessoittonsa jälkeen.[20] Duff järjesti yhtyeelle kiertueen Yhdysvaltain länsirannikolle, mutta soolokitaristi Tracii Guns ja rumpali Rob Gardner eivät pitäneet ajatuksesta lähteä kiertueelle niin aikaisessa vaiheessa ja jättivät yhtyeen.[21] Koska kiertue oli lyöty lukkoon, yhtye tarvitsi nopeasti korvaajat Traciille ja Robille, joten Traciin korvasi englantilaiskitaristi Saul "Slash" Hudson, ja rummuissa Robin paikan otti Steven Adler. Molemmat olivat Duffin vanhoja tuttavia, sillä he olivat aiemmin soittaneet yhdessä Road Crew -yhtyeessä.[22]

Kahden päivän kuluttua, uuden kokoonpanon harjoiteltua yhteen mittaan puolentoista vuorokauden ajan laulaja Axl Rose, rytmikitaristi Izzy Stradlin, Duff, Slash ja Steven lastasivat lainaamansa pakettiauton ja lähtivät ensimmäiselle kiertueelleen Guns N’ Rosesin nimen alla.[23] Kiertue oli saanut nimekseen Hell Tour, ja se kattoi esiintymisiä ympäri länsirannikkoa. Noin sadanviidenkymmenen kilometrin päässä yhtyeen kotiseudulta Los Angelesista kyseinen pakettiauto hajosi, ja mutta yhtye ei lannistunut vastoinkäymisestä vaan jatkoi matkaansa liftaamalla.[24] Vastoinkäymisiä kohdanneesta matkanteosta huolimatta yhtye pääsi lopulta Duffin kotiseudulle Seattleen, jossa yhtye esiintyi ensimmäisen kerran uusitulla miehistöllä 8. kesäkuuta 1985 lämmittelijänään Duffin entinen yhtye Fastbacks.[25] Yhtyeen energinen lavaesiintyminen herätti kiinnostuksen myös levy-yhtiöiden keskuudessa, ja lopulta yhtye solmi levytyssopimuksen Geffen Recordsin kanssa.[26]

Duff oli uuden yhtyeensä kanssa saanut taskuunsa levytyssopimuksen, ja Geffen päätti hyödyntää hiomattoman timanttinsa. Yhtiö päätti julkaista EP-levy Live ?!*@ Like a Suiciden ennen täysimittaista albumia.[27] EP julkaistiin vuoden 1986 jouluaattona 10 000 kappaleen painoksena väitteen mukaan yhtyeen omalla Uzi Suicide -levymerkillä, mutta todellisuudessa merkki oli pelkkä Geffenin markkinointiväline joka painatti ja jakeli levyn.[28] Yhtye oli neljän kappaleen tuotoksestaan todella ylpeä, vaikka Duff on myöhemmin paljastanut EP:n liveyleisön nauhan olleen peräisin 1970-luvulla järjestetyn Texxas Jam-rockfestivaalin jäämistöä,[29] ja se oli päätynyt albumille koska yhtyeen jäsenistä oli hauskaa laittaa EP:lle suunnaton liveyleisö, vaikka hyvällä tuurilla yhtye esiintyi noin sadalle ihmiselle.[30] EP:n kaikki 10 000 painettua kappaletta myytiin nopeasti, ja vain muutama niistä kulkeutui Englantiin ja Eurooppaan. Kyseinen EP on siis syystäkin keräilijöiden keskuudessa haluttu kohde. Yhtye aloitti myös debyyttialbuminsa Appetite for Destructionin nauhoitukset yhdessä tuottaja Mike Clinkin kanssa Los Angelesin esikaupungissa Canoga Parkissa sijaitsevalla Rumbo-studiolla.[31] Albumin nauhoitukset päätettiin vuoden 1986 joulukuussa, ja albumi tarvitsisi enää nimen.[32] Lopulta albumin nimi ja kansikuva valikoitui Axlin ehdotuksesta losangelesilaisen taiteilija Robert Williamsin maalauksen “Appetite for Destruction”, (“Tuhon nälkä”) mukaisesti. Albumia pidetään yhtenä koko 1980-luvun merkittävimmistä julkaisuista, ja lähes 30 miljoonan kappaleen maailmanlaajuisella myynnillään se on kaikkien aikojen myydyin esikoisalbumi.[33] Yhtye kuitenkin jatkoi työntekoa vuoden mittaisesta kiertueestaan huolimatta, ja 30. marraskuuta 1988 Yhdysvalloissa julkaistiinkin jo yhtyeen uusi GN’R Lies -studioalbumi. Albumi koostui Live ?!*@ Like a Suicide -EP:n materiaalista kahden vuoden takaa, jonka lisäksi se esitteli neljä akustista kitarointia sisältänyttä kappaletta, jotka yhtye oli nauhoittanut alkuvuodesta Mike Clinkin kanssa.[34] Albumi joutui kuitenkin kovan kritiikin kohteeksi kappaleen "One in a Million" vuoksi, ja sitä kritisoitiin myös sen lyhyestä pituudesta.[35]

Helmikuussa 1990 kosketinsoittaja Darren “Dizzy” Reed[36] liittyi yhtyeeseen, ja yhtyeen ensimmäinen esiintyminen uuden kosketinsoittajansa kanssa tapahtui 7. huhtikuuta 1990.[37] Kyseinen konsertti osoittautui samalla rumpali Steven Adlerin viimeiseksi Guns N’ Rosesissa. Adlerin erottamiseen vaikuttivat vakavat päihdeongelmat, eikä hän ollut kyennyt soittamaan tulevalle albumille kirjoitetun "Civil War"- kappaleen rumpuosuuksia halutulla tavalla.[38] Hänen tilalleen otettiin 26-vuotias Matt Sorum, ja yhtyeen seuraavan studioalbumin nauhoitukset aloitettiin uuden kokoonpanon voimin syyskuussa 1990 A&M Studiosin Hollywoodissa sijaitsevalla Studio One -äänitysstudiolla.[39] Yhtye julkaisikin samanaikaisesti tupla-albumit Use Your Illusion I ja Use Your Illusion II -studioalbumit julkaistiin 17. syyskuuta 1991, jonka jälkeen yhtye lähti ennätyksellisen pitkälle mutta selkkauksien täyttämälle Use Your Illusion Tour-maailmankiertueelleen.

Kesken kiertueen kitaristi Izzy Stradlin kuitenkin jätti yhtyeen, ja hänet korvattiin aiemmin Kill for Thrills -yhtyeessä vaikuttaneella Gilby Clarkella.[40] Julkaisunsa aikoihin Use Your Illusion II oli nousemassa myyntitilastojen ykköseksi Use Your Illusion II-albumin seuratessa perässä toisella sijalla hittisinglejen siivittämänä. Vuonna 1993 yhtye julkaisi The Spaghetti Incident? -albumin, joka sisälsi punk-kappaleita yhtyeen esittäminä, mutta sai huonon vastaanototon.[41] Vaikka albumi ylitti platinarajan Yhdysvalloissa, mutta sitä pidettiin floppina ottaen huomioon yhtyeen aiempien julkaisujen huikeat myyntilukemat.[42] Vuonna 1994 McKaganin haima puhkesi alkoholin ja huumeiden väärinkäytön seurauksena, mutta hän selvisi tapahtumasta täpärästi.[43]

Duff jätti yhtyeen vuonna 1997 ollen tyytymätön yhtyeen silloiseen tilanteeseen venähtäneen levyttämistauon suhteen, sillä yhtye oli maksanut vuokraa eri studiotilojen käytöstä jo vuodesta 1994 nauhoittamatta yhtäkään kappaletta uudelle albumille.[44] Lisäksi hän halusi viettää aikaa vuoden 1997 lopulla syntyneen tyttärensä Gracen kanssa.[45]

Neurotic Outsiders[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurotic Outsiders koottiin kesäkuussa 1995 hyväntekeväisyyskeikkaa varten. Esiintymispaikka oli Johnny Deppin omistama Viper Room Hollywoodissa. Duff McKagan soitti basson sijaan kitaraa ja lauloi. Hänen lisäkseen yhtyeeseen kuuluivat Matt Sorum (rummut), Steve Jones (kitara ja laulu) ja John Taylor (basso ja laulu). Esiintyminen oli menestys, bändi alkoi esiintyä Viper Roomilla säännöllisesti ja myöhemmin kiertää myös muualla. Yhtyeen keikoilla kävi esiintymässä paljon vierailevia muusikoita, mm. Slash, Brian Setzer, Billy Idol ja Simon Le Bon. Neurotic Outsiders -niminen albumi ilmestyi 10.9.1996. Yhtye lopetti keikkailun vain muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta vasta kesällä 1998 sen virallisesti ilmoitettiin hajonneen. Vuoden 1999 huhtikuussa Neurotic Outsiders teki vielä kolme keikkaa Viper Roomilla ja 7.12.2006 se esiintyi The Avalonissa Hollywoodissa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin hänet tunnetaan Velvet Revolverin piireissä suurena potkunyrkkeilyn ystävänä. Duff on ollut naimisissa kolmesti. Ensin Amanda "Mandy" Brixin kanssa (1988-1990), sitten Linda Johnsonin kanssa (1992-1996) ja nykyisin Susan Holmesin kanssa (1999-). Hänellä on Susanin kanssa kaksi lasta: Grace (syntynyt 1997) ja Mae Marie (syntynyt 2000). McKagan sijoitti erään tuttavan neuvosta Guns N' Rosesin aikoina vuonna 1989, 50 000 dollaria kahteen tuntemattomaan yritykseen, nämä yritykset ovat nykyään kaiken kansan tiedossa olevat Starbucks Coffee ja Microsoft. McKaganin sijoituksen on arvioitu tuottaneen hänelle jo yli 20 miljoonaa dollaria. Duff McKagan on omien sanojensa mukaan ollut viimeisimpiä henkilöitä joka oli tekemisissä Nirvana yhtyeen entisen laulaja kitaristi Kurt Cobainin kanssa ennen hänen tehtyään itsemurhan ja on jälkeen päin pahoitellut asiaa muunmuassa Foo Fightersin sonic highways dokumentissa, ettei soittanut heti Nirvanan muille jäsenille asiasta kuultuaan ja esittänyt suruvalitteluja.

Velvet Revolver[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duff McKagan perusti vanhojen Guns N' Rosesin jäsenten Slashin, Matt Sorumin ja Stone Temple Pilotsin Scott Weilandin sekä Dave Kushnerin kanssa Velvet Revolver -yhtyeen vuonna 2002. Yhtyeeltä on ilmestynyt kaksi levyä, Contraband vuonna 2004 ja Libertad vuonna 2007

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guns N' Roses[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Duff McKagan's Loaded[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velvet Revolver[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Fartz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neurotic Outsiders[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailut muiden artistien julkaisuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 406. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  2. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 408. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  3. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 315. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  4. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 327. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  5. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 339. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  6. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 407. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  7. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 403. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  8. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 390. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  9. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 407. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  10. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 192. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  11. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 335. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  12. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 195. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  13. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 408. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  14. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 196. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  15. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 194. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  16. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 196. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  17. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 321. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  18. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 321. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  19. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 321. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  20. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 74-75. Like Kustannus, 2007.
  21. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 78. Like Kustannus, 2007.
  22. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 77. Like Kustannus, 2007.
  23. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 77. Like Kustannus, 2007.
  24. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 77. Like Kustannus, 2007.
  25. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 80. Like Kustannus, 2007.
  26. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 98. Like Kustannus, 2007.
  27. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 115. Like Kustannus, 2007.
  28. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 115. Like Kustannus, 2007.
  29. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 147. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  30. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 147. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  31. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 108. Like Kustannus, 2007.
  32. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 114. Like Kustannus, 2007.
  33. Guns N' Roses to release a new album - Axl Rose is the only remaining member SkyNews. (englanniksi)
  34. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 166. Like Kustannus, 2007.
  35. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 168. Like Kustannus, 2007.
  36. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 176. Like Kustannus, 2007.
  37. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 176. Like Kustannus, 2007.
  38. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 179. Like Kustannus, 2007.
  39. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 202. Like Kustannus, 2007.
  40. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 227. Like Kustannus, 2007.
  41. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 266. Like Kustannus, 2007.
  42. Wall, Mick: W.A.R. - W. Axl Rose, s. 271. Like Kustannus, 2007.
  43. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 408. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  44. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 327. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.
  45. McKagan, Duff: It's So Easy (ja muita valheita), s. 328. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2012.