Malmin rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malmi
Malm
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Ml
Rataosa  Helsinki–Riihimäki
Keravan kaupunkirata
Sijainti  60°15′05″N, 025°00′39″EKoordinaatit: 60°15′05″N, 025°00′39″E
Osoite  Malminkaari 4 / Malmin kauppatie 14
00700 Helsinki
Etäisyydet  Pukinmäki 1,4 km
Tapanila 1,8 km
Avattu  1871
Liikenne
Käyttäjiä   15 700 (ark., 2005)
Lähijunat  K I N T
Vaihtoyhteydet  54, 69, 70, 70T, 73, 73N, 76A, 76B, 76N, 77A, 78, 79, 519, 519A, 520, 552, 554, 554K, 577, 603, 701, 702, 703, 705
Asemarakennus
Tyyppi  lähiliikenneasema
Liukuportaita  3
Hissejä  3
Ratapiha
Raiteisto  4 laituriraidetta

Malmin rautatieasema (lyh. Ml, ruots. Malms järnvägsstation) on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema Helsingissä, Malmin kaupunginosassa. Se sijaitsee Pukinmäen ja Tapanilan asemien välissä rataosalla Helsinki–Riihimäki, noin 11 kilometriä Helsingin päärautatieasemalta pohjoiseen. Aseman ympärille on kasvanut Pohjois-Helsingin kaupallinen keskus ja aseman päällä sekä itäpuolella sijaitsee Pohjois-Helsingin bussiliikenteen solmukohta.

Aseman historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen ja toinen asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmin aseman ympäristö on kokenut muutoksen maalaiskylästä teollisuustaajaman kautta kauppakeskusten ympäröimäksi metromaisen liikenteen lähijuna-asemaksi. Malmin kylään avattiin pysäkki sotilaskäyttöön vuonna 1871, koska lähistöllä oli tasaista maastoa sotilaiden harjoittelualueena. Ensimmäinen asemarakennus valmistui vuonna 1873 ja toinen jo 1878. Nämä asemarakennukset sijaitsivat Kirkonkyläntien pohjoispuolella.

Malmi oli Suomen ensimmäisen paikallisjunaliikennereitin asemien joukossa, kun liikenne aloitettiin kesällä 1886. Asemanseutu alkoi teollistua paikallisjunaliikenteen aloittamisen jälkeen nopeasti ja Malmista muodostui Helsingin maalaiskunnan keskustaajama ja se nimettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Asemalta johdettiin teollisuusalueille ja hautausmaalle useita pistoraiteita, jotka myöhemmin on kaikki purettu.

Kolmas asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema vuonna 1965 ennen sähköistystä.

Vuonna 1929 ratapihan uudelleenjärjestämisen takia oli matkustajaliikenne siirrettävä vanhasta asematalosta maantiesillasta Helsinkiin päin olevalle alueelle Kirkonkyläntien eteläpuolelle. Koska uuden asematalon sijoittamista ei tuolloin vielä ollut ratkaistu, rakennettiin keskilaiturille toistaiseksi odotussuoja, jossa oli myöskin pieni toimistohuone. Tämä suoja näyttäytyi heti liian ahtaaksi ja hankalaksi. Näitä epäkohtia lieventämään asetettiin lisäodotushuoneeksi vanha pyörätön työläisvaunu. Tyytymättömyydestä johtuen myönnettiin vuonna 1932 varoja uuden asematalon rakentamiseksi. Asematalo oli sijoitettava maantiesillan lounaispuolelle, johon oli tehtävä pienehkö tori autoja ym. ajoneuvoja varten. Koska maantie ja tulevan asematalon odotussalin lattiapinta oli noin neljä metriä ratapihatasoa korkeammalla, olisi täytynyt rakentaa katettu silta raiteiden yli ja siitä portaat välilaiturille.

Erinäisten hankaluuksien vuoksi tästä ehdotuksesta luovuttiin ja rautatiehallitus päätti 1932 asettaa uuden asematalon keskelle ratapihaa. Aseman sisään­käynti oli radan ylittävältä sillalta, odotus­sali ratapihan yläpuolella, ja siitä johtivat kolmen metrin levyiset portaat alas laiturille, josta matkatavarat nostettiin hissillä toimistoon. Odotushallin vieressä oli lisäksi erillisiä toimistohuoneita sekä 2. luokan odotushuone. Kapeassa keskikerroksessa sijaitsivat vessat sekä arkistohuoneet ja alakerrassa lämmityslaitteet. Laiturille asematalon yhteyteen rakennettiin avonainen suojakatos rautapilarein. Uusi rakennus valmistui vuonna 1934.

Malmi liitettiin suuressa alueliitoksessa Helsinkiin v. 1946. Helsinki alkoi kehittämään Malmia ja läheisiä kaupunginosia vasta 1980-luvulla, joten asemalla ei tapahtunut suuria muutoksia vuosikymmeniin. 1960-luvun lopussa rautatie Riihimäelle sähköistettiin, ja tässä yhteydessä asemarakennuksesta jouduttiin purkamaan alaosaa, jotta sähköistys mahtui sen alle.[1] Rata Tikkurilaan asti kolmiraiteistettin v. 1972.[2] Junaliikenne pysyi tästä parannuksesta huolimatta vaatimattomana, ja esimerkiksi v. 1980 Malmilla pysähtyivät vain P- ja N-junat ja niitäkin meni ruuhka-aikaa lukuun ottamatta enintään kaksi tunnissa suuntaansa.[3] Kolmas asemarakennus on nykyään lasialan yrityksen käytössä ja julistettu Museoviraston toimesta valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.

Neljäs asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laituri

Malmin asemanseutu muutettiin teollisuusalueesta asuinalueeksi 1980- ja 1990-luvuilla, ja asemakin päätettiin uudistaa. Vuonna 1986 valmistui uusi asemarakennus entisen aseman pohjoispuolelle. Uuden asemarakennuksen läpi johdettiin Ylä- ja Ala-Malmin yhdistävä katettu kävelysilta. Vanhan asemarakennuksen eteläpuolinen laituri purettiin. Myöhemmin Kirkonkyläntien sillan yhteyteen rakennettiin puolikaaren muotoinen bussiterminaali radan päälle, josta ovat liukuportaat laitureille 3 ja 4. Vuonna 1996 valmistui Tikkurilan kaupunkirata[4], joka mahdollisti vuoromäärän merkittävän lisäämisen ja toi neljännen laiturin Malmille. Kaupunkiradan valmistumisen jälkeen Malmilla pysähtyvät lähi­liikenne­junat käyttävät laitureita 3 ja 4. Raiteita 1 ja 2 ne käyttävät vain poikkeustilanteissa kuten ratatöiden aikana; normaalisti näitä raiteita pitkin kulkevat vain kauko­­liikenteen sekä Malmilla pysähtymättömät lähiliikenteen junat. Lipunmyynti lakkautettiin Malmilla vuonna 2004, mutta laiturilla on sekä HSL:n että VR:n lipunmyyntiautomaatti. Neljännessä asemarakennuksessa on ollut alusta asti kaupalliseen käyttöön rakennettuja tiloja, kuten ravintola ja entisessä lipunmyyntitoimistossa toimii kahvila/etninen ruokakauppa.

Nykyään (vuonna 2011) Malmilla pysähtyy arkena ruuhka-aikaan 12 junaa tunnissa suuntaansa, sekä muina aikoina suurimmillaan 6 junaa tunnissa suuntaansa viikonpäivästä ja ajankohdasta riippuen[5] ja Malmi on matkustajamäärältään lähiliikenteen merkittävimpiä asemia[6].

Riihimäen suuntaan liikennöidään raiteelta 3 ja Helsinkiin raiteelta 4.[7] Aseman länsipuolella on kaksi raidetta, joita käyttää aseman ohittavat kauko- ja lähijunat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Iltanen, Jussi: Radan varrelta Suomen rautatieliikennepaikat. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3. s. 52-53
  • Rautatiehallitus: Valtionrautatiet 1914-1937. Helsinki: Rautatiehallitus, 1937. s. 390

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]