Röntgenfilmi ja filmikasetti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lääkäri tutkimassa filmille kehitettyä keuhkokuvaa valotaulussa.

Röntgenfilmi ja filmikasetti ovat filmi ja suojakotelo, johon voidaan kuvata röntgentutkimuksia. Röntgenfilmi muistuttaa rakenteeltaan valokuvausfilmiä. Poikkeuksena on röntgenfilmin sietokyky pimiön punaiselle tai kellanruskealle suojavalolle. Lisäksi röntgenfilmissä on kaksinkertainen rakenne, eli röntgenfilmissä on säteilylle herkkä kerros molemmin puolin filmipohjaa. Filmikasetti on valotiivis rasia, johon filmi kuvaamista varten laitetaan. Kasetin sisäseiniin on liimattu vahvistuslevyt, jotka fluerensoivat röntgensäteilyn valoksi. Vahvistuslevyjen vuoksi röntgenfimi valottuu 95 %:sti valolla ja 5 %:sti suoralla säteilyllä[1] Röntgenfilmeistä maailmanlaajuisesti siirrytty paljolti digitaalisen röntgenkuvaukseen lääketieteessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jukka Rosberg: Hammaslääketieteellinen Radiologia, s. 56, 64. Oulu: Oulun yliopistopaino, 1997. ISBN 952-90-8753-5.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.