Paranoid (Black Sabbathin albumi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paranoid
Black Sabbath
Studioalbumin Paranoid kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  Regent Sound Studios 16.–17. kesäkuuta 1970 ja Island Studios 18.–19. kesäkuuta 1970
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 18. syyskuuta 1970
Yhdysvallat 7. tammikuuta 1971
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Rodger Bain
 Tyylilaji heavy metal, hard rock, blues rock, doom metal[1]
 Kesto 42.07
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo
Yhdysvallat Warner Bros.
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 1. (1 viikko, 26. syyskuuta 1970)[2]
Saksa 2. (1970)[3]
Australia 4. (9. tammikuuta 1971)[4]
Norja 5. (viikko 42/1970)[5]
Ranska 9. (1970)[6]
Suomi Top-10 (1970)[7]
Yhdysvallat 12. (1971)[8]
Kanada 20. (27. helmikuuta 1971)[9]

Black Sabbathin muut julkaisut
Black Sabbath
1970 		Paranoid
1970 		Master of Reality
1971

Paranoid (suom. "vainoharhainen") on heavy metal -yhtye Black Sabbathin vuonna 1970 julkaistu toinen albumi. Albumi sisältää yhtyeen klassikkokappaleet "Paranoid", "Iron Man" ja "War Pigs". "Paranoid"-kappaleesta tuli Black Sabbathin suurin hitti ja se nousi Yhdistyneen kuningaskunnan singlelistan sijalle 4. ja albumi listaykköseksi.[10] Paranoid on myynyt nelinkertaista platinaa Pohjois-Amerikassa ja se on yhtyeen myydyin albumi.[11] Albumia pidetään yhtenä heavy metal-genren suurimmista klassikoista.

Albumi nauhoitettiin ensialbumin tapaan nopeassa tahdissa ja musiikillisesti se on heavy rock -painotteinen, mutta sisältää vaikutteita yhtyeen blues- ja jazz-juurista. Albumin sanoitukset käsittelevät aikansa teemoja, kuten sotaa, huumeita, mielenterveysongelmia ja tieteishenkisiä aiheita. Yhtye pyrki luovimaan pois okkultismi- ja saatananpalvontaimagostaan, jonka se oli osin tahattomasti saanut lehdistöltä ensilevyn perusteella. Julkaisun aikoihin Paranoid-albumi sai medialta ja kriitikoilta lähinnä negatiivista kritiikkiä, mutta suuri yleisö osti albumia ja se otettiin hyvin vastaan niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin, jonne yhtye teki albumin myötä ensimmäiset kiertueensa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen ensialbumi, helmikuussa 1970 julkaistu Black Sabbath oli välitön menestys. Se nousi Britannian albumilistalla sijalle 8. vaikkakin kriitikot haukkuivat albumin ja yhtyeen. Sabbath oli kuitenkin hankkinut kannattajansa pitkälti ahkeralla keikkailulla ympäri maata ja menestyksen myötä keikkoja alkoi tulla enemmän. Lehdistön silmissä, kiitos levy-yhtiö Vertigo Recordsin markkinointi-osaston, yhtye liitettiin monesti okkultismiin ja saatananpalvontaan. Kitaristi Tony Iommi puolusti yhtyettä maaliskuussa 1970: "Emme harrasta noita juttuja, se nimi (Black Sabbath) kuulosti vain hyvältä korvissamme. Seuraavalla albumilla emme käytä tuota aihepiiriä".[10]

Lisäksi okkultismi-maineen myötä yhtyeen ympärille alkoi kerääntyä kyseisiä riittejä harrastavia ihmisiä. Englannin "päänoita", uuspakana-kirkon ylipappi Alex Sanders kutsui yhtyeen esiintymään "Walpurgis-yöhön" Stonehengeen yhdessä toisen mustaan magiaan liitetyn yhtyeen Black Widow’n kanssa. Sabbath kieltäytyi ja legendan mukaan yhtyeen päälle langetettiin kostoksi kirous. Tästä on lähtenyt toinen legenda liikkeelle, jonka mukaan laulaja Ozzy Osbournen isä Jack Osbourne olisi takonut yhtyeelle tavaramerkiksi muodostuneet rautaiset ristikorut kirouksen suojaksi. Rumpali Bill Wardin mukaan tapahtuma ei liittynyt tähän mitenkään ja isä-Osbourne teki ristit yhtyeelle lähinnä muuten "lahjaksi ja suojelukseksi". Vastapainona yhtyeen kimppuun kävivät myös erilaiset uskonnolliset ryhmittymät, jotka pitivät yhtyettä saatananpalvojina.[10]

Tulevan Paranoid-albumin materiaali alkoi muodostua pian ensialbumin julkaisun jälkeen. Iommi: "Ensilevyn julkaisun aikoihin teimme Zurichissa seitsemän 45-minuutin settiä päivässä, kuuden viikon ajan! Materiaalia ei ollut tarpeeksi joten aloimme jammailla ja kehitellä uusia juttuja. Esim. "War Pigs" sai alkunsa tällä tavalla. Ja kuuden viikon jälkeen meillä oli jo muutama valmis uusi laulu tulevaa levyä varten".[10] Myös Osbourne on muistellut, että laulut tehtiin pakettiautossa matkalla keikoille ja hiottiin esiintymisten aikana valmiiksi. "Tonyn kitarasta irtosi riffejä riffien perään. Se oli meidän taikuutemme", muisteli basisti Geezer Butler myöhemmin.[12]

Albumin nauhoitukset ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen varsinaisia nauhoituksia yhtye treenasi parin viikon ajan Rockfield-studioilla Walesissa[13][10], jossa keikoilla työstetty materiaali hiottiin nauhoitusvalmiiksi. Varsinaiset nauhoitukset tehtiin ensialbumin tapaan Regent Sound-studioilla Lontoossa kesäkuun 16.-17. päivänä 1970.[10] Tuottajana toimi myös ensialbumilla mukana ollut Rodger Bain ja nauhoittajina toimivat Tom Allom ja Brian Humphries. Allomin mukaan albumin nauhoitukset sujuivat nopeasti, kahdessa 12-tunnin sessiossa.[12] Albumi miksattiin ja hiottiin valmiiksi 18.-19. kesäkuuta Island-studioilla, jossa oli tuolloin moderni 16-raitainen miksauspöytä.[10]

Albumin kappaleet on merkitty koko yhtyeen säveltämiksi. "Kappaleiden säveltäminen oli tiimityötä", muisteli Bill Ward myöhemmin. "Jos yhden meistä panoksen ottaisi pois, kappaleet eivät olisi samoja kuin ne nyt ovat".[12] Sanoituksista vastasi Geezer Butler, apunaan Ozzy Osbourne. Kappaleiden aihepiireinä ovat muun muassa sota, huumeet, mielenterveys, saasteet ja sci-fi. "Maailma oli menossa huonompaan suuntaan nuihin aikoihin, oli sotia ja saasteita, mutta kukaan muu ei kirjoittanut niistä asioista", kertoi Butler.[12] Musiikillisesti albumi on enemmän heavy- ja riffi-painotteinen kuin ensialbumi, mutta vaikutteita niin jazz- kuin blues-musiikista on edelleen huomattavissa. Merkille pantavaa on myös kappaleiden poikkeaminen tavanomaisesta "säkeistö-kertosäe-säkeistö-soolo"-kaavasta. Monissa kappaleissa saattoi olla tempon vaihdoksia tai täysin erillinen väliosa. Butler: "Pääriffin jälkeen saatoimme siirtyä täysin erilaiseen sävellajiin. Sitten keksimme sopivan keinon liittää ne yhteen".[12]

Avauskappale "War Pigs"in alkuperäinen nimi oli "Walpurgis" (saksalainen vastine vapulle, tunnetaan noitien ja taikuuden yönä). Geezer Butlerin mukaan levy-yhtiö ei hyväksynyt kyseistä nimeä, vaikkakin se markkinoi yhtyettä musta magia- ja okkultti-imagolla, tosin suurelta osin tahattomasti.[12] Butler kirjoitti kappaleeseen uuden sanoituksen, jossa aiheena oli "sodanlietsojat, poliitikot ja johtajat, joiden takia "köyhät" ja rivikansalaiset joutuivat lähtemään sotimaan".[12] Musiikillisesti noin kahdeksanminuuttinen kappale on monivivahteinen: alussa kuultava intro menee 3/4-osa tahtilajilla ilmahälytys-sireenin ulvoessa taustalla jonka jälkeen ensimmäinen (sekä kolmas) säkeistö menee Wardin hi-hat-kompin tahdissa. Toisessa säkeistössä ja sen yhteydessä olevassa soolossa tulee hyvin esille yhtyeen tiivis jamihenkisyys. Kappaleessa on lisäksi omalla kitarakuviollaan kulkeva outro, joka Pohjois-Amerikan painoksissa tunnetaan nimellä "Luke's Wall" (nimi tulee yhtyeen roudareista Luke Lucas ja Spock Wall)[10]. Kappaleessa on kasvava, nopeutettu lopetus, jonka Iommin mukaan tuottaja teki ilman yhtyeen suostumusta.[13] Alkuperäinen, "Walpurgis"-sanat sisältävä versio kappaleesta on kuultavissa Ozzy Osbournen The Ozzman Cometh-kokoelmalla.

"Planet Caravan" edustaa hieman rauhallisempaa, space/psych-vaikutteista tunnelmointia ja Iommin mukaan yhtye jopa harkitsi sen levyttämättä jättämistä.[12] Kappale pohjautui Iommin rauhalliseen kitarakuvioon jota Ward säestää tabla-rummuilla. Sanoituksen aiheena on "rakkaustarina, jossa pariskunta matkustaa läpi avaruuden".[12] Osbourne laulaa kappaleen hänelle hieman tavanomaista poikkeavalla äänialalla leslie-kaiuttimen läpi.[10] Kappaleen soolo on vahvasti jazz-vaikutteinen, jossa Iommi tekee kunniaa jazz-kitaristi Django Reinhardtille, joka oli toiminut Iommin kannustimena, kun hän menetti päät kahdesta sormestaan työtapaturmassa. (Reinhardt oli menettänyt kaksi sormeaan, mutta oli kuitenkin jatkanut soittamista).[12] Kappaleen piano-osuuden soittaa nauhoittaja Tom Allom.[12]

Ensimmäisen puolen päättävä "Iron Man" on noussut vuosien myötä nimikappaleen ohella albumin suosituimmaksi kappaleeksi ja sen pääriffi on yksi Iommin tunnetuimmista. Iommin mukaan kappaleen sävellys käynnistyi, kun hän kehitteli alussa kuultavan, kieliä venyttämällä tehdyn kitara-intron, josta myös pääriffi kehittyi.[12] Kappale sisältää nopeamman väliosan sekä erillisen outron, joissa Iommi soittaa soolot. Kappaleen sanoitus on tieteisaiheinen. Butler: "Tuona aikana NASA teki paljon avaruuslentoja ja puhuttiin saasteista ja ydinsodasta. "Iron Man"in tarina kertoo miehestä joka matkusti ajassa avaruuteen ja tulevaisuuteen ja näki maailman tuhoutuvan. Hänen palatessaan omaan aikaansa ja maahan varoittaakseen ihmisiä tulevasta, joutui hän keskelle magneettimyrskyä ja muuttui raudaksi (iron man = suom. rautamies), mutta hänen aivonsa toimivat edelleen. Hän ei pystynyt puhumaan ja ihmiset vain nauroivat hänelle. Lopulta hän ei enää välittänyt".[10] Nimi "Iron Man" tuli Butlerin mukaan Osbournelta, jonka mielestä Iommin riffi kuulosti "kuin joku rautainen heppu (eng. iron bloke) olisi marssinut".[12]

Kakkospuolen avaava "Electric Funeral" on enemmän doom-henkinen kappale, jossa Osbourne laulaa "uhkaavalla" äänellä ydinsodan vaaroista.[12] Kappale sisältää kuitenkin nopeatempoisemman keskiosan. Tätä seuraavan "Hand of Doom"-kappaleen säkeistöt kulkevat Butlerin bassokuvion myötä. "Kappale on yksi suosikeistani", kertoi rumpali Ward myöhemmin. "Seuraan siinä Geezerin bassokuviota ja lyön kalvojen reunoja".[12] Kuten moni muukin albumin kappaleista, sisältää "Hand of Doom"kin täysin erilaisen väliosan. Kappaleen sanoitus kertoo Vietnamin sodassa olleista amerikkalaissotilaista, jotka olivat joutuneet pahaan heroiini-koukkuun. Butler kertoo: "Soitimme USA:n armeijan tukikohdissa Englannissa ja Saksassa. Siellä oli Vietnamissa olleita sotilaita, jotka olivat jääneet koukkuun heroiiniin. He käyttivät hepoa selvitäkseen sodan kauhuista. Näistä asioista ei kerrottu julkisesti. Asia jäi mieleeni ja kirjoitin laulun".[12]

"Rat Salad"-kappale on instrumentaali, joka pohjautuu Wardin rumpusooloon ja sitä edeltävään jazz-henkiseen improvisaatioon. Albumin päättää "Fairies Wear Boots", joka kertoo skinheadeista, joita kutsuttiin "keijukaisiksi" (eng. fairies) jotka käyttivät maihinnousubootseja. Yhtye oli joutunut juuri ennen levytyksiä yhteenottoon skinheadien kanssa.[13] Kappaleen viimeinen säkeistö tosin kertoo huumeongelmasta kärsivän henkilön tilityksestä lääkärille.[12] Onkin väitetty, että kappale kertoisi ennemminkin yhtyeen huumausaine-kokeiluista kuin edellä mainitusta yhteenotosta skinheadien kanssa. Kappaleessa on alussa pitkä instrumentaaliosio, joka tunnetaan joissain Pohjois-Amerikan painoksissa nimellä "Jack the Stripper".

Nimikappale "Paranoid" (alun perin "The Paranoid")[10] sävellettiin aivan levynteon loppuvaiheessa. Yhtyeen jäsenet ovat muistelleet tuottajan käskeneen tehdä vielä n. neljän minuutin kappaleen, jottei albumi jäisi liian lyhyeksi, ja näin ollen Iommi kehitteli nopean riffin ja yhtyeen mukaan koko kappale kyhättiin valmiiksi noin 20:ssä minuutissa.[10][12][13][14] Näin ei kuitenkaan aivan ollut, koska vuoden 2009 Deluxe Edition-painoksella on vaihtoehtoisilla sanoilla varustettu versio, joten näin ollen kappaleesta on otettu useampi otto.[10] Lisäksi on sanottu[10], että Vertigo Records ja tuottaja olisivat olleet lähinnä singlen perään, sillä albumin muut kappaleet olivat single-julkaisuiksi liian "epäkaupallisia". Single-levyjen myynti ja menestys single-listoilla oli vielä tuohon aikaan tärkeää levy-yhtiöille, ja lisäksi yhtyeet saivat enemmän näkyvyyttä single-hitillä. Lisäksi albumin pituus ilman "Paranoid"ia olisi ollut n. 40 minuuttia, joka oli normaali albumi-mitta tuohon aikaan.[10] Osbourne muistelee: "Paranoid tuntui hätäisesti tehdyltä muihin kappaleisiin verrattuna, mutta oli kuitenkin tarttuva. Huomasin vihelteleväni riffiä kotiin mennessäni ja sanoinkin muijalle että taisimme tehdä juuri hitin".[15] Kappaleen sanoituksen inspiraationa toimi kappaleen kirjoittaneen Butlerin teini-iässä kokema masennus.[12]

Albumin julkaisu Britanniassa ja Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Paranoid"-kappale julkaistiin singlenä 17. heinäkuuta 1970 Britanniassa. Huolimatta kriittissävyisistä arvosteluista[10] se alkoi pikkuhiljaa nousta kohti listakärkeä. Tulevan albumin julkaisu Britanniassa oli syyskuun 18. 1970. Alun perin albumin nimeksi piti tulla War Pigs sen avauskappaleen mukaan.[10][12][13][15] Yhtyeen amerikkalainen levy-yhtiö Warner Bros oli kuitenkin sitä mieltä, että sotaan liittyvä nimi (war pigs = suom. sotasiat) saattaisi herättää negatiivista palautetta, koska Yhdysvallat oli mukana tuohon aikaan kovasti kritisoidussa Vietnamin sodassa.[12][10] Lisäksi Osbournen mukaan listoilla nousussa ollut single olisi vaikuttanut nimenvaihdokseen, sillä levy-yhtiön mukaan levy menisi paremmin kaupaksi singlen nimellä.[15] Alkuperäisen nimen aiheella varustettu kansi oli kuitenkin keritty jo tehdä valmiiksi eikä sitä voitu enää vaihtaa.[13] Kannessa näkyy mustalla taustalla oleva kolmeen kertaan heijastettu hahmo miehestä, jolla on miekka ja kilpi.

"Paranoid"-single nousi lokakuussa 1970 korkeimmillaan sijalle 4. ja sen myötä yhtye pääsi esiintymään suosittuun Top of the Pops-musiikkiohjelmaan televisioon.[10] Iommi: "Emme uskoneet että siitä tulisi hitti, mutta ihmiset pitävät siitä. Simppeli, tarttuva kappale, joka näköjään vetoaa kansaan".[13] Varsinainen albumi menestyi vielä paremmin nousten listaykköseksi myös lokakuussa 1970. Albumin menestys tapahtui jälleen ilman isompaa mainostusta tai kriitikoiden suitsutusta, sillä ensialbumin tapaan myös Paranoid sai heikohkoja arvosteluja Britannian lehdistössä.[10] "Kaikki tapahtuu ruohonjuuritasolla", kertoi Iommi lokakuussa 1970. "Olemme tehneet kaiken työn lähtemällä soittamaan ihmisille. He ovat nähneet meidät ja ovat ostaneet albumia".[16]

Albumin julkaisu ja kiertue Pohjois-Amerikassa ja managerin vaihtuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestyksen myötä Britannian suurimmat manageritoimistot alkoivat lähestyä yhtyettä. Sabbathia alusta asti manageroineen Jim Simpsonin voimavarat ja kapasiteetti eivät pikkuhiljaa enää riittäneet menestyksen noustessa.[15] Simpsonin manageritoimisto sijaitsi Birminghamissa kaukana Lontoosta, joka oli Britannian ja Euroopankin musiikkibisneksen keskus. "Vaikka levyt menestyivät, Simpson pystyi järjestämään vain halpoja klubikeikkoja" totesi Iommi myöhemmin.[13] Lisäksi heinäkuuksi 1970 suunniteltu Pohjois-Amerikan kiertue oli jouduttu perumaan tiettäväsi Simpsonin saamattomuuden vuoksi.[10]

Ensimmäiseksi yhtye neuvotteli kovaotteisena managerina tunnetun Don Ardenin kanssa. Arden tunnettiin aggressiivista ja jopa laittomista toimintatavoistaan musiikkibisneksessä. Myös Sabbath pelkäsi Ardenin kovaa mainetta ja sopimus jäi tekemättä. Ardenin palvelukseen kuulunut Wilf Pine ehdotti yhtyeelle, että he ottaisivat yhteyttä Patrick Meehan Junior-nimiseen nuoreen manageriin.[15][13] Meehan ja isänsä Patrick Meehan Senior olivat olleet aiemmin juuri Ardenin palveluksessa ja olivat sittemmin perustaneet oman managerointifirman.[15] Meehan Jnr. teki vaikutuksen yhtyeen jäseniin, osasi bisnekset ja löi kaikki makean elämän mahdollisuudet pöytään joista työläistaustaiset Sabbath-muusikot osasivat vain uneksia, ja näin yhtye sai uuden managerin.[15] Aluksi kaikki toimikin hyvin, kuten Osbourne muisteli myöhemmin: "Se kaikki oli ihmeellistä. Jos halusin auton, talon tai ihan mitä tahansa, minun tarvitsi vain soittaa Meehanin toimistoon ja pian tavarat tuotiin pihalle".[15] Meehanin avulla yhtye pääsi myös lopultakin Pohjois-Amerikkaan kiertueelle.[13]

Warner Bros oli Pohjois-Amerikassa julkaissut ensialbumin kesäkuussa 1970. Koska albumi myi siellä hyvin vielä syksylläkin, päätettiin Paranoidin julkaisemista siirtää siellä. Sabbathin ensimmäinen, 17-keikan Yhdysvaltain kiertue alkoi 30. lokakuuta 1970 New Yorkista ja Yhdysvallat otti yhtyeen hyvin vastaan.[12] "Paranoid"-single julkaistiin Pohjois-Amerikassa kiertueen aikana ja se nousi Billboardin listalla kohtuulliselle sijalle 62. Varsinainen albumi julkaistiin tammikuussa 1971 ja se menestyi hyvin nousemalla sijalle 12. ja se myi kultalevyn arvoisesti jo toukokuuhun 1971 mennessä.[10] Loppuvuodesta 1971 Warner Bros julkaisi vielä "Iron Man"-kappaleen singlenä (sij. 52).[10] Lisäksi vuonna 1974 Warner Bros julkaisi albumista nelikanavaisen eli kvadrofonisen version, jonka miksauksen tekivät yhtyeen assistentti Spock Wall ja tuottaja Mike Butcher.[10] Tämä miksaus julkaistiin myös vuoden 2009 Deluxe Editionin bonuksena.

Kriitikoiden tuomiot olivat pysyneet uudella mantereellakin negatiivisina menestyksestä huolimatta. Sabbathia pidettiin yhäkin aiheettomasti saatananpalvontaan ja okkultismiin liittyvänä yhtyeenä. Rolling Stone-lehden Nick Toschesin mukaan laulaja kuulostaa "kuin tampooneja olisi tungettu hänen nenäänsä" ja hän toteaa yhtyeen musiikin olevan "purukumi-satanismia".[17] Tosin Tosches sekoittaa arvostelussaan ilmeisen selvästi Sabbathin Black Widow -yhtyeeseen. Village Voicen Robert Christgau vertaa Sabbathia "camp-henkiseen kauhuelokuvaan" mutta pitää kuitenkin nimikappaletta "kiljumisen arvoisena".[18]

"Kriitikot eivät koskaan pitäneet meistä tai albumeistamme" muistelivat Osbourne ja Butler vuonna 2010. "Saimme kuitenkin näyttämään heidät typeriltä kun yleisö osti albumeita".[12]

Albumin arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään albumia pidetään yleisesti yhtenä yhtyeen parhaista tuotoksista.[10] Albumin kappaleet, kuten "War Pigs", "Iron Man" ja etenkin nimikappale "Paranoid", ovat yhtyeen tunnetuimpia kappaleita, ja ne ovat olleet julkaisustaan asti vakionumeroita yhtyeen konserteissa. Myös laulaja Ozzy Osbourne on esittänyt "Iron Mania" ja "Paranoidia" soolokeikoillaan. Mainitut kappaleet tunnetaan myös populaarikulttuurissa yleisesti heavy metal -musiikin tunnuskappaleina, ja ne soivat esimerkiksi monissa yleisötapahtumissa ja myös useiden elokuvien ja tv-sarjojen soundtrackeilla. Paranoid on myös Black Sabbathin myydyin albumi. Se on myynyt pelkästään Pohjois-Amerikassa nelinkertaista platinaa.[11]

Nykykriitikotkin suhtautuvat albumiin myönteisemmin kuin albumin julkaisun aikaiset kollegansa. Allmusic.com-sivuston kriitikko kirjoittaa albumin olevan "yksi kautta aikojen parhaimmista ja vaikuttavimmista heavy metal -albumeista, ja se määritti genren tyylin ja soundin".[19] Metal Storm -sivuston arvostelija sanoo albumin olevan "ehdoton lisä jokaisen metalli-fanaatikon kokoelmaan".[20] Albumin sen julkaisuaikaan esitellyt Rolling Stone sijoittaa albumin sijalle 130 "kaikkien aikojen top 500-albumit"-listallaan[21] ja vuonna 1989 arvostetussa Kerrang!-lehdessä albumi nousi sijalle 39 "kaikkien aikojen 100 parasta heavy metal-albumia" -äänestyksessä.[22] Vuonna 2010 Eagle Rock Entertainment teki dokumentin albumista sarjaan Classic Albums.[23]

Myös yhtyeen jäsenet ovat tyytyväisiä albumiin. Ward: "Paranoid oli meille loistavaa aikaa. Olimme silloin oikea, tiukka ja raaka bändi. Kaikki albumin musiikki tulee sydämestä, ja se on rehellinen".[10][12] Osbourne on Wardin kanssa samoilla linjoilla: "Meissä oli taikaa. Olimme nälkäisiä ja pysäyttämättömiä".[10]

CD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muistakin varhaisista Sabbath-albumeista, on myös Paranoidista julkaistu useampi CD-painos. Vertigo ja Warner Bros julkaisivat omat painoksensa 1980-luvulla ja myös Castle Communications alamerkkeineen on julkaissut useamman painoksen albumista. Castlen vuoden 1986 painos sisältää bonus-kappaleena vuoden 1980 Live at Last-albumilta otetun "Wicked World"-kappaleen.[24] Ensimmäiset remasteroidut versiot julkaistiin 1990-luvulla.

Yhdysvalloissa Rhino Records julkaisi vuonna 2004 Black Box-nimisen kokoelmaboksin, joka sisälsi yhtyeen kahdeksan ensimmäistä albumia (mukaan lukien Paranoid) remasteroituna Warner Bros-yhtiön nauhoista. Universal julkaisi albumista vuonna 2009 "Deluxe Editionin", joka sisältää varsinaisen albumin lisäksi DVD:n jolla on vuoden 1974 kvadrofoninen, eli nelikanavainen miksaus sekä toisen CD:n jossa on vaihtoehtoisia studioversioita kappaleista.

Albumista on julkaistu myös Super Deluxe-versiot vuosina 2016 ja 2020. Kumpainenkin versio on sisällöltään identtinen, mutta vuoden 2020 versio sisältää myös 5-lp vinyylivaihtoehdon.[25] Super Deluxet sisältävät alkuperäisen albumi vuoden 2012 remasteroidun version, vuoden 1974 kvadrofonisen miksauksen stereoversion sekä kaksi live-konserttia vuodelta 1970.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki sanat Geezer Butler, ellei toisin mainita, kaikki sävellykset Black Sabbath (Iommi/Butler/Ward/Osbourne).

A-puoli
NroNimiKesto
1.War Pigs7.57
2.Paranoid2.53
3.Planet Caravan4.32
4.Iron Man6.00
B-puoli
NroNimiKesto
5.Electric Funeral4.53
6.Hand of Doom7.08
7.Rat Salad2.30
8.Fairies Wear Boots (Butler/Osbourne) 6.15
  • Deluxe Editionin CD 1 sisältää varsinaisen albumin
Vuoden 2009 Deluxe Edition (levy 2)
NroNimiKesto
1.War Pigs7.55
2.Paranoid2.47
3.Planet Caravan4.30
4.Iron Man5.58
5.Electric Funeral4.47
6.Hand of Doom7.07
7.Rat Salad2.29
8.Fairies Wear Boots6.13
Vuoden 2009 Deluxe Edition (levy 3)
NroNimiKesto
1.War Pigs (instrumentaali) 8.00
2.Paranoid (vaihtoehtoinen sanoitus versio) 2.50
3.Planet Caravan (vaihtoehtoinen sanoitus versio) 6.01
4.Iron Man (instrumentaali) 5.57
5.Electric Funeral (instrumentaali) 4.52
6.Hand of Doom (instrumentaali) 7.14
7.Rat Salad (vaihtoehtoinen mix) 2.29
8.Fairies Wear Boots (instrumentaali) 6.16
  • "Luke's Wall" on "War Pigs" -kappaleen outro ja "Jack the Stripper" intro kappaleessa "Fairies Wear Boots". Nämä nimet esiintyvät vain albumin Yhdysvaltain-versiossa. Itse kappaleet eivät eroa Euroopan-versioista.

2016 ja 2020 Super Deluxe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD1 – Original Album (2012 Remaster)

  1. War Pigs/Luke’s Wall
  2. Paranoid
  3. Planet Caravan
  4. Iron Man
  5. Electric Funeral
  6. Hand of Doom
  7. Rat Salad
  8. Jack the Stripper/Fairies Wear Boots

CD2 – Quad Mix Folded Down To Stereo of Original Album

  1. War Pigs
  2. Paranoid
  3. Planet Caravan
  4. Iron Man
  5. Electric Funeral
  6. Hand Of Doom
  7. Rat Salad
  8. Fairies Wear Boots

CD3 – Live at Casino de Montreux – Montreux, Switzerland 08/31/1970

  1. Intro
  2. Paranoid
  3. N.I.B.
  4. Behind The Wall Of Sleep
  5. Iron Man
  6. War Pigs
  7. Fairies Wear Boots
  8. Hand Of Doom

CD4 – Live In Brussels 1970

  1. Paranoid
  2. Hand Of Doom
  3. Rat Salad
  4. Iron Man
  5. Black Sabbath
  6. N.I.B.
  7. Behind The Wall Of Sleep
  8. War Pigs
  9. Fairies Wear Boots
  • 2020 painos on saatavilla myös 5-lp:n versiona

Singlejulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Paranoid” (17. heinäkuuta 1970, Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo Records 6059010)
  • A: Paranoid – 2.45
  • B: The Wizard – 4.22

Britannian listasijoitus 4. vuonna 1970. Joissakin eurooppalais-painoksissa b-puolena "Rat Salad". Uudelleenjulkaisu vuodelta 1980 (NEMS Records, b-puolena "Snowblind") nousi myös Brittein listoille sijalle 14.

”Paranoid” (marraskuu 1970, Yhdysvallat Warner Bros 7437)
  • A: Paranoid – 2.45
  • B: The Wizard – 4.22

Yhdysvaltain listasijoitus 61.

”Iron Man” (1971, Yhdysvallat Warner Bros 7530)
  • A: Iron Man (edit) – 3.33
  • B: Electric Funeral – 4.50

Yhdysvaltain listasijoitus 52.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rodger Bain - tuottaja
  • Tom Allom - nauhoitus (sekä piano kappaleessa "Planet Caravan")[12]
  • Brian Humphries - nauhoitus
  • Marcus Keef - kansitaide

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Contact Music: (9/10) linkki
  • Mark Prindle: (8/10) linkki
  • 1nbetweendays: (positiivinen) linkki
  • Martin Leedham: (positiivinen) linkki
  • BBC: (positiivinen) linkki
  • Levyarvostelut.fi: (positiivinen) linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Scott's Rock and Soul Album Reviews: (A+) linkki
  • Rolling Stone: (negatiivinen) linkki (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Robert Christgau: (C-, negatiivinen) linkki

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lista (1970) Sijoitus
Norjan albumilista[26] 5
Britannian albumilista[27] 1
Lista (1971) Sijoitus
US Billboard 200[28] 12

Sertifikaatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Sertifikaatti
Kanada (CRIA) Platinaa[29]
Yhdysvallat (RIAA) 4× Platinaa[30]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1970: Vertigo 6360-011, LP, UK
  • 1971: Warner Bros BSK-3104, LP, US
  • 1973: WWA WWA-007, LP, UK
  • 1974: Warner Bros WS4-1887 LP, US 1974 (kvadrofoninen miksaus)
  • 1976: NEMS NEL-6003 LP, UK
  • 1986: Castle CLACD197 CD, UK
  • 1986: Castle NELCD6003 CD, UK ("Wicked World" Live at Last-albumilta bonuksena)
  • 1987: Warner Bros 3104-2 CD, US
  • 1989: Vertigo 832-701-2 CD, EU
  • 1996: Essential ESMCD302 CD, UK
  • 2004: Sanctuary SMRCD032 CD, UK
  • 2004: Rhino R2-73923-B CD, US (osana Black Box-kokoelmaa)
  • 2009: Universal 1782444 2 CD/DVD, UK (Deluxe Edition)
  • 2016: Rhino/Warner (US) (Super Deluxe, 4CD)
  • 2020: BMG (EU/Japan) / Rhino/Warner (US) (Super Deluxe, 4CD/5LP)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Paranoid by Black Sabbath : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 9.9.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Chart Stats - Black Sabbath - Paranoid chartstats.com. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Go-Set Australian charts - 9 January 1971 poparchives.com.au. Arkistoitu 3.3.2011. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  5. ↑ http://norwegiancharts.com/showitem.asp?interpret=Black+Sabbath&titel=Paranoid&cat=a
  6. ↑ Les Albums (CD) de 1970 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 1.3.2009. (ranskaksi)
  7. ↑ Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 102, Otava 2006
  8. ↑ http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&searchlink=BLACK%7CSABBATH&sql=11:gifoxqw5ldse~T5[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Search - RPM - Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Paranoid-albumin Deluxe Edition-version kansilehti
  11. ↑ a b Martin Popoff: Black Sabbath Faq, Backbeat Books 2011
  12. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Yhtyeen haastattelut Classic Albums - Paranoid-dokumentissa
  13. ↑ a b c d e f g h i j Tony Iommi: Iron Man - My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011
  14. ↑ http://www.rocksbackpages.com/article.html?ArticleID=13390 Bill Wardin kommentti, Record Mirror, Rob Partridge lokakuu 1970
  15. ↑ a b c d e f g h Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä Ozzy, Like Kustannus 2009
  16. ↑ "Black Sabbath: It's All Word Of Foot" Rob Partridge, Record Mirror, lokakuu 1970
  17. ↑ http://www.rollingstone.com/music/albumreviews/paranoid-19710415 (Arkistoitu – Internet Archive) arvostelu Rolling Stone-lehdessä, Nick Tosches 1971
  18. ↑ http://www.robertchristgau.com/get_album.php?id=6409 Christgaun arvostelu
  19. ↑ Arvostelu Allmusic.com-sivustolla
  20. ↑ Black Sabbath - Paranoid review, Arvostelu Metal Storm.net -sivustolla
  21. ↑ Rolling Stonen lista (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Kerrang!, tammikuu 1989
  23. ↑ Artikkeli aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ http://www.vintagecd.ru/black_sabbath_castle.html (Arkistoitu – Internet Archive) artikkeli Castlen julkaisuista
  25. ↑ Super Deluxe Edition superdeluxeedition.com.
  26. ↑ Discography Black Sabbath norwegiancharts.com. Viitattu 19. joulukuuta 2009.
  27. ↑ Chart Stats – Black Sabbath Chart Stats. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 19. joulukuuta 2009.
  28. ↑ [Paranoid (Black Sabbathin albumi) AllMusicissa (englanniksi) Black Sabbath > Charts & Awards > Billboard Albums] Allmusic. Viitattu 19. joulukuuta 2009.
  29. ↑ Search Certification Database Canadian Recording Industry Association. Arkistoitu 15.4.2012. Viitattu 19. joulukuuta 2009.
  30. ↑ Search Results Recording Industry Association of America. Viitattu 19. joulukuuta 2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paranoid_(Black_Sabbathin_albumi)&oldid=21526564”