Cross Purposes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cross Purposes
Black Sabbath
Studioalbumin Cross Purposes kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Monnow Valley-studiot, Wales 1993
 Julkaistu 31. tammikuuta 1994
 Formaatti CD, LP
 Tuottaja(t) Leif Mases & Black Sabbath
 Tyylilaji heavy metal, hard rock[1]
 Kesto 46.53
 Levy-yhtiö I.R.S. Records
Listasijoitukset

Ruotsin lippu 9. (11. helmikuuta 1994)[2]
Suomen lippu 9. (tammikuu 1994)[3]
Itävallan lippu 23. (27. helmikuuta 1994)[4]
Saksan lippu 32. (viikko 7, 1994)[5]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 41.[6]
Sveitsin lippu 41. (13. helmikuuta 1994)[7]
Alankomaiden lippu 85. (19. helmikuuta 1994)[8]
Yhdysvaltain lippu 122. (1994)[9]

Black Sabbathin muut julkaisut
Dehumanizer
1992
Cross Purposes
1994
Cross Purposes Live
1995

Cross Purposes on brittiläisen heavy metal-yhtye Black Sabbathin vuonna 1994 julkaistu albumi. Albumilla Tony Martin palasi yhtyeen laulajaksi muutaman vuoden tauon jälkeen. Cross Purposes ei menestynyt kaupallisesti kovinkaan vahvasti ja se on yleisesti jäänyt vähälle huomiolle yhtyeen historiassa.

Kokoonpanomuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteistyö laulaja Ronnie James Dion ja rumpali Vinnie Appicen kanssa oli loppunut marraskuussa 1992. Lähinnä levy-yhtiön panostuksen vuoksi kootun vuosien 1980-1982 kokoonpanon uudelleenpaluu oli ollut kireä tunnelmaltaan[10] ja tilanne oli kulminoitunut kun ex-vokalisti Ozzy Osbourne oli kutsunut Sabbathin lämmittelemään ja esiintymään kanssaan Costa Mesassa marraskuussa 1992 jolloin Osbourne aikoi vetäytyä konserttilavoilta. Dio kieltäytyi esiintymisestä ja Sabbath kutsui tuurajaksi Judas Priestistä tutun Rob Halfordin. Tämän jälkeen Dio ja rumpali Appice perustivat Dio-yhtyeen uudelleen.

Laulajaksi palasi vuosina 1987-1990 yhtyeessä ollut Tony Martin, vaikkakin tiettävästi uudelleenkokoontumista "jäähyväiskonsertin" pitäneen Ozzy Osbournen kanssa oli suunniteltu tämän kuitenkaan toteutumatta.[11] Johtohahmon, kitaristi Tony Iommin ohella basistina jatkoi yhtyeen alkuperäisjäsen Geezer Butler. Appicen tilalle rumpuihin tuli Rainbowsta tuttu Bobby Rondinelli ja kosketinsoittajana ja taustajäsenenä jatkoi Geoff Nicholls, joka tällä albumilla laskettiin täysivaltaiseksi jäseneksi.[11]

Albumin sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi nauhoitettiin Monnow Valley-studioilla Walesissa vuonna 1993. Tuottajana toimi yhtye itse apunaan Leif Mases, joka muistetaan mm. Abba-yhteyksistä.[12] Albumin kaikki kappaleet on merkitty Iommin, Butlerin ja Martinin nimiin. Martinin mukaan joitain kappaleita tehtiin jo vuonna 1991 kun hän oli hetken aikaa Dion tilalla Dehumanizer-albumin treenaus-vaiheessa.[10]

Musiikilliselta suuntaukseltaan albumi on Black Sabbathille tyypillistä perinteistä heavy metalia Tony Iommin riffien ollessa pääosassa. Albumia voidaan verrata yhtyeen 1980-luvun lopun albumeihin, joilla Tony Martin oli laulajana. Edellisen Dehumanizer-albumin raskaammasta suuntauksesta oli palattu myös hieman kaupallisempaan ilmaisuun kuten kappaleet "Cross of Thorns", "Dying for Love" ja videonakin julkaistu[13] "The Hand That Rocks the Cradle" osoittavat. Raskaampaa, doom metal-henkisempää tavaraa taas ovat "Virtual Death", "Evil Eye" ja "Immaculate Deception".

Monivivahteinen "Cardinal Sin" (alunperin Sin, Cardinal Sin[13]) kertoo irlantilaisesta katolisen kirkon papista, jolla oli ollut suhteita nuoriin naisihmisiin[12] ja nopeatempoisemman, erikoisemman tahtilajin omaavan "Psychophobia"-kappaleen aiheena on Daavidin oksa-nimisen lahkon johtaja David Koresh.[13] Iommin rock-henkisen riffin omaava "Back to Eden" sisältää myös kevyemmän, gospel-henkisen kertosäkeen ja avauskappale "I Witness" on tyypillinen levyn avaava nopeatempoinen kappale. Japanin painoksessa julkaistiin bonuksena myöskin nopeatempoinen "What's the Use"-kappale.

"Evil Eye" ja Eddie Van Halen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleen "Evil Eye" ovat säveltäneet Iommi, Butler, Martin ja Van Halen-yhtyeen kitaristi Eddie Van Halen, vaikka häntä ei sopimusteknisistä syistä olekaan kanteen kreditoitu. Kappaleen alku sisältää "epä-Iommimaisen" soolon, jonka soittajaksi on veikattu Eddie Van Halenia. Laulaja Tony Martinin mukaan Eddie Van Halen soittaa kyseisen soolon, kun taas kosketinsoittaja Geoff Nichollsin mukaan Eddie Van Halen ja Iommi työstivät kappaleen yhtyeen treeneissä, mutta varsinaisissa nauhoituksissa Iommi soitti itse kaikki kappaleen kitaraosuudet.[10] Nicholls ei kuitenkaan vanno etteikö Van Halenin soittoa olisi mahdollisesti jäänyt kappaleeseen.[10] Lisäksi hänen mukaan Iommi kokeili tuohon aikaan uusia kitaroita ja tämänkin vuoksi kappaleen soolo kuulostaa erilaiselta.[10] Black-Sabbath.com-sivusto taas kertoo albumin artikkelissa, ettei Eddie Van Halenilla ole mitään tekemistä albumin tai kappaleen kanssa.[13]

Tony Iommi kertoo vuonna 2011 julkaistussa omaelämänkerrassaan tapahtumasta seuraavasti: Kun Van Halen-yhtye tuli keikalle Birminghamiin, kävi Iommi hakemassa ystävänsä Eddie Van Halenin Sabbathin treeneihin, jossa he yhdessä sävelsivät kyseisen kappaleen, mutta mitään ei kuitenkaan nauhoitettu Van Halenin läsnäollessa.[12]

Kansitaide ja krediitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin kannessa on kuva palamaan sytytetystä enkelistä. Mielenkiintoisena seikkana voidaan mainita saman kuvan esiintyneen kolmisen vuotta aiemmin Scorpions-yhtyeen "Send Me An Angel"-singlen kannessa.[13] Albumin kiertueella joissain Euroopan maissa Sabbath joutui sensuroimaan promojulisteissa olevaa albumin kansikuvaa uskonnollisista syistä.[10]

Joissain painoksissa säveltäjäksi kappaleisiin on merkitty Harford, joka on laulaja Tony Martinin virallinen sukunimi. Martin oli närkästynyt asiasta, koska hän oli halunnut pitää oikean nimensä poissa julkisuudesta.[10]

Tony Iommi kiittää kansiteksteissä Modeston piirivankilaa, jonne hän joutui yhden yön ajaksi vuonna 1992 epäiltynä maksamattomista elatuskustannuksista.[12]

Albumi mediassa ja yhtyeen mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cross Purposes julkaistiin tammikuussa 1994 ja sen julkaisi I.R.S. Records. Se ei ollut kaupallisesti mikään suuri menestys (UK 41., US 122.), mutta esim. Suomessa ja Ruotsissa albumi nousi top-10:een. Se on jäänyt yleisesti vähemmälle huomiolle yhtyeen levytyshistoriassa eikä albumilta ole noussut selkeää ns. "hittikappaletta" tai klassikkoa. Tämän päivän kriitikot antavat kuitenkin albumille pääasiassa positiivista palautetta. Sputnik Music-sivuston arvostelija sanoo albumia "odottamattoman hyväksi" ja "ehkäpä yhtyeen viimeiseksi hyväksyttäväksi albumiksi" ja Allmusic-sivuston kriitikko kirjoittaa albumin olevan "ensimmäinen sitten Born Againin, joka todella kuulostaa Sabbathilta ja on ehkäpä paras sitten Mob Rulesin".[14][15] Kriitisellä puolella Heavy Metal Addiction-sivuston arvostelija kritisoi osan albumin kappaleista olevan selkeää täytemateriaalia ja internet-kriitikko Mark Prindle sanoo albumin kuulostavan aikaisekseen modernilta, mutta kritisoi albumia "tapporiffien" puuttesta.[16][17]

Tony Iommi on kertonut yhtyeen ilmapiirin olleen hyvä albumin teon aikana ja huolimatta heikohkosta myynnistä hän oli tyytyväinen albumiin ja sen promootioon levy-yhtiön osalta.[12] Myös basisti Geezer Butler kertoi levyn julkaisun aikoihin albumin teon olleen "rennoin kokemus koskaan" ja hän myös kehui laulaja Tony Martinia studiotyöskentelijänä.[10] Tosin muutamaa vuotta myöhemmin Butler kertoi olleensa pettynyt, koska albumia ei ollut hänen mukaansa tarkoitus julkaista Black Sabbath-nimen alla, koska alkuperäisen kokoonpanon reunionia suunniteltiin tuohon aikaan ja Butlerin mielestä todellinen oikeus Black Sabbath-nimeen oli vain alkuperäisellä kokoonpanolla.[10][13] Tony Martin ja rumpali Bobby Rondinelli ovat kiistäneet tämän tiedon.[10] Lisäksi Butler on kertonut myöhemmin olleensa tyytymätön laulaja Tony Martiniin koska tämä ei hänen mukaansa halunnut laulaa Butlerin säveltämiä raskaampia kappaleita.[18]

Albumin kiertue ja kokoonpanon hajoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye teki laajan maailmankiertueen albumin promotoimiseksi kiertäen Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Euroopassa sekä Aasiassa. Konserteissa riitti yleisöä, sillä tuohon aikaan monet uudet grunge- ja stoner rock-yhtyeet olivat nimenneet Sabbathin esikuvikseen ja tätä kautta yhtye sai uusia nuoria faneja.[10] Geezer Butlerin mukaan "Sabbath oli yli kahdenkymmenen vuoden ajan epämuodikas yhtye, mutta yhtä-äkkiä olikin todella coolia kuunnella Black Sabbathia!".[10] Tony Martin on kertonut olleensa pettynyt kiertueen settilistaan josta "90 prosenttia oli Osbournen tai Dion aikaisia kappaleita".[10] Kiertueella kuvattiin ja nauhoitettiin tuleva Cross Purposes Live-vhs/cd.

Pohjois-Amerikan kiertueella yhtyeen mukana olivat myös Motörhead ja Morbid Angel ja Euroopassa yhtyettä lämmittelivät Godspeed ja Cathedral. Suomen Provinssirock-festivaaleilla soitettu konsertti jäi kokoonpanon viimeiseksi, sillä rumpali Bobby Rondinelli jätti yhtyeen sopimusongelmien takia.[10] Lopuilla neljällä Etelä-Amerikan keikalla rumpalina tuurasi alkuperäisjäsen Bill Ward. Hän ei kuitenkaan jäänyt pysyvästi yhtyeeseen. Kiertueen jälkeen myös Geezer Butler erosi Sabbathista ja liittyi lavoille paluun tehneen Ozzy Osbournen yhtyeeseen. Butler oli tyytymätön yhtyeen musiikilliseen suuntaukseen ja jatkuviin miehistönvaihdoksiin ja heikkoon menestykseen, jotka hänen mielestään halvensivat yhtyeen mainetta ja hänen mielestään Black Sabbath-nimi olisi tullut "laittaa lopullisesti lepoon" tuolloin.[10]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Geezer Butler, Tony Iommi ja Tony Martin

Nro Nimi Kesto
1. I Witness   4:56
2. Cross of Thorns   4:32
3. Psychophobia   3:16
4. Virtual Death   5:49
5. Immaculate Deception   4:15
6. Dying for Love   5:53
7. Back to Eden   3:57
8. The Hand That Rocks the Cradle   4:31
9. Cardinal Sin   4:20
10. Evil Eye   5:58
11. What's the Use? (Japanin painoksen bonuskappale) 3:03

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Leif Mases ja Black Sabbath - tuottajat
  • Leif Mases, Darren Galer ja Dave Somers - nauhoitus
  • Leif Mases - miksaus (The Wool Hall, Somerset)
  • Tony Cousins - masterointi (Metropolis Mastering, Lontoo)
  • nauhoitettu Monnow Valley-studioilla Walesissa

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1994: IRS (07777-7-13222-2-8) EU, CD
  • 1994: IRS (07777-13222-2-8) US, CD
  • 1994: IRS (0777-7-13222-1-1) UK, LP

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cross Purposes by Black Sabbath : Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 9.9.2012. (englanniksi)
  2. Ruotsin listasijoitus, swedishcharts.at
  3. Timo Pennanen: Sisältää hitin, sivu 102, Otava 2006
  4. Itävallan listasijoitus, austriancharts.at
  5. Saksan listasijoitus, charts-surfer.de
  6. Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, 2011
  7. Sveitsin listasijoitus, hitparade.ch
  8. Alankomaiden listasijoitus, dutchcharts.nl
  9. Yhdysvaltain listasijoitus, allmusic.com
  10. a b c d e f g h i j k l m n o Garry Sharpe-Young: Never Say Die 1979-1997, Rockdetector 2003
  11. a b http://www.black-sabbath.com/theband/timeline/ historiikki Black Sabbath.com-sivustolla
  12. a b c d e Tony Iommi: Iron Man- My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011
  13. a b c d e f http://www.black-sabbath.com/discography/blacksabbath/crosspurposes/ info albumista Black-Sabbath.com-sivustolla
  14. http://www.sputnikmusic.com/review/37610/Black-Sabbath-Cross-Purposes/ arvostelu Sputnik Music-sivustolla
  15. http://www.allmusic.com/album/cross-purposes-mw0000107297 arvostelu Allmusic-sivustolla
  16. http://heavymetaladdiction.com/2006/12/10/black-sabbath-cross-purposes-1994-irs/ arvostelu Heavy Metal Addiction-sivustolla
  17. http://www.markprindle.com/blacksaa.htm#cross arvostelu Mark Prindlen sivustolla
  18. http://www.black-sabbath.com/vb/showthread.php?24082-sabbath-ripping-off-pantera-surly-not aiheesta Black-Sabbath.com-sivuston foorumilla