McLaren

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee McLarenin Formula 1 -kilpatallia. Sivu McLaren Automotive käsittelee McLaren-urheiluautojen valmistajaa.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes

Logovodafonemclaren.png

Koko nimi McLaren Mercedes
Päämaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Woking, Englanti
Tallipäällikkö Ranskan lippu Éric Boullier
Tekninen johtaja Flag of the United Kingdom.svg Tim Goss
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Neil Oatley
Kilpakuljettajat 20. Tanskan lippu Kevin Magnussen
22. Flag of the United Kingdom.svg Jenson Button
Testikuljettajat Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Gary Paffett
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Oliver Turvey
Belgian lippu Stoffel Vandoorne
Runko MP4-29
Moottori Mercedes
Renkaat P Pirelli
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1966
Kilpailuja 746
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
8 (1974, 1984, 1985, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998)
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
12 (1974, 1976, 1984, 1985, 1986, 1988, 1989, 1990, 1991, 1998, 1999, 2008)
Voittoja 182
Paalupaikkoja 155
Nopeimpia kierroksia 152
Sijoitus kaudella 2012 3.

McLaren on Formula 1 -talli, jonka perusti uusiseelantilainen Bruce McLaren. Talli tunnetaan erityisesti Formula 1 -tallina, mutta se on kilpaillut myös Indianapolis 500 -kilpailuissa, Can-Am -sarjassa ja Le Mansin 24 tunnin ajossa. Vaikka tallin perustaja oli uusiseelantilainen, talli kilpailee Britannian lipun alla.

McLaren International -yhtiö (nykyään McLaren Racing) perustettiin vuonna 1963, jolloin aloitettiin McLarenin ensimmäisen Formula 1 -auton rakennustyöt. Debyyttinsä auto teki Monacon Grand Prix'ssä vuonna 1966. Nykyisin McLarenin Formula 1 -tallin nimi on Vodafone McLaren Mercedes.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McLaren perusti oman tallinsa vuonna 1963 Teddy ja Timmy Mayerin kanssa. F1-luokassa hän ajoi vielä parin kauden ajan Cooperilla, kunnes McLaren-talli laajensi urheiluautoista formula ykkösiin kaudeksi 1966. Bruce McLaren ajoi nimeään kantavan tallin ensimmäisen osakilpailuvoiton jo Belgiassa 1968. Menestystä tuli myös Can-Am -urheiluautojen puolelta, jossa McLaren yhdessä Denny Hulmen kanssa voitti mestaruudet vuosina 1967–1969.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1970 alussa McLaren-talli saalisti säännöllisesti hyviä sijoituksia F1:stä, mutta traaginen käänne koettiin kesällä. Bruce McLaren oli Goodwoodin radalla testaamassa Can-Am -autoa, kun takakate irtosi itsestään täydessä vauhdissa. Auto syöksyi hallitsemattomasti ulos radalta surmaten Bruce McLarenin.

Teddy Mayer alkoi Brucen kuoleman jälkeen vetää tallia ja sai sen kurssin käännettyä ylöspäin kiinnitettyään kuljettajaksi Emerson Fittipaldin. Kausi 1974 toi Fittipaldille kuljettajien ja McLarenille valmistajien mestaruuden. Vuosikymmenen lopulla McLaren-talli kuitenkin hukkasi voittamisen reseptin. Ratkaisuna oli fuusioituminen nuoren Ron Dennisin vetämän Project Four -tallin kanssa.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen McLarenin F1-talli syntyi McLarenin tallista ja Ron Dennisin omistamasta Project 4 -tallista vuonna 1981. Tämä aiheutti pientä sekaannusta autourheilufanien keskuudessa, sillä vuodesta 1981 kaikki McLarenin autot ovat kantaneet tyyppimerkintää "MP4/xx". Tässä tapauksessa lyhenne P4 on peräisin Project 4:stä, eikä siis ole korimallin kehitysnumero.

McLaren-TAG-Porsche 1980-luvun puolivälistä

McLarenin historian menestyksekkäin aika sijoittuu Ron Dennisin ensimmäisille vuosille McLarenilla. John Barnard suunnitteli vallankumouksellisen MP4/1-auton. Se oli ensimmäinen F1-auto, jonka kori oli valmistettu kokonaan hiilikuitukomposiitista. Kokonaisuus kruunattiin TAG/Porschen turboahdetulla moottorilla ja auto oli erittäin suorituskykyinen. Taidokkaat kuljettajat Niki Lauda, Alain Prost, Keke Rosberg ja Stefan Johansson auttoivat myös tiimiä menestymään. McLaren-Porsche voitti valmistajien mestaruuden vuonna 1984 ja Lauda voitti maailmanmestaruuden. Vuonna 1985 sama toistui jälleen, valmistajien mestaruus lipui McLarenille ja Alain Prost voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Vuonna 1986 Prost voitti jälleen kuljettajien maailmanmestaruuden.

Alain Prost ajamassa McLaren MP4-2B -autoa vuonna 1985.

Hävittyään kahtena peräkkäisenä vuotena valmistajien mestaruuden Williams-tallille vuosina 1986 ja 1987 McLaren suostutteli Hondan tukemaan McLarenia Williamsin sijasta vuonna 1988. McLaren voitti 16:sta kisasta uskomattomat 15, joista kymmenen oli kaksoisvoittoja. Ayrton Senna voitti kuljettajien maailmanmestaruuden ensimmäisenä vuotenaan McLarenilla. Seuraavana vuonna Honda esitteli uuden 3,5-litraisen vapaastihengittävän moottorin FIA:n kiellettyä turboahdetut moottorit. McLaren voitti jälleen molemmat tittelit, joista kuljettajien mestaruus ratkesi Alain Prostin eduksi Japanissa.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 Ayrton Senna voitti uransa toisen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. Eroa toiseksi tulleeseen Alain Prostiin oli seitsemän pistettä. McLaren voitti myös valmistajien mestaruuden. Ayrton Sennan tallikaverina ajoi Gerhard Berger.

Kaudella 1991 Ayrton Senna voitti toisen peräkkäisen ja kolmannen maailmanmestaruuden McLaren-Hondalla. McLarenin pahin vastustaja oli Williams-Renault. Eroa oli 14 pistettä. Tallin kauden päätteeksi ottama neljäs perättäinen valmistajien mestaruus oli aikansa ennätys.

Kaudella 1992 Williams ja Nigel Mansell olivat ylivoimainen vastus kaikille talleille. Ayrton Senna oli pisteissä neljäs jääden huimat 58 pistettä Mansellille.

Kaudella 1993 Honda vetäytyi moottoritoimittajan roolista ja McLaren joutui tyytyään Fordin asiakasmoottoreihin Benettonin ollessa etuoikeutettu tehdastiimi. Ayrton Sennan tallikaveriksi palkattiin CART-mestari Michael Andretti. Andretti oli kuitenkin auttamattoman hidas, joten McLaren antoi hänelle potkut Italian GP:n jälkeen. Andrettin tilalle nostettiin testikuljettajan paikalta Mika Häkkinen. Andrettin jälkeen McLaren ei ottanut F1-tulokkaita suoraan kisakuljettajakseen, kunnes vuonna 2007 valitsi toiseksi kuljettajakseen Lewis Hamiltonin. Sennan päätöskisasta ottama voitto nosti McLarenin F1-historian voitokkaimmaksi talliksi yhteismäärällä 104 ohi Ferrarin. Kauden jälkeen Senna jätti tallin ja siirtyi kilpailemaan Williamsille.

Häkkinen Silverstonessa 1994.

Kaudella 1994 McLaren vaihtoi jälleen moottoritoimittajaa ranskalaiseen Peugeot'hon. Moottorit osoittautuivat kuitenkin tehottomiksi ja epäluotettaviksi eikä autosta ollut mestaruuskamppailuun. Häkkisen tallikaverina ajoi tuolloin Martin Brundle.

Kaudeksi 1995 McLaren valitsi moottoritoimittajakseen Mercedes-Benzin. Käytännössä moottorit valmisti Mercedeksi aluksi osittain ja myöhemmin kokonaan omistama Ilmor, joka on jatkanut moottoritoimittajana tähän päivään saakka, vuodesta 2005 Mercedes-Benz High Performance Engines -nimellä. Vuonna 2000 Mercedes-Benzin omistaja DaimlerChrysler AG osti 40% McLaren Groupista.

Vuonna 1996 McLarenilla oli muutamia mahdollisuuksia katkaista kolmatta vuotta kestänyt voitoton ajanjakso, mutta McLarenin ja Mercedeksen ensimmäistä yhteistä voittoa jouduttiin kuitenkin odottamaan kauden 1997 alkuun, jolloin edellisvuonna Häkkisen tallikaveriksi tullut David Coulthard voitti Australiassa.

McLarenin sponsoriksi asettui tupakkayhtiö West. Uuteen nousuun tallin siivitti muun muassa aerodynamiikkanero Adrian Neweyn siirtyminen tiimin palvelukseen kaudesta 1998 eteenpäin. Häkkinen kävi raivoisan taistelun mestaruudesta Michael Schumacherin kanssa. Ratkaisevassa päätöskilpailussa Schumi sammutti autonsa lähtöruudukkoon, jolloin Häkkisen oli helppo ajaa mestarina maaliin. Tallitoveri David Coulthard oli kolmas. Tallin ansioluetteloon merkittiin myös saman vuoden tallimestaruus, joka on toistaiseksi myös McLarenin viimeinen valmistajien ykköstila.

Seuraavalla kaudella 1999 Häkkinen jatkoi mestaruustaistoa Michael Schumacherin kanssa. Tilanne muuttui kuitenkin Britannian GP:ssä, jossa Schumacher loukkasi jalkansa. Häkkisen haastajaksi nousi Schumacherin tallikaveri Eddie Irvine, joka haastoi Häkkisen aina viimeiseen kilpailuun asti. Jännittävien vaiheiden jälkeen Häkkinen kuitenkin otti toisen mestaruurensa McLarenille, mutta valmistajien sarjan voitto menetettiin Suzukan-päätöskisassa Ferrarille.

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen vuonna 2000 Yhdysvaltain GP:ssä.

Kaudella 2000 Häkkinen tavoitteli kolmatta perättäistä mestaruutta. Kausi lähti kuitenkin vaikeasti käyntiin, kun Häkkinen keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher pääsi pisteissä karkuun. Tilanne kuitenkin muuttui Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua, jolloin Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Kaudella 2001 Häkkinen ei enää pystynyt haastamaan ylivoimaisia Ferrari-tallin autoja. McLarenin luotettavuusongelmat söivät miehen mahdollisuudet mestaruuteen, mikä vei Häkkisen motivaation. Suoritukset jäivätkin odotettua vaisummiksi. Häkkinen ilmoittikin siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle, mutta odotetusti ilmoitti vuoden jälkeen lopettavansa lopullisesti. Englannin Silverstonessa ja USA:n Indianapolisissa hän tosin kuittasi kaksi hienoa voittoa. Kolmaskin oli erittäin lähellä; hän keskeytti Espanjan Barcelonassa johtopaikalta viimeisellä kierroksella moottoririkon takia.

Kaudella 2002 Häkkisen korvaajaksi tuli Sauber-tallista siirtynyt Kimi Räikkönen, jolloin tapahtui nuoren suomalaisen lopullinen läpimurto. Räikkönen toi autonsa kolmantena maaliin heti kauden avauskilpailussa Australiassa päästen näin ensimmäistä kertaa urallaan F1-kisan palkintokorokkeelle. Mestaruusmahdollisuudet söi McLarenin epäluotettavuus, joka johti 11 keskeytykseen. Aika-ajovertailussa nuori suomalainen voitti kokeneen tallikaverinsa David Coulthardin 10–7. MM-pisteitä kertyi yhteensä 24 kappaletta, joilla irtosi kokonaistuloksissa kuudes sija. Ranskan GP:ssä Kimi oli jo lähellä osakilpailuvoittoakin, mutta loppukierrosten liukastuminen öljyläikkään siirsi sen haaveen toteutumista vielä tulevaisuuteen.

Kaudella 2003 Räikkönen taisteli tosissaan maailmanmestaruudesta. McLaren aloitti vanhan auton kehitysversiolla, mutta auto oli kohtuullisen nopea ja varma. Räikkönen sijoittui kauden neljässä ensimmäisessä, vaiheikkaissa kilpailuissa kaikissa palkintokorokkeelle ja voitti ensimmäisen kilpailunsa Malesian GP:ssä. Räikkönen nousi palkintokorokkeelle peräti kymmenen kertaa ja haastoi kokeneen Michael Schumacherin aina päätöskisaan asti. Räikkönen joutui kuitenkin taipumaan Schumacherille vain kahdella pisteellä.

Kaudella 2004 McLarenista ei ollut kamppailemaan mestaruudesta. Mahdollisuudet vei auton luotettavuusongelmat. Räikköselle kauden 2004 huippuhetki osui Belgiaan Span radalle, jossa hän ajoi uransa toisen GP-voiton. Kauden ensimmäinen puolikas oli Räikköselle erittäin vaikea. Auto oli lupaavista talvitesteistä huolimatta susi. Kauden seitsemästä ensimmäisestä GP-kilpailusta viisi päättyi Räikkösen osalta keskeytykseen, mikä tarkoitti mestaruusmahdollisuuksien hautaamista. Kun McLaren sai vihdoin sinnikkäällä kehitystyöllä radalle kilpailukykyisen ajokin MM-sarjan jälkimmäiselle puoliskolle, näkyi se myös tuloksissa. Räikkönen ajoi Britannian GP:ssä paalupaikan ja sijoittui toiseksi. Hieman myöhemmin hän teki Belgiassa hienon nousun 10. lähtöruudusta voittoon. Britannian, Belgian ja Brasilian GP-kisojen ohella Räikkönen nousi palkintokorokkeelle vain Kiinan GP:ssä, jossa hän oli kolmas.

Kaudella 2005 Räikkönen taisteli jälleen mestaruudesta. Räikkönen nousi monen mielestä kauden parhaaksi kuljettajaksi, mutta mestaruus jäi saamatta. Räikkönen saavutti peräti seitsemän voittoa, tasan yhtä paljon kuin mestaruuden napannut Fernando Alonso. Palkintokorokkeelle suomalainen nousi 12 kertaa. Räikkönen voitti kolmantena suomalaisena Monacon GP:n johdettuaan kisaa lähdöstä maaliin. Japanin GP:ssä Räikkönen nousi hienolla ajolla 17:stä lähtöruudusta voittoon ohittaen viimeisellä kierroksella Giancarlo Fisichellan.

Kimi Räikkönen McLareninsa ratissa 2006.

Kausi 2006 oli pettymys McLarenille. Talvitestit eivät sujuneet eikä moni uskonut McLarenista olevan kärkitaistoon. Kausi sai surkean alun, kun Bahrainin avauskilpailussa Räikkösen autosta petti takaripustus aika-ajon ensimmäisellä nopealla kierroksella. Räikkönen kuitenkin ajoi kilpailun kolmanneksi ja Australian GP:ssä toiseksi. Auton luotettavuus oli hyvällä tasolla, mutta vauhti oli usein kateissa ja hopeanuolet joutuivat tyytymään lähinnä jäännöspisteisiin. USA:n GP:ssä Räikkösen tallikaveri Juan Pablo Montoya törmäsi Räikkösen perään ja molempien kisa päättyi ensimmäiseen mutkaan. Kyseisen tapahtuman jälkeen McLarenin pinna paloi ja kolumbialaisen ilmoitettua siirtyvänsä seuraavaksi kaudeksi NASCAR-sarjaan hyllytti McLaren hänet ja korvasi loppukauden ajaksi testikuljettaja Pedro de la Rosalla. Kokonaiskuvan autojen vauhdista antoi tallin jääminen kokonaan ilman voittoa ensimmäistä kertaa sitten kauden 1996.

Kaudeksi 2007 McLaren sai uusia haasteita saadessaan kuljettajakseen Renault'lla tuplamestariksi ajaneen Fernando Alonson. Toiseksi kuljettajaksi talli palkkasi GP2-sarjan mestari Lewis Hamiltonin. Talli teki talven aikana ahkerasti töitä estääkseen edellisvuoden pettymyksen uusiutumisen. Testeissä Ferrari piti huippuvauhtia, mutta McLaren nousi kakkossuosikiksi alkavalle kaudelle. Muutaman kerran myös McLarenit olivat testien kärjessä, vaikka kärsivät myös lukuisista luotettavuusongelmista. Kauden avauskilpailussa Australiassa McLaren-autot pitivät aika-ajossa hyvää vauhtia valloittamalla lähtöruudut 2 ja 4. Kilpailussa ylivoimaiseen voittoon ajoi Ferrarin Räikkönen, mutta Alonso peesasi toiseksi ja Hamilton kolmanneksi. Kautta sävytti McLaren-tallin vakoiluepäilyt, joista tallia rankaistiin 13. syyskuuta 100 miljoonan dollarin sakoilla ja valmistajan MM-pisteiden menetyksellä kyseisellä kaudella. Kuljettajapisteisiin tuomio ei vaikuttanut.[1]

Kaudella 2008 McLarenin kuljettajina toimivat edelliskaudella talliin tullut Lewis Hamilton sekä Renault'lta saapunut Heikki Kovalainen. Kauden aikana moni eri kuljettaja oli ajoittaan kiinni mestaruudessa, mutta loppukautta kohden vain Hamiltonilla ja Ferrarin Felipe Massalla oli mahdollisuus mestaruuteen. Taisto ratkesikin vasta kauden viimeisessä, Brasilian Grand Prix'ssa, jossa Hamilton viimeisellä kierroksella viimeisessä mutkassa ohitti Toyotan Timo Glockin ja voitti kuljettajien maailmanmestaruuden. Mestaruus oli McLarenin ensimmäinen sitten vuoden 1999. Valmistajien maailmanmestaruuden voitti tosin Ferrari.

Kaudelle 2009 tultaessa tallipäällikkö Ron Dennis ilmoitti jättävänsä tallipäällikön paikan Martin Whitmarshille[2]. Kausi 2009 alkoi McLarenilta vaisusti. Hamiltonin kolmossija Australiassa hylättiin valehtelun takia ja Kovalainen keskeytti kaksi kilpailua putkeen avausmutkassa. McLaren paransi kuitenkin vauhtiaan kauden loppua kohden osoituksena Hamiltonin voitot Unkarista ja Singaporesta. McLaren oli lopulta valmistajien sarjan kolmas pisteen edellä Ferraria. Ennen kauden 2010 alkua McLaren osti itselleen Mercedes-Benzin osuuden tallista Mercedeksen ostettua Brawn GP-tallin itselleen ja nimettyään sen Mercedes GP:ksi. Hallitseva maailmanmestari Jenson Button korvasi Heikki Kovalaisen McLarenin toisena kuljettajana.

Kauden 2012 jälkeen koko siihen astisen uransa McLarenilla ajanut Hamilton vaihtoi Mercedes GP -talliin, jolloin hänen paikkansa toisessa McLaren autossa otti meksikolainen Sergio Perez. Kauden aikana McLaren teki uuden ennätyksen ajamalla pisteille 58 peräkkäisessä kilpailussa rikkoen Ferrarin 55 peräkkäisen pistekilpailun ennätyksen. Ennätysputki, johon kuului yhteensä 64 peräkkäistä pistesijaa katkesi vasta kaudella 2013 Kanadan GP:ssä. Kaudella 2013 McLaren teki myös historiaa olemalla ensimmäinen talli F1-historiassa, jonka molemmat autot ajoivat maaliin kauden jokaisessa kilpailussa. (Tosin Monacon GP:ssä 2013 Perez joutui jättämään autonsa radan varteen muutama kierros ennen loppua, mutta sai silti luokituksen kilpailusta.) Kaudella 2014 Perezin korvaa tanskalainen Kevin Magnussen.

Suomalaiskuljettajia ajoi McLarenilla vuodesta 1993 vuoteen 2009 asti, poikkeuksena vuosi 2007 jolloin kuljettajina toimivat Alonso ja Hamilton.

McLarenin saavutukset Formula 1 -sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grand Prix -voittoja – 145
  • Formula 1 kuljettajien mestaruuksia – 11
  • Formula 1 valmistajien mestaruuksia – 8
  • Paalupaikkoja – 121
  • Kilpailuja – 614
Lewis Hamilton ja Heikki Kovalainen olivat McLarenilla tallikavereina kausilla 2008–2009. Kuva vuoden 2008 Britannian GP:stä


Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesk. = keskeytti, DNS = ei osallistunut kilpailuun, DNQ = karsiutui, DSQ = hylättiin, EX = kilpailukielto, NC = ei sijoitusta. Lihavoitu fontti merkitsee paalupaikkaa.

Kausi Runko/Moottori
Renkaat
Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Pisteet Sijoitus
1966 M2B
Ford V8
Serenissima V8
F
MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 2 9.
Uuden-Seelannin lippu Bruce McLaren Kesk. DNS 6 DNS 5 Kesk.
1967 M4B
M5A
BRM V8
BRM V12
G
RSA MON NED BEL FRA GBR GER CAN ITA USA MEX 3 10.
Uuden-Seelannin lippu Bruce McLaren 4 Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk.
1968 M5A
M7A
BRM V12
Ford Cosworth V8
G
RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 49 2.
Uuden-Seelannin lippu Bruce McLaren Kesk. Kesk. 1 Kesk. 8 7 13 Kesk. 2 6 2
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 5 2 5 Kesk. Kesk. 5 4 7 1 1 Kesk. Kesk.
1969 M7A
M7B
M7C
M9A
Ford Cosworth V8
G
RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 38 (40) 5.
Uuden-Seelannin lippu Bruce McLaren 5 2 5 Kesk. 4 3 3 4 5 DNS DNS
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 3 4 6 4 8 Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Bell Kesk.
1970 M7D
M14A
M14D
Ford Cosworth V8
Alfa Romeo V8
G
RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX 35 5.
Uuden-Seelannin lippu Bruce McLaren Kesk. 2 Kesk.
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 2 Kesk. 4 4 3 3 Kesk. 4 Kesk. 7 3
Italian lippu Andrea de Adamich DNQ DNQ DNQ NC DNS DNQ 12 8 Kesk. DNQ
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Gethin Kesk. Kesk. 10 Kesk. 6 14 Kesk.
Yhdysvaltain lippu Dan Gurney Kesk. 6 Kesk.
Italian lippu Nanni Galli DNQ
1971 M14A
M19A
Ford Cosworth V8
G
RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 10 6.
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 6 5 4 12 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Gethin Kesk. 8 Kesk. Kesk. 9 Kesk. Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Oliver Kesk. 9 7
1972 M19A
M19C
Ford Cosworth V8
G
ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 47 (49) 3.
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 2 1 Kesk. 15 3 7 5 Kesk. 2 3 3 3
Yhdysvaltain lippu Peter Revson Kesk. 3 5 7 3 3 4 2 18
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brian Redman 5 9 5
Etelä-Afrikan vuosina 1928–1994 käyttämä lippu. Jody Scheckter 9
1973 M19A
M19C
M23
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 58 3.
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 5 3 5 6 7 6 1 8 3 Kesk. 12 8 15 13 4
Yhdysvaltain lippu Peter Revson 8 Kesk. 2 4 Kesk. 5 7 1 4 9 Kesk. 3 1 5
Etelä-Afrikan vuosina 1928–1994 käyttämä lippu. Jody Scheckter 9 Kesk. DNS Kesk. Kesk.
Belgian lippu Jacky Ickx 3
1974 M23
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 73 (75) 1.
Brasilian lippu Emerson Fittipaldi 10 1 7 3 1 5 4 3 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 2 1 4
Uuden-Seelannin lippu Denny Hulme 1 12 9 6 6 Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 Kesk. 2 6 6 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hailwood 4 5 3 9 7 Kesk. Kesk. 4 7 Kesk. 15
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Hobbs 7 9
Saksan lippu Jochen Mass 16 7
1975 M23
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 53 3.
Brasilian lippu Emerson Fittipaldi 1 2 Kesk. DNS 2 7 8 Kesk. 4 1 Kesk. 9 2 2
Saksan lippu Jochen Mass 14 3 6 1 6 Kesk. Kesk. Kesk. 3 7 Kesk. 4 Kesk. 3
1976 M23
M26
Ford Cosworth V8
G
BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 74 (75) 2.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt Kesk. 2 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 5 1 DSQ 1 4 1 Kesk. 1 1 3
Saksan lippu Jochen Mass 6 3 5 Kesk. 6 5 11 15 Kesk. 3 7 9 Kesk. 5 4 Kesk.
1977 M23
M26
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 60 3.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt Kesk. 2 4 7 Kesk. Kesk. 7 12 3 1 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1
Saksan lippu Jochen Mass Kesk. Kesk. 5 Kesk. 4 4 Kesk. 2 9 4 Kesk. 6 Kesk. 4 Kesk. 3 Kesk.
Kanadan lippu Gilles Villeneuve 11
Italian lippu Bruno Giacomelli Kesk.
1978 M26
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 15 8.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 8 3 Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. 7 Kesk.
Ranskan lippu Patrick Tambay 6 Kesk. Kesk. 12 7 Kesk. 4 9 6 Kesk. Kesk. 9 5 6 8
Italian lippu Bruno Giacomelli 8 Kesk. 7 Kesk. 14
1979 M26
M28
M28B
M28C
M29
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 15 7.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson 3 8 Kesk. Kesk. Kesk. 6 4 11 4 5 9 Kesk. Kesk. 6 6
Ranskan lippu Patrick Tambay Kesk. Kesk. 10 Kesk. 13 DNQ DNQ 10 7 Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
1980 M29B
M29C
M30
Ford Cosworth V8
G
ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 11 9.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson Kesk. 11 11 4 Kesk. DNQ 7 8 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 NC
Ranskan lippu Alain Prost 6 5 DNS Kesk. Kesk. Kesk. 6 11 7 6 7 Kesk. DNS
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Stephen South DNQ
1981 M29C
M29F
MP4
Ford Cosworth V8
M
USW BRA ARG SMR BEL MON ESP FRA GBR GER AUT NED ITA CAN LVS 28 6.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson Kesk. 8 Kesk. 10 7 Kesk. 3 2 1 6 6 Kesk. Kesk. 2 7
Italian lippu Andrea de Cesaris Kesk. Kesk. 11 6 Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. 8 DNS 7 Kesk. 12
1982 MP4B
Ford Cosworth V8
M
RSA BRA USW SMR BEL MON USE CAN NED GBR FRA GER AUT SUI ITA LVS 69 2.
Itävallan lippu Niki Lauda 4 Kesk. 1 DSQ Kesk. Kesk. Kesk. 4 1 8 DNS 5 3 Kesk. Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson 6 2 6 1 Kesk. 1 3 9 Kesk. Kesk. Kesk. 9 13 4 2
1983 MP4/1C
MP4/1E
Ford Cosworth V8
Ford Cosworth V8
TAG V6 T
M
BRA USW FRA SMR MON BEL USE CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA 34 5.
Itävallan lippu Niki Lauda 3 2 Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. Kesk. 6 DSQ 6 Kesk. Kesk. Kesk. 11
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson Kesk. 1 Kesk. 5 DNQ Kesk. 3 6 9 5 9 3 Kesk. Kesk. Kesk.
1984 M BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN USE USA GBR GER AUT NED ITA EUR POR 143,5 1.
Itävallan lippu Niki Lauda Kesk. 1 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 1 2 1 2 1 4 2
Ranskan lippu Alain Prost 1 2 Kesk. 1 7 1 3 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 1 1
1985 MP4/2B
TAG V6 T
G
BRA POR SMR MON CAN USA FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 90 1.
Itävallan lippu Niki Lauda Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 1 Kesk. DNS Kesk. Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson 7
Ranskan lippu Alain Prost 1 Kesk. Kesk. 1 3 Kesk. 3 1 2 1 2 1 3 4 3 Kesk.
1986 MP4/2C
TAG V6 T
G
BRA ESP SMR MON BEL CAN USA FRA GBR GER HUN AUT ITA POR MEX AUS 96 2.
Ranskan lippu Alain Prost Kesk. 3 1 1 6 2 3 2 3 6 Kesk. 1 DSQ 2 2 1
Suomen lippu Keke Rosberg Kesk. 4 5 2 Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. 5 Kesk. 9 4 Kesk. Kesk. Kesk.
1987 MP4/3
TAG V6 T
G
BRA SMR BEL MON USA FRA GBR GER HUN AUT ITA POR ESP MEX JPN AUS 76 2.
Ranskan lippu Alain Prost 1 Kesk. 1 9 3 3 Kesk. 7 3 6 15 1 2 Kesk. 7 Kesk.
Ruotsin lippu Stefan Johansson 3 4 2 Kesk. 7 8 Kesk. 2 Kesk. 7 6 5 3 Kesk. 3 Kesk.
1988 MP4/4
Honda V6 T
G
BRA SMR MON MEX CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 199 1.
Ranskan lippu Alain Prost 1 2 1 1 2 2 1 Kesk. 2 2 2 Kesk. 1 1 2 1
Brasilian lippu Ayrton Senna DSQ 1 Kesk. 2 1 1 2 1 1 1 1 10 6 4 1 2
1989 MP4/5
Honda V10
G
BRA SMR MON MEX USA CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 141 1.
Brasilian lippu Ayrton Senna 11 1 1 1 Kesk. 7 Kesk. Kesk. 1 2 1 Kesk. Kesk. 1 DSQ Kesk.
Ranskan lippu Alain Prost 2 2 2 5 1 Kesk. 1 1 2 4 2 1 2 3 Kesk. Kesk.
1990 MP4/5B
Honda V10
G
USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 121 1.
Brasilian lippu Ayrton Senna 1 3 Kesk. 1 1 20 3 3 1 2 1 1 2 Kesk. Kesk. Kesk.
Itävallan lippu Gerhard Berger Kesk. 2 2 3 4 3 5 14 3 16 3 3 4 Kesk. Kesk. 4
1991 MP4/6
Honda V12
G
USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 139 1.
Brasilian lippu Ayrton Senna 1 1 1 1 Kesk. 3 3 4 7 1 1 2 2 5 2 1
Itävallan lippu Gerhard Berger Kesk. 3 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 4 4 2 4 Kesk. Kesk. 1 3
1992 MP4/6B
MP4/7A
Honda V12
Honda V12
G
RSA MEX BRA ESP SMR MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 99 2.
Brasilian lippu Ayrton Senna 3 Kesk. Kesk. 9 3 1 Kesk. Kesk. Kesk. 2 1 5 1 3 Kesk. Kesk.
Itävallan lippu Gerhard Berger 5 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 5 Kesk. 3 Kesk. 4 2 2 1
1993 MP4/8
Ford V8
G
RSA BRA EUR SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 84 2.
Yhdysvaltain lippu Michael Andretti Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 8 14 6 Kesk. Kesk. Kesk. 8 3
Suomen lippu Mika Häkkinen Kesk. 3 Kesk.
Brasilian lippu Ayrton Senna 2 1 1 Kesk. 2 1 18 4 5 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 1
1994 MP4/9
Peugeot V10
G
BRA PAC SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR JPN AUS 42 4.
Suomen lippu Mika Häkkinen Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. EX 2 3 3 3 7 12
Ranskan lippu Philippe Alliot Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Kesk. Kesk. 8 2 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. 5 6 Kesk. Kesk. 3
1995 MP4/10
Mercedes V10
G
BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR PAC JPN AUS 30 4.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mark Blundell 6 Kesk. 5 Kesk. 11 5 Kesk. Kesk. 5 4 9 Kesk. 9 7 4
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell 10 Kesk.
Suomen lippu Mika Häkkinen 4 Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. 8 2 DNS
Tanskan lippu Jan Magnussen 10
1996 MP4/11
Mercedes V10
G
AUS BRA ARG EUR SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN 49 4.
Suomen lippu Mika Häkkinen 5 4 Kesk. 8 8 6 5 5 5 3 Kesk. 4 3 3 Kesk. 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Kesk. Kesk. 7 3 Kesk. 2 Kesk. 4 6 5 5 Kesk. Kesk. Kesk. 13 8
1997 MP4/12
Mercedes V10

Mercedes V10
G

AUS BRA ARG SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA AUT LUX JPN EUR 63 4.
Suomen lippu Mika Häkkinen 3 4 5 6 Kesk. 7 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. DSQ 9 Kesk. Kesk. 4 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 1 10 Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 7 4 Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 Kesk. 10 2
1998 MP4/13
Mercedes V10
B
AUS BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA LUX JPN 156 1.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 2 2 6 1 2 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 2 2 2 7 Kesk. 3 3
Suomen lippu Mika Häkkinen 1 1 2 Kesk. 1 1 Kesk. 3 2 1 1 6 Kesk. 4 1 1
1999 MP4/14
Mercedes V10
B
AUS BRA SMR MON ESP CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA EUR MAL JPN 124 2.
Suomen lippu Mika Häkkinen Kesk. 1 Kesk. 3 1 1 2 Kesk. 3 Kesk. 1 2 Kesk. 5 3 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Kesk. Kesk. 2 Kesk. 2 7 Kesk. 1 2 5 2 1 5 Kesk. Kesk. Kesk.
2000 MP4/15
Mercedes V10
B
AUS BRA SMR GBR ESP EUR MON CAN FRA AUT GER HUN BEL ITA USA JPN MAL 152 2.
Suomen lippu Mika Häkkinen Kesk. Kesk. 2 2 1 2 6 4 2 1 2 1 1 2 Kesk. 2 4
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Kesk. DSQ 3 1 2 3 1 7 1 2 3 3 4 Kesk. 5 3 2
2001 MP4-16
Mercedes V10
B
AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN BEL ITA USA JPN 102 2.
Suomen lippu Mika Häkkinen Kesk. 6 Kesk. 4 9 Kesk. Kesk. 3 6 DNS 1 Kesk. 5 4 Kesk. 1 4
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 2 3 1 2 5 1 5 Kesk. 3 4 Kesk. Kesk. 3 2 Kesk. 3 3
2002 MP4-17
Mercedes V10
M
AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR GBR FRA GER HUN BEL ITA USA JPN 65 3.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Kesk. Kesk. 3 6 3 6 1 2 Kesk. 10 3 5 5 4 7 3 Kesk.
Suomen lippu Kimi Räikkönen 3 Kesk. 12 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 3 Kesk. 2 Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. 3
2003 MP4-17D
Mercedes V10

Mercedes V10
M

AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN ITA USA JPN 142 3.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 1 Kesk. 4 5 Kesk. 5 7 Kesk. 15 5 5 2 5 Kesk. Kesk. 3
Suomen lippu Kimi Räikkönen 3 1 2 2 Kesk. 2 2 6 Kesk. 4 3 Kesk. 2 4 2 2
2004 MP4-19
Mercedes V10
M
AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA CHN JPN BRA 69 5.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 8 6 Kesk. 12 10 Kesk. Kesk. 6 7 6 7 4 9 7 6 9 Kesk. 11
Suomen lippu Kimi Räikkönen Kesk. Kesk. Kesk. 8 11 Kesk. Kesk. 5 6 7 2 Kesk. Kesk. 1 Kesk. 3 6 2
2005 MP4-20
Mercedes V10
M
AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN TUR ITA BEL BRA JPN CHN 182 2.
Suomen lippu Kimi Räikkönen 8 9 3 Kesk. 1 1 11 1 DNS 2 3 Kesk. 1 1 4 1 2 1 2
Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya 6 4 Louk. Louk. 7 5 7 DSQ DNS Kesk. 1 2 Kesk. 3 1 14 1 Kesk. Kesk.
Espanjan lippu Pedro de la Rosa 5
Itävallan lippu Alexander Wurz 3
2006 MP4-21
Mercedes V8
M
AUS MAL BHR SMR EUR ESP MON GBR CAN USA FRA GER HUN TUR ITA CHN JPN BRA 110 3.
Suomen lippu Kimi Räikkönen 3 Kesk. 2 5 4 5 Kesk. 3 3 Kesk. 5 3 Kesk. Kesk. 2 Kesk. 5 5
Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya 5 4 Kesk. 3 Kesk. Kesk. 2 6 Kesk. Kesk.
Espanjan lippu Pedro de la Rosa 7 Kesk. 2 5 Kesk. 5 11 8
2007 MP4-22
Mercedes V8
B
AUS MAL BHR ESP MON CAN USA FRA GBR EUR HUN TUR ITA BEL JPN CHN BRA 0 DSQ
Espanjan lippu Fernando Alonso 2 1 5 3 1 7 2 7 2 1 4 3 1 3 Kesk. 2 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton 3 2 2 2 2 1 1 3 3 9 1 5 2 4 1 Kesk. 7
2008 MP4-23
Mercedes V8
B
AUS MAL BHR ESP TUR MON CAN FRA GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN CHN BRA 151 2.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton 1 5 13 3 2 1 Kesk. 10 1 1 5 2 3 7 3 12 1 5
Suomen lippu Heikki Kovalainen 5 3 5 Kesk. 12 8 9 4 5 5 1 4 10 2 10 Kesk. Kesk. 7
2009 MP4-24
Mercedes V8
B
AUS MAL CHN BHR ESP MON TUR GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN BRA ABU 71 3.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton DSQ 7 6 4 9 12 13 16 18 1 2 Kesk. 12 1 3 3 Kesk.
Suomen lippu Heikki Kovalainen Kesk. Kesk. 5 12 Kesk. Kesk. 14 Kesk. 8 5 4 6 6 7 11 12 11
2010 MP4-25
Mercedes V8
B
BHR AUS MAL CHN ESP MON TUR CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR BRA ABU 454 2.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 7 1 8 1 5 Kesk. 2 2 3 4 5 8 Kesk. 2 4 4 12 5 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton 3 6 6 2 14 5 1 1 2 2 4 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 5 2 4 2
2011 MP4-26
Mercedes V8
P
AUS MAL CHN TUR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU BRA 497 2.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton 2 8 1 4 2 6 Kesk. 4 4 1 4 Kesk. 4 5 5 2 7 1 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 6 2 4 6 3 3 1 6 Kesk. Kesk. 1 3 2 2 1 4 2 3 3
2012 MP4-27
Mercedes V8
P
AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU USA BRA 378 3.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 1 14 2 18 9 16 16 8 10 2 6 1 Kesk. 2 4 Kesk. 5 4 5 1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton 3 3 3 8 8 5 1 19 8 Kesk. 1 Kesk. 1 Kesk. 5 10 4 Kesk. 1 Kesk.
2013 MP4-28
Mercedes V8
P
AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN GBR GER HUN BEL ITA SIN KOR JPN IND ABU USA BRA 95 5.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 9 17 5 10 8 6 12 13 6 7 6 10 7 8 9 14 12 10 4
Meksikon lippu Sergio Pérez 11 9 11 6 9 16 11 20 8 9 11 12 8 10 15 5 9 7 6
2014 MP4-29
Mercedes V6
P
AUS MAL BHR CHN ESP MON CAN AUT GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN RUS USA BRA ABU
Tanskan lippu Kevin Magnussen 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button 4

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Nykyiset kuskit vahvennettuna)

Suomalaisten saavutukset McLaren-tallissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia McLaren-tallissa on ajanut neljä.

Keijo "Keke" Rosberg[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 1986
  • Kilpailuja: 16
  • Voittoja: 0
  • Palkintosijoja: 1
  • Paalupaikkoja: 1
  • Pisteitä: 22

Mika Häkkinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 1993–2001
  • Kilpailuja: 133
  • Voittoja: 20
  • Palkintosijoja: 51
  • Paalupaikkoja: 26
  • Pisteitä: 407
  • Kaksi maailmanmestaruutta: 1998 ja 1999

Kimi Räikkönen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 2002–2006
  • Kilpailuja: 88
  • Voittoja: 9
  • Palkintosijoja: 36
  • Paalupaikkoja: 12
  • Pisteitä: 337

Heikki Kovalainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 2008–2009
  • Kilpailuja: 35
  • Voittoja: 1
  • Palkintosijoja: 3
  • Paalupaikkoja: 1
  • Pisteitä: 75

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren Mercedes

Kilpakuljettajat:
20. Tanskan lippu Kevin Magnussen  · 22. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button

Testikuljettajat:
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Gary Paffett  · Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Oliver Turvey  · Belgian lippu Stoffel Vandoorne

Formula 1 -autot:
M2B  · M4B  · M5A  · M7A  · M7C  · M9A  · M14A  · M7D  · M14D  · M19A  · M19C  · M23  · M26  · M28  · M29  · M30  · M29F  · MP4/1  · MP4/1B  · MP4/1C  · MP4/1E  · MP4/2  · MP4/2B  · MP4/2C  · MP4/3  · MP4/4  · MP4/5  · MP4/5B
MP4/6M  · MP4/6B  · MP4/7A  · MP4/8  · MP4/9  · MP4/10  · MP4/10B  · MP4/10C  · MP4/11  · MP4/11B  · MP4/12  · MP4/13  · MP4/14  · MP4/15  · MP4-16  · MP4-17  · MP4-17D  · MP4-18  · MP4-19  · MP4-19B  · MP4-20  · MP4-21  · MP4-22  · MP4-23  · MP4-24  · MP4-25  · MP4-26  · MP4-27  · MP4-28  · MP4-29