Monacon Grand Prix

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix
Circuit Monaco.svg
Rata Circuit de Monaco
Sijainti La Condamine ja Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,337 km
Kilpailun pituus 78 kierrosta, 260,286 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Brasilia Ayrton Senna (6)
Tallit McLaren (15)
Viimeisin kilpailu (2022):
Voittaja Meksiko Sergio Pérez
(Red Bull Racing-RBPT)
Voittoaika 1:56.30,265
Toinen Espanja Carlos Sainz
(Ferrari)
Kolmas Alankomaat Max Verstappen
(Red Bull Racing-RBPT)
Paalupaikka
Kuljettaja Monaco Charles Leclerc
(Ferrari)
Paaluaika 1.11,376
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lando Norris
(McLaren-Mercedes)
Kierrosaika 1.14,693 (kierroksella 55)

Monacon Grand Prix (ransk. Grand Prix automobile de Monaco) on perinteinen autokilpailu ja 1950-luvulta lähtien myös Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajetaan Monacon kaduille tehdyllä katuradalla, Circuit de Monacolla.[1]

Monacon Grand Prix on järjestetty vuodesta 1929 alkaen. Vuodesta 1955 lähtien se on ollut vuosittain osana Formula 1 -sarjaa. Kilpailuviikonloppu alkaa muista poiketen jo torstaisin, sillä perjantai on Monacossa perinteinen markkinapäivä.

Monacon Grand Prix’tä ajetaan La Condaminen ja Monte Carlon kaupunginosien kaduilla ja ahdas katurata onkin täynnä ylä- ja alamäkiä ja tiukkoja mutkia. Nämä seikat tekevätkin radasta ehkäpä vaativimman F1-kilparadan. Monella tapaa Monacoa pidetään vanhentuneena kilparatana, sillä kapeat kadut eivät anna mahdollisuutta ohituksiin. Tapahtuman historia ja spektaakkelimaisuus turvaavat kuitenkin sen tulevaisuuden pitkäksikin aikaa.

Monacon Grand Prix’n järjestää vuosittain Automobile Club de Monaco, joka on vastuussa myös Monte Carlon rallin ja Monacon ePrix’n järjestämisestä.[2]

Voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F1-uransa ensimmäisen voiton ovat ajaneet Monacon osakilpailussa Juan Manuel Fangio (1950),[3] Maurice Trintignant (1955),[4] Jack Brabham (1959),[5] Denny Hulme (1967),[6] Jean-Pierre Beltoise (1972),[7] Patrick Depailler (1978),[8] Riccardo Patrese (1982),[9] Olivier Panis (1996)[10] ja Jarno Trulli (2004).[11]

McLaren-talli on voittanut eniten kilpailuja.[12] Menestyinein moottorinvalmistaja kyseisessä kilpailussa on Ford Cosworth.[13]

Suomalaisista Monacon kilpailun ovat voittaneet kerran Keke Rosberg, Mika Häkkinen ja Kimi Räikkönen. Suomen kansalainen, mutta Saksaa edustanut Nico Rosberg on voittanut kilpailun kolme kertaa.

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1929 Yhdistynyt kuningaskunta William Grover-Williams Bugatti Monaco Raportti
1930 Ranska René Dreyfus Bugatti Raportti
1931 Monaco Louis Chiron Bugatti Raportti
1932 Italia Tazio Nuvolari Alfa Romeo Raportti
1933 Italia Achille Varzi Bugatti Raportti
1934 Ranska Guy Moll Alfa Romeo Raportti
1935 Italia Luigi Fagioli Mercedes-Benz Raportti
1936 Saksa Rudolf Caracciola Mercedes-Benz Raportti
1937 Saksa Manfred von Brauchitsch Mercedes-Benz Raportti
1948 Italia Giuseppe Farina Maserati Raportti
1950 Argentiina Juan Manuel Fangio Alfa Romeo Raportti[3]
1952 Italia Vittorio Marzotto Ferrari Raportti
1955 Ranska Maurice Trintignant Ferrari Raportti[4]
1956 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Maserati Raportti
1957 Argentiina Juan Manuel Fangio Maserati Raportti
1958 Ranska Maurice Trintignant Cooper-Climax Raportti
1959 Australia Jack Brabham Cooper-Climax Raportti[5]
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1961 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Lotus-Climax Raportti
1962 Uusi-Seelanti Bruce McLaren Cooper-Climax Raportti
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1964 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1965 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Raportti
1966 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart BRM Raportti
1967 Uusi-Seelanti Denny Hulme Brabham-Repco Raportti[6]
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1969 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Lotus-Ford Raportti
1970 Itävalta Jochen Rindt Lotus-Ford Raportti
1971 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1972 Ranska Jean-Pierre Beltoise BRM Raportti[7]
1973 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Tyrrell-Ford Raportti
1974 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Raportti
1975 Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
1976 Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
1977 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Wolf-Ford Raportti
1978 Ranska Patrick Depailler Tyrrell-Ford Raportti[8]
1979 Etelä-Afrikka Jody Scheckter Ferrari Raportti
1980 Argentiina Carlos Reutemann Williams-Ford Raportti
1981 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari Raportti
1982 Italia Riccardo Patrese Brabham-Ford Raportti[9]
1983 Suomi Keke Rosberg Williams-Ford Raportti
1984 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1985 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1986 Ranska Alain Prost McLaren-TAG Raportti
1987 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Honda Raportti
1988 Ranska Alain Prost McLaren-Honda Raportti
1989 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1990 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1991 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1992 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Raportti
1993 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Ford Raportti
1994 Saksa Michael Schumacher Benetton-Ford Raportti
1995 Saksa Michael Schumacher Benetton-Renault Raportti
1996 Ranska Olivier Panis Ligier-Mugen-Honda Raportti[10]
1997 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
1998 Suomi Mika Häkkinen McLaren-Mercedes Raportti
1999 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2000 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2001 Saksa Michael Schumacher Ferrari Raportti
2002 Yhdistynyt kuningaskunta David Coulthard McLaren-Mercedes Raportti
2003 Kolumbia Juan Pablo Montoya Williams-BMW Raportti
2004 Italia Jarno Trulli Renault Raportti[11]
2005 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes Raportti
2006 Espanja Fernando Alonso Renault Raportti
2007 Espanja Fernando Alonso McLaren-Mercedes Raportti
2008 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Raportti
2009 Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button Brawn-Mercedes Raportti
2010 Australia Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2011 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Raportti
2012 Australia Mark Webber Red Bull-Renault Raportti
2013 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2014 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2015 Saksa Nico Rosberg Mercedes Raportti
2016 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2017 Saksa Sebastian Vettel Ferrari Raportti
2018 Australia Daniel Ricciardo Red Bull Racing-TAG Heuer Raportti
2019 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Raportti
2021 Alankomaat Max Verstappen Red Bull Racing-Honda Raportti
2022 Meksiko Sergio Pérez Red Bull Racing-RBPT Raportti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Monaco Formula1.com (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monaco Grand Prix Your Monaco. Viitattu 12.5.2009. (englanniksi)
  2. The Races Automobile Club de Monaco. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  3. a b Fangio escapes the pile-up ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  4. a b Trintignant wins as Ascari's luck runs out ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  5. a b Brabham win heralds a new era ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  6. a b Hulme win overshadowed by Bandini crash ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  7. a b Beltoise brilliant in Monte Carlo downpour ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  8. a b Depailler finally wins to take championship lead ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  9. a b Riccardo Patrese - Italy ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  10. a b Olivier Panis - France ESPN. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  11. a b Emmerson, Gary: Trulli Scores Maiden F1 Win in Dramatic Monaco GP F1 News. 23.5.2004. Autosport.com. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
  12. Statistics Constructors - Wins - By circuit • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.5.2022.
  13. Grands Prix Monaco • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 19.5.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]