Jack Brabham

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jack Brabham
Jack Brabham vuonna 1966.
Jack Brabham vuonna 1966.
Henkilötiedot
Syntynyt 2. huhtikuuta 1926
Hurstville, Uusi Etelä-Wales, Australia
Kuollut 19. toukokuuta 2014 (88 vuotta)
Gold Coast
Kansallisuus Australian lippu Australia
Arvonimi Sir
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet 19551970
Talli(t) Cooper (1955, 19571961)
Brabham (1956, 19621970)
RWRT (1957)
Kilpailuja 126
Maailmanmestaruuksia 3 (1959, 1960, 1966)
Voittoja 14
Palkintosijoja 31
Paalupaikkoja 13
Nopeimpia kierroksia 12
MM-pisteitä 253 (261)
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1955
Ensimmäinen voitto Monacon Grand Prix 1959
Viimeinen voitto Etelä-Afrikan Grand Prix 1970
Viimeinen kilpailu Meksikon Grand Prix 1970

Sir John Arthur "Jack" Brabham (2. huhtikuuta 1926 Hurstville, Uusi Etelä-Wales, Australia19. toukokuuta 2014[1][2]) oli australialainen autourheilun Formula 1 -luokan kolminkertainen maailmanmestari, vuosilta 1959, 1960 ja 1966.[3][4][5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jack Brabham hallitsi erilaisten työkoneiden käytön jo pienestä pitäen auttaessaan vihannesviljelijän ammattia harjoittanutta isäänsä peltotöissä.[3] Toisen maailmansodan aikana hän palveli ilmavoimissa, ja sodan jälkeen hän työskenteli autokorjaamoyrittäjänä.[5] Sen ohessa hän kilpaili pienissä luokissa ajamalla muun muassa lika- ja saviratakilpailuja (engl. dirt racing) sekä hillclimb-autokilpailuja, joissa voitti mestaruuksia.[4][5] Hän tutustui kilpa-autouransa varhaisten vaiheiden aikana mekaanikko Ron Tauranacin kanssa.[4][5]

Yhteistyö Cooperin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brabhamin kilpa-ajajan kokemus kasvoi, kun hän aloitti yhteistyön Cooperin tehdastallin kanssa ja ajoi ensimmäisen Formula 1 -kilpailunsa tallin valmistamalla autolla Britannian osakilpailussa vuonna 1955. Brabrhamin kilpailu päättyi keskeytykseen.[4][5][6] Myös seuraavan vuoden Britannian kilpailu päättyi keskeytykseen Maseratin autolla.[7] Kausi 1956 oli jälleen yhden kilpailun mittainen F1-sarjassa, koska Brabhamin kiinnostus suuntautui urheiluautoihin ja Formula 2 -sarjaan. Hän voitti Stirling Mossin kanssa vuoden 1958 Nürburgringin 1000 kilometrin ajon sekä F2-mestaruudet Britannian (1958) ja Ranskan (1964) sarjoissa.[5] Le Mansin 24 tunnin ajossa vuonna 1957 Brabham sijoittui Cooperillaan S1100-luokkansa kolmanneksi (kokonaistuloksissa 15. sijalle), mutta vuosien 1958 ja 1970 kilpailut Aston Martinin ja Matran autoilla päättyivät keskeytyksiin.[8][9][10]

Formula 1 -menestys kuljettajana ja oman tallin perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1959 oli Brabhamin ensimmäinen kokonainen F1-sarjassa. Hän otti sen aikana Monacon katuradalla uransa ensimmäisen voiton ja voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Coventry Climax -moottorilla varustetulla Cooperilla.[11][12] Seuraavana vuonna Brabham uusi mestaruutensa ja voitti muun muassa viisi peräkkäistä osakilpailua.[13]

Brabham perusti vuonna 1961 Ron Tauranacin kanssa Brabham-tallin, jonka ensiesiintyminen tapahtui F1-sarjassa kaudella 1962.[5][14] Hänen tallinsa ei kuitenkaan menestynyt uudessa 1500 kuutiosenttimetrin Formula 1:ssä. Ainoan voiton tallille toi Dan Gurney vuoden 1964 Ranskan osakilpailussa.[15] Vuonna 1966 alettiin ajaa 3000-kuutioisilla formuloilla, ja Brabham Repcon moottorilla varustetulla Brabham-autolla voitti kolmannen mestaruutensa. Brabham on ainoa, joka on pystynyt voittamaan F1-mestaruuden omaa nimeään kantavalla omavalmisteisella autolla.[3][16] Seuraavana vuonna mestaruus meni hänen tallitoverilleen Denny Hulmelle.[14]

Indianapolis 500 -kilpailuun Brabham oli osallistunut jo vuonna 1961 Cooperin valmistamalla autolla sijoittuen kilpailussa yhdeksänneksi, mutta uusintayritykset omavalmisteisella autolla päättyivät heikkoihin tuloksiin.[5][17]

Kilpauran lopettaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1969 Brabham kärsi loukkaantumisista. Hän oli lopettamassa jo uraansa, mutta talliin ei ollut tarjolla huippukuljettajia, minkä vuoksi hän jatkoi vielä vuoden.[4] Hän voitti kauden avauskilpailun Etelä-Afrikassa, mutta uran viimeinen F1-osakilpailu Meksikossa päättyi moottoririkon aiheuttamaan keskeytykseen.[18][19]

Kilpauran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläkkeelle siirryttyään Brabham vetäytyi autourheilusta kokonaan, myi osuutensa tallista Tauranacille ja palasi Australiaan hoitamaan maatilaa sekä ylläpitämään moottorialan liiketoimintaa.[4][5] Myöhemmin 1970-luvulla tallin johtotehtävät otti hoidettavakseen Bernie Ecclestone.[14][20] Brabham aateloitiin vuonna 1979.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brabhamin kaikki pojat, Geoff, Gary ja David, ovat myös ajaneet kilpaa.[21][22][23] Brabhamin lapsenlapset Matthew ja Sam ovat kilpa-ajajia.[24][25]

Kunniajäsenyydet ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(avain) (Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta)

Vuosi Talli Malli Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sijoitus Pisteet
1955 Cooper Car Company Cooper T40 Bristol S6 ARG MON 500 BEL NED GBR
Kesk.
ITA - 0[30]
1956 Jack Brabham Maserati 250F Maserati S6 ARG MON 500 BEL FRA GBR
Kesk.
GER ITA - 0[30]
1957 Cooper Car Company Cooper T43 Climax S4 ARG MON
6
500 FRA
7 *
- 0[30]
Rob Walker Racing Team GBR
Kesk.
GER
Kesk. †
PES
7
ITA
1958 Cooper Car Company Cooper T45 Climax S4 ARG MON
4
NED
8
500 BEL
Kesk.
FRA
6
GBR
6
GER
Kesk. †
POR
7
ITA
Kesk.
MOR
11 †
18. 3[30]
1959 Cooper Car Company Cooper T51 Climax S4 MON
1
500 NED
2
FRA
3
GBR
1
GER
Kesk.
POR
Kesk.
ITA
3
USA
4
1. 31 (34)[30]
1960 Cooper Car Company Cooper T51 Climax S4 ARG
Kesk.
1. 43[30]
Cooper T53 MON
DSQ
500 NED
1
BEL
1
FRA
1
GBR
1
POR
1
ITA USA
4
1961 Cooper Car Company Cooper T55 Climax S4 MON
Kesk.
NED
6
BEL
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
4
11. 4[30]
Cooper T58 Climax V8 GER
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
1962 Brabham Racing Organisation Lotus 24 Climax V8 NED
Kesk.
MON
8
BEL
6
FRA
Kesk.
GBR
5
9. 9[30]
Brabham BT3 GER
Kesk.
ITA USA
4
RSA
4
1963 Brabham Racing Organisation Lotus 25 Climax V8 MON
9
7. 14[30]
Brabham BT3 BEL
Kesk.
ITA
5
Brabham BT7 NED
Kesk.
FRA
4
GBR
Kesk.
GER
7
USA
4
MEX
2
RSA
13
1964 Brabham Racing Organisation Brabham BT7 Climax V8 MON
Kesk.
NED
Kesk.
BEL
3
FRA
3
GBR
4
GER
12
8. 11[30]
Brabham BT11 AUT
9
ITA
14
USA
Kesk.
MEX
15
1965 Brabham Racing Organisation Brabham BT11 Climax V8 RSA
8
MON
Kesk.
BEL
4
FRA GBR
DNS
NED GER
5
ITA USA
3
MEX
Kesk.
10. 9[30]
1966 Brabham Racing Organisation Brabham BT19 Repco V8 MON
Kesk.
BEL
4
FRA
1
GBR
1
NED
1
GER
1
ITA
Kesk.
1. 42 (45)[30]
Brabham BT20 USA
Kesk.
MEX
2
1967 Brabham Racing Organisation Brabham BT20 Repco V8 RSA
6
2. 46 (48)[30]
Brabham BT19 MON
Ret
NED
2
Brabham BT24 BEL
Kesk.
FRA
1
GBR
4
GER
2
CAN
1
ITA
2
USA
5
MEX
2
1968 Brabham Racing Organisation Brabham BT24 Repco V8 RSA
Kesk.
23. 2[30]
Brabham BT26 ESP
DNS
MON
Kesk.
BEL
Kesk.
NED
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
5
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
MEX
10
1969 Brabham Racing Organisation Brabham BT26A Cosworth V8 RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
NED
6
FRA GBR GER ITA
Kesk.
CAN
2
USA
4
MEX
3
10. 14[30]
1970 Brabham Racing Organisation Brabham BT33 Cosworth V8 RSA
1
ESP
Kesk.
MON
2
BEL
Kesk.
NED
11
FRA
3
GBR
2
GER
Kesk.
AUT
13
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
10
MEX
Kesk.
5. 25[30]
* Jaettu sija Mike MacDowelin kanssa[31]
† Osittain Formula 2 -auto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Heinonen, Toni: F1-monitaituri on poissa – "Oikeutetusti legenda" Sport - F1. 19.5.2014. MTV.fi. Viitattu 24.5.2014.
  2. Sir Jack Brabham, three-time F1 champion, dies aged 88 F1 News. 19.5.2014. Autosport.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  3. a b c Jack Brabham Hall of Fame. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h Jack Brabham - Australia ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Jack Brabham Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  6. 1955 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  7. 1956 British Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  8. 25émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1957 1957 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  9. 26émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1958 1958 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  10. 38émes Grand Prix d`Endurance les 24 Heures du Mans 1970 1970 24 Hours of Le Mans Results and Competitors. Experience Le Mans. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  11. Brabham win heralds a new era ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  12. Cooper powers Jack Brabham to the title ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  13. Jack Brabham and Cooper dominate again ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  14. a b c Brabham Teams. ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  15. Gurney gives Brabham his first win ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  16. Jack Brabham wins under new regulations ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  17. Jack Brabham Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  18. Brabham rolls back the years at Kyalami ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  19. Ickx secures runner-up spot as Brabham bows out ESPN. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  20. Fearnley, Paul: Bernie's Brabham F1 Opinion. 26.1.2017. Motorsport Magazine. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  21. David Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  22. Gary Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  23. Geoffrey "Geoff" Brabham Drivers. Speedsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  24. Surfers Paradise: SuperGP pre-race notes Supercars News. 25.10.2009. Motorsport.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  25. Sam Brabham Drivers. Driver Database (Db). Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  26. Jack Brabham AO OBE – Motor Racing Hall of Fame. Sport Australia Hall of Fame. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  27. Sir Jack Brabham Hall of Fame. International Motorsports Hall of Fame. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  28. Sir Jack Brabham Inductees. Australian Speedway Hall of Fame. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  29. Farrow, Lauren: Seven added to national living treasure list National News. 5.3.2012. The Canberra Times. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  30. a b c d e f g h i j k l m n o p Jack Brabham Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
  31. Mike MacDowel Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 20.1.2019. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jack Brabham.