James Hunt

James Hunt
	; Hunt Zandvoortissa vuonna 1976.
Henkilötiedot
Koko nimi	James Simon Wallis Hunt
Syntynyt	29. elokuuta 1947; Belmont, Englanti, Iso-Britannia
Kuollut	15. kesäkuuta 1993 (45 vuotta); Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia
Kansalaisuus	Iso-Britannia
Formula 1 -ura
Aktiivivuodet	1973–1979
Talli(t)	Hesketh (1973–1975); McLaren (1976–1978); Wolf (1979)
Kilpailuja	93
Maailmanmestaruuksia	1 (1976)
Voittoja	10
Palkintosijoja	23
Paalupaikkoja	14
Nopeimpia kierroksia	8
MM-pisteitä	179
Ensimmäinen kilpailu	Monacon GP 1973
Ensimmäinen voitto	Hollannin GP 1975
Viimeinen voitto	Japanin GP 1977
Viimeinen kilpailu	Monacon GP 1979
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Hunt Heskethin ohjaamossa vuonna 1975.

Hunt McLarenin ratissa Brands Hatchissa vuonna 1978.

James Simon Wallis Hunt (29. elokuuta 1947 Belmont, Englanti, Iso-Britannia – 15. kesäkuuta 1993 Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia) oli englantilainen Formula 1 -kuljettaja kausilla 1973–1979. F1-uransa jälkeen Hunt työskenteli televisiokommentaattorina BBC:llä. Hänet tunnettiin myös lempinimellä ”Hunt the Shunt”, joka viittasi hänen näyttäviin kolareihinsa ja autojen kuluttamiseen romuksi.^[1]

James Huntin Formula 1-ura alkoi kauden 1973 Monacon GP:ssä autona March-Ford Cosworth, mutta kisa päättyi konerikkoon. Kesken kauden 1974 James Hunt siirtyi March-tallista Hesketh-talliin. Ensimmäisen voittonsa Hunt saavutti kauden 1975 Hollannin Grand Prix’sta^[2].

Hunt ystävystyi Niki Laudan ja Ronnie Petersonin kanssa. Hän jopa asui Laudan kanssa yhdessä Lontoossa, kun molempien urat olivat alkuvaiheessa. Hunt asui myöhemmin Jody Scheckterin naapurina. Hunt löysi Gilles Villeneuven ja toimi tämän tukena ja neuvonantajana. Villeneuven ja Petersonin kuolemaan johtaneet onnettomuudet järkyttivät kovasti Huntia, joka oli ensimmäisenä auttamassa Petersonia pois palavasta autosta. Peterson kuitenkin kuoli myöhemmin sairaalassa.

Maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoan maailmanmestaruutensa Hunt voitti vuonna 1976. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Fujin radalla 29. lokakuuta 1976. Huntia auttoi voittoon Niki Laudan vakava ulosajo Nürburgringillä^[3]. Sen jälkeen Huntin oli onnistunut kuroa Laudan 26 pisteen johto kolmeen pisteeseen. Rankkasateen takia Japanin-kilpailu oltiin vähällä peruuttaa, kunnes tuomaristo kuitenkin päätti että se ajetaan monien kuljettajien vastustuksesta huolimatta. Neljä ajajaa luopui leikistä alkukierroksilla, heidän joukossaan vakavasta onnettomuudesta toipunut Lauda. Kolmossijan mestaruuteen tarvinnut^[4] Hunt sen sijaan jatkoi, mutta McLaren-auton rengas räjähti kilpailun loppuvaiheessa^[5]. Renkaanvaihto ei sujunut ongelmitta, ja James putosi kuudenneksi^[5]. Alkoi hurja takaa-ajo, jonka aikana Hunt ohitti useita autoja^[5]. Kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Clay Regazzonin ja Alan Jonesin ja nousi kolmanneksi ja näin kiinni mestaruuteen^[5].

Tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1976 kuusi parasta:

James Hunt, Iso-Britannia, McLaren-Ford, 69
Niki Lauda, Itävalta, Ferrari, 68
Jody Scheckter, Etelä-Afrikka, Tyrrell-Ford, 49
Patrick Depailler, Ranska, Tyrrell-Ford, 39
Clay Regazzoni, Sveitsi, Ferrari, 31
Mario Andretti, Yhdysvallat, Lotus-Ford/Parnelli, 22

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta)

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1973	Hesketh	ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON 9	SWE	FRA 6	GBR 4	NED 3	GER	AUT Kesk.	ITA DNS	CAN 7	USA 2			14	8.
1974	Hesketh	ARG Kesk.	BRA 9	RSA Kesk.	ESP 10	BEL Kesk.	MON Kesk.	SWE 3	NED Kesk.	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER Kesk.	AUT 3	ITA Kesk.	CAN 4	USA 3			15	8.
1975	Hesketh	ARG 2	BRA 6	RSA Kesk.	ESP Kesk.	MON Kesk.	BEL Kesk.	SWE Kesk.	NED 1	FRA 2	GBR 4	GER Kesk.	AUT 2	ITA 5	USA 4				33	4.
1976	McLaren	BRA Kesk.	RSA 2	USW Kesk.	ESP 1	BEL Kesk.	MON Kesk.	SWE 5	FRA 1	GBR DSQ	GER 1	AUT 4	NED 1	ITA Kesk.	CAN 1	USA 1	JPN 3		69	1.
1977	McLaren	ARG Kesk.	BRA 2	RSA 4	USW 7	ESP Kesk.	MON Kesk.	BEL 7	SWE 12	FRA 3	GBR 1	GER Kesk.	AUT Kesk.	NED Kesk.	ITA Kesk.	USA 1	CAN Kesk.	JPN 1	40	5.
1978	McLaren	ARG 4	BRA Kesk.	RSA Kesk.	USW Kesk.	MON Kesk.	BEL Kesk.	ESP 6	SWE 8	FRA 3	GBR Kesk.	GER DSQ	AUT Kesk.	NED 10	ITA Kesk.	USA 7	CAN Kesk.		8	13.
1979	Wolf	ARG Kesk.	BRA Kesk.	RSA 8	USW Kesk.	ESP Kesk.	BEL Kesk.	MON Kesk.	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA			0	27.

Formulauran lopetus ja uran jälkeinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hunt voitti kaudella 1977 Silverstonen osakilpailun 16. heinäkuuta,^[6] Watkins Glenin osakilpailun 2. lokakuuta^[7] ja kauden päättäneen Fujin osakilpailun 23. lokakuuta. Hän sijoittui MM-sarjassa viidenneksi.^[6]

Vuoden 1979 erittäin huonosti sujuneen Monacon GP:n jälkeen Hunt vetäytyi lopullisesti formularadoilta kesken käynnissä olleen kauden.^[8]^[9]^[10] Hän siirtyi BBC:n televisiokommentaattoriksi selostaja Murray Walkerin pariksi.

Hunt kuoli nukkuessaan sydänkohtaukseen kotonaan Lontoon Wimbledonissa 15. kesäkuuta 1993. Hän oli kuollessaan 45-vuotias.^[11]^[12]

Tallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1973–1974 March-Ford Cosworth
1974–1975 Hesketh-Ford
1976–1978 McLaren-Ford
1979 Wolf-Ford

Voitot:

1975: Hollanti
1976: Espanja, Ranska, Saksa, Hollanti, Kanada, Yhdysvallat
1977: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Japani

Paalupaikat:

1976: Brasilia, Etelä-Afrikka, Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Kanada, Watkins Glen
1977: Argentiina, Brasilia, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, Italia, Watkins Glen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' – the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
↑ Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 185. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
↑ Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 172. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
↑ Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 186. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
↑ ^a ^b ^c ^d Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 187. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
↑ ^a ^b Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 33. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
↑ Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
↑ Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 183. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.
↑ Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 43. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.
↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1: 1978–79, s. 83. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-17-7.
↑ Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15, s. 114. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
↑ Tremayne, David: Obituary: James Hunt Independent. 16.6.1993. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta James Hunt.

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku:

1950:

G. Farina
1951:

J. M. Fangio
1952:

A. Ascari
1953:

A. Ascari
1954:

J. M. Fangio
1955:

J. M. Fangio
1956:

J. M. Fangio
1957:

J. M. Fangio
1958:

M. Hawthorn
1959:

J. Brabham

2000-luku:

2000:

M. Schumacher
2001:

M. Schumacher
2002:

M. Schumacher
2003:

M. Schumacher
2004:

M. Schumacher
2005:

F. Alonso
2006:

F. Alonso
2007:

K. Räikkönen
2008:

L. Hamilton
2009:

J. Button

1960-luku:

1960:

J. Brabham
1961:

P. Hill
1962:

G. Hill
1963:

J. Clark
1964:

J. Surtees
1965:

J. Clark
1966:

J. Brabham
1967:

D. Hulme
1968:

G. Hill
1969:

J. Stewart

2010-luku:

2010:

S. Vettel
2011:

S. Vettel
2012:

S. Vettel
2013:

S. Vettel
2014:

L. Hamilton
2015:

L. Hamilton
2016:

N. Rosberg
2017:

L. Hamilton
2018:

L. Hamilton
2019:

L. Hamilton

1970-luku:

1970:

J. Rindt
1971:

J. Stewart
1972:

E. Fittipaldi
1973:

J. Stewart
1974:

E. Fittipaldi
1975:

N. Lauda
1976:

J. Hunt
1977:

N. Lauda
1978:

M. Andretti
1979:

J. Scheckter

1980-luku:

1980:

A. Jones
1981:

N. Piquet
1982:

K. Rosberg
1983:

N. Piquet
1984:

N. Lauda
1985:

A. Prost
1986:

A. Prost
1987:

N. Piquet
1988:

A. Senna
1989:

A. Prost

1990-luku:

1990:

A. Senna
1991:

A. Senna
1992:

N. Mansell
1993:

A. Prost
1994:

M. Schumacher
1995:

M. Schumacher
1996:

D. Hill
1997:

J. Villeneuve
1998:

M. Häkkinen
1999:

M. Häkkinen

[1] From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' – the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)

[2] Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 185. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.

[3] Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 172. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.

[4] Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 186. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.

[ep187-5] Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 187. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.

[sfh33-6] Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 33. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.

[7] Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.

[8] Melart, Juhani & Melart, Kari: Elämä pelissä – Grand Prix -ratojen sankarit, s. 183. 2. painos. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22767-6.

[9] Kärkkäinen, Juha: Suomalainen Formula 1 -historia 1950–96, s. 43. Hämeenlinna: Alfamer Oy, 1996. ISBN 951-9153-98-5.

[10] Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 1: 1978–79, s. 83. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979. ISBN 951-9466-17-7.

[11] Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 15, s. 114. Sporttikustannus Oy, 1994. ISBN 951-8920-20-6.

[12] Tremayne, David: Obituary: James Hunt Independent. 16.6.1993. Viitattu 1.3.2020. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]