James Hunt

James Hunt
Hunt Zandvoortissa vuonna 1976.
Kansalaisuus	Iso-Britannia
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Aktiivivuodet	1973–1979
Talli(t)	Hesketh (1973–1975) McLaren (1976–1978) Wolf (1979)
Kilpailuja	93
Maailmanmestaruuksia	1 (1976)
Voittoja	10
Palkintosijoja	23
Paalupaikkoja	14
Nopeimpia kierroksia	8
MM-pisteitä	179
Ensimmäinen kilpailu	Monacon GP 1973
Ensimmäinen voitto	Hollannin GP 1975
Viimeinen voitto	Japanin GP 1977
Viimeinen kilpailu	Monacon GP 1979
Infobox OKNimi-testi OK

Hunt Heskethin ohjaamossa vuonna 1975.

Hunt McLarenin ratissa Brands Hatchissa vuonna 1978.

James Simon Wallis Hunt (29. elokuuta 1947 Belmont, Englanti, Iso-Britannia – 15. kesäkuuta 1993 Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia) oli englantilainen Formula 1 -kuljettaja kausilla 1973–1979. F1-uransa jälkeen Hunt työskenteli televisiokommentaattorina BBC:llä. Hänet tunnettiin myös lempinimellä "Hunt the Shunt".

Formula 1-ura alkoi kauden 1973 Monacon GP:ssä. Autona hänellä oli March-Ford Cosworth. Kisa päättyi kuitenkin konerikkoon. Kesken kauden 1974 James Hunt siirtyi March-tallista Hesketh-talliin. Ensimmäisen voittonsa Hunt saavutti kauden 1975 Hollannin Grand Prix'sta.

Hunt ystävystyi hyviksi ystäviksi Niki Laudan ja Ronnie Petersonin kanssa. Hän jopa asui Laudan kanssa yhdessä Lontoossa, kun molempien urat olivat vasta alkuvaiheessa. Hunt asui myöhemmin Jody Scheckterin naapurissa. Hunt "bongasi" Gilles Villeneuven Formula-piireihin ja toimi hänen tukenaan ja neuvonantajanaan. Petersonin ja erityisesti Villeneuven kuolemaan johtaneet onnettomuudet järkyttivät kovasti Huntia.

Hunt syytti Riccardo Patresea Ronnie Petersonin kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, vaikkakin videotodisteet lopulta osoittivat toisin. James Hunt itse oli ensimmäisenä auttamassa ja nostamassa Petersonia pois palavasta autostaan. Huntin nopea toiminta ei kuitenkaan auttanut, sillä Peterson kuoli myöhemmin sairaalassa.

Maailmanmestaruus

Ainoan maailmanmestaruutensa Hunt voitti vuonna 1976. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Fujin radalla 29. lokakuuta 1976. Tämän tilaisuuden Hunt myös käytti. Hänestä ei välttämättä olisi tullut maailmanmestaria ilman Niki Laudan vakavaa ulosajoa Nürburgringillä, mutta onnettomuus takasi kaudelle todella huiman finaalin. Onnettomuuden myötä Huntin oli onnistunut kuroa Laudan 26 pisteen johto vaivaiseen kolmeen. Loppunäytöksen tapahtumapaikkana oli rankkasateen kourissa ollut Fujin rata Japanissa. Pitkään näytti siltä, ettei koko kilpailua ajettaisi sateen vuoksi lainkaan. Aikansa vatvottuaan tuomaristo kuitenkin päätti, että matkaan lähdetään. Kuljettajat eivät olleet asiasta täysin samaa mieltä – neljä autoa luopui leikistä alkukierroksilla. Heidän joukossaan oli myös Lauda, joka vain joitain viikkoja aiemmin oli käynyt kuoleman porteilla. Kolmossijan mestaruuteen tarvinnut Hunt sen sijaan jatkoi, vaikka kilpailun jälkeen myönsikin myös itse miettineensä kilpailemisen järkevyyttä ja ajoi turvallisen tuntuisesti kärkipäässä. Näytti siltä kuin mestaruus olisi ratkennut ennen aikojaan.

Näin ei kuitenkaan ollut. Jamesin McLarenin rengas räjähti kilpailun loppuvaiheessa hieman ennen varikon sisääntuloa. Renkaanvaihto ei sujunut ongelmitta ja James putosi kuudenneksi. Alkoi hurja takaa-ajo, jonka aikana Hunt ohitti useita autoja. Kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Clay Regazzonin ja Alan Jonesin ja nousi kolmanneksi ja näin kiinni mestaruuteen. Hunt itse oli asiasta täysin tietämätön – kilpailun jälkeen varikolle päästyään hän kävi ensitöikseen tallipäällikkönsä Teddy Mayerin kimppuun: ”Miksi et jumalauta kutsunut minua renkaanvaihtoon jo aiemmin!”

Mayerilla oli täysi työ saada kuljettajansa uskomaan asioiden oikea laita. Vasta kun James oli itse tarkistanut kierroslaskijoiden muistiinpanot, saattoivat juhlat alkaa.

Tuloksia

Kauden 1976 kuusi parasta:

1. James Hunt, Iso-Britannia McLaren-Ford 69
2. Niki Lauda, Itävalta Ferrari 68
3. Jody Scheckter, Etelä-Afrikka Tyrrell-Ford 49
4. Patrick Depailler, Ranska Tyrrell-Ford 39
5. Clay Regazzoni, Sveitsi Ferrari 31
6. Mario Andretti, Yhdysvallat Lotus-Ford/Parnelli 22

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta)

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1973	Hesketh	ARG	BRA	RSA	ESP	BEL	MON 9	SWE	FRA 6	GBR 4	NED 3	GER	AUT Kesk.	ITA DNS	CAN 7	USA 2			14	8.
1974	Hesketh	ARG Kesk.	BRA 9	RSA Kesk.	ESP 10	BEL Kesk.	MON Kesk.	SWE 3	NED Kesk.	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER Kesk.	AUT 3	ITA Kesk.	CAN 4	USA 3			15	8.
1975	Hesketh	ARG 2	BRA 6	RSA Kesk.	ESP Kesk.	MON Kesk.	BEL Kesk.	SWE Kesk.	NED 1	FRA 2	GBR 4	GER Kesk.	AUT 2	ITA 5	USA 4				33	4.
1976	McLaren	BRA Kesk.	RSA 2	USW Kesk.	ESP 1	BEL Kesk.	MON Kesk.	SWE 5	FRA 1	GBR DSQ	GER 1	AUT 4	NED 1	ITA Kesk.	CAN 1	USA 1	JPN 3		69	1.
1977	McLaren	ARG Kesk.	BRA 2	RSA 4	USW 7	ESP Kesk.	MON Kesk.	BEL 7	SWE 12	FRA 3	GBR 1	GER Kesk.	AUT Kesk.	NED Kesk.	ITA Kesk.	USA 1	CAN Kesk.	JPN 1	40	5.
1978	McLaren	ARG 4	BRA Kesk.	RSA Kesk.	USW Kesk.	MON Kesk.	BEL Kesk.	ESP 6	SWE 8	FRA 3	GBR Kesk.	GER DSQ	AUT Kesk.	NED 10	ITA Kesk.	USA 7	CAN Kesk.		8	13.
1979	Wolf	ARG Kesk.	BRA Kesk.	RSA 8	USW Kesk.	ESP Kesk.	BEL Kesk.	MON Kesk.	FRA	GBR	GER	AUT	NED	ITA	CAN	USA			0	27.

Formulauran lopetus ja uran jälkeinen elämä

Hunt voitti kauden 1977 Watkins Glenin osakilpailun 2. lokakuuta.

Vuoden 1979 erittäin huonosti sujuneen Monacon GP:n jälkeen Hunt ilmoitti lehdistötilaisuudessa lopettavansa ja hän myös vetäytyi lopullisesti formularadoilta kesken käynnissä ollutta kautta.

Formula 1 -uran jälkeen Hunt siirtyi kilparadoilta televisiokommentaattoriksi, ja hänen selostuskaverinaan toimi brittiläinen Murray Walker, joka selosti kisoja 1950-luvulta lähtien aina vuoteen 2001 saakka.

15. kesäkuuta 1993 Hunt kuoli 45 vuoden ikäisenä sydänkohtaukseen kotonaan nukkuessaan Lontoon Wimbledonissa.

Tallit

• 1973–74 March-Ford Cosworth
• 1974–75 Hesketh-Ford
• 1976–78 McLaren-Ford
• 1979 Wolf-Ford

Voitot:

• 1975: Hollanti
• 1976: Espanja, Ranska, Saksa, Hollanti, Kanada, Yhdysvallat
• 1977: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Japani

Paalupaikat:

• 1976: Brasilia, Etelä-Afrikka, Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Kanada, Watkins Glen
• 1977: Argentiina, Brasilia, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, Italia, Watkins Glen

Aiheesta muualla

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen