James Hunt
| James Hunt | |
|---|---|
 Hunt Zandvoortissa vuonna 1976. |
|
| Nimi | James Simon Wallis Hunt |
| Syntynyt | 29. elokuuta 1947 Belmont, Englanti, Iso-Britannia |
| Kuollut | 15. kesäkuuta 1993 (45 vuotta) Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Aktiivivuodet | 1973–1979 |
| Talli(t) |
Hesketh (1973–1975) McLaren (1976–1978) Wolf (1979) |
| Kilpailuja | 93 |
| Maailmanmestaruuksia | 1 (1976) |
| Voittoja | 10 |
| Palkintosijoja | 23 |
| Paalupaikkoja | 14 |
| Nopeimpia kierroksia | 8 |
| MM-pisteitä | 179 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon GP 1973 |
| Ensimmäinen voitto | Hollannin GP 1975 |
| Viimeinen voitto | Japanin GP 1977 |
| Viimeinen kilpailu | Monacon GP 1979 |
James Simon Wallis Hunt (29. elokuuta 1947 Belmont, Englanti, Iso-Britannia – 15. kesäkuuta 1993 Wimbledon, Englanti, Iso-Britannia) oli englantilainen Formula 1 -kuljettaja kausilla 1973–1979. F1-uransa jälkeen Hunt työskenteli televisiokommentaattorina BBC:llä. Hänet tunnettiin myös lempinimellä "Hunt the Shunt" perustuen näyttäviin kolareihin ja autojen kuluttaminen romuksi.[1]
Formula 1-ura alkoi kauden 1973 Monacon GP:ssä. Autona hänellä oli March-Ford Cosworth. Kisa päättyi kuitenkin konerikkoon. Kesken kauden 1974 James Hunt siirtyi March-tallista Hesketh-talliin. Ensimmäisen voittonsa Hunt saavutti kauden 1975 Hollannin Grand Prix'sta.
Hunt ystävystyi hyviksi ystäviksi Niki Laudan ja Ronnie Petersonin kanssa. Hän jopa asui Laudan kanssa yhdessä Lontoossa, kun molempien urat olivat vasta alkuvaiheessa. Hunt asui myöhemmin Jody Scheckterin naapurissa. Hunt "bongasi" Gilles Villeneuven Formula-piireihin ja toimi hänen tukenaan ja neuvonantajanaan. Petersonin ja erityisesti Villeneuven kuolemaan johtaneet onnettomuudet järkyttivät kovasti Huntia.
Hunt syytti Riccardo Patresea Ronnie Petersonin kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, vaikkakin videotodisteet lopulta osoittivat toisin. James Hunt itse oli ensimmäisenä auttamassa ja nostamassa Petersonia pois palavasta autostaan. Huntin nopea toiminta ei kuitenkaan auttanut, sillä Peterson kuoli myöhemmin sairaalassa.
Sisällysluettelo
Maailmanmestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoan maailmanmestaruutensa Hunt voitti vuonna 1976. Mestaruus ratkesi kauden viimeisessä osakilpailussa Japanin GP:ssä Fujin radalla 29. lokakuuta 1976. Tämän tilaisuuden Hunt myös käytti. Hänestä ei välttämättä olisi tullut maailmanmestaria ilman Niki Laudan vakavaa ulosajoa Nürburgringillä, mutta onnettomuus takasi kaudelle todella huiman finaalin. Onnettomuuden myötä Huntin oli onnistunut kuroa Laudan 26 pisteen johto vaivaiseen kolmeen. Loppunäytöksen tapahtumapaikkana oli rankkasateen kourissa ollut Fujin rata Japanissa. Pitkään näytti siltä, ettei koko kilpailua ajettaisi sateen vuoksi lainkaan. Aikansa vatvottuaan tuomaristo kuitenkin päätti, että matkaan lähdetään. Kuljettajat eivät olleet asiasta täysin samaa mieltä – neljä autoa luopui leikistä alkukierroksilla. Heidän joukossaan oli myös Lauda, joka vain joitain viikkoja aiemmin oli käynyt kuoleman porteilla. Kolmossijan mestaruuteen tarvinnut Hunt sen sijaan jatkoi, vaikka kilpailun jälkeen myönsikin myös itse miettineensä kilpailemisen järkevyyttä ja ajoi turvallisen tuntuisesti kärkipäässä. Näytti siltä kuin mestaruus olisi ratkennut ennen aikojaan.
Näin ei kuitenkaan ollut. Jamesin McLarenin rengas räjähti kilpailun loppuvaiheessa hieman ennen varikon sisääntuloa. Renkaanvaihto ei sujunut ongelmitta ja James putosi kuudenneksi. Alkoi hurja takaa-ajo, jonka aikana Hunt ohitti useita autoja. Kaksi kierrosta ennen maalia hän ohitti Clay Regazzonin ja Alan Jonesin ja nousi kolmanneksi ja näin kiinni mestaruuteen. Hunt itse oli asiasta täysin tietämätön – kilpailun jälkeen varikolle päästyään hän kävi ensitöikseen tallipäällikkönsä Teddy Mayerin kimppuun: ”Miksi et jumalauta kutsunut minua renkaanvaihtoon jo aiemmin!”
Mayerilla oli täysi työ saada kuljettajansa uskomaan asioiden oikea laita. Vasta kun James oli itse tarkistanut kierroslaskijoiden muistiinpanot, saattoivat juhlat alkaa.
Tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauden 1976 kuusi parasta:
- James Hunt, Iso-Britannia McLaren-Ford 69
- Niki Lauda, Itävalta Ferrari 68
- Jody Scheckter, Etelä-Afrikka Tyrrell-Ford 49
- Patrick Depailler, Ranska Tyrrell-Ford 39
- Clay Regazzoni, Sveitsi Ferrari 31
- Mario Andretti, Yhdysvallat Lotus-Ford/Parnelli 22
(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta)
| Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1973 | Hesketh | ARG |
BRA |
RSA |
ESP |
BEL |
MON 9 |
SWE |
FRA 6 |
GBR 4 |
NED 3 |
GER |
AUT Kesk. |
ITA DNS |
CAN 7 |
USA 2 |
14 | 8. | ||
| 1974 | Hesketh | ARG Kesk. |
BRA 9 |
RSA Kesk. |
ESP 10 |
BEL Kesk. |
MON Kesk. |
SWE 3 |
NED Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER Kesk. |
AUT 3 |
ITA Kesk. |
CAN 4 |
USA 3 |
15 | 8. | ||
| 1975 | Hesketh | ARG 2 |
BRA 6 |
RSA Kesk. |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
BEL Kesk. |
SWE Kesk. |
NED 1 |
FRA 2 |
GBR 4 |
GER Kesk. |
AUT 2 |
ITA 5 |
USA 4 |
33 | 4. | |||
| 1976 | McLaren | BRA Kesk. |
RSA 2 |
USW Kesk. |
ESP 1 |
BEL Kesk. |
MON Kesk. |
SWE 5 |
FRA 1 |
GBR DSQ |
GER 1 |
AUT 4 |
NED 1 |
ITA Kesk. |
CAN 1 |
USA 1 |
JPN 3 |
69 | 1. | |
| 1977 | McLaren | ARG Kesk. |
BRA 2 |
RSA 4 |
USW 7 |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
BEL 7 |
SWE 12 |
FRA 3 |
GBR 1 |
GER Kesk. |
AUT Kesk. |
NED Kesk. |
ITA Kesk. |
USA 1 |
CAN Kesk. |
JPN 1 |
40 | 5. |
| 1978 | McLaren | ARG 4 |
BRA Kesk. |
RSA Kesk. |
USW Kesk. |
MON Kesk. |
BEL Kesk. |
ESP 6 |
SWE 8 |
FRA 3 |
GBR Kesk. |
GER DSQ |
AUT Kesk. |
NED 10 |
ITA Kesk. |
USA 7 |
CAN Kesk. |
8 | 13. | |
| 1979 | Wolf | ARG Kesk. |
BRA Kesk. |
RSA 8 |
USW Kesk. |
ESP Kesk. |
BEL Kesk. |
MON Kesk. |
FRA |
GBR |
GER |
AUT |
NED |
ITA |
CAN |
USA |
0 | 27. |
Formulauran lopetus ja uran jälkeinen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hunt voitti kauden 1977 Watkins Glenin osakilpailun 2. lokakuuta.[2]
Vuoden 1979 erittäin huonosti sujuneen Monacon GP:n jälkeen Hunt ilmoitti lehdistötilaisuudessa lopettavansa ja hän myös vetäytyi lopullisesti formularadoilta kesken käynnissä ollutta kautta.
Formula 1 -uran jälkeen Hunt siirtyi kilparadoilta televisiokommentaattoriksi, ja hänen selostuskaverinaan toimi brittiläinen Murray Walker, joka selosti kisoja 1950-luvulta lähtien aina vuoteen 2001 saakka.
15. kesäkuuta 1993 Hunt kuoli 45 vuoden ikäisenä sydänkohtaukseen kotonaan nukkuessaan Lontoon Wimbledonissa.
Tallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitot:
- 1975: Hollanti
- 1976: Espanja, Ranska, Saksa, Hollanti, Kanada, Yhdysvallat
- 1977: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Japani
Paalupaikat:
- 1976: Brasilia, Etelä-Afrikka, Espanja, Ranska, Saksa, Itävalta, Kanada, Watkins Glen
- 1977: Argentiina, Brasilia, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, Italia, Watkins Glen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Mitä Missä Milloin 1979, s. 417. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1978. ISBN 951-1-04873-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.svg){kind=small}
|
