Formula 1 -kausi 1965

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1965
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 16.
Kilpailuja 10
Rengasvalmistaja(t) D, G
Kuljettajien mestari Jim Clark
Valmistajien mestari Lotus
← 1964 1966 →
Jim Clark (vas.) voitti mestaruuden vuonna 1965.

Formula 1 -kausi 1965 oli 16. Formula 1 -kausi. Se alkoi 1. tammikuuta ja päättyi 24. lokakuuta 1965 kymmenen kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti Jim Clark, ja valmistajien mestaruuden Lotus.[1] Meksikon GP:tä lukuun ottamatta voittajat olivat brittejä.

Nro Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Etelä-Afrikka Etelä-Afrikan Grand Prix 1. tammikuuta Prince George Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
2 Monaco Monacon Grand Prix 30. toukokuuta Monaco Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta BRM Raportti
3 Belgia Belgian Grand Prix 13. kesäkuuta Spa-Francorchamps Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
4 Ranska Ranskan Grand Prix 27. kesäkuuta Charade Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
5 Yhdistynyt kuningaskunta Britannian Grand Prix 10. heinäkuuta Silverstone Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
6 Alankomaat Hollannin Grand Prix 18. heinäkuuta Zandvoort Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
7 Saksa Saksan Grand Prix 1. elokuuta Nürburgring Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Yhdistynyt kuningaskunta Lotus-Climax Raportti
8 Italia Italian Grand Prix 12. syyskuuta Monza Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Yhdistynyt kuningaskunta BRM Raportti
9 Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix 3. lokakuuta Watkins Glen Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill Yhdistynyt kuningaskunta BRM Raportti
10 Meksiko Meksikon Grand Prix 24. lokakuuta Hermanos Rodríguez Yhdysvallat Richie Ginther Japani Honda Raportti

Kuljettajien lopullinen järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja RSA
Etelä-Afrikka
MON
Monaco
BEL
Belgia
FRA
Ranska
GBR
Iso-Britannia
NED
Alankomaat
GER
Saksa
ITA
Italia
USA
Yhdysvallat
MEX
Meksiko
Pisteet
1 Iso-Britannia Jim Clark 1 1 1 1 1 1 10 Kesk. Kesk. 54
2 Iso-Britannia Graham Hill 3 1 5 5 2 4 2 2 1 Kesk. 40 (47)
3 Iso-Britannia Jackie Stewart 6 3 2 2 5 2 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 33 (34)
4 Yhdysvallat Dan Gurney Kesk. 10 Kesk. 6 3 3 3 2 2 25
5 Iso-Britannia John Surtees 2 4 Kesk. 3 3 7 Kesk. Kesk. 17
6 Italia Lorenzo Bandini 15 2 9 8 Kesk. 9 6 4 4 8 13
7 Yhdysvallat Richie Ginther Kesk. 6 Kesk. Kesk. 6 14 7 1 11
8 Iso-Britannia Mike Spence 4 7 7 4 8 Kesk. 11 Kesk. 3 10
9 Uusi-Seelanti Bruce McLaren 5 5 3 Kesk. 10 Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. 10
10 Australia Jack Brabham 8 Kesk. 4 DNS 5 3 Kesk. 9
11 Uusi-Seelanti Denny Hulme 8 4 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 5
12 Sveitsi Jo Siffert 7 6 8 6 9 13 Kesk. Kesk. 11 4 5
13 Itävalta Jochen Rindt Kesk. DNQ 11 Kesk. 14 Kesk. 4 8 6 Kesk. 4
14 Meksiko Pedro Rodríguez 5 7 2
15 Yhdysvallat Ronnie Bucknum Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 13 5 2
16 Iso-Britannia Richard Attwood Kesk. 14 13 12 Kesk. 6 10 6 2
17 Ruotsi Jo Bonnier Kesk. 7 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 7 7 8 Kesk. 0
18 Australia Frank Gardner 12 Kesk. Kesk. 8 11 Kesk. Kesk. 0
19 Yhdysvallat Masten Gregory Kesk. 12 8 Kesk. 0
20 Iso-Britannia Bob Anderson NC 9 DNS 9 Kesk. Kesk. DNS 0
21 Iso-Britannia Innes Ireland 13 Kesk. Kesk. 10 9 Kesk. 0
22 Australia Paul Hawkins 9 10 Kesk. 0
23 Yhdysvallat Bob Bondurant 9 Kesk. 0
24 Etelä-Afrikka Peter de Klerk 10 0
25 Iso-Britannia Ian Raby 11 DNQ 0
26 Etelä-Afrikka Tony Maggs 11 0
27 Meksiko Moises Solana 12 Kesk. 0
28 Belgia Lucien Bianchi 12 0
29 Italia Nino Vaccarella 12 0
30 Italia Roberto Bussinello DNQ 13 0
31 Rhodesia Sam Tingle 13 0
32 Iso-Britannia David Prophet 14 0
Uusi-Seelanti Chris Amon Kesk. DNS Kesk.
Rhodesia John Love Kesk.
Iso-Britannia Mike Hailwood Kesk.
Iso-Britannia John Rhodes Kesk.
Saksa Gerhard Mitter Kesk.
Italia Geki Kesk.
Italia Giancarlo Baghetti Kesk.
Italia Giorgio Bassi Kesk.
Iso-Britannia Alan Rollinson DNS
Italia Ludovico Scarfiotti DNS
Belgia Willy Mairesse WD
Etelä-Afrikka Trevor Blokdyk DNQ
Etelä-Afrikka Neville Lederle DNQ
Etelä-Afrikka Doug Serrurier DNQ
Etelä-Afrikka Brausch Niemann DNQ
Etelä-Afrikka Ernie Pieterse DNQ
Iso-Britannia Brian Gubby DNQ
Etelä-Afrikka Jackie Pretorius DNPQ
Rhodesia Clive Puzey DNPQ
Etelä-Afrikka Dave Charlton DNPQ
Sija Kuljettaja RSA
Etelä-Afrikka
MON
Monaco
BEL
Belgia
FRA
Ranska
GBR
Iso-Britannia
NED
Alankomaat
GER
Saksa
ITA
Italia
USA
Yhdysvallat
MEX
Meksiko
Pisteet
Sija Kuljettaja Nro Maa Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Jim Clark 5 Yhdistynyt kuningaskunta 54 6 6 6
2 Graham Hill 3 Yhdistynyt kuningaskunta 47 2 6 4
3 Jackie Stewart 4 Yhdistynyt kuningaskunta 34 1 5
4 Dan Gurney 8 Yhdysvallat 25 5
5 John Surtees 8 Yhdistynyt kuningaskunta 17 3
6 Lorenzo Bandini 2 Italia 13 1
7 Richie Ginther 11 Yhdysvallat 11 1 1
8 Mike Spence 6 Yhdistynyt kuningaskunta 10 1
9 Bruce McLaren 9 Uusi-Seelanti 10 1
10 Jack Brabham 7 Australia 9 1
11 Denny Hulme 14 Uusi-Seelanti 5
12 Jo Siffert 16 Sveitsi 5
13 Jochen Rindt 10 Itävalta 4
14 Pedro Rodríguez 14 Meksiko 2
15 Richard Attwood 21 Yhdistynyt kuningaskunta 2
16 Ronnie Bucknum 12 Yhdysvallat 2
17 Nino Vaccarella 6 Italia
18 Moises Solana 18 Meksiko
19 Trevor Blokdyk 28 Etelä-Afrikka
20 Paul Hawkins 22 Australia
21 Mike Hailwood 16 Yhdistynyt kuningaskunta
22 Masten Gregory 48 Yhdysvallat
23 Lucien Bianchi 27 Belgia
24 Roberto Bussinello 50 Italia
25 Sam Tingle 25 Rhodesia
26 Tony Maggs 15 Etelä-Afrikka
27 Peter de Klerk 20 Etelä-Afrikka
28 Doug Serrurier 21 Etelä-Afrikka
29 Neville Lederle 23 Etelä-Afrikka
30 John Rhodes 20 Yhdistynyt kuningaskunta
31 Bob Anderson 18 Yhdistynyt kuningaskunta
32 Bob Bondurant 22 Yhdysvallat
33 Brausch Niemann 27 Etelä-Afrikka
34 Chris Amon 19 Uusi-Seelanti
35 David Prophet 19 Yhdistynyt kuningaskunta
36 Alan Rollinson 25 Yhdistynyt kuningaskunta
37 Ernie Pieterse 22 Etelä-Afrikka
38 Ian Raby 24 Yhdistynyt kuningaskunta
39 John Love 17 Rhodesia
40 Jo Bonnier 15 Ruotsi
41 Jackie Pretorius 29 Etelä-Afrikka
42 Clive Puzey 24 Rhodesia
43 Innes Ireland 38 Yhdistynyt kuningaskunta
44 Frank Gardner 46 Australia
45 Giancarlo Baghetti 10 Italia
46 Geki 28 Italia
47 Gerhard Mitter 3 Saksa

Valmistajien lopullinen järjestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Valmistaja Pisteet
1 Lotus-Climax 54
2 BRM 45
3 Brabham-Climax 27
4 Ferrari 26
5 Cooper-Climax 14
6 Honda 11
7 Brabham-BRM 5
8 Lotus-BRM 2
9 LDS-Alfa Romeo 0
10 LDS-Climax 0
11 Cooper-Ford 0
12 Alfa Romeo 0
13 Brabham-Ford 0
14 Lotus-Ford 0
  1. Lotus and Clark triumph again ESPN. Arkistoitu 6.12.2018. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)