Circuit Park Zandvoort

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Circuit Park Zandvoort
Ratakartta
Sijainti Zandvoort, Alankomaat
Suurimmat tapahtumat Formula 1, DTM, A1GP, WTCC, Formula 3
Radan pituus 4,18 km
Mutkia 13
Rataennätys 1'19.511 (Max Verstappen, Red Bull RB8, Jumbo Race Dagen, 2017

Circuit Park Zandvoort on moottorirata, joka sijaitsee lähellä Zandvoortin kaupunkia Alankomaissa Pohjanmeren rannalla.

Zandvoortissa on pidetty autourheilukilpailuja jo ennen toista maailmansotaa, mutta varsinainen moottorirata valmistui vasta sodan jälkeen, suunnittelijana John Hugenholtz.[1]

Rata avattiin 7. elokuuta 1948 ja seuraavana vuonna siellä ajettiin Zandvoortin Grand Prix.[1] Vuonna 1952 ajettiin Hollannin Grand Prix, joka kuului Formula ykkösten sarjaohjelmaan.[1][2]

Vuonna 1985 Hollannin GP ajettiin viimeisen kerran.[1][2] Yhtiö, joka pyöritti radan toimintaa, lopetti toimintansa. Rataa, jonka omisti Zandvoortin kaupunki, ei käytetty vähään aikaan, joten kaupunki myi osia rata-alueesta vuonna 1987 eräälle bungaloweja ylläpitävälle yritykselle. Tämä bungalow-kylä on yhä rata-alueen vieressä.

Ryhmä ihmisiä ja yrityksiä suunnitteli jäljellä olevan radan säästämistä. Näin syntyi "Circuit Park Zandvoort" ja rata suunniteltiin uudelleen.[1] Ensin avattiin 2,6 km pitkä rata kesällä 1989. Vuonna 1995 CPZ sai luvan Hollannin hallitukselta rakentaa uusi täysimittainen rata. Tämä projekti valmistui 2001. Varikkorakennukset, pääkatsomo ja radan muoto uudistettiin. Tällä hetkellä radalle yritetään saada taas F1 -kilpailu, mutta mahdollisuudet ovat melko pienet.

Kuuluisin mutka radalla on Tarzanbocht ("Tarzanin mutka") pääsuoran lopussa, joka antaa erinomaiset mahdollisuudet ohitusyrityksille. Tarinan mukaan tämä mutka on nimetty paikallisen henkilön mukaan, joka sai lempinimekseen Tarzan. Hän halusi antaa radan suunnittelijoille omistamansa puutarhan dyyneiltä mikäli he nimeäisivät mutkan hänen mukaansa. Tarinasta on liikkeellä erilaisia versoita.

Radalla on sen historian aikana sattunut monia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia; esimerkiksi Piers Courage vuonna 1970 ja Roger Williamson vuonna 1973.[3][4]

Formula 1 -voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Voittaja Talli Raportti
1948 Thaimaan lippu Prinssi Bira[5] Maserati Raportti
1949 Italian lippu Luigi Villoresi[6] Ferrari Raportti
1950 Ranskan lippu Louis Rosier[7] Talbot-Lago Raportti
1951 Ranskan lippu Louis Rosier[8] Talbot-Lago Raportti
1952 Italian lippu Alberto Ascari[9] Ferrari Raportti
1953 Italian lippu Alberto Ascari[10] Ferrari Raportti
1955 Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio[11] Mercedes-Benz Raportti
1958 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Stirling Moss[12] Vanwall Raportti
1959 Ruotsin lippu Jo Bonnier[13] BRM Raportti
1960 Australian lippu Jack Brabham[14] Cooper Raportti
1961 Saksan lippu Wolfgang von Trips[15] Ferrari Raportti
1962 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Graham Hill[16] BRM Raportti
1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark[17] Lotus Raportti
1964 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark[18] Lotus Raportti
1965 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark[19] Lotus Raportti
1966 Australian lippu Jack Brabham[20] Brabham Raportti
1967 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jim Clark[21] Lotus Raportti
1968 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart[22] Matra Raportti
1969 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart[23] Matra Raportti
1970 Itävallan lippu Jochen Rindt[24] Lotus Raportti
1971 Belgian lippu Jacky Ickx[25] Ferrari Raportti
1973 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jackie Stewart[26] Tyrrell Raportti
1974 Itävallan lippu Niki Lauda[27] Ferrari Raportti
1975 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt[28] Hesketh Raportti
1976 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Hunt[29] McLaren Raportti
1977 Itävallan lippu Niki Lauda[30] Ferrari Raportti
1978 Yhdysvaltain lippu Mario Andretti[31] Lotus Raportti
1979 Australian lippu Alan Jones[32] Williams Raportti
1980 Brasilian lippu Nelson Piquet[33] Brabham Raportti
1981 Ranskan lippu Alain Prost[34] Renault Raportti
1982 Ranskan lippu Didier Pironi[35] Ferrari Raportti
1983 Ranskan lippu René Arnoux[36] Ferrari Raportti
1984 Ranskan lippu Alain Prost[37] McLaren Raportti
1985 Itävallan lippu Niki Lauda[38] McLaren Raportti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e History of the Circuit of Zandvoort History. Circuit Zandvoort. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  2. a b Circuit Park Zandvoort Circuits. ESPN. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  3. Piers Courage - Great Britain ESPN. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  4. Roger Williamson - Great Britain ESPN. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  5. 1948 Zandvoort GP ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  6. 1949 Zandvoort GP ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  7. 1950 Dutch GP ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  8. 1951 Dutch GP ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  9. New venue ... but Ascari remains unbeatable ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  10. Ascari pilots slick-handling Ferrari to Zandvoort win ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  11. Fangio and Moss secure dominant 1-2 at Zandvoort ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  12. Moss wins as British manufacturers dominate ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  13. First success for Bonnier and BRM ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  14. Brabham wins as newcomer Clark makes a statement ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  15. Von Trips takes maiden win as Ferrari dominate ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  16. Hill triumphs at Zandvoort ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  17. Clark dominates at Zandvoort ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  18. Clark cruises to Zandvoort victory ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  19. Five in a row for the unstoppable Clark ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  20. Brabham makes it a hat-trick at Zandvoort ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  21. Clark wins with faultless display ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  22. Stewart triumphs in pain and rain ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  23. Rindt retires as Stewart eases home ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  24. Rindt's win overshadowed by Courage death ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  25. Ickx pips Rodriquez in the wet ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  26. Stewart victory tainted by Williamson's horrific death ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  27. Ferrari trounces opposition at Zandvoort ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  28. Hesketh's delight at Hunt's maiden victory ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  29. Hunt holds off Regazzoni to slice Lauda's lead ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  30. Lauda takes control of championship with Zandvoort win ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  31. Andretti all but secures title with sixth win ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  32. Hat-trick for Jones but Scheckter's sitting pretty ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  33. Piquet narrows the gap ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  34. Prost wins as Piquet erases gap ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  35. Pironi slashes Watson's lead with comfortable win ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  36. Arnoux wins as Prost takes out Piquet ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  37. Prost dominant as McLaren seals constructors' crown ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)
  38. Lauda claims final career victory ChicaneF1.com. Viitattu 20.7.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]