Mario Andretti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mario Andretti
Mario Andretti vuonna 2017.
Mario Andretti vuonna 2017.
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Aktiivivuodet 19681972, 19741982
Talli(t) Lotus (19681969, 19771980)
March (1970)
Ferrari (19711972)
Parnelli (19741976)
Alfa Romeo (1981)
Williams, Ferrari (1982)
Kilpailuja 131
Maailmanmestaruuksia 1 (1978)
Voittoja 12
Palkintosijoja 19
Paalupaikkoja 18
Nopeimpia kierroksia 10
MM-pisteitä 180
Ensimmäinen kilpailu Italian Grand Prix 1968
Ensimmäinen voitto Etelä-Afrikan Grand Prix 1971
Viimeinen voitto Hollannin Grand Prix 1978
Viimeinen kilpailu Las Vegasin Grand Prix 1982

Mario Gabriele Andretti (s. 28. helmikuuta 1940, Montona d'Istria, Italia[1][2][3][4]) on yhdysvaltalainen entinen kilpa-autoilija, joka saavutti menestystä niin Formula 1 -sarjassa kuin myös Pohjois-Amerikan kilpasarjoissa.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus- ja nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mario Andretti syntyi Montona d'Istrian kaupungissa, Italiassa toisen maailmansodan alussa, minkä seurauksena hän vietti seitsemän ensimmäistä elinvuottaan yhdessä perheensä kanssa pakolaisleireillä.[1][3][4][5][6] Vielä sodan jälkeenkään ei Andrettin perhe pystynyt saavuttamaan tasapainoista elämää (heidän kotiseutunsa luovutettiin sodan jälkeen Jugoslavialle ja perhe joutui siirtymään pois kommunistialueilta Italiaan), joten vuonna 1955 Andrettit muuttivat Yhdysvaltoihin.[7][8] Mario ihaili italialaisia moottoriurheilijoita ja hänen varhaiset muistonsa liittyivät F1-mestari Alberto Ascariin ja legendaariseen Mille Miglia -ajoon.[1]

Stock Car, NASCAR ja urheiluautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheen asettuessa Yhdysvaltojen Nazarethiin 1950-luvun puolivälissä Andretti työskenteli setänsä varikolla sekä aloitti itse kilpailemisen yhdessä veljensä Aldon kanssa pienissä amerikkalaisissa Stock Car- ja urheiluautosarjoissa 1940-luvulla valmistetulla Hudson Hornetilla.[3][4][9] Aldon ura päättyi kuitenkin aikaisessa vaiheessa vakavien kolarien aiheuttamiin vaurioihin.[3][4][9] Mario voitti Stock Car -(koppiauto)luokissa 21 kertaa.[9] 1960–1980-luvuilla hän osallistui United States Automobile Clubin järjestämiin Stock Car-kilpailuihin, joissa voitti kilpailuja vuosina 1967 sekä 1974–75.[5]

NASCAR:in koppiautoja Andretti kokeili ensimmäisen kerran vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin voitti sarjassa Daytona 500-kilpailun.[4][10]

Sprint Car ja IndyCar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrettin vuoden 1969 Indy 500-kilpailun Brawner Hawk -auton kopio Indianapolis Motor Speedway Hall of Fame Museumissa.

Koppi- ja urheiluautot eivät riittäneet Andrettin tavoitteiksi, koska hän oli pitkään haaveillut ajavansa avorenkaisten sarjassa.[5] Hän siirtyi ensin pienempiin Midget-autoihin, joilla kilpaili tiukalla aikataululla lähes sadassa kilpailussa 1960-luvun alussa (erikoisuutena kolmen kilpailun voitti kahdella eri radalla yhden päivän aikana).[4][5] Kilpakuskin paikat olivat osa-aikaisia, kunnes hänelle tarjottiin vakituisempaa ajopaikkaa USAC:n järjestämässä sarjassa vuonna 1964 ja jossa voitti useita kertoja.[5] Vuonna 1965 Andretti osallistui ensi kerran legendaariseen Indianapolis 500 -ajoon (lopputuloksissa oli kolmas), jonka hän voitti neljä vuotta myöhemmin (voitto oli hänen ainoa kyseisessä kilpailussa).[4][11][12] Voiton uusiminen ei onnistunut kertaakaan pitkän IndyCar-uran aikana, minkä seurauksena moottoriurheilussa muodostui Andrettin kolaroinneista ja läheltä piti-tilanteista käsite "Andretti-kirous" (engl. Andretti Curse), joka koski myös Andrettin perheenjäseniä.[13]

CART/Champ Car[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla Andretti ajoi CART:ia sijoittuen ensimmäisessä kilpailussaan yhdenneksitoista vuonna 1964.[5][11][4] Tiivis yhteistyö Clint Brawnerin kanssa auttoi Andrettin ensimmäiseen CART-mestaruuteen heti seuraavana vuonna ja myös 1966.[4] Menestystä tuli myös vuonna 1967, vaikka hän ei voittanut kolmatta mestaruutta (tallipäällikkö Al Dean menehtyi samana vuonna, minkä seurauksena menetys oli henkisesti raskas Andrettille ja teknisen osaamisen osalta tallille).[3][4] Kolmannen mestaruuden hän ajoi yhdeksän voittonsa ansiosta ylivoimaisesti vuonna 1969.[4]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andrettin ensimmäinen F1-kilpailu vuoden 1968 Italiassa peruuntui kilpailukiellolla, koska hän ja Bobby Unser olivat tuomariston mukaan aikaisemmin ajaneet 24 tunnin aikana ensin Yhdysvalloissa Hoosierin 100 mailin kilpailun ja lentäneet yölennolla Eurooppaan F1-osakilpailuun.[14] Andretti teki vakuuttavan F1-debyytin Lotus-tallin autolla vasta Watkins Glenin radalla ajetussa Yhdysvaltain GP:ssä saavuttaen välittömästi paalupaikan.[1][2][3] Itse kilpailu päättyi keskeytykseen kytkinrikon takia kierroksella 32.[15][16] Ensimmäiset MM-pisteensä ja samalla palkintokorokesijoituksensa Andretti saavutti Espanjan GP:ssä 1970 ajettuaan March-Ford-autolla kolmanneksi.[17] Ensimmäinen F1-osakilpailuvoittoonsa hän ajoi Ferrarilla kauden 1971 avauskilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssä.[18][19][1] Siitä alkoi vaikeampi jakso, jolloin Andretti ei pystynyt näyttämään todellisia taitojaan kilpailukyvyttömillä autoilla ja tulokset jäivät heikoiksi.[2][3] Vuonna 1973 Andretti putosi hetkeksi pois F1-sarjasta, mutta pääsi taas seuraavalla kaudella mukaan kilpailuihin.[2][3]

Mario Andretti Lotus 63-auton ratissa 1969

Andretti siirtyi Lotus-talliin ja hänen tallitovereitaan olivat muun muassa ruotsalaiset Gunnar Nilsson ja Ronnie Peterson. Vuonna 1978 Andretti saavutti maailmanmestaruuden teknisiltä ominaisuuksiltaan vallankumouksellisella Lotus 79 -maaefektiautolla.[20] Maailmanmestaruus varmistui ristiriitaisesti kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, kun Andretin mestaruuden lähin uhkaaja ja tallitoveri Peterson menehtyi Italian GP:ssä.[4][21] Maailmanmestaruuden jälkeen Andretti kilpaili F1-sarjassa epäsäännöllisesti pienin tauoin aina vuoteen 1982.[2][4][3]

Paluu amerikkalaissarjoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mario Andretti vuonna 1991.

Andretti palasi takaisin CART/Champ Car-sarjaan 80-luvulla voitokkaasti (neljäs ja samalla viimeinen mestaruus 1984).[2][3][4] Andretti voitti useita kilpailuita nuoremmista vastustajista huolimatta, joista yksi oli Marion poika, Michael Andretti.[11] Vuoden 1987 Indy 500-kilpailussa Andretti oli ylivoimaisessa johdossa melkein koko kilpailun, kunnes tekninen ongelma moottorissa ja jousituksessa veivät häneltä voiton.[22] Mario Andretti osallistui myös urheiluautokilpailuihin ja voitti niissäkin, joten häntä pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen monipuolisimmista kilpa-ajajista.[1][3][4] Mario Andretti oli 53-vuotias voittaessaan viimeisen Cart-kilpailunsa Phoenixissa vuonna 1993.[3][4][23] Kausi 1994 oli Andrettin viimeinen kausi kyseisessä sarjassa ja uran päättymisen kunniaksi kausi tunnetaan nimellä "Arrivederci Marioksi".[3] Hän yritti palata takaisin kilparadoille vuonna 2003, mutta osui Indy 500-harjoituksissa autonromuihin ja kolaroi autonsa (hän selvisi hengissä kolarista ja päätti lopettaa uransa).[4][24][25][26]

Kestävyysajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestävyysajojen puolella Andrettin merkittävimmät tulokset olivat Sebringin 12 tunnin ajojen voitot vuosina 1967, 1970 ja 1972.[4][9] Andrettin kilpa-ajan uran suurimmaksi puutteeksi jäi kuitenkin Le Mansin 24 tunnin ajon voitto, jota hän ei koskaan saavuttanut.[4][27][28][29] [30][31][32][33][34] Vuonna 1995 hän oli lähellä voittaa kilpailun, kunnes pyörähti, osui ratavalliin ja joutui olemaan varikolla korjausten ajan puolisen tuntia (hän ajoi lopulta toiseksi).[3][4][2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andertti on ainoa ihminen koskaan, joka on voittanut kaikki seuraavat kilpailut/sarjat: Indianapolis 500 -kilpailun (1969), Daytona 500 -kilpailun (1967), sekä Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden.[2] Andretti on toistaiseksi viimeinen yhdysvaltalainen, joka on voittanut F1-kilpailun (Hollannin Grand Prix 1978) ja kotikilpailunsa.[2]

Andrettin perheessä ja lähisuvussa on useita kilpa-autoilijoita, muun muassa Marion poika Michael ajoi F1-sarjassa vuonna 1993 McLarenilla ja pojanpoika Marco ajaa IndyCar Series -sarjassa.[2][4][35][36]

Andretti omistaa viinitilan Kalifornian Napa Valleyssä.[8]

Kunniajäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Motorsports Hall of Fame of America 1990 (luokkana Open Wheel eli avorenkaiset).[6]
  • National Sprint Car Hall of Fame and Museum 1996.[5]
  • International Motorsports Hall of Fame 2000.[7]
  • Automotive Hall of Fame 2005.[37]
  • Diecast/Model Car Hall of Fame 2012 (luokkana Automotive Legends eli moottoriurheilun legendat).[38]

F1-tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Talli Malli Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Sijoitus Pisteet
1968 Gold Leaf
Team Lotus
Lotus
49B
Ford
V8
RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA
DNS
CAN USA
Kesk.
MEX - 0[2]
1969 Gold Leaf
Team Lotus
Lotus
49B
Ford
V8
RSA
Kesk.
ESP MON NED FRA GBR - 0[2]
Lotus
63
Ford
V8
GER
Kesk.
ITA CAN USA
Kesk.
MEX
1970 March Engineering March
701
Ford
V8
RSA
Kesk.
ESP
3
MON BEL NED FRA GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
ITA CAN USA MEX 16. 4[2]
1971 Scuderia Ferrari Ferrari
312B
Ferrari
F12
RSA
1
ESP
Kesk.
MON
DNQ
NED
Kesk.
FRA GBR 8. 12[2]
Ferrari
312B2
Ferrari
F12
GER
4
AUT ITA CAN
13
USA
DNS
1972 Scuderia Ferrari Ferrari
312B2
Ferrari
F12
ARG
Kesk.
RSA
4
ESP
Kesk.
MON BEL FRA GBR GER AUT ITA
7
CAN USA
6
12. 4[2]
1974 Vel’s Parnelli Jones Racing Parnelli
VPJ4
Ford V8 ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN
7
USA
DSQ
- 0[2]
1975 Vel’s Parnelli Jones Racing Parnelli
VPJ4
Ford
V8
ARG
Kesk.
BRA
7
RSA
17
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
BEL SWE
4
NED FRA
5
GBR
12
GER
10
AUT
Kesk.
ITA
Kesk.
USA
Kesk.
14. 5[2]
1976 John Player
Team Lotus
Lotus
77
Ford
V8
BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON SWE
Kesk.
FRA
5
GBR
Kesk.
GER
12
AUT
5
NED
3
ITA
Kesk.
CAN
3
USA
Kesk.
JPN
1
6. 22[2]
Vel's Parnelli Jones Racing Parnelli
VPJ4B
Ford
V8
RSA
6
USW
Kesk.
1977 John Player
Team Lotus
Lotus
78
Ford
V8
ARG
5
BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
USW
1
ESP
1
MON
5
BEL
Kesk.
SWE
6
FRA
1
GBR
14
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
1
USA
2
CAN
9
JPN
Kesk.
3. 47[2]
1978 John Player
Team Lotus
Lotus
78
Ford
V8
ARG
1
BRA
4
RSA
7
USW
2
MON
11
1. 64[2]
Lotus
79
Ford
V8
BEL
1
ESP
1
SWE
Kesk.
FRA
1
GBR
Kesk.
GER
1
AUT
Kesk.
NED
1
ITA
6
USA
Kesk.
CAN
10
1979 Martini Racing
Team Lotus
Lotus
79
Ford
V8
ARG
5
BRA
Kesk.
RSA
4
USW
4
BEL
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
5
CAN
10
USA
Kesk.
12. 14[2]
Lotus
80
Ford
V8
ESP
3
MON
Kesk.
FRA
Kesk.
1980 Team Essex
Lotus
Lotus
81
Ford
V8
ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
12
USW
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
7
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
7
AUT
Kesk.
NED
8
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
6
20. 1[2]
1981 Marlboro Team
Alfa Romeo
Alfa Romeo
179C
Alfa Romeo
V12
USW
4
BRA
Kesk.
ARG
8
SMR
Kesk.
BEL
10
MON
Kesk.
ESP
8
FRA
8
GBR
Kesk.
GER
9
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
CAN
7
CPL
Kesk.
17. 3[2]
1982 TAG Williams Team Williams
FW07C
Ford
V8
RSA BRA USW
Kesk.
SMR BEL MON DET CAN NED GBR FRA GER AUT SUI 19. 4[2]
Scuderia Ferrari Ferrari
126C2
Ferrari
V6 (T)
ITA
3
CPL
Kesk.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mario Andretti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Donaldson, Gerald: Mario Andretti Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Mario Andretti - United States ESPN. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n Mario Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 29.10.2018. (englanniksi)
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Loman, Petri: ”Mario Andretti”, Formula 1 -legendat, s. 16–25. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  5. a b c d e f g 1996 - Seventh National Sprint Car Hall of Fame Inductions: Mario Andretti Inductees. National Sprint Car Hall of Fame and Museum. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  6. a b Mario Andretti, Open Wheel, Class of 1990 Inductees. Motorsports Hall of Fame of America. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  7. a b Mario Andretti Hall of Fame Members. International Motorsports Hall of Fame. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  8. a b Mario Andretti - Listen Jack Krasula Interview. Andretti Winery. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  9. a b c d Schwartz, Larry: Super Mario had speed to burn Biography. ESPN Classic. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  10. Oreovicz, John: Mario Andretti's Daytona 500 win 50 years ago one for the ages NASCAR - Story. 19.2.2017. ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  11. a b c Texaco/Havoline CART History Mario Andretti Racing History. Texaco/Havoline. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  12. Mario Andretti Indianapolis 500 Stats Indianapolis 500 Historical Stats. Indianapolis Motorspeedway. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  13. "I didn't miss this" - Andretti survives difficult weekend to get in field Motorsports. 14.5.2001. CNN Sports Illustrated. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  14. Hulme rejoins title battle ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  15. 1968 United States Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
  16. Stewart beats Hill to set up finale ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  17. 1970 Spanish Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
  18. 1971 South African Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Edition. Viitattu 2.10.2012. (englanniksi)
  19. Andretti claims first grand prix victory ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  20. Triumph and tragedy for Lotus ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  21. First corner carnage claims Peterson's life ESPN. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  22. The Greatest 33: Mario Andretti History. Indianapolis Motorspeedway. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  23. Results Plus Sports. 5.4.1993. The New York Times. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  24. Andretti makes Indy return IndyCar News. 23.4.2003. Autosport.com. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  25. Mario unhurt after huge crash at Indy IndyCar News. 24.4.2003. Autosport.com. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  26. Andretti Drops Plan to Qualify for Indy 500 IndyCar News. 25.4.2003. Autosport.com. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  27. 1966 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 34èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1966. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  28. 1967 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 35èmes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1967. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  29. 1983 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 51èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1983. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  30. 1988 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 56èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1988. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  31. 1995 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 63èmes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1995. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  32. 1996 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 64émes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 1996. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  33. 1997 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 65émes Grand Prix d´Endurance les 24 Heures du Mans 1997. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  34. 2000 24 Hours of Le Mans Results and Competitors 68émes Grand Prix d'Endurance les 24 Heures du Mans 2000. Experience Le Mans. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  35. Michael Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  36. Marco Andretti Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  37. Mario Andretti (Inducted 2005) Inductees/Honoree. Automotive Hall of Fame. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)
  38. Class of 2012: Mario Andretti Members of the Model Car Hall of Fame. Model Car Hall of Fame. Viitattu 30.10.2018. (englanniksi)