Formula 1 -kausi 2007 oli Formula 1 -historian 58. maailmanmestaruuskausi. Se alkoi 18. maaliskuuta2007 ja päättyi 21. lokakuuta yhteensä 17 osakilpailun jälkeen. Mestaruuden voitti Ferrari-tallin suomalaiskuljettaja Kimi Räikkönen. Kauden pistetilanne oli kuljettajien MM-sarjassa erityisen tiukka. Viimeinen osakilpailu, Brasilian Grand Prix, ratkaisi kuljettajien maailmanmestaruuden Räikkösen eduksi yhden pisteen erolla toisena olleisiin Lewis Hamiltoniin ja Fernando Alonsoon. Kansalaisuuden mukaan laskettuna suomalaiset kuljettajat keräsivät eniten pisteitä.
Kautta 2007 mullistivat useat tallivaihdokset, sekä muun muassa seitsenkertaisen maailmanmestarin Michael Schumacherin päätös lopettaa uransa edelliseen kauteen. Räikkönen siirtyi Ferrarille Schumacherin tilalle, Räikkösen puolestaan korvasi McLarenilla Renault'lta siirtynyt hallitseva maailmanmestari Fernando Alonso. Alonson korvasi Renault'lla tulokaskuljettaja Heikki Kovalainen.
Vedonlyöntitoimistojen mielestä suurimmat maailmanmestarisuosikit kaudelle 2007 olivat Ferrari-kuljettajat Räikkönen ja Felipe Massa, sekä Alonso.[2] MM-taistelua sekoitti myös japanilaisen Bridgestonen jääminen sarjan ainoaksi rengasvalmistajaksi Michelinin vetäydyttyä.[3] Ferrarilla oli ainoana edellisen vuoden kolmesta parhaasta tallista kokemusta japanilaismerkistä. Muun muassa Renault'hon tämän uskotaan vaikuttaneen, sillä vaikka se oli testien perusteella kenties luotettavin edellisvuoden kolmesta parhaasta tallista, se jäi tallin itsensäkin mielestä selvästi Ferrarin ja McLarenin vauhdista.[4]
Kautta sävytti Ferrarin ja McLarenin välinen vakoiluskandaali. McLarenia syytettiin, ja lopulta tuomittiin Ferrarin luottamuksellisten tietojen hankinnasta. Jupakka alkoi, kun Ferrari syytti McLarenia autojensa sabotoinnista Monacon GP:ssä.
13. syyskuuta FIA tuomitsi McLarenin 100 miljoonan euron sakkoihin ja menettämään koko kauden tallipisteet. Kuljettajapisteet sen sijaan jätettiin voimaan.[5]
Myös Renault'ta syytettiin vakoilusta, syyttäjänä tosin McLaren. Renault ei saanut tapauksesta kuitenkaan mitään rangaistusta.[6]
Formula 1 -sarjassa siirryttiin yhteen rengasvalmistajaan jo vuotta ennen velvoittavan säännön astumista voimaan. Michelin ei ollut valmis toimittamaan renkaita, mikäli sarjassa ei olisi kilpailua rengasmerkkien kesken ja näin japanilainen Bridgestone toimitti renkaat kaikille talleille.
Kilpailujen kannalta merkittävä sääntömuutos koski juuri renkaita. Kyseisellä kaudella kuljettajien oli käytettävä kisan aikana kahta eri kuivankelin rengasseosta, käytännössä pehmeää ja kovaa, mikä toi kisoihin merkittävän uuden taktisen näkökulman. Suorituskyky saattoi vaihdella suuresti varikkokäyntien molemmin puolin ja tallit kuljettajineen saivat itse päättää missä järjestyksessä kahta eri seosta käyttivät. Mikäli kisassa jouduttiin käyttämään välikelin tai sadekelin renkaita, ei erilaisia kuivan kelin sarjoja tarvinnut käyttää.
Kustannusten alentamiseksi moottorikehitys jäädytettiin kausiksi 2007-2010, joiden aikana moottorinvalmistajien oli käytettävä sitä moottorimalliaan, joka oli käytössä kauden 2006 päätteeksi. Kausien 2006 ja 2007 välillä moottoria sai kuitenkin muokata rajoitetusti esimerkiksi vaihtamalla tiettyjä osia kestävämpiin, kunhan uudistetut komponentit hyväksytettiin FIA:lle erikseen. Kauden 2007 moottorit sinetöitiin 1. maaliskuuta. Moottoreiden käyntinopeus rajoitettiin maksimissaan 19 000 kierrokseen minuutissa.
Kuljettajat saivat käyttää perjantain harjoituksissa eri moottoria kuin viikonlopun muilla ajojaksoilla.
Samaa moottoria oli käytettävä peräkkäin kahdessa kisassa rangaistuksen uhalla.[8]
Auton takasiiven taipuvien siipitasojen estämiseksi siipitasot piti kiinnittää kahdella tai kolmella pitkittäissuuntaisella 2–3 millimetriä paksulla jäykällä levyllä. Levyt pitivät siipitasot paikallaan auton liikkuessa.[9]
Auton takavalon sijainti määritettiin tarkasti. Valon tulee olla 300 ± 5 millimetrin korkeudella auton pohjan tasosta ja 595 millimetrin etäisyydellä taka-akselista.[10]
Auton ratissa tuli olla kolme ledivaloa (sininen, keltainen ja punainen), joista kuljettaja sai tiedon mahdollisesta kierroksella ohittajasta, vaaratilanteesta tai keskeytyksestä.[10]
Auton takaosaa suojaavan törmäyksessä hajoavan rakenteen mittoja suurennettiin. Sen tuli ylettyä vähintään 575 millimetriä taka-akselin taakse ja olla yli 100 millimetriä leveä ja 130 millimetriä korkea.[10]
Etupään törmäystestiä tiukennettiin erityisesti siksi, että auto ei aiheuttaisi niin suurta tuhoa törmätessään toisen auton kylkeen. Törmäystesti suoritettiin tästä kaudesta lähtien 15 metrin sekuntinopeudella, kun aiemmin nopeus oli 14 m/s. Hidastuvuus ei saanut ylittää 40 g:tä testin aikana. Ensimmäisen 150 millimetrin aikana hidastuvuuden tuli olla alle 10 g. Ensimmäisen 60 kilojoulen törmäysenergian absorboituessa hidastuvuuden enimmäisarvo oli 20 g.[11]
Auton kyljessä olevien suojalevyjen kokoa suurennettiin ja yksi pakollinen suojalevy lisättiin.[11]
Takatörmäystestiä muokattiin siten, että sen vauhti pudotettiin 15 m/s:stä 11 metriin sekunnissa. Hidastuvuus ei saanut ylittää 20 g:tä ensimmäisen 225 millimetrin eikä 15 millisekunnin aikana. Auto ei saanut vahingoittua taka-akselin etupuolelta.[11]
Mercedes
Renault
Ferrari
Honda
Kimi Räikkönen (110p.)
Lewis Hamilton
Fernando Alonso
Felipe Massa
Robert Kubica
Alexander Wurz
Mark Webber
Spyker