Franck Montagny

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franck Montagny
Franck Montagny Le Mans drivers parade 2011 crop.jpg
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Ranskan lippu Ranska
Aktiivivuodet 2006
Talli(t) Super Aguri (2006)
Kilpailuja 7
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Euroopan GP 2006
Viimeinen kilpailu Ranskan GP 2006
Franck Montagny
Formula E -ura
Entiset tallit Andretti (2014)
Kilpailuja 2
Pisteitä 18
Voittoja 0
Palkintosijoja 1
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
Ensimmäinen ePrix Kiinan ePrix 2014
Viimeisin kausi 2014–15
Viimeisin sijoitus 16. (18p)
Montagny Ranskan GP:ssä 2006.

Franck Montagny (s. 5. tammikuuta 1978 Fleurs, Ranska) on ranskalainen kilpa-autoilija ja entinen F1-kuljettaja. Nykyään hän ajaa Formula E -sarjassa Andretti Autosportin tallissa. Montagny asuu Oxfordissa Englannissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montagny aloitti uransa karting-sarjoissa 1990-luvun alkuvuosina, voitti 14-vuotiaana luokkansa Ranskan mestaruuden ja siirtyi vähitellen nopeampiin autoihin. Hänen uransa oli vähällä katketa 1996, kun hän loukkaantui vakavasti Formula Renault -sarjan osakilpailussa. Hän kuitenkin toipui ja palasi radoille, ajoi kauden loppuun ja siirtyi Ranskan F3-sarjaan, jossa hän poimi 12 osakilpailuvoittoa kahden seuraavan vuoden aikana ja sijoittui parhaimmillaan loppupisteissä kakkoseksi. Seuraavana oli vuorossa Formula Nissan World Series -sarja, jonka Montagny voitti vuonna 2001 ja 2003. Häntä pidettiin suurena lupauksena, ja vuonna 2003 hänet pestattiin Renault'n F1-tiimiin testikuljettajaksi. Hän toimi tässä tehtävässä vuodet 2004 ja 2005.

Kauden 2006 alussa Montagny toimi Super Aguri -tallin varakuljettajana. Hän sai mahdollisuuden ajaa tallissaan, kun hänet nimettiin japanilaiskuski Yūji Iden tilalle kauden 2006 viidenteen kisaan Nürburgringillä Saksassa 7. toukokuuta. Montagny jatkoi Super Agurin toisena kilpakuljettajana kaikkiaan seitsemän GP:n ajan kotikilpailuunsa Ranskan GP:hen saakka. Tämän jälkeen hän siirtyi jälleen tallin kolmanneksi kuljettajaksi, kun kilpakuljettajaksi Takuma Satōn työpariksi pestattiin japanilainen Sakon Yamamoto. Montagnyn paras osakilpailusijoitus oli 16:s (Monaco ja Ranska).

Kaudella 2007 Montagny toimi Toyota-tallin testikuljettajana. Montagny yritti paluuta F1-sarjaan Renault ja USF1-talleissa kaudella 2010, mutta ei saanut kuljettajan paikkaa.

Formuloiden jälkeen Montagny edusti ranskaa A1 Grand Prix sarjassa neljän kilpailun ajan kaudella 2007-08. Vuosina 2008-09 Montagny kilpaili yksittäisissä IndyCar-kilpailuissa. Vuonna 2010 Montagny edusti Bordeauxin joukkuetta Superleague Formula sarjassa. Montagny on kilpaillut Le Mansin 24 tunnin ajossa vuodesta 1998 lähtien ollen kahdesti toinen vuosina 2006 ja 2009.

Andretti Autosportilla Formula E -sarjassa ajanut Montagny kärähti kokaiinin käytöstä Malesian GP:n jälkeisessä dopingtestissä.[1] Hän ei kieltänyt tulosta.[1]

Formula 1 -tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pisteet Sijoitus
2003 Renault AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA
TD
GBR GER HUN ITA USA JPN - -
2005 Jordan AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR
TD
CAN USA FRA GBR GER HUN TUR ITA BEL BRA JPN CHN - -
2006 Super Aguri BHR
 
MAL
 
AUS
 
SMR
 
EUR
Kesk.
ESP
Kesk.
MON
16
GBR
18
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
FRA
16
GER
 
HUN
 
TUR
TD
ITA
TD
CHN
TD
JPN
TD
BRA
TD
0 27.

Formula E -tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Pisteet Sijoitus
2014–15 Andretti BEI
2
PUT
15
PDE
 
BNA
 
MIA
 
LBH
 
MON
 
BER
 
MOS
 
LON
 
LON
 
18 16.

* Kausi käynnissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Entinen F1-kuski kärähti kokaiinin käytöstä 1.1.2015. MTV3. Viitattu 1.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franck Montagny.
Edeltäjä:
Antonio García
Open Telefónica by Nissan -mestari
2001
Seuraaja:
Ricardo Zonta
Edeltäjä:
Ricardo Zonta
Superfund World Series -mestari
2003
Seuraaja:
Heikki Kovalainen