Yhdysvaltain Grand Prix

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvallat Yhdysvaltain Grand Prix
Austin circuit.svg
Rata Circuit of the Americas
Sijainti Austin, Texas, Yhdysvallat
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,513 km
Kilpailun pituus 56 kierrosta, 308,405 km
Eniten voittoja
Kuljettajat Iso-Britannia Lewis Hamilton (6)
Tallit Ferrari (10)
Viimeisin kilpailu (2018):
Voittaja Suomi Kimi Räikkönen (Ferrari)
Toinen Alankomaat Max Verstappen (Red Bull)
Kolmas Iso-Britannia Lewis Hamilton (Mercedes)
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton (Mercedes)
Paaluaika 1.32,237
Nopein kierros
Kuljettaja Iso-Britannia Lewis Hamilton (Mercedes)
Kierrosaika 1.37,392 (kierroksella 40)
Paikkakunnat, joissa Yhdysvaltain Grand Prix on järjestetty.

Yhdysvaltain Grand Prix (engl. United States Grand Prix) on Yhdysvalloissa järjestettävä Formula 1 -sarjan osakilpailu, jota on ajettu seuraavilla paikkakunnilla:

Paikkakunta Rata Vuodet
Sebring, Florida Sebring International Raceway 1959
Riverside, Kalifornia Riverside International Raceway 1960
Watkins Glen, New York Watkins Glen International 1961–1980
Phoenix, Arizona Phoenixin katurata 1989–1991
Indianapolis, Indiana Indianapolis Motor Speedway 2000–2007
Austin, Texas Circuit of the Americas 2012– [1]

Näiden lisäksi on ajettu useita eri nimiä kantaneita F1-osakilpailuja eri puolilla Yhdysvaltoja.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sebastian Vettelin 100:s GP vuonna 2012.
  • Mika Häkkinen aloitti F1-uransa Phoenixissä vuonna 1991.
  • Ralf Schumacher loukkaantui pahoin Indianapolisissa vuoden 2004 GP:ssä tapahtuneessa törmäyksessä radan reunavalliin. Hänen on arvioitu kärsineen törmäyksessä 78 G:n kiihtyvyyden[2], mikä on yksi pahimmista törmäyksistä F1-sarjan historiassa.[3] Onnettomuudessa hän sai pari lievää murtumaa selkärankaansa ja aivotärähdyksen.
  • Vuoden 2005 kilpailussa Indianapolisissa 14 Michelinin renkailla ajanutta kuljettajaa vetäytyi varikolle jo lämmittelykierroksen jälkeen, koska renkaiden kestävyydestä ei ollut takeita. Seurauksena oli yhdysvaltalaisyleisön raivonosoitukset, ja koko Yhdysvaltain GP:n tulevaisuus alkoi olla epävarma. Se osaltaan oli vaikuttavana tekijänä, kun GP ei tullut mukaan kilpailukalenteriin kaudelle 2008. Michelinin lisäksi syntipukkina pidettiin kansainvälistä autourheiluliitto FIA:a, joka ei antanut Michelinille lupaa toimittaa talleille uusia renkaita tai lisätä radan ovaalikaarteeseen šikaania.
  • Kaudella 2012 GP ajettiin ensimmäistä kertaa Austinissa Circuit of the Americas -moottoriradalla.
  • Lewis Hamilton varmisti kolmannen maailmanmestaruutensa Austinissa kaudella 2015.

Suomalaiset voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain GP:n on voittanut Mika Häkkinen Indianapolisissa kaudella 2001. Keke Rosberg on voittanut Dallasin Grand Prix’n 1984 ja Detroitin Grand Prix’n 1985. Kimi Räikkönen voitti Yhdysvaltain Grand Prix'n 2018. Voitto oli samalla myös 50. suomalaisvoitto Formula 1 -sarjassa.

Yhdysvaltain GP:n voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punataustaiset kilpailut eivät kuuluneet Formula 1:n MM-sarjaan.

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1908 Ranska Louis Wagner Fiat Savannah Raportti
1910 Yhdysvallat David Bruce-Brown Benz Savannah Raportti
1911 Yhdysvallat David Bruce-Brown Fiat Savannah Raportti
1912 Yhdysvallat Caleb Bragg Fiat Milwaukee Raportti
1914 Yhdysvallat Eddie Pullen Mercer Santa Monica Raportti
1915 Yhdistynyt kuningaskunta Dario Resta Peugeot San Francisco Raportti
1916 Yhdysvallat Howdy Wilcox
Yhdysvallat John Aitken
Peugeot Santa Monica Raportti
1958 Yhdysvallat Chuck Daigh Scarab-Chevrolet Riverside International Raceway Raportti
1959 Uusi-Seelanti Bruce McLaren Cooper-Climax Sebring International Raceway Raportti
1960 Yhdistynyt kuningaskunta Stirling Moss Lotus-Climax Riverside International Raceway Raportti
1961 Yhdistynyt kuningaskunta Innes Ireland Lotus-Climax Watkins Glen International Raportti
1962 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus-Climax Watkins Glen International Raportti
1963 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Watkins Glen International Raportti
1964 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Watkins Glen International Raportti
1965 Yhdistynyt kuningaskunta Graham Hill BRM Watkins Glen International Raportti
1966 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus-BRM Watkins Glen International Raportti
1967 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus-Ford Watkins Glen International Raportti
1968 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Matra-Ford Watkins Glen International Raportti
1969 Itävalta Jochen Rindt Lotus-Ford Watkins Glen International Raportti
1970 Brasilia Emerson Fittipaldi Lotus-Ford Watkins Glen International Raportti
1971 Ranska François Cevert Tyrrell-Ford Watkins Glen International Raportti
1972 Yhdistynyt kuningaskunta Jackie Stewart Tyrrell-Ford Watkins Glen International Raportti
1973 Ruotsi Ronnie Peterson Lotus-Ford Watkins Glen International Raportti
1974 Argentiina Carlos Reutemann Brabham-Ford Watkins Glen International Raportti
1975 Itävalta Niki Lauda Ferrari Watkins Glen International Raportti
1976 Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt McLaren-Ford Watkins Glen International Raportti
1977 Yhdistynyt kuningaskunta James Hunt McLaren-Ford Watkins Glen International Raportti
1978 Argentiina Carlos Reutemann Ferrari Watkins Glen International Raportti
1979 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari Watkins Glen International Raportti
1980 Australia Alan Jones Williams-Ford Watkins Glen International Raportti
1989 Ranska Alain Prost McLaren-Honda Phoenixin katurata Raportti
1990 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Phoenixin katurata Raportti
1991 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Phoenixin katurata Raportti
2000 Saksa Michael Schumacher Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2001 Suomi Mika Häkkinen McLaren-Mercedes Indianapolis Motor Speedway Raportti
2002 Brasilia Rubens Barrichello Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2003 Saksa Michael Schumacher Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2004 Saksa Michael Schumacher Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2005 Saksa Michael Schumacher Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2006 Saksa Michael Schumacher Ferrari Indianapolis Motor Speedway Raportti
2007 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Indianapolis Motor Speedway Raportti
2012 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton McLaren-Mercedes Circuit of the Americas Raportti
2013 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault Circuit of the Americas Raportti
2014 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Circuit of the Americas Raportti
2015 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Circuit of the Americas Raportti
2016 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Circuit of the Americas Raportti
2017 Yhdistynyt kuningaskunta Lewis Hamilton Mercedes Circuit of the Americas Raportti
2018 Suomi Kimi Räikkönen Ferrari Circuit of the Americas Raportti

Muiden Yhdysvalloissa ajettujen osakilpailujen voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa ajettuja osakilpailuita, joiden virallinen nimi ei ollut Yhdysvaltain Grand Prix (engl. United States Grand Prix).

Indianapolis 500[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Indianapolis 500
Kausi Kuljettaja Talli Runko Moottori Raportti
1950 Yhdysvallat Johnnie Parsons Wynn’s Friction Proofing Kurtis Kraft Offenhauser Raportti
1951 Yhdysvallat Lee Wallard Belanger Motors Kurtis Kraft Offenhauser Raportti
1952 Yhdysvallat Troy Ruttman J. C. Agajanian Kuzma Offenhauser Raportti
1953 Yhdysvallat Bill Vukovich Fuel Injection Kurtis Kraft Offenhauser Raportti
1954 Yhdysvallat Bill Vukovich Fuel Injection Kurtis Kraft Offenhauser Raportti
1955 Yhdysvallat Bob Sweikert John Zink Kurtis Kraft Offenhauser Raportti
1956 Yhdysvallat Pat Flaherty John Zink Watson Offenhauser Raportti
1957 Yhdysvallat Sam Hanks Belond Exhaust Salih Offenhauser Raportti
1958 Yhdysvallat Jimmy Bryan Belond A.P. Muffler Salih Offenhauser Raportti
1959 Yhdysvallat Rodger Ward Leader Card 500 Roadster Watson Offenhauser Raportti
1960 Yhdysvallat Jim Rathmann Ken-Paul Watson Offenhauser Raportti

Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1976 Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Long Beachin katurata Raportti
1977 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford Long Beachin katurata Raportti
1978 Argentiina Carlos Reutemann Ferrari Long Beachin katurata Raportti
1979 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari Long Beachin katurata Raportti
1980 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford Long Beachin katurata Raportti
1981 Australia Alan Jones Williams-Ford Long Beachin katurata Raportti
1982 Itävalta Niki Lauda McLaren-Ford Long Beachin katurata Raportti
1983 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford Long Beachin katurata Raportti

Las Vegasin Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Las Vegasin Grand Prix
Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1981 Australia Alan Jones Williams-Ford Caesars Palace Raportti
1982 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford Caesars Palace Raportti

Detroitin Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1982 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford Detroitin katurata Raportti
1983 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford Detroitin katurata Raportti
1984 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW Detroitin katurata Raportti
1985 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda Detroitin katurata Raportti
1986 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Renault Detroitin katurata Raportti
1987 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Honda Detroitin katurata Raportti
1988 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda Detroitin katurata Raportti

Dallasin Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Kuljettaja Valmistaja Rata Raportti
1984 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda Fair Park Raportti

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. USA:n F1-kisalle löytyi yllättävä isäntä 25.5.2010. MTV.fi. Viitattu 28.10.2015.
  2. Ripley, Dan: Lost Grand Prix tracks - Indianapolis: Tyre fiasco sees F1 endure one of its most farcical weekends, while Michael Schumacher dominates home of the Indy 500 in our picture special of 'The Brickyard' Sport - Formula One. 26.5.2017. Daily Mail (UK). Viitattu 23.10.2018. (englanniksi)
  3. Schmidt, Michael: FORMEL 1 CRASHS - Geheime Unfallzahlen im Vergleich Formel 1. 10.7.2014. Auto, Motor und Sport. Viitattu 23.10.2018. (saksaksi)