Yhdysvaltain Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhdysvaltain Prix 1984 tai Dallasin Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 8. heinäkuuta 1984 Fair Parkissa Dallasissa Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.[1]

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajon nopein oli Nigel Mansell Lotuksellaan. Hän kiersi radan ajassa 1.37,41, joka merkitsi keskinopeutta 144,719 km/h. Seuraavat lähtöruudut valloittivat Elio de Angelis, René Arnoux, Niki Lauda ja Ayrton Senna. Keijo Rosberg oli kahdeksanneksi nopein.[2]

Kilpailu[3][4][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailussa oli tarkoitus ajaa 78 kierrosta eli 304 kilometriä tai kaksi tuntia riippuen siitä kumpi tulisi ensinnä täyteen. Huonokuntoisen radan vuoksi kilpailussa ajettiin vain 68 kierrosta. Kuljettajien mielestä Dallasin katurata oli kuoppainen ja vaarallisen ahdas. Sateen sattuessa uusi asfalttikin olisi ollut liukas. Radan kuopat ja Dallasin yllä leijunut 40 asteen kuumuus tekivät kilpailusta raskaan ajettavan.[1]

Paalupaikalta lähtenyt Mansell siirtyi heti kärkeen. Toiseksi ehti Derek Warwick, joka yritti ohitusta kahdeksannella kierroksella, mutta hän päätyi rengaskasaan ja keskeyttämiseen. Tämän jälkeen kärjessä ajoivat Mansell, Lauda ja de Angelis. Kilpailun puolivälissä johdossa ajoi edelleen Mansell, mutta toiseksi oli kirinyt Rosberg. Tässä vaiheessa oli kuusi kilpailijaa keskeyttänyt kilpailun.

Viisi kärkimiestä oli kolmen sekunnin sisällä. Rosberg putosi vähäksi aikaa kolmanneksi, mutta sitten hän ampaisi Mansellin ja Prostin ohi kärkeen. Rosberg sai tehtyä pientä kaulaa, mutta Prost ja de Angelis seurasivat. Kierroksella 50 Prost siirtyi johtoon ja Rosberg jäi toiseksi René Arnouxin seuratessa kolmantena. Tässä vaiheessa 11 autoa oli keskeyttänyt. Sitten Prostin auto teki tenän ja hän ajoi radan sivuun. Rosberg sai näin kärkipaikan helposti, eikä hän enää luopunut siitä. Rosberg otti uransa kolmannen Grand Prix -voiton todella kuumissa olosuhteissa.

Erikoinen tapahtuma sattui viimeisellä kierroksella kun Nigel Mansell ajoi kolarin ja lähti työntämään autoaan kohti maalilinjaa. Kuumuuden ja fyysisen rasituksen takia Mansell pyörtyi radalle.[1] Hän ei kuitenkaan loukkaantunut tai jäänyt auton alle. Mansell ei päässyt maaliin asti, mutta sijoittui silti kuudenneksi.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 67 2.01.22,617 8 9
2 28 Ranska René Arnoux Ferrari 67 + 22,464 4 6
3 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 66 + 1 krs. 2 4
4 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 65 + 2 krs. 24 3
5 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 65 + 2 krs. 18 2
6 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 64 Vaihdelaatikko 1 1
7 2 Italia Corrado Fabi Brabham-BMW 64 + 3 krs. 11  
8 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 64 + 3 krs. 13  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 60 Ulosajo 5  
Kesk. 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 56 Ulosajo 7  
Kesk. 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 55 Ulosajo 20  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 54 Ulosajo 9  
Kesk. 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-BMW 54 Ulosajo 22  
Kesk. 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 47 Kytkin 6  
Kesk. 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 46 Sähköt 25  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 45 Ulosajo 12  
Kesk. 15 Ranska Patrick Tambay Renault 25 Ulosajo 10  
Kesk. 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 25 Ulosajo 15  
Kesk. 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 15 Ulosajo 16  
Kesk. 21 Alankomaat Huub Rothengatter Spirit-Hart 15 Polttoainevuoto 23  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 12 Ulosajo 21  
Kesk. 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 10 Ulosajo 3  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 9 Hylättiin 17  
Kesk. 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 8 Ulosajo 14  
Kesk. 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 0 Ulosajo 19  
DNQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

  • Paalupaikka: Nigel Mansell – 1.37,041
  • Nopein kierros: Niki Lauda – 1.45,353 (kierroksella 22)
  • Kilpailu lopetettiin, kun kahden tunnin aikaraja täyttyi.
  • Ensimmäinen ja ainoa Fair Parkin radalla ajettu Grand Prix
  • Niki Laudan 150:s Grand Prix
  • Michele Alboreto 50:s Grand Prix
  • Piercarlo Ghinzani ensimmäiset ja ainoat MM-pisteet
  • Nigel Mansellin ensimmäinen paalupaikka
  • Lotus-tallin 90:s paalupaikka
  • Corrado Fabin paras sijoitus (7.sija)
  • Jacques Laffite herätti huomiota ilmestyessään varikolle yöpuvussa, koska kilpailun aikatauluja oli yllättäen muutettu.[1]
  • Lauda ja Alain Prost keskeyttivät kilpailun, mutta he saivat Laffitelta kyydin takaisin varikolle.[1]
  • Keke Rosberg käytti helteisten olosuhteiden vuoksi kypäränsä alla päätä varten käytettyä vesijäähdystä, mikä oli ollut käytössä NASCAR:issa.[1]
  • Dallas -televisiosarjan näyttelijät Larry Hagman ja Linda Gray osallistuivat kilpailuviikonloppuun lipunheiluttajina ja palkintojenjakajina.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g F1's wildest ever race? - 9 reasons Dallas ‘84 will never be forgotten Formula1.com. 21.10.2015. Formula One World Championship Limited. Viitattu 27.11.2022. (englanniksi)
  2. Helsingin Sanomat 8.7.1984
  3. Helsingin Sanomat 7.7.1984
  4. Helsingin Sanomat 9.7.1984
  5. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 1. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  6. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 1. marraskuuta 2007.