San Marinon Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

San Marinon Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 6. toukokuuta 1984 Imolan radalla Italiassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden toinen.

Aika-ajo[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paalupaikan valloitti Nelson Piquet ajalla 1.28,517, joka merkitsi keskinopeutta 204,98 km/h. Aika oli myös Imolan radan rataennätys. Seuraavat lähtöruudut saivat Alain Prost, Keijo Rosberg, Derek Warwick ja Niki Lauda.

Rosberg ajoi vara-autolla ensimmäisellä rengaskerrallaan muita pari sekuntia paremman pohja-ajan. Sen jälkeen hän ajoi varikolle ja alle vaihdettiin toinen rengaskerta. Sitten hän jäi odottelemaan ajaako joku nopeamman kierroksen. Rosbergin edelle kiilasivat Prost, Piquet ja Warwick. Keke palasi radalle ja ajoi renkaat lämpimiksi. Aivan aika-ajon lopussa Rosberg paransi hieman aikaansa, mutta se ei riittänyt kuin kolmanteen sijaan. Hän jäi Piquet'n pohja-ajasta 0,9 sekuntia.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alain Prost starttasi toisesta lähtöruudusta ja siirtyi heti kilpailun johtoon. Hän piti johtopaikan vakuuttavasti hallussaan maaliin asti. Edes varikkokäynti kilpailun puolivälissä ei vienyt johtopaikkaa. Vain johto kaventui 34 sekunnista 14 sekuntiin.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 60 1.36.53,679 2 9
2 28 Ranska René Arnoux Ferrari 60 + 13,416 6 6
3 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 59 Polttoaine loppu 11 4
4 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 59 + 1 krs. 4 3
5 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-Ford 59 + 1 krs. 20 2
6 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 58 Polttoaine loppu 12 1
7 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo 58 Polttoaine loppu 8  
8 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart 58 + 2 krs. 24  
9 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart 57 + 3 krs. 25  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 59 Hylättiin 21  
DSQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford 55 Hylättiin 22  
Kesk. 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart 53 Turbo 23  
NC 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 52 Ei sijoittunut 19  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 48 Turbo 1  
Kesk. 2 Italia Teo Fabi Brabham-BMW 48 Turbo 9  
Kesk. 30 Itävalta Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 46 Moottori 26  
Kesk. 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-BMW 40 Turbo 16  
Kesk. 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 31 Turbo 7  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 23 Pakoputki 13  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 15 Moottori 5  
Kesk. 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 11 Moottori 15  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 6 Sähköt 10  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 2 Ulosajo 18  
Kesk. 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 2 Sähköt 3  
Kesk. 15 Ranska Patrick Tambay Renault 0 Kolari (Hesnault) 14  
Kesk. 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 0 Kolari (Tambay) 17  
DNQ 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo    
DNQ 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.28,517
  • Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.33,275 (kierroksella 48)
  • Riccardo Patresen sadas Grand Prix
  • Jo Gartnerin ensimmäinen Grand Prix
  • Nelson Piquet'n kymmenes paalupaikka ja kilpailun nopein kierros
  • Williamsin 150:s Grand Prix
  • McLaren saavutti 800 MM-pisteen rajan
  • Alun perin Imolan kilpailu piti televisioida TV2:lla, mutta Zolderin muutoksen ja televisioinnin jälkeen Imolan kisa televisiossa siirrettiin ensin TV1:lle ja peruttiin ja sitten se lähetettiin suorana radiosta selostajana Höyry Häyrinen Rinnakkaisella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 6.5.1984
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 29. lokakuuta 2007.