Monacon Grand Prix 1984

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Monacon Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 3. kesäkuuta 1984 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Alain Prost, jolle voitto oli kauden kolmas.

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajo ajettiin lämpimässä ja osittain aurinkoisessa säässä. Paalupaikan sai Alain Prost ajalla 1.22,661. Aika-ajon näyttävin tapahtuma oli Martin Brundlen auton kaatuminen: Hän ajoi sivuttain kaiteeseen, ja auto menetti molemmat kaiteen puoleiset pyöränsä. Loppumatkan auto kulki kyljellään. Tapauksen vuoksi aika-ajo keskeytettiin 20 minuutiksi, kun rataa siivottiin romuista.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aamusta alkaen Monacossa satoi kaatamalla. Märällä radalla oli vaikea ajaa, ja autot pyörähtelivät pienenkin ajovirheen takia. Kilpailuun lähti 20 autoa, joista 11 keskeytti. Pahiten kävi Patrick Tambaylle, joka mursi jalkansa ajettuaan päin ensimmäisessä startin jälkeisessä kaarteessa pyörähdelleen Derek Warwickin auton takaosaa. Kilpailu keskeytettiin tunnin, yhden minuutin ja seitsemän sekunnin kuluttua lähdöstä, Alain Prost pysäytti 31 kierroksen jälkeen kaikessa rauhassa maalisuoralle. Koska kilpailusta oli ajettu alle 75 prosenttia, pisteet puolitettiin.[2]

Kisan kovimmasta näytöstä vastasi nuori Ayrton Senna. Urallaan sadekelin spesialistina tunnettu Senna lähti vasta 13. lähtöruudusta, mutta nousi rauhallisella ajollaan kilpailussa toiseksi kierroksella 19. Tuolloin hän oli jo puoli minuuttia kilpailua johtaneen Prostin perässä, mutta kuroi 12 kierroksessa eron enää 7,4 sekuntiin.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 7 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 31 1.01.07,740 1 4.5
2 19 Brasilia Ayrton Senna Toleman-Hart 31 + 7,446 13 3
3 28 Ranska René Arnoux Ferrari 31 + 29,077 3 2
4 6 Suomi Keke Rosberg Williams-Honda 31 + 35,246 10 1.5
5 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 31 + 44,439 11 1
6 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 30 + 1 krs. 4 0.5
7 24 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 30 + 1 krs. 19  
8 5 Ranska Jacques Laffite Williams-Honda 30 + 1 krs. 16  
DSQ 4 Saksa Stefan Bellof Tyrrell-Ford 31 Hylättiin 20  
Kesk. 22 Italia Riccardo Patrese Alfa Romeo 24 Ohjaus 14  
Kesk. 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-TAG 23 Ulosajo 8  
Kesk. 14 Saksa Manfred Winkelhock ATS-BMW 22 Ulosajo 12  
Kesk. 12 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Lotus-Renault 15 Ulosajo 2  
Kesk. 1 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 14 Sähköt 9  
Kesk. 25 Ranska François Hesnault Ligier-Renault 12 Sähköt 17  
Kesk. 2 Italia Corrado Fabi Brabham-BMW 9 Sähköt 15  
Kesk. 20 Venezuela Johnny Cecotto Toleman-Hart 1 Ulosajo 18  
Kesk. 16 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Renault 0 Kolari 5  
Kesk. 15 Ranska Patrick Tambay Renault 0 Kolari 6  
Kesk. 26 Italia Andrea de Cesaris Ligier-Renault 0 Kolari 7  
DNQ 17 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford    
DNQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Ford    
DNQ 23 Yhdysvallat Eddie Cheever Alfa Romeo    
DNQ 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW    
DNQ 10 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer RAM-Hart    
DNQ 21 Italia Mauro Baldi Spirit-Hart    
DNQ 9 Ranska Philippe Alliot RAM-Hart        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

  • Paalupaikka: Alain Prost – 1.22,661
  • Nopein kierros: Ayrton Senna – 1.54,334 (kierroksella 24)
  • Alain Prostin keskimääräinen nopeus oli vain noin 100 km/h[5]
  • Kilpailu keskeytettiin sateen takia, minkä seurauksena pisteet puolitettiin.[6]
  • Nigel Mansellin 50:s Grand Prix, ensimmäinen eturivin lähtöruutu (2.) ja ensimmäinen kilpailun johtokierros
  • Ayrton Sennan ensimmäinen palkintosija (2.) ja kilpailun nopein kierros
  • Tolemanin ja Hartin ensimmäinen palkintosija
  • Michelinin 50:s voitto
  • Monacon kilpailu näytettiin TV1:ssä selostajana Juha Jokinen. Televisiolähetyksen lisäksi Tänään Sunnuntaina-ohjelmassa oli 40 minuutin mittainen koostelähetys kilpailusta selostajana Raimo Häyrinen.
  • Helsingin Sanomat 3.6.1984

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Pisteet
1 Alain Prost 28,5
2 Niki Lauda 18
3 René Arnoux 14,5
4 Derek Warwick 13
5 Elio de Angelis 12,5
6 Keijo Rosberg 11
7 Michele Alboreto 9
8 Patrick Tambay 7
9 Stefan Bellof 5
10 Nigel Mansell 4
  Ayrton Senna 4
12 Eddie Cheever 3
  Riccardo Patrese 3
14 Martin Brundle 2
  Andrea de Cesaris 2
16 Thierry Boutsen 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Helsingin Sanomat 3.6.1984
  2. ↑ Ilta-Sanomat 4.6.1984
  3. ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29.10.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Arkistoitu 3.5.2015. Viitattu 29.10.2007.
  5. ↑ Bridgestone - Wins • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 28.9.2021.
  6. ↑ Humalaisten häiriköintiä ja traagisia päätöksiä – 13 F1-kisaa, joita ei koskaan ajettu loppuun MTV Uutiset. 12.4.2019. Viitattu 14.4.2019.
Monaco
Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix’t
1950-luku 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 1958 1959
1960-luku 1960 1961 1962 1963 1964 1965 1966 1967 1968 1969
1970-luku 1970 1971 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999
2000-luku 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku 2020 2021 2022 2023 2024
Radat Circuit de Monaco (1950, 1955–2019, 2021–)
Formula 1 -kausi 1984

 Brasilia | Etelä-Afrikka |  Belgia |  San Marino |  Ranska |  Monaco |  Kanada |  USA (Itä) |  USA |  Britannia |  Saksa |  Itävalta |  Hollanti |  Italia |  Eurooppa |  Portugali

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Monacon_Grand_Prix_1984&oldid=21466556”