Monacon Grand Prix 1989

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 1989
3. osakilpailu 16 osakilpailusta kaudella 1989.
Päivämäärä 7. toukokuuta 1989
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo, Monaco
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 3,328 km
Kilpailun pituus 77 kierrosta, 256,256 km
Sää lämmin, kuiva, aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren-Honda)
Paaluaika 1:22.308
Palkintokoroke
Voittaja Brasilia Ayrton Senna
(McLaren-Honda)
Toinen Ranska Alain Prost
(McLaren-Honda)
Kolmas Italia Stefano Modena
(Brabham-Judd)
Nopein kierros
Kuljettaja Ranska Alain Prost
(McLaren-Honda)
Kierrosaika 1:25.501 (kierroksella 59)

Monacon Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 7. toukokuuta 1989 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti paalupaikalta lähtenyt Ayrton Senna.[1]

Kilpailun alusta lähtien Sennan autossa esiintyi teknisiä vikoja. Kilpailua edeltäneen lämmittelyn aikana vara-auton uusi vaihdelaatikko ei pitänyt öljyjä moottorin sisällä, koska vaihdelaatikon sinetit oli asennettu väärin.[1] Teknisen vian lisäksi Sennan kilpailua hankaloitti myös taistelu tallikaveriaan Alain Prostia vastaan, joka helpottui hetkeksi Prostin jäädessä kierroksella ohitettavan Rene Arnoux’n taakse.[1]

Andrea de Cesariksen ja Nelson Piquet’n välisen kaksintaistelun ja siitä aiheutuneen Loewsin neulansilmämutkan kolarin seurauksena Prost joutui odottamaan, kunnes ratavirkailijat olivat selvittäneet tilanteen.[1] Sennalla puolestaan vaihdelaatikon ensimmäinen ja toinen vaihde hajosivat kilpailun puolivälissä, mutta Prostin kisavauhdin vuoksi hän ei ilmoittanut tilanteestaan tallille, vaan ajoi rikkinäisellä autolla maaliin asti.[1]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 77 1:53.33,251 1 9
2 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 77 + 52,529 2 6
3 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd 76 + 1 krs. 8 4
4 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 75 + 2 krs. 9 3
5 4 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 75 + 2 krs. 12 2
6 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 75 + 2 krs. 4 1
7 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford 75 + 2 krs. 20  
8 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 74 + 3 krs. 15  
9 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 74 + 3 krs. 23  
10 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 74 + 3 krs. 3  
11 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 73 + 4 krs. 22  
12 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford 73 + 4 krs. 21  
13 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 73 + 4 krs. 10  
14 20 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Herbert Benetton-Ford 73 + 4 krs. 24  
15 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 73 + 4 krs. 7  
Kesk. 24 Espanja Luis Pérez Sala Minardi-Ford 48 Ylikuumeneminen 26  
Kesk. 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford 46 Sähköt 13  
Kesk. 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford 44 Vaihdelaatikko 25  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 38 Moottori 17  
Kesk. 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 36 Moottori 14  
Kesk. 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 32 Kolari 19  
Kesk. 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 30 Vaihdelaatikko 5  
Kesk. 32 Ranska Pierre-Henri Raphanel Coloni-Ford 19 Vaihdelaatikko 18  
Kesk. 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford 4 Vaihdelaatikko 16  
Kesk. 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 3 Kytkin 11  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 2 Sähköt 6  
DNQ 38 Saksa Christian Danner Rial-Ford    
DNQ 29 Ranska Yannick Dalmas Larrousse-Lamborghini    
DNQ 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd    
DNPQ 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford    
DNPQ 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford    
DNPQ 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha    
DNPQ 37 Belgia Bertrand Gachot Onyx-Ford    
DNPQ 33 Sveitsi Gregor Foitek Euro Brun-Judd    
DNPQ 39 Saksa Volker Weidler Rial-Ford    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha    
DNPQ 41 Saksa Joachim Winkelhock AGS-Ford    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Thirty years on: When Ayrton Senna beat Alain Prost at Monaco without two gears ESPN. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  2. 1989 Monaco Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited/FIA. Viitattu 27.5.2020. (englanniksi)
  3. Pierre-Henri Raphanel Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)
  4. Stefano Modena Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 25.5.2020. (englanniksi)