Monacon Grand Prix 1983

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Monaco Monacon Grand Prix 1983
5 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983.
Päivämäärä 15. toukokuuta 1983
Sijainti Monacon katurata
Ratatyyppi Katurata
Radan pituus 3,312 km
Kilpailun pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää Kostea rata lähdössä
Paalupaikka
Kuljettaja Ranska Alain Prost (Ferrari)
Paaluaika 1.24,840
Nopein kierros
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet (Brabham)
Kierrosaika 1.27,283 (kierroksella 69)
Palkintokoroke
Voittaja Suomi Keke Rosberg (Williams)
Toinen Brasilia Nelson Piquet (Brabham)
Kolmas Ranska Alain Prost (Renault)

Monacon Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. toukokuuta 1983 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ainoa ja uran toinen.

Kilpailu alkoi märissä olosuhteissa ja viidennestä ruudusta startannut Rosberg oli muutamaa lähtöruudukon häntäpään autoa lukuun ottamatta ainoa, joka lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Riski kannatti ja Rosberg nousi nopeasti kärkeen ajaen karkuun muilta. Kilpailussa nähtiin lukuisia keskeytyksiä ja vain seitsemän autoa selviytyi maaliin saakka.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Ford 76 1.56.38,121 5 9
2 5 Brasilia Nelson Piquet Brabham-BMW 76 + 18,475 6 6
3 15 Ranska Alain Prost Renault 76 + 31,366 1 4
4 27 Ranska Patrick Tambay Ferrari 76 + 1.04,297 4 3
5 4 Yhdysvaltain lippu Danny Sullivan Tyrrell-Ford 74 + 2 kierrosta 20 2
6 23 Italia Mauro Baldi Alfa Romeo 74 + 2 kierrosta 13 1
7 30 Brasilia Chico Serra Arrows-Ford 74 + 2 kierrosta 15  
Kesk. 6 Italia Riccardo Patrese Brabham-BMW 64 Elektroniikka 17  
Kesk. 2 Ranska Jacques Laffite Williams-Ford 53 Vaihdelaatikko 8  
Kesk. 29 Sveitsi Marc Surer Arrows-Ford 49 Kolari 12  
Kesk. 35 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Toleman-Hart 49 Kolari 10  
Kesk. 11 Italia Elio de Angelis Lotus-Renault 49 Vetoakseli 19  
Kesk. 25 Ranska Jean-Pierre Jarier Ligier-Ford 32 Jousitus 9  
Kesk. 16 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Renault 30 Moottori 3  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Alfa Romeo 13 Vaihdelaatikko 7  
Kesk. 28 Ranska René Arnoux Ferrari 6 Jousitus 2  
Kesk. 26 Brasilia Raul Boesel Ligier-Ford 3 Kolari 18  
Kesk. 9 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 3 Kolari 16  
Kesk. 3 Italia Michele Alboreto Tyrrell-Ford 0 Kolari 11  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Ford 0 Kolari 14  
DNQ 36 Italia Bruno Giacomelli Toleman-Hart    
DNQ 8 Itävalta Niki Lauda McLaren-Ford    
DNQ 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson McLaren-Ford    
DNQ 31 Italia Corrado Fabi Osella-Ford    
DNQ 17 Chile Eliseo Salazar RAM-Ford    
DNQ 32 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo    
DNPQ 34 Venezuela Johnny Cecotto Theodore-Ford    
DNPQ 33 Kolumbia Roberto Guerrero Theodore-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Keijo Rosbergin ajo[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltatautia potenut Keijo Rosberg ampaisi kilpailuun viidennestä lähtöruudusta. Ennen kilpailua hän kertoi keskittyvänsä erityisesti lähtöön, sillä kapealla ja mutkaisella katuradalla ei ollut paljoakaan ohitusmahdollisuuksia. Lähtö onnistui. Rosberg ohitti lähdössä kolme edellään ollutta turboahdettua autoa. Lyhyessä kiihdytyksessä ennen ensimmäistä tiukkaa mutkaa Rosberg tunki oikealta ohi René Arnouxin, Patrick Tambayn ja Eddie Cheeverin. Vain paalupaikalta lähtenyt turbokuljettaja Alain Prost pystyi pitämään Rosbergin takanaan.

Myös Rosbergin rengasvalinta onnistui. Sade oli kastellut radan aamupäivän aikana, mutta Rosberg lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Yksi toisensa jälkeen joutui moni kilpailija hakemaan varikolta kuivan kelin renkaat sadekelin renkaiden tilalle Rosbergin ja hänen tallitoverinsa Jacques Laffiten kiertäessä rataa.

Jo ensimmäisellä kierrokselle Prost ja Rosberg saivat aikaan suuren eron takana tuleviin. Maalisuoralla Rosberg pääsi myös Prostin ohi. Kisan aikana tuli selvästi näkyviin sateen tasoittava vaikutus. Turboahdetut autot eivät pystyneet märällä radalla hyödyntämään tehoylivoimaansa. Kuljettajien taidot ratkaisivat paljon enemmän kuin suuret tehot.

Rosberg kasvatti nopeasti etumatkaansa. Radan vähitellen kuivuessa nousi Laffite toiseksi ja Williamsit saivat kaksoisjohdon. Rosberg alkoi jo runsaan kymmenen kierroksen jälkeen ohitella hitaammin ajavia kierroksella. Kilpailun puolivälissä hänellä oli lähes puolen minuutin kaula Laffiteen ja kolmantena ajava Marc Surer oli jo lähes minuutin päässä. Kärjen osalta kilpailun loppu oli vain sijoitusten varmistelemista. Rosbergin voitto ei ollut kilpailun missään vaiheessa uhattuna, vaikka turbot alkoivat saavuttaa vauhtiaan löysäävää Rosbergia. Maalissa ero hänen ja toiseksi tulleen Piquet'n välillä oli 18,5 sekuntia. Kolmanneksi ajanut Prost jäi yli puoli minuuttia ja neljäntenä maaliin ajanut Tambay oli vielä samalla kierroksella. Rosberg saavutti kilpailussa toisen MM-osakilpailuvoittonsa. Ensimmäinen tuli elokuussa 1982 Sveitsin GP:ssä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monacon Grand Prix 1983 F1-ruutu.
  2. Monacon Grand Prix 1983 / Merkkipaalut F1-ruutu.
  3. Helsingin Sanomat 16.5.1983