Australian Grand Prix 1989

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Australian Grand Prix 1989 oli Formula 1 -sarjan historian 484. ja kauden viimeinen (16.) osakilpailu, joka ajettiin 5. marraskuuta 1989 Adelaiden katuradalla Australiassa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Thierry Boutsen, jolle voitto oli kauden ja uran toinen. Sateisessa säässä ja hyvin märällä radalla käyty kilpailu lopetettiin kahden tunnin aikarajan täytyttyä 11 kierrosta ennen täyttä kisapituutta.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Belgia Thierry Boutsen Williams-Renault 70 2.00.17,421 5 9
2 19 Italia Alessandro Nannini Benetton-Ford 70 + 28,658 4 6
3 6 Italia Riccardo Patrese Williams-Renault 70 + 37,683 6 4
4 12 Japani Satoru Nakajima Lotus-Judd 70 + 42,331 23 3
5 20 Italia Emanuele Pirro Benetton-Ford 68 + 2 krs. 13 2
6 23 Italia Pierluigi Martini Minardi-Ford 67 + 3 krs. 3 1
7 15 Brasilia Mauricio Gugelmin March-Judd 66 + 4 krs. 25  
8 8 Italia Stefano Modena Brabham-Judd 64 + 6 krs. 8  
Kesk. 10 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Ford 42 Ulosajo 22  
Kesk. 37 Suomi Jyrki Järvilehto Onyx-Ford 27 Sähköt 17  
Kesk. 26 Ranska Olivier Grouillard Ligier-Ford 22 Ulosajo 24  
Kesk. 11 Brasilia Nelson Piquet Lotus-Judd 19 Kolari (Ghinzani) 18  
Kesk. 18 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Ford 18 Kolari (Piquet) 21  
Kesk. 27 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Ferrari 17 Ulosajo 7  
Kesk. 1 Brasilia Ayrton Senna McLaren-Honda 13 Kolari (Brundle) 1  
Kesk. 21 Italia Alex Caffi Dallara-Ford 13 Ulosajo 10  
Kesk. 16 Italia Ivan Capelli March-Judd 13 Jäähdytin 16  
Kesk. 22 Italia Andrea de Cesaris Dallara-Ford 12 Ulosajo 9  
Kesk. 7 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Brabham-Judd 12 Kolari (Senna) 12  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Ford 7 Ulosajo 20  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Lamborghini 6 Kolari (Berger) 19  
Kesk. 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 6 Kolari (Alliot) 14  
Kesk. 4 Ranska Jean Alesi Tyrrell-Ford 5 Sähköt 15  
Kesk. 25 Ranska René Arnoux Ligier-Ford 4 Kolari (Cheever) 26  
Kesk. 2 Ranska Alain Prost McLaren-Honda 0 Kuljettaja 2  
Kesk. 17 Italia Nicola Larini Osella-Ford 0 Sähköt 11  
DNQ 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford   Karsiutui    
DNQ 24 Espanja Luis Pérez Sala Minardi-Ford   Karsiutui    
DNQ 39 Belgia Bertrand Gachot Rial-Ford   Karsiutui    
DNQ 38 Ranska Pierre-Henri Raphanel Rial-Ford   Karsiutui    
DNPQ 36 Ruotsi Stefan Johansson Onyx-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 29 Italia Michele Alboreto Larrousse-Lamborghini   Esikarsiutui    
DNPQ 34 Saksa Bernd Schneider Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 31 Brasilia Roberto Moreno Coloni-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 33 Argentiina Oscar Larrauri EuroBrun-Judd   Esikarsiutui    
DNPQ 35 Japani Aguri Suzuki Zakspeed-Yamaha   Esikarsiutui    
DNPQ 41 Ranska Yannick Dalmas AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 40 Italia Gabriele Tarquini AGS-Ford   Esikarsiutui    
DNPQ 32 Italia Enrico Bertaggia Coloni-Ford   Esikarsiutui    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2][3]

  • Paalupaikka: Ayrton Senna – 1.16,665
  • Nopein kierros: Satoru Nakajima – 1.38,480 (kierroksella 64)
  • Lähtö jouduttiin uusimaan kerran kolareiden takia
  • Edellisessä osakilpailussa maailmanmestaruuden varmistanut Alain Prost keskeytti jo ensimmäisessä lähdössä omasta tahdostaan, hän piti olosuhteita kilpailemiseen liian vaarallisina, eikä osallistunut uusintalähtöön.
  • Paalupaikalta lähtenyt Senna johti kilpailua ensimmäiset 13 kierrosta, mutta osui sitten kierroksella ohitettavan Martin Brundlen kanssa, ja joutui keskeyttämään. Johtopaikan ottanut Boutsen piti sen maaliin saakka.
  • Emanuele Pirron ensimmäiset MM-pisteet
  • Satoru Nakajiman ensimmäinen ja ainoa kilpailun nopein kierros
  • Piercarlo Ghinzanin viimeinen Grand Prix

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 17. joulukuuta 2007. (englanniksi)
  2. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 17. joulukuuta 2007.
  3. Australian Grand Prix 1989 StatsF1. Viitattu 13. huhtikuuta 2015.