Australian Grand Prix 2009

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Australia Australian Grand Prix 2009
1. osakilpailu 17 osakilpailusta kaudella 2009
Albert Lake Park Street Circuit in Melbourne, Australia.svg
Päivämäärä 29. maaliskuuta 2009
Sijainti Albert Park, Melbourne, Australia
Ratatyyppi katuun pohjautuva moottorirata
Radan pituus 5,303
Kilpailun pituus 58 kierrosta, 307,574 km
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen, kuiva
Paalupaikka
Kuljettaja Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button (Brawn)
Paaluaika 1.26,202
Nopein kierros
Kuljettaja Saksa Nico Rosberg (Williams)
Kierrosaika 1.27,706 (kierroksella 48)
Palkintokoroke
Voittaja Yhdistynyt kuningaskunta Jenson Button (Brawn)
Toinen Brasilia Rubens Barrichello (Brawn)
Kolmas Italia Jarno Trulli (Toyota)

Australian Grand Prix 2009 oli Formula 1 -kauden 2009 ensimmäinen osakilpailu. Se ajettiin 29. maaliskuuta 2009 Melbournessa Albert Parkin radalla. Kilpailu oli ensimmäinen uudelle Brawn-tallille.

Edellisvuoden voittaja oli hallitseva maailmanmestari Lewis Hamilton. Kahtena aiempana kautena Australian avausosakilpailun voittaja on voittanut myös saman kauden maailmanmestaruuden.

Raportti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brawn GP:n kuljettajat hallitsivat täysin kauden ensimmäisiä aika-ajoja. Tulokastallin Jenson Button ajoi paalupaikan ja toinen kuljettaja Rubens Barrichello oli toinen. Kolmanneneksi nopein oli Sebastian Vettel. Robert Kubica lähti neljännestä ruudusta ja Nico Rosberg viidennestä. Hallitsevalla mestarilla Lewis Hamiltonilla hajosi ensimmäisen ajojakson jälkeen vaihdelaatikko ja hän jäi vasta viidenneksitoista. Autoon jouduttiin myös vaihtamaan uusi vaihdelaatikko ja Hamiltonin sijoitus laski viisi pykälää viimeiseksi. Hän, ja muut kuljettajat nousivat kuitenkin vielä kaksi pykälää, sillä molemmat Toyotat hylättiin aika-ajojen jälkeen, koska niissä todettiin olevan taipuva takasiipi. Williams-talli teki aika-ajojen päätyttyä protestin Ferrarin ja Red Bullin autoista, mutta veti protestinsa pois vedoten urheilullisuuteen, ennen kuin tuomaristo ehti käsitellä sitä.[1]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jenson Button ajamassa Brawn GP:n historian ensimmäisessä F1-kilpailussa.

Kilpailuun paalulta lähti Brawn GP:n kuljettajakaksikko ja kolmannesta ruudusta Sebastian Vettel. Button sai alussa hyvän startin ja meni heti omia menojaan perässään Vettel. Aika-ajossa diskatut Toyotat lähtivät varikolta. Barrichello sai kakkosruudusta huonon startin pudoten seitsemännelle sijalle. Ensimmäisen mutkan kolarissa Heikki Kovalainen osui Rubens Barrichellon perään ja hänen autonsa osui Mark Webberin autoon, joka pyörähti Kovalaisen eteen ja suomalainen osui vielä Red Bull -autoon. Kovalainen joutui keskeyttämään vasemman puolen eturipustusten rikkouduttua. Kilpailun alun jälkeen kovemmat renkaat osoittautuivat paremmiksi ja kaikki pehmeillä renkailla liikkeellä olijat tulivat vaihtamaan ne varikolle melko aikaisessa vaiheessa.

Ensimmäinen turva-auto saatiin radalle kun Williamsin Kazuki Nakajima ajoi reunakiveyksen päältä, minkä jälkeen auto lähti käsistä ja törmäsi keula edellä päin seinää. Renault'n Nelson Piquet Jr. pyörähti Nakajiman aiheuttaman turva-autotilanteen jälkeisessä uusintalähdössä hiekalle.

Ferrarin Felipe Massa joutui keskeyttämään kilpailun tekniseen vikaan ja Kimi Räikkösen kisa meni mönkään, kun hän pyörähti ja törmäsi seinään 43. kierroksella. Räikkösellä olisi ollut ilman törmäilyään erinomainen mahdollisuus palkintopallisijoitukseen, sillä hän oli siinä tilanteessa jo tehnyt suunnitellut renkaidenvaihtonsa, kun taas monilla hänen edellään olleilla oli varikkokäynti vielä tekemättä. Räikkönen pystyi jatkamaan ajamistaan vielä törmäilynsä jälkeen, mutta etusiivenvaihdosta aiheutunut ylimääräinen varikkokäynti pudotti Kimin 16. sijalle. Räikkönen jätti kisan kesken toiseksi viimeisellä kierroksella tasauspyörästön vian vuoksi.

Williamsin Nico Rosberg oli jahtaamassa hyvää sijoitusta, kunnes hänen vauhtinsa hidastui loppukierroksilla renkaiden kulumisen vuoksi ja sijoitus putosi kuudenneksi. Rosberg sai nimiinsä kilpailun nopeimman kierrosajan.

Kilpailun loppu sisälsi dramatiikkaa ja toisen turva-auton. BMW Sauberin Robert Kubica löysi loppukierroksilla kovemman rengasseoksen ansiosta huiman vauhdin. Hän oli ottamassa kiinni pehmeillä renkailla ajanutta Buttonia, kunnes ohitustilanne toisena olleesta Red Bullin Sebastian Vettelistä johti kolarointiin. Kubica oli jo puoliksi Vettelin edellä, kun Vettel käänsi etusiipensä Kubican takarenkaaseen. Sekä Kubica että Vettel suistuivat kolaroinnin seurauksena seinään ja joutuivat keskeyttämään. Vettel kuitenkin jatkoi kierroksen ajan lenkuttaen kolmella pyörällä, mutta jäi lopulta radan varteen. Vettel sai myös seuraavaan kilpailuun tilanteesta kymmenen lähtöruudun rangaistuksen ja Red Bull talli 50 000 dollarin sakot, koska kolmella pyörällä kulkenutta autoa ei jätetty heti radanvarteen.

Kolmantena ruutulipulle ajoi Toyotan Jarno Trulli, joka lähti matkaan joukon hänniltä varikonportilta, koska Toyotan aika-ajosuoritukset hylättiin sääntöjenvastaisen takasiiven johdosta. Tuomaristo rankaisi Trullia kilpailun jälkeen 25 sekunnin aikarangaistuksella, joka pudotti hänet pisteiden ulkopuolelle. Trulli ohitti McLarenin Lewis Hamiltonin sääntöjenvastaisesti turva-auton aikana, kun hän ajoi kolmannella paikalla ollessaan leveäksi nurmelle ja joutui ohittamaan hänen paikkansa ottaneen Hamiltonin. Hallitseva maailmanmestari Hamilton tuli maaliin neljäntenä, mutta nousi Trullin rangaistuksen myötä kolmanneksi. Hän starttasi 18. lähtöruudusta. Kilpailun jälkeisellä viikolla tuomaristo kuuli uudelleen Hamiltonia, Trullia sekä Toyotan ja McLarenin edustajia saatuaan tutkittavakseen lisämateriaalia, kuten tallien radiokeskustelut. Kuulemisen jälkeen tuomaristo peruutti Trullin hylkäyksen ja hylkäsi Hamiltonin. Tuomariston päätöksen mukaan Hamilton ja McLaren olivat antaneet väärää tietoa Trullin ohitustilanteesta[2].

Kilpailu päättyi lopulta Buttonin ja Barrichellon kaksoisvoittoon, kun maalin ajettiin turva-auton perässä. He tekivät myös historiaa, sillä viimeksi tulokastalli on aloittanut taipaleensa kaksoisvoitolla vuonna 1954. [3]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kilpailussa ja aika-ajoissa käyttivät KERSiä tallit Ferrari, McLaren ja Renault.

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Aikasakot
1. 22 Iso-Britannia Jenson Button Brawn-Mercedes 1.25,211 1.24,855 1.26,202
2. 23 Brasilia Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 1.25,006 1.24,783 1.26,505
3. 15 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 1.25,938 1.25,121 1.26,830
4. 5 Puola Robert Kubica BMW Sauber 1.25,922 1.25,152 1.26,914
5. 16 Saksa Nico Rosberg Williams 1.25,846 1.25,123 1.26,973
6. 3 Brasilia Felipe Massa Ferrari 1.25,844 1.25,319 1.27,033
7. 4 Suomi Kimi Räikkönen Ferrari 1.25,899 1.25,380 1.27,163
8. 14 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 1.25,427 1.25,241 1.27,246
9. 6 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 1.25,827 1.25,504
10. 7 Espanja Fernando Alonso Renault 1.26,026 1.25,605
11. 17 Japani Kazuki Nakajima Williams-Toyota 1.26,074 1.25,607
12. 2 Suomi Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 1.26,184 1.25,726
13. 12 Sveitsi Sebastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 1.26,503
14. 8 Brasilia Nelson Piquet Jr. Renault 1.26,598
15. 21 Italia Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 1.26,677
16. 20 Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 1.26,742
17. 11 Ranska Sebastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1.26,964
18. 1 Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 1.26,454 ei aikaa 5 lähtöruutua [4]
19. 9 Italia Jarno Trulli Toyota 1.26,194 1.25,265 1.27,127 DSQ [5]
20. 10 Saksa Timo Glock Toyota 1.25,499 1.25,281 1.26,975 DSQ [5]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 22 Iso-Britannia Jenson Button Brawn-Mercedes 58 1.34.15,784 1 10
2 23 Brasilia Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 58 +0,807 2 8
3 9 Italia Jarno Trulli Toyota 58 +1,604 20 6
4 10 Saksa Timo Glock Toyota 58 +4,435 19 5
5 7 Espanja Fernando Alonso Renault 58 +4,879 10 4
6 16 Saksa Nico Rosberg Williams 58 +5,722 5 3
7 12 Sveitsi Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 58 +6,004 13 2
8 11 Ranska Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 58 +6,298 17 1
9 20 Saksa Adrian Sutil Force India-Ferrari 58 +6,335 16
10 6 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 58 +7,085 9
11 21 Italia Giancarlo Fisichella Force India-Ferrari 58 +7,374 15
12 14 Australia Mark Webber Red Bull-Renault 57 +1 krs. 8
13 15 Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 56 Kolari (Kubica) 3
Kesk. 5 Puola Robert Kubica BMW Sauber 55 Kolari (Vettel) 4
Kesk. 4 Suomi Kimi Räikkönen Ferrari 55 Tasauspyörästö 7
Kesk. 3 Brasilia Felipe Massa Ferrari 45 Hydrauliikka 6
Kesk. 8 Brasilia Nelson Piquet Jr. Renault 24 Ulosajo 14
Kesk. 17 Japani Kazuki Nakajima Williams 17 Ulosajo 11
Kesk. 2 Suomi Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0 Kolarivaurio 12
DSQ 1 Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 58 Hylättiin 18
Lähde:[6]

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettaja Johtokierrokset Yhteensä
Iso-Britannia Jenson Button 1–58 58

Buttonista tuli 50. F1-kuljettaja, joka on johtanut kilpailua sen lähdöstä maaliin saakka.[7]

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Talli Pisteet
1. Iso-Britannia Jenson Button Brawn-Mercedes 10
2. Brasilia Rubens Barrichello Brawn-Mercedes 8
3. Italia Jarno Trulli Toyota 6
4. Saksa Timo Glock Toyota 5
5. Espanja Fernando Alonso Renault 4
6. Saksa Nico Rosberg Williams-Toyota 3
7. Sveitsi Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 2
8. Ranska Sébastien Bourdais Toro Rosso-Ferrari 1
9. Saksa Adrian Sutil Force India-Mercedes 0
10. Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 0
11. Italia Giancarlo Fisichella Force India-Mercedes 0
12. Australia Mark Webber Red Bull-Renault 0
13. Saksa Sebastian Vettel Red Bull-Renault 0
14. Puola Robert Kubica BMW Sauber 0
15. Suomi Kimi Räikkönen Ferrari 0
16. Brasilia Felipe Massa Ferrari 0
17. Brasilia Nelson Piquet Jr. Renault 0
18. Japani Kazuki Nakajima Williams-Toyota 0
19. Suomi Heikki Kovalainen McLaren-Mercedes 0
20. Iso-Britannia Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 0

Tilanne valmistajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Talli Pisteet
1. Iso-Britannia Brawn-Mercedes 18
2. Japani Toyota 11
3. Ranska Renault 4
4. Iso-Britannia Williams-Toyota 3
5. Italia Toro Rosso-Ferrari 3
6. Intia Force India-Mercedes 0
7. Saksa BMW Sauber 0
8. Itävalta Red Bull-Renault 0
9. Italia Ferrari 0
10. Iso-Britannia McLaren-Mercedes 0

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sébastien Buemin ensimmäinen kilpailu ja ensimmäiset pisteet
  • Brawn-tallin ensimmäinen kilpailu, paalupaikka ja (kaksois)voitto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Protest withdrawn 'in sport's interest' 28.3.2009. (englanniksi)
  2. Lewis Hamilton valehteli ja hylättiin 2.4.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  3. Brawn GP kaksoisvoittoon - Räikkönen seinään MTV3.fi. Viitattu 29. maaliskuuta 2009.
  4. Hamilton pudotettiin hännille MTV3.fi. 28.3.2009.
  5. a b Toyotan takasiipi sääntöjenvastainen MTV3.fi. 28.3.2009.
  6. Australian GP 2009 - F1-ruutu
  7. Button 50. läpi kisan johtanut kuljettaja MTV3.fi. 29.3.2009.