Australian Grand Prix 1987

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Australian Grand Prix 1987 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. marraskuuta 1987 Adelaiden katuradalla.[1] Kilpailu oli kauden viimeinen, ja sen voitti Gerhard Berger. Hän teki kilpailussa niin sanotun hattutempun, sillä hän lähti paalupaikalta, ajoi nopeimman kierroksen ja voitti kilpailun.

Ayrton Senna sijoittui toiseksi, mutta hänet hylättiin sääntöjenvastaisten etujarrujen jäähdytysjärjestelmien takia.[2]

Kauden päätteeksi Nelson Piquet, voitti maailmanmestaruuden.[2]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 28 Itävalta Gerhard Berger Ferrari 82 1:52:56.144 1 9
2 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 82 + 1:07.884 6 6
3 20 Belgia Thierry Boutsen Benetton-Ford 81 + 1 krs. 5 4
4 (1) 3 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Tyrrell-Ford 80 + 2 krs. 19 3
5 (2) 29 Ranska Yannick Dalmas Larrousse-Ford 79 + 3 krs. 21 0*
6 (3) 14 Brasilia Roberto Moreno AGS-Ford 79 + 3 krs. 25 1
7 10 Saksa Christian Danner Zakspeed 79 + 3 krs. 24  
8 8 Italia Andrea de Cesaris Brabham-BMW 78 Ulosajo 10  
9 5 Italia Riccardo Patrese Williams-Honda 76 Öljyvuoto 7  
Kesk. 6 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda 58 Jarrut 3  
Kesk. 16 Italia Ivan Capelli March-Ford 58 Ulosajo 23  
Kesk. 1 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 53 Jarrut 2  
Kesk. 18 Yhdysvallat Eddie Cheever Arrows-Megatron 53 Ylikuumeneminen 11  
Kesk. 2 Ruotsi Stefan Johansson McLaren-TAG 48 Jarrut 8  
Kesk. 19 Italia Teo Fabi Benetton-Ford 46 Jarrut 9  
Kesk. 23 Espanja Adrián Campos Minardi-Motori Moderni 46 Voimansiirto 26  
Kesk. 30 Ranska Philippe Alliot Larrousse-Ford 45 Sähköt 17  
Kesk. 25 Ranska René Arnoux Ligier-Megatron 41 Sytytys 20  
Kesk. 7 Italia Stefano Modena Brabham-BMW 31 Kuljettaja 15  
Kesk. 26 Italia Piercarlo Ghinzani Ligier-Megatron 26 Sytytys 22  
Kesk. 11 Japani Satoru Nakajima Lotus-Honda 22 Ripustukset 14  
Kesk. 17 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Arrows-Megatron 19 Voimansiirto 12  
Kesk. 9 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Zakspeed 18 Moottori 16  
Kesk. 4 Ranska Philippe Streiff Tyrrell-Ford 6 Ulosajo 18  
Kesk. 24 Italia Alessandro Nannini Minardi-Motori Moderni 0 Onnettomuus 13  
DSQ 12 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Honda 82 Hylättiin 4  
DNQ 21 Italia Alex Caffi Osella-Alfa Romeo -   27  
Lähde:[3][4][5]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalupaikka: Gerhard Berger – 1.17,267[6]
  • Nopein kierros: Gerhard Berger – 1.20,416 kierroksella 72[4]
  • Yannick Dalmas sijoittui viidenneksi, mutta hän ei saanut pisteitä: hän ajoi toista Larrousse-autoa, joka ei ollut oikeutettu kilpailuun, sillä talli oli kauden alussa virallisesti esittänyt vain yhden auton kauteen.[7] Sijoitus jäi Dalmasin uran parhaaksi.[8]
  • Numerot sulkeissa tarkoittavat Jim Clark Trophy -kilpailuun osallistuneiden kuljettajien sijoituksia. Vapaasti hengittäviä moottoreita käyttäneille talleille/kuljettajille tarkoitetun palkinnon voitti Tyrrellillä ajanut Jonathan Palmer.[2][9]
  • Stefano Modenan ensimmäinen kilpailu (hän voitti Formula 3000-mestaruuden samana vuonna).[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1987 Australian GP Races. ChicaneF1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  2. a b c Piquet secures third drivers' title ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  3. Australian GP 1987 - F1-ruutu koti.mbnet.fi. Viitattu 25.7.2014.
  4. a b 1987 Australian Grand Prix Results ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  5. 1987 Foster's Australian Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  6. 1987 Foster's Australian Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  7. Yannick Dalmas Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  8. STATS F1: Yannick DALMAS - Result 5th • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 20.8.2017. (englanniksi)
  9. Jonathan Palmer Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  10. Stefano Modena - Italy ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)