Australian Grand Prix 1986

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Australian Grand Prix 1986 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 26. lokakuuta 1986 Adelaiden katuradalla.[1] Kilpailu oli kauden 1986 päätöskilpailu. Sen voitti maailmanmestaruuteen ajanut hallitseva maailmanmestari McLarenin Alain Prost. Toiseksi sijoittui Hondan Nelson Piquet ja kolmanneksi Ferrarin Stefan Johansson.

Kilpailu oli Keke Rosbergin ja Alan Jonesin F1-uran viimeinen.

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajoissa paalupaikan otti MM-sarjaa johtanut Mansell, saaden eturiviin rinnalleen Piquet'n. Ayrton Senna (Lotus) ja Prost ottivat lähtöruudut 3. ja 4. Kymmenen nopeimman kuskin joukkoon mahtuivat myös René Arnoux (Ligier), Gerhard Berger (Benetton), Rosberg, Philippe Alliot (Ligier), Michele Alboreto (Ferrari) ja Philippe Streiff (Tyrrell).

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Startissa Mansell piti paikkansa, mutta toiseen mutkaan tultaessa Senna ohitti hänet. Piquet ja Rosberg ohittivat myös Mansellin, joista ensin mainittu ohitti Sennan vielä ensimmäisen kierroksen aikana. Sennan ongelmat jatkuivat hänen hävittyä seuraavalla kierroksella Rosbergille, kahta kierrosta myöhemmin Mansellille ja kierroksella 6 Prostille.

Kierroksella 7, Rosberg ohitti kilpailua johtaneen Piquet'n ja ryhtyi kasvattamaan eroa muihin. Prost ohitti hetkeä myöhemmin Mansellin ja siirtyi painostamaan Piquet'tä, joka lopulta onnistui kun Piquet spinnasi kierroksella 23. Prostin mestaruushaaveet näyytivät kuitenkin olleen tuomittu muutama kierros myöhemmin kun hän kärsi rengasrikon ja joutui ajamaan varikolle vaihtamaan uuden renkaan. Prost putosi neljänneksi.

Piquet oli ehinyt sillä välin koota itsensä henkisesti spinnauksen jälkeen ja onnistui lopulta ohittamaan Mansellin kierroksella 44, nousten takaisin kakkospaikalle. Prost sai Williams-kaksikon kiinni ja koko kolmikko ajoi tiiviissä nipussa.

Rosberg oli johtanut tuohon asti ylivoimaisesti, kun kierroksella 63 kun McLarenin takarengas räjähti ja matka päättyi lähtösuoralle. Vain kierrosta myöhemmin myös Mansellilta räjähti rengas - tällä kertaa tosin vasen takarengas. Kipinäsuihkun saatellessa Mansell joutui ajamaan radan sivuun ja lähes varmalta näyttänyt mestaruus jäi Prostin ja Piquet'n väliseksi kaksintaisteluksi.

Williamsilla jouduttiin kutsumaan Piquet varikolle peläten että tältäkin räjähtäisi rengas.[2] Prost nousi 15 sekunnin johtoasemaan, jonka Nelson pystyi kutistamaan lopulta neljään sekuntiin ennen kuin ruutulippu heilahti. Prost voitti, Piquet oli toinen ja kolmas oli Johansson, joka jäi kärkikaksikosta lopulta kierroksen.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Kuljettaja Talli Aika Ero
1 5 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Honda 1:18.403
2 6 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda 1:18.714 +0.311
3 12 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Renault 1:18.906 +0.503
4 1 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 1:19.654 +1.251
5 25 Ranska René Arnoux Ligier-Renault 1:19.976 +1.573
6 20 Itävalta Gerhard Berger Benetton-BMW 1:20.554 +2.151
7 2 Suomi Keke Rosberg McLaren-TAG 1:20.778 +2.375
8 26 Ranska Philippe Alliot Ligier-Renault 1:20.981 +2.578
9 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 1:21.709 +3.306
10 4 Ranska Philippe Streiff Tyrrell-Renault 1:21.720 +3.317
11 23 Italia Andrea de Cesaris Minardi-Motori Moderni 1:22.012 +3.609
12 28 Ruotsi Stefan Johansson Ferrari 1:22.050 +3.647
13 19 Italia Teo Fabi Benetton-BMW 1:22.129 +3.726
14 11 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Dumfries Lotus-Renault 1:22.664 +4.261
15 15 Australia Alan Jones Lola-Ford 1:22.796 +4.393
16 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Renault 1:23.004 +4.601
17 16 Ranska Patrick Tambay Lola-Ford 1:23.008 +4.605
18 24 Italia Alessandro Nannini Minardi-Motori Moderni 1:23.052 +4.649
19 7 Italia Riccardo Patrese Brabham-BMW 1:23.230 +4.827
20 8 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Brabham-BMW 1:23.313 +4.910
21 14 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Zakspeed 1:23.476 +5.073
22 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 1:24.295 +5.892
23 29 Alankomaat Huub Rothengatter Zakspeed 1:25.181 +6.778
24 17 Saksa Christian Danner Arrows-BMW 1:25.233 +6.831
25 21 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 1:25.257 +6.855
26 22 Kanada Allen Berg Osella-Alfa Romeo 1:27.208 +8.806

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Ranska Alain Prost McLaren-TAG 82 1:54'20.388 4 9
2 6 Brasilia Nelson Piquet Williams-Honda 82 + 4.205 2 6
3 28 Ruotsi Stefan Johansson Ferrari 81 + 1 krs. 12 4
4 3 Yhdistynyt kuningaskunta Martin Brundle Tyrrell-Renault 81 + 1 krs. 16 3
5 4 Ranska Philippe Streiff Tyrrell-Renault 80 Polttoaine loppu 10 2
6 11 Yhdistynyt kuningaskunta Johnny Dumfries Lotus-Renault 80 + 2 krs. 14 1
7 25 Ranska René Arnoux Ligier-Renault 79 + 3 krs. 5  
8 26 Ranska Philippe Alliot Ligier-Renault 79 + 3 krs. 8  
9 14 Yhdistynyt kuningaskunta Jonathan Palmer Zakspeed 77 + 5 krs. 21  
10 19 Italia Teo Fabi Benetton-BMW 77 + 5 krs. 13  
NC 16 Ranska Patrick Tambay Lola-Ford 70 Ei sijoitusta 17  
Kesk. 5 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams-Honda 63 Rengas 1  
Kesk. 7 Italia Riccardo Patrese Brabham-BMW 63 Sähköt 19  
Kesk. 2 Suomi Keke Rosberg McLaren-TAG 62 Rengas 7  
NC 22 Kanada Allen Berg Osella-Alfa Romeo 61 Ei sijoitusta 26  
Kesk. 8 Yhdistynyt kuningaskunta Derek Warwick Brabham-BMW 57 Jarrut 20  
Kesk. 17 Saksa Christian Danner Arrows-BMW 52 Moottori 24  
Kesk. 18 Belgia Thierry Boutsen Arrows-BMW 50 Moottori 22  
Kesk. 12 Brasilia Ayrton Senna Lotus-Renault 43 Moottori 3  
Kesk. 23 Italia Andrea de Cesaris Minardi-Motori Moderni 40 Mekaaninen 11  
Kesk. 20 Itävalta Gerhard Berger Benetton-BMW 40 Moottori 6  
Kesk. 29 Alankomaat Huub Rothengatter Zakspeed 29 Ripustukset 23  
Kesk. 15 Australia Alan Jones Lola-Ford 16 Moottori 15  
Kesk. 24 Italia Alessandro Nannini Minardi-Motori Moderni 10 Onnettomuus 18  
Kesk. 21 Italia Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 2 Voimansiirto 25  
Kesk. 27 Italia Michele Alboreto Ferrari 0 Onnettomuus 9  
Lähde:[3][4][5]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paalupaikka: Nigel Mansell – 1.18,403[6]
  • Nopein kierros: Nelson Piquet – 1.20,787 kierroksella 82[4]
  • Keke Rosbergin, Huub Rothengatterin ja Alan Jonesin viimeinen kilpailu.[7][8][9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1986 Australian GP Races. ChicaneF1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  2. Mansell denied at the last ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  3. Australian GP 1986 - F1-ruutu koti.mbnet.fi. Viitattu 26.7.2014.
  4. a b 1986 Australian Grand Prix Results ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  5. Foster's 1986 Australian Formula 1 Grand Prix - RACE RESULT Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  6. Foster's 1986 Australian Formula 1 Grand Prix - OVERALL QUALIFYING Results - Archive 1950–2017. Formula1.com. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  7. Keke Rosberg - Finland ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  8. Alan Jones - Australia ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)
  9. Huub Rothengatter - Netherlands ESPN. Viitattu 19.1.2019. (englanniksi)