Roberto Moreno
| Roberto Moreno | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |
 Brasilia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1982, 1987, 1989 - 1992, 1995 |
| Talli(t) | Lotus, AGS, Coloni, EuroBrun, Benetton, Minardi, Jordan, Andrea Moda, Forti Corse |
| Kilpailuja | 75 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 1 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 15 |
| Ensimmäinen kilpailu | Hollannin Grand Prix 1982 |
| Viimeinen kilpailu | Australian Grand Prix 1995 |
.jpg)
Roberto "Pupo" Moreno (s. 11. helmikuuta 1959 Rio de Janeiro, Rio de Janeiro, Brasilia)[1] on brasilialainen kilpa-ajaja, joka tunnetaan entisenä F1- ja IndyCar/CART-kuljettajana. Moreno joutui molemmissa sarjoissa usein tyytymään huonoon tai korkeintaan keskivertoon kalustoon. Moreno vetäytyi kilparadoilta vuoden 2014 jälkeen. Hän kilpaili viimeisellä kaudellaan kotimaansa Brasilian vakioautosarjassa.[1]
Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morenon ensimmäinen tilaisuus F1-sarjassa tuli, kun hän pääsi korvaamaan loukkaantunutta Nigel Manselliä Lotukselle vuoden 1982 Hollannin Grand Prix'hin. Moreno oli kuitenkin huonosti valmistautunut ja karsiutui. Tämä tahrasi Morenon maineen, jonka elpyminen kesti useita vuosia. Mainettaan Moreno pyrki paikkaamaan ajamalla 1980-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa IndyCar-sarjaa.
1980-luvun loppupuolella Moreno palasi Formula 1 -sarjaan, mutta hän ajoi pienissä talleissa, joissa kilpailuun asti pääseminenkin oli yleensä hyvä saavutus. Kaudella 1987 Moreno ajoi ranskalaisen AGS:n toista autoa. AGS:ltä tie vei Colonille vuonna 1989. Tulokset olivat laihoja, mutta Colonilla Moreno peittosi helposti ranskalaisen tallikaverinsa, Pierre-Henri Raphanelin. Vuonna 1990 Moreno siirtyi italialais-sveitsiläiseen EuroBrun-talliin, jossa hän murskasi rahalla ajavan Claudio Langesin, erään 1990-luvun surkeimmista F1-kuljettajista. Jälkikäteen ajatellen Morenon onneksi EuroBrun jätti leikin kesken ennen kauden loppua. Kaudella 1990 Moreno oli parhaimmillaan kerran toisena Japanin GP:ssä, joka jäi hänen ainoaksi palkintosijaksi.
Kun Benetton-kuljettaja Alessandro Nannini menetti toisen kätensä helikopterionnettomuudessa, Moreno sai ystävänsä Nelson Piquet'n avulla loppukaudeksi Nanninin paikan Benettonilta. Moreno kiitti tilaisuudesta Japanin Grand Prix'ssa sijoittumalla toiseksi Piquet'n jälkeen, ja täydensi näin Benettonin kaksoisvoiton. Vahva näyttö takasi Morenolle Benetton-sopimuksen myös kaudelle 1991.
Kaudella 1991 Moreno sai pisteitä ja hänen tasonsa oli hyvä, mutta palkintosijoja ei enää tullut. Belgian Grand Prix'n jälkeen Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatore rikkoi Morenon kanssa tehdyn sopimuksen ja palkkasi Morenon tilalle nousevan kyvyn, Michael Schumacherin. Moreno ajoi loppukaudella vielä Italian Grand Prix'n Jordanilla ja kauden päätöskilpailun Australiassa Minardilla. Morenon F1-ura näytti nähneen parhaat hetkensä.
Kaudella 1992 Moreno ajoi Andrea Modan toimintakunnossa pidettyä autoa. Andrea Moda ei ollut kuitenkaan tosissaan mukana, eivätkä Moreno ja tallikaveri Perry McCarthy yleensä läpäisseet edes esikarsintoja. Kauden ainoan kilpailunsa Moreno ajoi Monacon Grand Prix'ssa. Kausi jäi kesken, kun autourheilun kattojärjestö FIA sulki Andrea Modan sarjasta.
Morenon viimeinen tilaisuus Formula 1 -sarjassa tuli vuonna 1995 uuden Forti Corse-tallin kanssa. Fortilla ei kuitenkaan ollut asiaa edes keskijoukkoon, joten Morenon viimeinen kausi kului lähinnä taistellessa tallikaveri Pedro Dinizin ja Pacific-tallin kuljettajien kanssa.
IndyCar ja CART[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudelle 1996 Moreno siirtyi PPG IndyCar World Seriesiin, jossa hän ajoi Payton/Coyne Racingin toista Lola-Ford Cosworth -autoa. Pienen tallin voimavarat huomioiden kausi oli varsin menestyksekäs Morenon osalta. Moreno ajoi tallin ensimmäisen palkintosijan U.S. 500 -kilpailussa, joka oli luotu kilpailevan IRL-sarjan Indianapolis 500 -kilpailun vastineeksi.
Seuraavan kauden ensimmäiseen kilpailuun Moreno osallistui Payton/Coyne-tallin autolla, mutta ennen kauden toista kilpailua hänet korvattiin varakkaammalla Paul Jasperilla. Kyseisessä kauden toisessa kilpailussa sarjan kärkinimiin kuulunut Newman/Haas Racingin Christian Fittipaldi loukkasi jalkansa, ja hänen korvaajakseen valittiin Moreno. Moreno ajoikin yleensä hyvin paikatessaan Fittipaldia. Fittipaldin palattua Moreno ajoi vielä yhden kilpailun Bettenhausen Motorsports -tallin kalustolla.
Hyvistä näytöistä huolimatta paikkaa kaudeksi 1998 ei löytynyt muualta kuin yleensä yksittäisiin kilpailuihin osallistuvasta Project Indy -tallista, jossa Moreno ajoi kaksi ensimmäistä kilpailua Reynard-Mercedes -autolla. Moreno kuitenkin korvattiin Domenico Schiattarellalla, ja jälleen hän oli ilman ajopaikkaa. Milwaukeen kilpailussa Moreno kuitenkin paikkasi jälleen loukkaantunutta Fittipaldia.
Vuodet 1999 - 2003 Moreno jatkoi CART/Champ Car -sarjassa. Kaudella 1999 hän teki tuuraajan töitä PacWestillä, Mark Blundellin korvaajana, ja jälleen joissakin kilpailuissa Newman/Haasilla Fittipaldin paikalla. Kausiksi 2000 - 2001 Moreno sai vihdoin koko kauden kattavan paikan Patrick Racingiltä. Kaudella 2000 Moreno otti ensimmäisen voittonsa Clevelandin kilpailussa, ja hän voitti jälleen Vancouverin katuratakilpailussa 2001. Kausi 2002 jäi välivuodeksi, mutta kaudella 2003 Moreno ajoi Herdez Competicion -tallissa Mario Dominguezin parina. Kauden lopussa Moreno ilmoitti lopettavansa. Moreno oli hyvin suosittu kuljettaja Amerikassa iloisen luonteensa ansiosta.
Kauden 2006 lopulla ja talvella 2006 - 2007 Moreno on toiminut Champ Car -sarjan uuden Panoz DP01 -auton päätestaajana.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Roberto Moreno | Racing career profile | Driver Database www.driverdb.com. Viitattu 4.11.2017. (englanniksi)